Olemme alle 30v pariskunta. Asumme tällä hetkellä vuokralla kaupungissa, minulla on vakityöpaikka ja mies odottaa omansa vakinaistamista toiselle paikkakunnalle.
Mies siis ajaa todella pitkää työmatkaa päivittäin ja meille on nyt tarjoutunut mahdollisuus ottaa vanhempieni omistuksessa oleva hyväkuntoinen pienehkö omakotitalo mieheni työpaikkakunnalta vastaan. Talo on 16v vanha, velaton ja ollut tyhjillään 2 vuotta, tosin sitä on lämmitetty jne.
Taloon todennäköisesti tehtäisiin elinikäinen asumisoikeus minulle, mutta rahaa vanhempani eivät ota vastaan. Eivät sitä myöskään tarvitse, vaikkeivat rikkaita olekaan. He ovat olleet jo kauan velattomia, ja voivat jäädä eläkkeelle milloin vain, järjestivät asiansa aikoinaan fiksusti.
Luonnollisesti kiinteistöverot, sähkö (talo lämpiää myös puulla ison vuolukivileivinuunin ansiosta) ja muut kustannukset maksaisimme itse, mutta vanhemmat eivät aio myydä taloa meille, koska se on sitten osa omaa perintöäni myöhemmin.
Tarvitseeko tästä "kaupasta" tehdä muita papereita, kuin tuo asumisoikeus? En ole naimisissa puolisoni kanssa, mutta hän on vanhemmilleni kuin perheenjäsen, paitsi että lienee kaiken varalta viisainta merkitä talo vain minun nimiini, jos se pitää ylipäätään merkitä pois isäni nimistä.
Isäni säilyisi edelleen tontin ja talon omistajana, mutta minulle luotaisiin täydellinen käyttö- ja asumisoikeus. Hyökkääkö verottaja kimppuumme? Pitääkö minun merkitä "omistamani" talo esim. verotukseen?
Emme ole vielä tutustuneet mihinkään lainpykäliin, ja ajattelimmekin hoitaa asian jos/kun se on ajankohtaista, oikean lakihenkilön luona. Mutta hyvähän asiaa on pohtia ennen sitä.
Vanhempani eivät jaksaisi enää huolehtia talosta, koska heillä on oma iso talonsa huolehdittavanaan, ja joka sekin ajan myötä siirtyisi minulle tai veljelleni, jos haluamme. Vanhempani ovat ehdottaneet, että asuisimme alussa pienemmässä, kunnes isäni jää eläkkeelle, ja veljeni muuttaa kotoa, ja sitten vaihtaisimme taloja päittäin, eli he pienempään ja me siihen isoon, missä he nyt asuvat.
Asian vuoksi emme ole oikein nukkuneet tänä viikonloppuna, koska maanantaina pitäis päätös tehdä. Jos miehen työ vakinaistetaan, niin muutamme ja minä ehkä joudun irtisanomaan itseni ja etsimään uuden työn. Perheenlisäyskään ei ole poissuljettu.
Mitä mieltä olette, pitäisikö asunto oikeasti ostaa täydestä arvostaan, jotta se menisi lainmukaisesti? Mitä meidän kannattaisi tehdä?
t. Avusta kovin kiitollinen :)
Mies siis ajaa todella pitkää työmatkaa päivittäin ja meille on nyt tarjoutunut mahdollisuus ottaa vanhempieni omistuksessa oleva hyväkuntoinen pienehkö omakotitalo mieheni työpaikkakunnalta vastaan. Talo on 16v vanha, velaton ja ollut tyhjillään 2 vuotta, tosin sitä on lämmitetty jne.
Taloon todennäköisesti tehtäisiin elinikäinen asumisoikeus minulle, mutta rahaa vanhempani eivät ota vastaan. Eivät sitä myöskään tarvitse, vaikkeivat rikkaita olekaan. He ovat olleet jo kauan velattomia, ja voivat jäädä eläkkeelle milloin vain, järjestivät asiansa aikoinaan fiksusti.
Luonnollisesti kiinteistöverot, sähkö (talo lämpiää myös puulla ison vuolukivileivinuunin ansiosta) ja muut kustannukset maksaisimme itse, mutta vanhemmat eivät aio myydä taloa meille, koska se on sitten osa omaa perintöäni myöhemmin.
Tarvitseeko tästä "kaupasta" tehdä muita papereita, kuin tuo asumisoikeus? En ole naimisissa puolisoni kanssa, mutta hän on vanhemmilleni kuin perheenjäsen, paitsi että lienee kaiken varalta viisainta merkitä talo vain minun nimiini, jos se pitää ylipäätään merkitä pois isäni nimistä.
Isäni säilyisi edelleen tontin ja talon omistajana, mutta minulle luotaisiin täydellinen käyttö- ja asumisoikeus. Hyökkääkö verottaja kimppuumme? Pitääkö minun merkitä "omistamani" talo esim. verotukseen?
Emme ole vielä tutustuneet mihinkään lainpykäliin, ja ajattelimmekin hoitaa asian jos/kun se on ajankohtaista, oikean lakihenkilön luona. Mutta hyvähän asiaa on pohtia ennen sitä.
Vanhempani eivät jaksaisi enää huolehtia talosta, koska heillä on oma iso talonsa huolehdittavanaan, ja joka sekin ajan myötä siirtyisi minulle tai veljelleni, jos haluamme. Vanhempani ovat ehdottaneet, että asuisimme alussa pienemmässä, kunnes isäni jää eläkkeelle, ja veljeni muuttaa kotoa, ja sitten vaihtaisimme taloja päittäin, eli he pienempään ja me siihen isoon, missä he nyt asuvat.
Asian vuoksi emme ole oikein nukkuneet tänä viikonloppuna, koska maanantaina pitäis päätös tehdä. Jos miehen työ vakinaistetaan, niin muutamme ja minä ehkä joudun irtisanomaan itseni ja etsimään uuden työn. Perheenlisäyskään ei ole poissuljettu.
Mitä mieltä olette, pitäisikö asunto oikeasti ostaa täydestä arvostaan, jotta se menisi lainmukaisesti? Mitä meidän kannattaisi tehdä?
t. Avusta kovin kiitollinen :)
Vastaukset 13
Vanhimmat
tullaan aikoinaan katsomaan sinun vastaanottamaksesi ennakkoperinnöksi.
Isäsi saa antaa omistamassaan talossa asua kenen tahansa, mutta maksut, kuten kiinteistövero, tulevat hänen nimmellään maksettaviksi.
Monimutkaista, mutta isäsi maksaa ja sinä korvaat maksut isällesi.
Jos vuokrasopimusta ette tee, niin sähkölaskut, kuten normaalisti kaikki vuokralaisen maksettaviksi menevät, joutuvat isäsi maksettaviksi.
Sinun, sekä avomiehesihän on oltava kirjoilla jossain, eli verottaja saattaa kiinnostua "ilmaisasumisesta" , joten miksi ette voisi tehdä kauppoja talosta isäsi kanssa, tai hoitaa asian niin, että hän lahjoittaisi sen sinulle lahjakirjalla. Viimeksimainitussa taopauksessa joutuisit maksamaan lahjaveroa ja edellämainitussa tapauksessa isäsi taas veroa saamastaan kauppahinnasta. Asia olisi kuitenkin selkeä ja reilu.
Ymmärrän, että suunnittelette eräänlaista verokiertoa, mitä en maamme korkean verotuskäytännön takia edes ihmettele.
Joka tapauksessa, teette niin tai näin, elinikäinen asumisoikeutesi talossa katsotaan sinun saamaksesi ennakkoperinnöksi, sitten joskus pitkän ajan kuluttua kun olette veljesi kanssa perimässä vanhempianne.
Kiinnitän huomion talojen myöhempään vaihtoon ja siihen, että perintö menisi molemmille lapsille aikanaan tasapuolisesti. Ottakaa aikalisä kunnes isä jää eläkkeelle ja asuntojen vaihto toteutuu. Siihen mennessä omakin asuinpaikan valintanne on varmistunut, eikä ainakaan omistuksia tarvitse vekslailla. Asukaa aluksi vuokralla pienemmässä talossa ja miettikää vasta vaihdon jälkeen muita ratkaisuja.
Mikäli vanhempasi jakavat eläessään omaisuutensa lahjoituksina ja pidättävät hallintaoikeuden itsellään, niin lahjavero alenee tuntuvasti heidän ollessa n. 65 vuotiaita (kerroin 8).
Myös lahjavero määrätään perintöverotaulukolla, eli teoreettisen pitkän hallintaoikeuden takia lahjoittaminen tulee selvästi perimistä edullisemmaksi, koska hallintaoikeutta ei veroteta. No, tämä siinä tapauksessa, että kiinteistöjen arvot eivät ehdi romahtaa vanhempiesi eläessä tai utopistinen perintöveron poistaminen ei myöskään toteudu.
Lahjakirjalla voi samalla kumota tulevien aviopuolisoiden avio-oikeuden lahjaan. Perehtykää kuitenkin hallintaoikeuden haittoihin esimerkiksi sen varalle, että myöhemmin tulee erimielisyyksiä omistaa/hallita oikeuksista.
Kiitos asiallisista vastauksista!
Mietimmekin tuossa, että viisainta varmaan olisi asua nimellisesti vuokralla siten, että maksamme isällemme asunnon käyttökulut vuokrana, eli tehtäisiin oikea vuokrasopimus.
Käsitinkö oikein, että vanhempani voivat elinaikanaan lahjoittaa kiinteistönsä lapsilleen pitäen itsellään oikeuden myydä tai vuokrata niitä, kunnes heistä aika jättää? Vanhempani haluaisivat tehdä nämä päätökset jo hyvissä ajoin, enkä yhtään ihmettele, he ovat jo täysin kypsyneet monen kiinteistön hoitoon. Heillä on yhteensä 4 paikasta kiinteistöverot maksettavana sun muut huoltokustannukset.
Vanhempani haluavat tosiaan vaihtaa sitten asuntoja kun sen aika on, paitsi jos emme sitten otakaan tätä pienempää nyt vastaan. Siinä tapauksessa he myyvät sen pois, vaikka mieluiten pitäisivät perheen sisällä tietenkin. Kotitalolle pitää keksiä myöhemmin jokin käyttö, koska heille se on liian iso ja he voivat rakennuttaa itselleen pienen talon omistamalleen rantatontille. Sekin taas on oma urakkansa, mihin en haluaisi heidän ryhtyvän, ihan sen vuoksi, että haluaisin heidän jo rauhoittuvan ja nauttivan elämästään.
Minulla on siis vielä 1 veli, joka on ilmoittanut, ettei tarvitse pienempää asuntoa, mutta epäilen, että mieli muuttuu, koska veljen tyttöystävä on syy siihen, miksei hän sitä ota. Toinen veljeni siis asuu vielä kotona.
Emme missään nimessä halua / aio alkaa tapella kiinteistöistä ja tonteista ja metsistä, vaan hoitaa asiat niin, ettei vanhempien tarvitse maksaa (eikä sen puoleen meidänkään) älyttömiä kustannuksia lahjaverojen tai muiden muodossa. Toki voimme ostaa talon, mutta vanhempani eivät halua rahoja.
Eli viisain olisi pitää kaikki nimellisesti ennallaan ja tehdä vuokrasopimus toistaiseksi voimassa olevana. Sitten kunhan tiedämme miten veljieni tulevaisuus muotoutuu, pitänee alkaa miettimään näitä asioita tarkemmin. Toisen veljeni tyttöystävä on siis tähän asuntoon muuttoa vastaan ja muutenkin tahtoisi olla mukana jakamassa vanhempieni omaisuutta, joten fiksuinta ilmeisesti olisi lahjoittaa kiinteistöt elinaikana tai testamentata ne siten, ettei puolisoilla ole perintöoikeutta niihin?
Voisit lukea omistus-ja hallintaoikeudesta itse, mutta lyhyesti vielä eräitä perusteita. Jättämällä hallintaoikeuden itselleen, niin vanhempanne voivat halutessaan asua, jopa antaa vuokralle, käyttää tuoton, mutta eivät voi myydä, eivät pantata lahjan saajan omistamaa omaisuutta. Hallintaoikeuden avulla lahjan saajien lahjaverot alenevat, mutta erityisesti riitautuessaan vanhemmat voivat estää omistajien asumisen jne. Käytännössä estyy myös lahjan saajan mahdollisuus myydä talo kunnollisella hinnalla, koska ostaja ei saisi taloa käyttöönsä hallintaoikeuden omaavan eläessä ilman hänen suostumustaan. Rintaperilliselle annettu lahja on oletuksena ennakkoperintöä ja huomioidaan perinnönjaossa ja se nostaa progressiivin takia hiukan veroa, mutta lahjakirjassa voi määrätä, että lahja ei ole ennakkoperintöä.
Tottakai kauppa on heti selkeä ratkaisu, mutta alle 75% käyvästä hinnasta oleva erotus katsotaan lahjaksi. Lisäksi, ainakin teoriassa, koko kauppa voi lumpsahtaa veronkierroksi, ellei kauppahinnan maksuista löydy oikeita tositteita. Vanhempien kohta kuollessa kauppahinta siis on heidän tileillänsä tai ostajan velkana pesälle, eli tulee takaisin perintönä ja perintöverotetaan. Tämä vaan malliksi, että kannattaa miettiä ja keskustella vaihtoehdoista vastuullisten ja asiantuntevien henkilöiden kanssa ennen ryhtymistä isompiin kikkailuihin.
On onnistuneita tapauksia, että velkana olevaa kauppahintaa lahjoitetaan takaisin verottomina erinä kolmen vuoden välein se 3399€/lahjoittaja saajaa kohti, mutta pienikin lipsahdus laukaisee veronkierrosta aiheutuvat sanktiot.
Varattomilla vanhemmillasi on sentään 4 kiinteistöä huollettavanaan!!!!
Kenen veljen tulevaisuuden muotoutuminen nyt on vielä auki?
Kirjoitit pitkän, pikkuisen sekavan sepustuksen, jossa välittyi selittelyn maku. Kenelle tahdot selittää, mitä ja miksi?
Ensiapuahan olisit saanut netin lakipuhelimesta, jonka numero on Lakipalstalla ja joka maksaa vain pikkuisen vajaa kolme euroa minuutilta.
Kerroit turvaavasi tulevan perintösi avopolisoltasi, mikä tietenkin on viisasta, sillä nykyiset liitot purkautuvat valitettavan usein. Vanhempasi ilmeisesti ovat myöskin tehneet avioehdon, sillä puhuthan koko aika isäsi kanssa käytävistä mahdollisista omaisuuden siirroista. Et puhunut maksavasi vanhemmillesi asunnon käyttökuluja, vaan isällesi.
Aikaisemmassa kirjoiuksessasikin isä oli se, josta mainitsit mahdollisena lahjoittajan, myyjänä tai vuokraajana.
Ei millään pahalla, mutta vaikutat aika ristiriitaiselta. Köyhyys ja varallisuus ovat tietenkin suhteellisia käsitteitä, mutta kun olit sanonut vanhempiesi olevan pikemminkin varattomia kuin varakkaita, niin kummastutti neljä kiinteistöä, rantatontti, mihin he mahdollisesti rakentaisivat talon, metsistäkin taisit mainita.... hm!
//On onnistuneita tapauksia, että velkana olevaa kauppahintaa lahjoitetaan takaisin verottomina erinä kolmen vuoden välein se 3399€/lahjoittaja saajaa kohti, mutta pienikin lipsahdus laukaisee veronkierrosta aiheutuvat sanktiot.//
Muuta lipsahdusta ei tarvita. Jos kertomallasi tavalla menetellään useamman kerran (ja jos menettely tulee verottajan tietoon), verottaja takuuvarmasti katsoo, että alun perin on tarkoitettu lahjaa, joka veron kiertämiseksi on naamioitu kaupaksi. Lahjavero on tällöin väistämätön. Onnistuneita tapauksia en tunne. - Minkähänlainen se "pieni lipsahdus" voisi olla?
Harvemmin tuon ikäinen työuraa luova ihminen, jonka vanhemmat ovat vielä aktiivi-iässä, eli mukana työelämässä, miettii mahdollisia kiinteistö, tontti ja metsäomaisuuksia, joista vielä syntyisi mahdollisesti tappelu. Alle 30-vuotiaat ajattelevat useimmiten kaikkea muuta kuin perintöjä ja veronkiertoja.
Mihinhän vielä liikemieskyvyilläsi pääset?
Toivottavasti et kuitenkaan koskaan veropetoksesta vankilaan;))))))
No, en rohjennut täysin kieltää "isojen poikien" onnistumisia. Katselin Uudenmaan LO V10184/73/88, antopäivä 19.04.1989, jossa lääninoikeus (T:5026)hylkäsi valtionasiamiehen valituksen, että oikeustoimi olisi tarkoittanut lahjaa. Tosin epäilen, että olisiko asia edennyt ja kääntynyt lahjaksi (T:5027 A:29.12.1989), mutta en sitä netistä löytänyt.
Sitävastoin Keski-Suomen LO 12.09.1996 490 hyväksyi viiden verottamattoman lahjoituksen jälkeen koko kauppasummasta tehdyn lahjaverotuksen. Jätän sen lipsahduksen arvailtavaksi, koska en halua edes innostaa konstailijoita kokeilemaan lumekauppoja.
Minulla on siis kaksi veljeä. Isästäni puhun pääasiassa, koska vaikka kaikki kiinteistöt ovat molempien vanhempieni nimissä, niin isäni on se "perheen pää" ja tekee päätökset.
En kai missään vaiheessa sanonut vanhempieni olevan varattomia?? Taisin sanoa, etteivät he ole rikkaita. Velattomia kyllä, isä pääsisi eläkkeelle aika varhaisessa vaiheessa ja äitinikin on sitä mahdollisuutta väläytellyt. Kun eletään tarkasti, niin tälläisiäkin menestystarinoita syntyy. Ihmiset voivat olla velattomia normaalilla työnteolla (yrittäjäperhe), vaikkeivät perisikään esim. rikkaita vanhempiaan tai voittaisi lotossa.
Ihailen vanhempiani rahankäytön suhteen. Syy miksi halusin selvittää tämän asunnon kohtalon verojen ja muiden lakipykälien kannalta, on se, etten ole koskaan ollut tekemisissä asuntokauppojen kanssa. Vältän isojen velkojen ottamista:) Minkäänlaista veronkiertoa en edes osaa pohtia, ja jos ehdottaisin vanhemmilleni jotain "porsaanreikää", he todennäköisesti umpirehellisinä vanhan kansan ihmisinä pitäisivät minua hulluna.
No kysehän oli veljeni tyttöystävästä, jolta haluavat myös vanhempani evätä osuuden perintöön, syistä jota en käy tässä erittelemään. Luonnollisesti minun pitää myös varautua siihen, että jos naimisiin menen, niin eihän kukaan voi elää pilvilinnoissa ajatellen, että me emme koskaan eroa jne. Ja sitäpaitsi avokillani on kyllä omaa perintöä ja omaisuutta ihan tarpeeksi, hän ei ole siivelläeläjä.
Tämänhetkinen tilanne on se, että emme voineet ottaa taloa vastaan. Mieheni työhommat kaatuivat, iso työnantaja söi sanansa ja hän joutuu ilmeisesti etsimään uusia töitä vuoden alussa. Vanhempani laittavat talon varmaankin ulkopuolisille myyntiin nyt. Kyllähän se vitutti suunnattomasti, tunnearvoltaan suuri ja viihtyisä talo menee vieraiden kynsiin. Mutta emme voi muuttaa toiselle paikkakunnalle ellei siellä ole töitä. Molemmat inhoamme työttömiä ja arvostamme työtä sen verran, ettei antaisi pokka periksi löhötä sohvalla näin nuorena. Toivottavasti mieheni löytää töitä.
Kiitos teille jotka selvensitte asiaa. Tärkeintä on, etteivät vanhempani joudu maksumiehiksi lakipykäliä tulkitessamme väärin tms. Jos ko. paikkakunnalta saamme töitä, on meillä siellä vielä kotitaloni "passissa", jonka vanhempani meille luovuttavat käyttöömme jos haluamme.
Laskelmoivako? No, ehkä on pakko, jos miettii millaisesta perheestä olen. Ihmiset, joilla ei ollut mitään kotoaan lähtiessään, ovat joutuneet olemaan laskelmoivia ja tarkkoja eläessään saavuttaakseen kaiken sen. Isääni ei pidetty minään, köyhän perheen poikaa, ja niin kävi, että köyhän perheen poika teki kovasti töitä ja voi elää elämänsä ehtoovuodet rauhassa. Ne rikkaat talonperijät ovat jo aikoja sitten hassanneet tai juoneet rahansa.
Vanhempani haluavat, että heidän lapsillaan on oltava paremmat lähtökohdat kuin heillä. Arvostan heidän elämäntyötään.
Umpirehelliset vanhan kansan ihmiset eivät "yrittämisensä" tuoksinassa ainakaan opettaneet, ehtineet opettaa jälkeläisilleen sivistynyttä kielenkäyttöä:DDDD
Vanhemmilla 4 kiinteistöä, metsää ja oliko se nyt rantatontti.
Kuitenkin elää kyhjötätte vuokrakämpässä!!!!
Vanhempasi haluaisivat lapsilleen paremmat lähtökohdat kuin heillä itsellään oli aikoinaan.
Kuule AP, tämä ei ole novellipalsta, jos saan huomauttaa!
"Molemmat inhoamme työttömiä....."
Sitten myöhemmin jatkat: "Toivottavasti mieheni löytää töitä."
Mitä jos ei löydä töitä - alatko inhota häntä kun hän on työtön?
No nyt kun asia on ratkennut, että ukkosi työhommat kaatuivat, niin enää ei tarvitse asian jännittämisen takia menettää yöuniaan.
Vaikka ei hyvältä näytä: Ei töitä, ei taloa;))))))
Jos isäsi(vanhempasi) omistaa 4 kiinteistöä, niinkuin kerroit, niin tokihan hänen pitäisi kaupantekoasiat hallita, tai yleensä omaisuuden siirto. Sanoit hänen olevan yrittäjän, joka on täysin tyhjästä luonut omaisuutensa. Kyllä sellaiset liikemiestaidot hallitseva mies tietää miten tuollaisia asioita hoidetaan.
Joku ehdotti, että mene satuosastolle. Minä neuvon samaa, mutta kerro aikuisille tarkoitettu, uskottava tarina! Saahan laki&rikospalstallakin legendaa heittää, mutta miksi täällä, se vain hämmästyttää.