Valkeat höyhensiipensä
hiiltyneet tulessa totuuden
Polttavat kyyneleet virrallaan
kastelleet untuvanpehmeät posket
Hän istuu yksin jossain
jossain ja kuitenkin ei missään
itkee syntejään painavia
Liian suuri on taakka valheiden
hennoille hartioille kannettavaksi
Pieni enkeli
jolla ei ole paikkaa minne mennä
Hän on yksi pettureista
niistä joille ei koskaan annettu anteeksi
Hänelle minä voin sanoa
tiedän miltä sinusta tuntuu
hiiltyneet tulessa totuuden
Polttavat kyyneleet virrallaan
kastelleet untuvanpehmeät posket
Hän istuu yksin jossain
jossain ja kuitenkin ei missään
itkee syntejään painavia
Liian suuri on taakka valheiden
hennoille hartioille kannettavaksi
Pieni enkeli
jolla ei ole paikkaa minne mennä
Hän on yksi pettureista
niistä joille ei koskaan annettu anteeksi
Hänelle minä voin sanoa
tiedän miltä sinusta tuntuu
Vastaukset 4
Vanhimmat
tunne tässä runossa, pidin paljon!
taisi olla liiankin kanssa tunnetta... Sen hanan kun avaa niin ei tahdo saada sitä enää suljettua. Kiitokset sinulle palautteesta!
sisuksiin tämä..
samaistuminen,
kyynel silmäkulmaan pakeni.
Enkeliä tuota pientä,
hyvin voin minäkin
ymmärtää, tunteita
hyljätyn, anteeksi
antamattoman.
kuulla että kosketti :) Kiitos kaunis.