Olen todella kyllästynyt kaikkeen. Olen 14 -vuotias, 4 vuotta ilman kavereita, 7 vuotta elämäni on pyörinyt ainoastaan tietokoneen ja tv:n ympärillä. Koulusta kotiin ---> tietokoneelle ---> telkkaria ---> nukkumaan. Tuo sama toistuu joka päivä, vuodesta toiseen, ei koskaan mitään muuta. Olen yrittänyt etsiskellä sopivaa harrastusta, mutta ei sellaista tunnu löytyvän, eikä mikään edes innosta.
Kotona kaikki on nykyään ihan okei, lapsena (olen edelleen lapsi mutta voisin sanoa kuitenkin enemmän nuoreksi) jouduin kokemaan kaikenlaista paskaa, niistä jäänyt ikuisia arpia. Äitini on yrittänyt murskata itsetuntoani koko sen ajan, kun olen jo jotakin osannut ajatella. Aina tulee kommenttia ''sinusta ei ole mihinkään, lue enemmän läksyjä, olet hullu, olet pilannut oman elämäsi ja tulevaisuutesi'' - jne. Eikös vanhempien täytyisi olla kannustavia? Minusta tuo on kannustuksesta kaukana! Onneksi itsetuntoni on kuitenkin niin vahva, että ei sitä kukaan tuollaisella saa murennettua.
Joskus tuntuu hyvin yksinäiseltä ja joskus haluan vain olla yksin. En voi kieltää sitä, että jokainen ihminen, ainakin sisimmissään, tuntee tarvetta tuntea toisen ihmisen kosketusta, rakkautta ja välittämistä. Tätä tunnetta voi pakoilla, aika helpostikkin, mutta voiko ikuisesti?
Tekisin mitä tahansa, että saisin oman elämän. Omat kaverit, ystävät, harrastukset jne. Minusta tuntuu joskus, että olen ''tunkeutunut'' muiden elämään. Siskoillani on oma elämänsä, ja äidilläni on vihdoinkin miesystävä ja isälläni uusi naisystävä. Mutta minä, minulla on ehkä elämä, mutta siihen kuulun vain minä itse. Minusta tuntuu ihanalta olla yksin, mutta vielä ihanampaa jos joku toinenkin kuuluisi elämääni.
Edes yksi ystävä!
Pahin virhe elämässäni oli se, että annoin itseni jäädä yksin. Kun koulusta ei löytynyt kavereita ja minua syrjittiin, mun olisi pitänyt tutustua ihmisiin muualla. Koska tiedän, että olisin saanut silloin paljonkin kavereita, mutta nyt se on melkein mahdotonta.
Kun kävelen kadulla yksin, näen ihmisten yritykset päästä lähelleni, pitkiä katseita jne. Kerran seisoin bussipysäkillä katse maassa. Eräs poika oli katsellut minua pitkään, huomasin hänen tulevan minua kohti, vilkaisin häntä nopeasti silmiin ja siinä samassa hän kääntyi ja meni pois. Se on jäänyt mietityttämään, oliko katseessani jotain, mikä ajaa ihmiset pois? Näytänkä vihaiselta, liian pelokkaalta, ylpeältä? MITÄ? En pysty jostain syystä katsomaan ketään silmiin, tuo kerta oli ainoa poikkeus.
Tuntuu niin vittumaiselta, kun tietää ihmisten olevan kiinnostunut, mutta en osaa tehdä asialle mitään! Olen yrittänyt tehdä, mutta se ei ole onnistunut! En vain jaksa tätä.. En osaa puhua, kun joku tulee minulle silloin harvoin juttelemaan, ajatukseni tyhjenevät, enkä vain keksi mitään puhuttavaa. Sosiaaliset taitoni ovat kadonneet tässä vuosien kuluessa...En ole missään tapauksessa ujo, en vain ''osaa'' enää puhua!
Olen ollut masentunut hyvin pitkään....Siitä on niin pitkä aika, kun viimeksi tunsin sen vireyden ja iloisuuden. Koulu menee alamäkeä koska en pysty keskittymään, tähän syynä myös masennus. Perheelläni, eikä muillakaan, ole aavistustakaan mitä tunnen sisälläni. Ulkokuori voi pettää. Näytän ulkoa iloiselta ja onnelliselta, vaikka sisältä olen kuollut ja surullinen. Osaan esittää ihmisille, ja peittää todelliset tunteeni.
---------------------
I want out... to live my life alone
I want out... leave me be
I want out... to do things on my own
I want out... to live my life and to be free
Kotona kaikki on nykyään ihan okei, lapsena (olen edelleen lapsi mutta voisin sanoa kuitenkin enemmän nuoreksi) jouduin kokemaan kaikenlaista paskaa, niistä jäänyt ikuisia arpia. Äitini on yrittänyt murskata itsetuntoani koko sen ajan, kun olen jo jotakin osannut ajatella. Aina tulee kommenttia ''sinusta ei ole mihinkään, lue enemmän läksyjä, olet hullu, olet pilannut oman elämäsi ja tulevaisuutesi'' - jne. Eikös vanhempien täytyisi olla kannustavia? Minusta tuo on kannustuksesta kaukana! Onneksi itsetuntoni on kuitenkin niin vahva, että ei sitä kukaan tuollaisella saa murennettua.
Joskus tuntuu hyvin yksinäiseltä ja joskus haluan vain olla yksin. En voi kieltää sitä, että jokainen ihminen, ainakin sisimmissään, tuntee tarvetta tuntea toisen ihmisen kosketusta, rakkautta ja välittämistä. Tätä tunnetta voi pakoilla, aika helpostikkin, mutta voiko ikuisesti?
Tekisin mitä tahansa, että saisin oman elämän. Omat kaverit, ystävät, harrastukset jne. Minusta tuntuu joskus, että olen ''tunkeutunut'' muiden elämään. Siskoillani on oma elämänsä, ja äidilläni on vihdoinkin miesystävä ja isälläni uusi naisystävä. Mutta minä, minulla on ehkä elämä, mutta siihen kuulun vain minä itse. Minusta tuntuu ihanalta olla yksin, mutta vielä ihanampaa jos joku toinenkin kuuluisi elämääni.
Edes yksi ystävä!
Pahin virhe elämässäni oli se, että annoin itseni jäädä yksin. Kun koulusta ei löytynyt kavereita ja minua syrjittiin, mun olisi pitänyt tutustua ihmisiin muualla. Koska tiedän, että olisin saanut silloin paljonkin kavereita, mutta nyt se on melkein mahdotonta.
Kun kävelen kadulla yksin, näen ihmisten yritykset päästä lähelleni, pitkiä katseita jne. Kerran seisoin bussipysäkillä katse maassa. Eräs poika oli katsellut minua pitkään, huomasin hänen tulevan minua kohti, vilkaisin häntä nopeasti silmiin ja siinä samassa hän kääntyi ja meni pois. Se on jäänyt mietityttämään, oliko katseessani jotain, mikä ajaa ihmiset pois? Näytänkä vihaiselta, liian pelokkaalta, ylpeältä? MITÄ? En pysty jostain syystä katsomaan ketään silmiin, tuo kerta oli ainoa poikkeus.
Tuntuu niin vittumaiselta, kun tietää ihmisten olevan kiinnostunut, mutta en osaa tehdä asialle mitään! Olen yrittänyt tehdä, mutta se ei ole onnistunut! En vain jaksa tätä.. En osaa puhua, kun joku tulee minulle silloin harvoin juttelemaan, ajatukseni tyhjenevät, enkä vain keksi mitään puhuttavaa. Sosiaaliset taitoni ovat kadonneet tässä vuosien kuluessa...En ole missään tapauksessa ujo, en vain ''osaa'' enää puhua!
Olen ollut masentunut hyvin pitkään....Siitä on niin pitkä aika, kun viimeksi tunsin sen vireyden ja iloisuuden. Koulu menee alamäkeä koska en pysty keskittymään, tähän syynä myös masennus. Perheelläni, eikä muillakaan, ole aavistustakaan mitä tunnen sisälläni. Ulkokuori voi pettää. Näytän ulkoa iloiselta ja onnelliselta, vaikka sisältä olen kuollut ja surullinen. Osaan esittää ihmisille, ja peittää todelliset tunteeni.
---------------------
I want out... to live my life alone
I want out... leave me be
I want out... to do things on my own
I want out... to live my life and to be free
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kannattaa vaan mennä rohkeasti muitten juttusille. Varmasti löydät jonkun jonka kanssa alat keskustelemaan mielenkiintoisista aiheista. Mutta kuten jo sanoin, olet vielä hyvin nuori ihminen. Sinulla on vielä runsaasti aikaa saada uusia kavereita. Monet asiat ovat vain itsestä kiinni. Tartu mahdollisuuteen!
Etsiä netistä niitä kavereita? Täällä varmasti joku haluisi olla kaverisi. Itsekään en varsinaisesti ole ujo, mutta netin kautta on vaan niin paljon helpompi kirjoitella. Minullakin menee yhtä loistavasti kuin sinullakin, mutta ei anneta sen masentaa! Sulla on kyllä aika outo äiti, se varmaankin vaan yrittää tsempata sua.. mutta sen metodit ovat kyllä täysin VÄÄRIÄ!
Teijän koulussa on varmasti kuraattori (tai terveyden hoitaja), jolle voi mennä juttelemaan. Sille voi puhua, se tsemppaa, antaa neuvoja ym. ja kohottaa sun itsetuntoa. Et ikinä ole yksin. Äitisikin varmasti välittää, mutta ehkä sinun vain täytyisi hieman pontevammin vielä ponnistella koulun ja muun kanssa. Kerrot toistuvasti vanhemmillesi, ettet ole kunnossa ja haluat vaikkapa ammattiapua. Joskus tuntamattomalle on helpompi puhua.
... Ja ajattelet parin vuoden päästä et mikset nyt tutustunu ihmisiin... Rohkeutta peliin. Alota vaikka joku kamppailulaji: http://www.kamppailulajit.net/kaupungit/index.html
Sinulla voisi olla aspergerin sybdrooma...
Aspergerista löydät itsellesi tietoa seuraavista linkeistä:
http://www.dipoli.tkk.fi/ok/p/erilaisetoppijat/oppimisvaikeudet/Asperger.htm
http://www.autismi.org/asp/asp-tieto.html
" Erilaisuutensa vuoksi monet Asperger-henkilöt ovat olleet rankasti koulukiusattuja, mikä myös loitontaa sosiaalisia suhteita ikätovereihin. Usein Asperger-henkilöt ovat erilaisuudestaan tietoisia "yksinäisiä susia", mutta monet kuitenkin löytävät sopivan ja ymmärtävän puolison ja perustavat oman perheen."
" On aiheellista muistaa, että Asperger-henkilöillä on - arkielämän ongelmistaan ja sosiaalisten kykyjen heikkouksista huolimatta - usein myös monien alojen poikkeavaa lahjakkuutta, mikä rikastuttaa ihmiskuntaa. Luonteenomaista on viehtymys esim. teoreettisiin aiheisiin, sekä erinomainen keskittymiskyky, totuudellisuus ja syvällinen paneutuminen asiaansa. Monet rohkeasti uusia uria aukovat tiedemiehet ovat olleet ilmeisiä Asperger-henkilöitä. Olisikin tavoiteltavaa, että Asperger-henkilöiden erilaisuutta ja omaperäisyyttä ei pyrittäisi liiaksi pakolla "normalisoimaan" tai latistamaan, vaan että lahjakkuuksia arvostettaisiin, tuettaisiin ja käytettäisi myös yhteiskunnan hyväksi. Omaperäisyys ja erilaisuus voidaan nähdä myöskin ihmiskunnan rikkautena. Ymmärtävää tukea tarvittaisi kuitenkin käytännön arkielämän vaikeuksista suoriutumiseen."
"En pysty jostain syystä katsomaan ketään silmiin, tuo kerta oli ainoa poikkeus."
Tämä on yksi tyypillisimmistä aspergerin syndrooman oireista...
Valikoiva keskittyminen...
Paha juuttuminen...
Mutta älä masennu, jos saat diagnoosin....
Einstein oli sekä ADHD että asperger...
Asperger-henkilöt ovat yleensä keskimääräistä älykkäämpiä=) joten jaksamisia..tsemppiä Sinulle=)
Mikä; on AD/HD?
AD/HD (aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden hä;iriö)
AD/HD -henkilö; lapsi, nuori tai aikuinen voi olla ylivilkas "vipeltä;jä;", flegmaattinen "unelmoija" tai näiden yhdistelmä.
AD/HD on neurologinen, aivojen välittäjäaineiden toiminnan erilaisuudesta johtuva ominaisuus. Aivojen välittäjäaineista dopamiinin lisäksi mm. noradrenaliini ja serotoniini vaikuttavat AD/HD -piirteisiin. AD/HD -henkilön aivoissa, joillakin osin, aktivaatio on matalampaa kuin suurimmalla osalla muista ihmisistä. Korjatakseen tätä puutetta AD/HD -henkilö alkaa huomaamattaan liikehtiä levottomasti, puuhastella asiaankuuluimattomia juttuja, puhua pälpättämään tai vaipuu unelmiinsa. Aivojen aktivaatiotason nostaminen on edellytys oppimiselle.
AD/HD on synnynnäinen piirre. Se siis periytyy eikä häviä iän myötä. Lapsuuden ylivilkkaus voi toki vähentyä aikuistuessa, mutta keskittymisvaikeudet kuitenkin säilyvät. Stressi, masennus, epäedulliset elämänolosuhteet, ikääntyminen, vaihdevuodet ja aivosairaudet jopa lisäävät oirehtimista.
AD/HD on ominaisuus, joka vaikeuttaa arjen- ja elämänhallintaa monin tavoin, mikäli ympäristön vaatimukset ja henkilön vahvuudet eivät ole tasapainossa. Aikuisiällä haittaavat eniten erilaiset toiminnanohjauksen ongelmat.
AD/HD:llä ei ole mitään tekemistä henkilön älykkyyden kanssa. Monet AD/HD -lapset ja aikuiset ovat jopa keskimääräistä lahjakkaampia ja luovempia. Lahjakkuusprofiili tosin on monesti epätasainen. Oppimiseen keskittymisvaikeuksilla kuitenkin on suuri vaikutus. Tästä syystä useimmat alisuoriutuvat opinnoissaan suhteessa älykkyyteensä. Opintojen keskeyttäminen tai venyminen on hyvin tyypillistä.
Suomessa arvioidaan olevan n. 5 % väestöstä eli 250 000 AD/HD -henkilöä.
Viimeisimpien tutkimusten mukaan AD/HD on lähes yhtä yleinen naisilla kuin miehillä.
AD/HD -aikuinen on parhaimmillaan:
* poikkeuksellisen elinvoimainen
* hyvin kekseliäs ja mielikuvitusrikas, ei tyydy valmiisiin ratkaisuihin
* keskimääräistä uteliaampi, ottaa selville asiat yksityiskohtaisesti ja laajasti useilta eri alueilta
* voimakkaasti tunteva ja empaattinen
* poikkeuksellisen kyvykäs painamaan asioita mieleensä ja muistamaan yksityiskohtia.
* nopea oivaltamaan
* taipuvainen hyväksymään toisten heikkouksia ja antamaan anteeksi.
* halukas ottamaan riskejä, ei pelkää muutoksia ja nauttii haasteista
* nopeasti toipuva, vaikka kohtaa suuriakin takaiskuja.
* energinen, luova, innokas ja motivoiva.
AD/HD -aikuinen on pahimmillaan:
* keskittymiskyvytön, lyhytjännitteinen ja huolimaton (alisuoriutuja älykkyydestään huolimatta)
* muistamaton (hukkaa tavaroitaan, ei pidä lupauksiaan, unohtelee tapaamiset ja tärkeätkin tehtävät)
* aloitekyvytön, huono organisoimaan ja priorisoimaan (lukuisia keskeneräisiä projekteja, alati myöhässä)
* impulsiivinen, itsepäinen, riidanhakuinen ja sietää huonosti pettymyksiä (vaikeuksia ihmissuhteissa)
* kyvytön arvioimaan oman toimintansa seurauksia ja omien voimiensa riittävyyttä
* vireystilaltaan joko yliaktiivinen tai alavireinen tai mieliala vaihtelee (sekoitetaan helposti masennukseen tai maanis-depressiivisyyteen)
* juuttuu itseään kiinnostaviin aiheisiin (ylikeskittyy, ei osaa lopettaa) tai negatiivisiin ajatuksiin ja tunteisiin
* töksäyttelijä (selittää epäselvästi ja unohtelee sanoja), jatkuvasti äänessä ja keskeyttää muiden puheen
* tapaturma-altis törmäilijä
* helposti addiktoituva (kahvi, tupakka, netti, shoppailu, seksi, alkoholi, huumeet jne...) ja ylivelkaantuva
* epäsuotuisissa olosuhteissa, vailla tukea ja hoitoa, työkyvytön, sosiaalisesti eristäytynyt ja voi eksyä rikoksen poluille
T: "veli"-ADHD=)
P.S. :
Jos haluaisit tietää lisää oppimishäiriöistä tässä muutama linkki: http://www.dipoli.tkk.fi/ok/p/erilaisetoppijat/oppimisvaikeudet/tarkkhairio.htm
http://www.dipoli.tkk.fi/ok/p/erilaisetoppijat/oppimisvaikeudet/lukivaikeudet.htm
http://www.dipoli.tkk.fi/ok/p/erilaisetoppijat/oppimisvaikeudet/matemoppvaik.htm
Muista myös, että moni nero menestyi ADHD:nsä tai aspergeriudensa ansiosta...
Tässä on nimilista kuuluisista aspergereista...
Mm. Einstein oli sekä ADHD että asperger...
Itsellänikin taitaa olla ADHD:n lisäksi asperger...koko elämäni on täynnä juuttumista..
http://www.aspiesforfreedom.com/index.php?page=documentview&document=Famous_people_on_the_autism_spectrum
Jos Sinulla herää kysymyksiä näistä psykoneurologisista häiriöistä..niin..voisit ihan vapaasti kirjoittaa minulle @-mailia...
Voisin tällä tavalla tehdä myös useitakin asperger-/ADHD-testejä...sitten katsotaan..että tarvitsetko lisää neuropsykologisia tutkimuksia...
[email protected]