-Höhhöhhöö, sä oot kyl tavan tampio..
-Tulkaa jätkät kattoo! Ripa vetää kiljusta hiivat!
Ripa kaatoi pahanhajuisen sakean liemen tuhkakuppina käytettyyn tyhjään hernekeittopurkkiin.
-Kato, se juo tuhkiksesta..
-Ootsä Ripa pessy sen purkin?
-Kyl mä huuhtasin.
Jännittyneitä katseita purkin kohotessa huulille.
-Vitun hullu.
-Sä oot ripa pohjalla.
-Joo, pohja näkyy jo. Sanoi Risto viitaten tyhjentyneeseen kiljukippoon.
-Huhhuh.
-Onks kellään rahaa? Haetaan ruokavarastosta kaljaa. Vai kysytäänkö Naksulta antaisko se jymyä piuhalle?
-Eiköhän sun pitäis Risto pitää vähän paussia? Alkaa oikeesti olla aika hasardia toi sun meininki.
-Vitut. Kaljaa, pameja tai myssyä. Muu ei käy. Ei urheilu, ei ruoka eikä naiset. Mä haluun nyt hämmentää kuuppaa oikein tosissaan.
-Mullekin maistuis myssy. On vähän krapula vieläkin.
-Ja mulle.
-Sama.
Kvartetti pukeutui vapisevin vartaloin.
Ulkona oli kirpeä ilma. Lunta oli vielä varjopaikoissa, mihin kiinteistöfirma oli talvella lumet kasannut. Tuuli lähes suoraan vasten kasvoja. Navakka tuuli sai jokaisen sohvaperunan silmät vetistämään. Aurinko paistoi kirkkaasti, joka sekin auttoi kyynelkanavien avauksessa. Porukka näytti omaisensa menettäneeltä saattueelta vaatetusta lukuunottamatta.
-Moi, voidaanks me tulla sisään?
-No tulkaa ny sit…
-Eihän tultu pahaan aikaan, eihän me vaan häiritä mitenkään?
Keittiön pöydän ääressä tuhahti kylpytakkiin pukeutunut tyttö hiukset nukkumisesta pystyssä.
-Pff, aivan sama.
-Ei taida Mira olla oikein juttutuulella, kuiskasi Ripa viereensä.
-No, jos vetää essoja viikon putkeen, niin voi olla, ettei oikein kiinnosta olla ihana.
-Mitäs sais olla?
-Riippuu saako velaks?
-Riippuu mitä haluut.
-No savua, savua.
-Savu on loppu.
Jokaisen vieraan naamalla viivähti silminnähtävä harmin ja pettymyksen tunne.
-Ai. No voi helevetti.
-Sain eilen ihan helvetin hyvää virtaa, haluaako herrat maistiaiset?
-En mä käytä mitään labrakamoja, kyl sä tiiät.
-Eiks kukaan teistä muka halua ilmaista pommia? Saa tätä nokittaakin. On vaan aika tahmeeta, et parempi pommittaa.
-No anna mulle yks.
-Häh, ethän sä käytä muuta kuin viinaa, niinhän sä aina jauhat.
-Ole sinä hiljaa, ite just joit kiljuhiivat tuhkakupista.
-Teki mitä? Kauppias hämmästyi.
-Unohda koko juttu.
-Tossa on sulle mehua.
Kaveri katsoi hetken palloksi pyöriteltyä sätkäpaperia ja mietti sen sisältöä ohimenevän hetken, heitti suuhunsa ja otti huikan mehua.
-Lähetään.
-Tulkaa jätkät kattoo! Ripa vetää kiljusta hiivat!
Ripa kaatoi pahanhajuisen sakean liemen tuhkakuppina käytettyyn tyhjään hernekeittopurkkiin.
-Kato, se juo tuhkiksesta..
-Ootsä Ripa pessy sen purkin?
-Kyl mä huuhtasin.
Jännittyneitä katseita purkin kohotessa huulille.
-Vitun hullu.
-Sä oot ripa pohjalla.
-Joo, pohja näkyy jo. Sanoi Risto viitaten tyhjentyneeseen kiljukippoon.
-Huhhuh.
-Onks kellään rahaa? Haetaan ruokavarastosta kaljaa. Vai kysytäänkö Naksulta antaisko se jymyä piuhalle?
-Eiköhän sun pitäis Risto pitää vähän paussia? Alkaa oikeesti olla aika hasardia toi sun meininki.
-Vitut. Kaljaa, pameja tai myssyä. Muu ei käy. Ei urheilu, ei ruoka eikä naiset. Mä haluun nyt hämmentää kuuppaa oikein tosissaan.
-Mullekin maistuis myssy. On vähän krapula vieläkin.
-Ja mulle.
-Sama.
Kvartetti pukeutui vapisevin vartaloin.
Ulkona oli kirpeä ilma. Lunta oli vielä varjopaikoissa, mihin kiinteistöfirma oli talvella lumet kasannut. Tuuli lähes suoraan vasten kasvoja. Navakka tuuli sai jokaisen sohvaperunan silmät vetistämään. Aurinko paistoi kirkkaasti, joka sekin auttoi kyynelkanavien avauksessa. Porukka näytti omaisensa menettäneeltä saattueelta vaatetusta lukuunottamatta.
-Moi, voidaanks me tulla sisään?
-No tulkaa ny sit…
-Eihän tultu pahaan aikaan, eihän me vaan häiritä mitenkään?
Keittiön pöydän ääressä tuhahti kylpytakkiin pukeutunut tyttö hiukset nukkumisesta pystyssä.
-Pff, aivan sama.
-Ei taida Mira olla oikein juttutuulella, kuiskasi Ripa viereensä.
-No, jos vetää essoja viikon putkeen, niin voi olla, ettei oikein kiinnosta olla ihana.
-Mitäs sais olla?
-Riippuu saako velaks?
-Riippuu mitä haluut.
-No savua, savua.
-Savu on loppu.
Jokaisen vieraan naamalla viivähti silminnähtävä harmin ja pettymyksen tunne.
-Ai. No voi helevetti.
-Sain eilen ihan helvetin hyvää virtaa, haluaako herrat maistiaiset?
-En mä käytä mitään labrakamoja, kyl sä tiiät.
-Eiks kukaan teistä muka halua ilmaista pommia? Saa tätä nokittaakin. On vaan aika tahmeeta, et parempi pommittaa.
-No anna mulle yks.
-Häh, ethän sä käytä muuta kuin viinaa, niinhän sä aina jauhat.
-Ole sinä hiljaa, ite just joit kiljuhiivat tuhkakupista.
-Teki mitä? Kauppias hämmästyi.
-Unohda koko juttu.
-Tossa on sulle mehua.
Kaveri katsoi hetken palloksi pyöriteltyä sätkäpaperia ja mietti sen sisältöä ohimenevän hetken, heitti suuhunsa ja otti huikan mehua.
-Lähetään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Luin tarinani uudestaan.
-Täähän on ihan paska!
No, sitä sattuu.