Onko kukaan kuullut, että lapsiystävällisen Imatran koululautakunta olisi päättänyt lakkauttaa pienryhmät ensi syksystä alkaen??? Totta vai tarua? Jos totta, niin käytännössä tarkoittaa sitä, että lapset/nuoret, jotka eivät jostain syystä pärjää normaalissa, isossa luokassa, joutuvat niihin palaamaan takaisin. Tippuvat "kärryiltä", eivät saa tarvitsemaansa apua ja tukea ja mikä heidän kohtalo on? Vaikuttaa myös ns "normaaleihin" oppilaisiin, jos esim ylivilkas adhd tulee isoon luokkaan eikä kuitenkaan pysty keskittymään. Koulunkäynti avustajia on jo nyt liian vähän ja heidän työajasta menee osa opettajien sijaisuuksia, sairaslomia ym tuuraillen, eli avustajaa tarvitsevat lapset saavat tukea entistä vähemmän.
Kuinkahan moni Imatralainen lapsi/nuori on saanut lääkärin lausunnon, että tarvitsee joko avustajan tai paikan pienryhmässä, mutta ei ole sitä saanut??? Kaupunkia kun nuo lausunnot ei sido mitenkään, eli niillä voi pyyhkiä pyllynsä suoraan sanottuna. Kulmille kyllä rahaa riittää, eli Imatran touhu on sitä, että pääasia, että kulissit on kunnossa, vaikka sisältö olisi pelkkää p...a!!!
Kuinkahan moni Imatralainen lapsi/nuori on saanut lääkärin lausunnon, että tarvitsee joko avustajan tai paikan pienryhmässä, mutta ei ole sitä saanut??? Kaupunkia kun nuo lausunnot ei sido mitenkään, eli niillä voi pyyhkiä pyllynsä suoraan sanottuna. Kulmille kyllä rahaa riittää, eli Imatran touhu on sitä, että pääasia, että kulissit on kunnossa, vaikka sisältö olisi pelkkää p...a!!!
Vastaukset 77
Vanhimmat
Miksi ei keskittymishäiriöstä poteville tai muuten extrasuper opetusta kaipaaville järjestetä aivan omia luokkia? Tai just omia pienryhmiä?
Pienryhmiä on tällä hetkellä mm Tainionkosken ala-asteella. Toimivat hyvin, lapset saavat tarvitsensa opetuksen ja tuen pienessä 6-8 oppilaan luokassa, mutta kuinka käy ensi syksynä??? Kaupunki taas säästää... lasten kustannuksella!!!
Pienryhmiä on, vaan eipä ne ole aikoihin riittäneet mihinkään. Naapurikunniltakaan ei palveluja osteta. Lakihan velvoittaa järjestämään pienryhmän sitä tarvitseville,Imatraa vain ei taida velvoittaa mikään. Täällä suihkulähde on lapsia ja nuoria tärkeämpi. Hyvähän se on sitten sormilla osoitella vanhempia, kun lapsen koulunkäynti on jo todella huonolla tolalla.
asiaa.
tuohon avustajan tarpeeseen kysymys tai mikä tää nyt onkaan:
kun on saanut lääkärin lausunnon, että avustaja on tarpeellinen, niin kaupungilta jos asiaa kyselee, niin eikös vastaus olekkin yleensä, ettei oo rahaa?
ja siihen vanhemmat sitten asian jättävät,
mutta eikö oo mahdollista johonkin lakipykälään vedoten ns. "uhata" haastaa kaupunki oikeuteen ja vaatia se avustaja, kun kerran on lausunto olemassa.
jos yksin ei "uskalla" lähteä ajamaan oikeuksiaan, niin mites jos mukaan lähtisi useampi perhe ja tekisi ryhmäkanteen kaupunkia vastaan asiasta.
osaisko joku viisaampi kertoo, et onko edes mahdollista toteuttaa.
en muista pykälää, mutta löytyy opetuslaista. Ensin pitää olla kirjallinen anomus lääkärinlausunnon kera, jossa sanotaan, että tarvitsee ehdottomasti avustajan.
Kun se päätös todennäköisesti tulee hylkynä takaisin, kannattaa jo hakuvaiheessa kysyä mihin voi päätöksestä valittaa? Viranomaisen on pakko kertoa taho minne valitetaan (lääninhallitus tms)
Js sitten vaan valittamaan, jos kriteerit täyttyvät!
Parivuotta sitten yksi nainen yritti. Hän teki valituksen mielestäni lääniin. Ei onnistunnut. Lääkärin lausunto ei velvoita antamaan avustajaa. Koulutoimessa virkamies päättää, miten monta avustajaa palkataan. Kerroin jo aikaisemmin, että kysyin tätä parivuotta sitten valtuustossa ja koulutoimen johtaja antoi vastauksen. Kirjoitin näistä dyssien lopettamisesta keväällä tällä palstalla. Minulle vannottiin monesti valtuustossa, että erityis oppilaita ei integroida, mutta minusta kyllä kuitenkin homma on näin.
Laissa lukee, että jos lapsella on erityinen syy saada avustaja, tulee hänen se myös saada.
Tässä kertomassasi tapauksessa uskon olleen puutteita. Lapsella ei ole saattanut olla diagnoosia? Onko lääkärin lausunto sitten ollut millainen? Kyllähän lakia kuitenkin tulee noudattaa, jopa Imatralla?
Lakipykälä kuitenkin löytyy ja kunnat eivät noudata sitä eli kiertävät lakia.
Jos haet avustajaa lapselle ja luokassa on katsottu, että yksi avustaja jaetaan, vaikka kolmen kesken niissä aineissa, kun tarvitaan, niin silloin laki täyttyy. Tämä nainen, joka valitti asiasta hävisi asian juuri siksi, ettei laki turvaa avustajaa, kuin ainoastaan vammaisille. Siellä sen tekee, vammaislaki vai mikä se on. Seurasin kyseistä tapausta ihan kiinnostuksen vuoksi.
Jos lääkärin lausunto olisi joku mittari avustajan saantiin, niin avustajia olisi paljon enemmän. Nyt rehtori tekee avustajista esityksen ja koulutoimi päättää asiasta.
Entinen koulutoimenjohtaja sanoi kysymykseeni, että lääkärit kirjoittelee diagnoosiin vedoten papereita mielellään.
Jo aikaisemmin sanoin, että tänä vuonna kysyin kaupunginlakimieheltä miksi kaupunki ei noudata lakia monessa asiassa palveluita tuottaessaan. Vastaus oli, että lailla on kuntiin ainoastaa ohjaava tarkoitus. Ketään ei ole joutunnut syytetyksi siksi, ettei ole täyttännyt lain määräämää velvoitetta.
että niitä avustajia kuitenkin on normaaliluokissa myös ei vammaisille?
Vaikea asteinen dysfasia tai ad/hd on sellainen diagnoosi, josta syystä on avustaja annettava.
On kai silläkin eroa kuka lääkäri sen suosituksen kirjoittaa? Yleensä neurologi tai lastenlääkäri. Vai oikein koulutoimenjohtaja totesi, että lääkärit mielellään kirjoittelevat suosituksia? Ai ihan niinkuin tuosta vaan?! Jaa! No yhtä mielellään hän varmaan halusi evätä avustajien tarpeellisuuden.
Miksi näitä avustajia pitää edes hitto vie kouluttaa?
Hienoa Anssi, että olet ollut valveilla ja heikompien puolella! Koulutoimi sensijaan voisi tarkastella toimintaansa.
Ei ole adhd sellainen vamma, että avustaja on muka annettava.
Jos opettaja sanoo pärjäävänsä ilman avustajaa lapsen kanssa, avustajaa ei ole pakko palkata.
On olemassa lääkäreitä, jotka vanhempien narinaaan kyllästyneenä kirjoittavat diagnoosin.
On olemassa vanhempia ,jotka luulevat adhd:n olevan aina joku sairaus.
Adhd on usein lapsella, jolle ei ole kotona osattu laittaa rajoja- eli rajattomasti kasvanut.. ei osaa rauhoittua.
Koulutuksella ei ole mitään tekemistä adhd:n kanssa. Se on osittain periytyvää ja sanovat sen johtuvan raskauden aikaisesta hapettomuudesta tai jostain sellaisesta. Adhd:ta on monen laista. Kaikilla ei ole samoja ongelmia ja toiset pärjää toisissa aineissa ja toiset toisissa. Lääkinnällä pääsee oikeastaan parempaan tulokseen kuin avustajan kanssa, mutta se maksaa vanhemmille 55-75 euroa ja siitä saa vain osan pois. Jos tämän kirjoituksen aloittajan lapsella on tosiaan ongelmia, niin kannattaa harkita lääkitystä. Silloin moni asia on tulevaisuudessa paremmin hallinnassa. Mitä tulee avustajiin näillä ja harjaantumis oppiolailla, niin muistakaa muutama vuosi sitten yhdistettiin sosterveys puolen avustajat koulutoimen avustajiin. Opettaja tosiaan on se, kuka ensin esittää rehtorille avustaja tarvetta ja sitten rehtori tekee koulutoimelle esityksen koulun avustaja tarpeesta. Meillä oli lastenlinnasta paperit, eikä niillä ollut sen parempaa merkitystä. Laitan tuon linkin vielä mukaan ja googlesta löytyy lisää.
http://www.adhd-liitto.fi/ADHD.htm
"Adhd on usein lapsella, jolle ei ole kotona osattu laittaa rajoja- eli rajattomasti kasvanut.. ei osaa rauhoittua." osaatko todistaa tämän väittämän?
Olet nyt aivan liian suppealla linjalla!!
ettei ad/hd ole mitään tekemistä koulutuksen kanssa?
Ad/hd lapsilla on hyvin paljon ja hyvin usein myös liitännäisoireita ja ne tekevät juuri niitä ongelmia esim. luokassa opiskelemisessa.
Lääkkeen antaminen on todella vaikea asia. Joka perhe päättää itse suostuuko syöttämään lapsilleen lääkettä, jotta olisi yhteiskuntakelpoinen. Lääkkeet ovat tosiaan kalliita, mutta niiden tuoma apu sopii joillekin. Toisille taas lääke aiheuttaa vielä pahempia sivuoireita. Jos lääke auttaa ad/hd-oireisiin on puhtaasti kyseessä juuri tämän diagnoosin omaava ihminen.
Anssi kyllä nämä ad/hd lasten vanhemmat tietävät kaiken ko. asiasta, mutta hyvä jos muutkin voisivat antamasi linkin kautta tutustua siihen. Ei tule väärinkäsityksiä ja väittämiä huonosti kasvatetuista lapsista.
Eikös siinä opetushallituksen lakipykälässä sanota, että vamman tai muun erityisen syyn vuoksi oikeus avustajaan?
Kyllähän tuo tietenkin sattuu-jos omalle kohdalle sattuu. Mutta näin vain asia on.
Kysy opettajilta ja terveydenhoitohenkilökunnalta!
Asiasta ei vain voi julkisesti puhua.
siinä oli ajatus virhe. Siinä piti olla, ettei ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa, eikä koulutuksen.
Paska puhetta. Ota selvää ennenkuin väität moista. Toivottavasti et istu virassa joissa saat tehdä valintoja. Huh huh.
Väitteesi ei pidä paikkaansa.ADHD:llä on selvä yhteys rajattommaan ja kaiken sallivaan kasvatukseen.
Jopas sattui- eikä ole paskapuhetta!
Tuo tähän suoraa faktaa jos asia on niin. Kuulopuheisiin ei kannata uskoa.
paikkaansa. Meidän perheessä on ad/hd lapsi, jolla ei todellaan ole ns. vapaa kasvatus. Hänellä on erittäin tiukka kuri. Elämämme on kurinalaista ja lapselle on järjestetty päivärytmi.
Usein jos tulee konflikteja niihin puututaan ja hänet laitetaan pyytämään esim. anteeksi tekojaan. Harvemmin ne lällättelijä tai provosoiva ns. "hyvien kotien lapset" pyytävät mitään käytöstään anteeksi. Laittavat vielä omat kolttosensa näiden muiden piikkiin.
Toki on kaikenlaisia kasvattajia ja myös huonosti kasvatettuja ad/hd lapsia. Mutta et voi yleistää, että huono kasvatus tai kurittomuus aiheuttaa ko. erityispiirteen.
Lapsi, jolla ei kotona ole ollut rajoja, ei pysty
koulussa sopeutumaan koulun sääntöihin.
Useissa tapauksissa ( en väittänytkään,että
kaikissa)vanhemmat yrittävät saada adhd -lausunnon selittääkseen syyn holtittomuuteen vain pelastaakseen oman nahkansa. Ei tarvitse myöntää vääränlaisen, välinpitämättömän, kaiken sallivan kasvatuksen pilanneen lapsen.
Tämän päivän muotisana on tuo adhd.Ilmeisesti kolmekymppiset uraputket ovat ruvenneet sitä viljelemään ,kunl apsi oirehtii ajan ja rajojen puutteen takia.
jos lapsella on ollut rakkautta, rajoja ja kuria. Kaikista säännöistä, kurista kotona huolimatta lapsi oirehtii ja ei sopeudu koulun sääntöihin.Mitä sinulla on sanottavaa kaikkensa yrittäneille vanhemmille??Kyllä sinä nyt aika kovilla panoksilla olet syyttämässä..mutta onhan sinulla oikeus mielipiteeseesi.
Rohkeasti sitten vaan kertomaan oma teoriasi esim. ad/hd liiton järjestämiin tilaisuuksiin. Olet niin vahva luulojesi kanssa, että turhaan varmaan sanoa mitään?
Anna vielä jotain hyviä vinkkejä miten sinä olet saanut lapsesi kasvatettua kuriin ja nuhteeseen ja kerro myös miten aina tiedät heidän noudattavan sääntöjä ihan varmasti?
Älä välitä. Imatra on tehnyt valintoja ja meiltä on lähtennyt lastenlääkäri toiminta terapeutit ja kaikki muut lasten tuki toimet. Nyt päättäjät syyllistävät vanhempia. Kasvatuksella ei ole mitään tekemistä adhd kanssa. Jos imatralla on joku terveyshoitaja sanonut muuta, niin kertokaa nimi. Imatralla ei ole tällä hetkellä yhtään henkilöä joka pystyy tekemään adhd diagnoosin. Jos joku väittää toista, niin lupaan kysyä asiaa huomenna Keskussairaalassa. Jos päättäjillä olisi oiea linja, eli tavoite, että jokainen lapsi saa päästötodistuksen. Se meinaisi helvetinmoista määrää tutkimuksia, mutta se antaisi panostuksen takaisin aikuis iällä. Parikuukautta sitten Etelä saimaa kirjoitti, että on tehty tutkimus, että vangeista suurin osa on kärsinnyt lapsena laajaalaisesta kehitysviivästymästä. Jos he olisivat saaneet siihen hoitoa, niin osa heistä ei olisi joutunnut vankilaan. Odotan mielenkiinnolla raporttia josta etelä saimaa kirjoitti tänään. Kyseessä oli nuorten alkoholin käyttö. Siinä todettiin, että päättäjät ovat kääntäneet selkänsä nuorison juomiselle.
Itse varmaan tiedätkin, mutta toisille tiedoksi, että syyt adhd:en ovat muutokset aivojen välittäjäaineissa ja perinnölliset tekijät.
asian tiimoilta koko ajan :) Kun etsii tietoa osaa kertoa faktatkin. Kiitos sinulle, aiemmin tuossa väänettiin pikkasen kättäkin.
Asia on aivan niinkuin kirjoititkin!
Kerätty on paljon tietoa vuosien varrella. Olen lukennut kirjastosta erilaisista opetus malleista. Tahtoo moni asia vaan unohtua, kun mennään eteen päin. Yksi tärkeä pointti adhd lapsen hoidossa on vanhempien tukeminen. Oireilu ei aina jää kouluun. Kunnilla on erilaisia tuki palveluita näille lapsille. Minulla on pieni näppi tuntuma, mitä ne tarvitsisi, mutta miten se toteutetaan on eri juttu. Vanhemmilta kyllä perään kuulutan avun hakua myöskin, sillä jos seisoo tumput suorassa ja odottaa mitä tulee, niin monesti ollaan tehty jo korvaamattomia virheitä. Aikuisten pitää älytä hakea apua, sillä kyllä sitä aina jostain saa. Lääkityksestä haluan vielä kertoa, että aikuisten pitää tehdä päätös ja minusta se on niin tärkeä, että siitä puhutaan liian vähän. Mutta tähän aiheeseen ja ajatukseen, että erityisluokat ovat alueilla. Minulla tulee väkisin kauhu skenaario, että vanhempain illoissa haukutaan luokan erityis oppilaat häiriköiksi ja muuksi. Nytkin täällä heti jotkut näkevät asian näin. Pelkään juuri tätä vastakkain asettelua. Minusta kuitenkin normaali oppilaiden vanhempien pitää olla niin viisaita, että pitävät näiden heikkojenkin puolta. Silloin luokkaan saadaan avustajia ja muita tarpeeksi ja sellaiset väitteet, että avustajien liikkuminen luokassa sotkee fiksujen oppimisen on pötyä. Luokissa ei ole henkilökohtaisia avustajia vaan ne opettavat koko luokkaa. Eikö se silloin ole koko luokan etu. Muistakaa adhd lapsi ei ole yhtään tyhmempi, kuin muutkaan, vaan hän pärjää muiden mukana avustajan kanssa tai lääkityksen avulla. Sitä päättäjien pitäisi pohtia minun mielestäni, että miten saadaan lääkkeet korvattaviksi, sillä jos niistä on todistettua hyötyä, niin onhan se erittäin pieni panostus tulevaisuuteen. Oppilas hankkii ammatin ja pärjää omillaan, kun taas lapsi joka ei saa apua käyttää erilaisia palveluita lukuisan määrän aikuisena ja se on moninkertainen summa. Itse nään nämä mahdollisuutena en suinkaan taakkana.
Yksi tärkeä asia unohtui ja se on minusta näille lukijoille kerrottava. Muistakaa, että jos adhd on perinnöllinen, niin silloin se voi olla jommalla kummalla vanhemmista.
Olen itsekkin käynnyt joskus keskustelemassa täällä asiasta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000381
Dysfasiaa sairastavien lasten vanhemmille on oma keskustelu palsta myöskin täällä suomi24:ssä. Kumpaakin kannattaa lukea, jos epäilee ongelmia. Mikä tärkeintä, niin sieltä saa tietoa joka päiväisistä ongelmista, joita ei lueta mistään kirjoista.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000380
että lähikoulujen on tarjottava kaikille oppilaille erityispiirteistään huolimatta koulupaikka tulevaisuudessa. Lähikoulu on jokaisen oikeus. Koulun tulee valmistautua ottamaan vastaan lapset sellaisena kuin he ovat.
Olet varmaan lukenut inkluusiosta joka tekee tuloaan, ketään ei jätetä erityispiirteidensä takia pois omasta lähikoulusta.
Erityislapset ovat haasteellisia ja ottamalla heidän ns. normaalien lapsien joukkoon, oppivat lapset keskenään vuorovaikutusta. Lapset oppivat ettei ketään saa syrjiä. Apua ja tukea tarvitsevia lapsia voidaan tukea ja kannustaa paremmin pärjäävien taholta.
Erityislapset tuovat rikkautta erilaisuudellaan luokkayhteisöön.
Opettajat ottavat käyttöönsä erilaisia opetusmenetelmiä. On hyvä oppia elämään jo lapsesta saakka kaikenlaisten ihmisten kanssa. Se on hyvää harjoitusta elämää ajatellen esim. kun menee työmaailmaan. Siinä vaiheessa on jo oppinut miten suhtautua muihin.
Olisi toki hienoa, jos saataisiin kitkettyä kaikki ikävät tyypit omiin koppeihinsa, pois näkyvistä. Miten he oppivat normaalia mallia, jos heidät eristetään muuaalle?
Tämä vuorovaikutus onnistuu ainoastaan jos tehdään ryhmätyötä. Jos taas oppilaat tekevät työtä itsenäisesti, niin silloin erityistä tukea vaativa oppilas jää jälkeen ja tuskastuu. Tuskastuminen tuo taas esille muita ongelmia.
kokonaisvaltaisesti. Koulussa on kaikenlaista oppijaa ja oppimista.
Opettajat kyllä tietävät,minkäläista rikkautta
erityisryhmät tuovat kolmenkymmenen oppilaan luokkiin. Menepä itse sinne pyörimään
inkluusioinesi! Ja ota huomioon, että
ns.tavallisilla lapsilla on OIKEUS opiskellla
rauhallisessa ympäristössä.Opettajan ajan on
riitettävä myös heille!
Inkluusio toimii vain pienissä opetusryhmissä - ei muuten.
Jokainen kasvatusammattilainen tietää sen!
Jos luokassa on 25-30 oppilasta, niin yhden opettajan aika ei yksinkertaisesti riitä huomioimaan erityisoppilaita!!! Esim oppilas, jolla on vaikeuksia lukemisen ymmärtämisessä: Pienryhmässä opettaja voi kuulustella koealueen suullisesti, näin hän näkee mitä lapsi osaa. Isossa luokassa opettajan aika ja voimavarat ei riitä, oppilas voi kirjallisessa kokeessa vetää ala-arvoisen vain siksi, ettei ole ymmärtänyt kysymyksiä. On kuitenkin normaaliälyinen, fiksu lapsi!!! Mutta kun korvien välissä joku linkki ei toimi ja kysymysten ymmärtäminen tuottaa vaikeuksia, niin hän ei asialle mitään voi!!!
Osa erityislapsista (dysfasia, käytöshäiriöt, tarkkaavaisuuhäiriöt ym) pahenee normaalissa luokassa ilman riittävää apua ja tukea niin pahaksi, että lapsi joutuu keskussairaalaan psykiatriselle osastolle! Siellä yksi hoitovuorokausi maksoi vuosi sitten 550 euroa (nyt jo enemmän?)!!! Vkon hoitoajalla maksettaisiin jo avustajan kuukauden palkka karkeasti ajatellen. Mutta Imatra vain säästää. Ja totta on se, että vaikka lääkärinlausunnossa lukisi mitä, niin kaupungin ei ole sitä pakko noudattaa. Itselläni on erityislapsi ja olen asian tarkistanut opetusministeriötä myöten. Lapseni on fiksu nuori, saa kokeista 8-9 numeroita, kun pääsi pienryhmään, mutta mikä on tulevaisuus, jos joutuu takaisin isoon, normaaliin luokkaan???? Jää "heitteille" ja hänen tulevaisuus, jatko-opiskelumahdollisuudet ym voi olla kerralla pilalla!!!
Tosiaan hieno ajatus, hieno tavoite tuo, että erilaisuus on "keskellämme" ja tätä kautta opimme "sietämään" erilaisuutta.MUTTA! Eikö perusopetus ole sentään perusopetusta. Joutuvatko normaalioppijat sijaiskärsijöiksi, kun luokassa vilisee kaikenmaailman eritysiavustajia ja erityisavun tarvitsijoita.
En nyt sano, että se dinosaurusaikainen tasoryhmittely kielissä ja matematiikassa olis se onni ja autuus...koska jossain määrin se oli esteenä joidenkin lukioon menolle (siis joskus -70 luvulla). Mutta eikö yläkoulussa (ent. yläaste) voisi ottaa taas takaisin jonkinlaiset tasokurssit. C=extraohjausta kaipaaville B=melko hyvin pärjääville A=itseohjautuville, tomerille opiskelijoille.
Jos aikanaa peruskoulu miellettiin syvältä ja poikittain olevaksi instituutioksi, niin en kyllä ymmärrä tätäkään menoa ja meininkiä, missä kaikki yritetään tasapäistää, tulos on huono. Tukiopetusta tarvitsevat tuskaantuvat kun eivät pysy mukana opetuksessa ja ne paremmat oppilaat tuskaantuvat kun asioita käsitellään hitaasti.
Mutta? Onko tässä menty siihen, että kun ei kestetä luokittelua, niin kaikki vaan samaan nippuun. Ja kaikki kärsii.
No paitsi tietysti vanhemmat, joiden ei tartte selitellä lapsen erityiskoulussa käyntiä?
Oletko todellakin ajatellut , mitä tuo"rikkaus" on!
Se on muiden oppijoiden huomaamatta jättämistä.
Sitä paitsi viisas vanhempi vaatii lapselleen
pienryhmää silloin, kun lapsi ei isossa ryhmässä
tule jostain syystä toimeen tai ei siellä pärjää.
Tokihan kouluavustajat näitä integraatioita ja inkluusioita kannattavat- omien työmahdollisuuksien lisääntymisen takia!
Mutta monissa kunnissa on ruvettu palkkamaan mieluummin opettajia pienryhmiin kuin mielettömiä määriä avustajia- menee häiriön puolelle sekin ja tulee kalliimmaksikin.
Toivottavasti Imatrallakin tämä on tajuttu!
Kuka on sanonut että inkluusio tarkoittaa sitä, että kaikki lapset on ympättävä suureen luokkaan??
Tarkoituksena on se, että erityislapsille ei järjestetä omaa lähikoulua kauemmas koulupaikkaa. Tämä idea tarkoittaa sitä, että omalla lähikoululla tulee olla valmiudet ottaa lapsi kouluun erityisyydestään huolimatta.
Kyse on siitä, että oma lähikoulu järjestää opetuksen ja järjestää pienluokan ja erityisopettajan. Välitunneilla kaikki lapset yhdessä sitten pääsevät kokeilemaan suvaitsevaisuuttaan ja vuorovaikutustaitojaan.
Kunnat voivat tällätavoin esim. säästää koulukuljetuksesta ja laittaa ne rahat esim. avustajiin.
Tämä asia on ihan kehittämisen arvoinen asia. Jokaisella on oikeus puolesta ja vastaan sanoa mielipiteensä. On aika suppea näkökulma ajatella, että pienryhmässä oppivat eivät sopeudu muiden joukkoon. Pitääkö heidän syrjäytyä muista, miten sitten aikuisena?
Järkeäkin saa käyttää. Ei pidä hermostua!
kitkeä rikkaruohoa pois!! On se kamalaa kun lapsia ei voi kasvattaa silkkipellossa. Miten helvetin helppoa sen elämän pitäisi ollakaan?? Parasta olisi että kaikki lapset osaisivat jo lukea ja laskea ekaluokalle mennessään sujuvasti.
Mihin kiire elämässä. Miksi ei voida ottaa haasteita vastaan?
opettaa erilaisia oppijoita, voi tarkastella omaa työtapaansa. Alan vaihtoakin voisi harkita! On niitä villejä kakaroita opettettu aikaisemminkin.
... tuo olisi hienoa, jos pienryhmät löytyisi omasta lähikoulusta tai oppilas voisi olla normaalissa luokassa ja saada siellä tarvitsemansa avun. Mutta kun käytännössä se ei taida onnistua! Avustajia on liian vähän, heitä käytetään opettajien sijaisina ja suuressa luokassa ei erityisoppilaita ehditä tukea riitävästi. Päätöksissä ja paperilla voi olla hienoa sanahelinää asiasta, mutta kun se ei valitettavasti toteudu käytännössä, lapsen arjessa. Esim erityisopettajalla voi olla vain 1 tunti vkossa koko isolle luokalle. Ei siinä yksinkertaisesti ehdi antaa tukea erityisoppilaalle, vaikka tahtoa ja halua olisi. Ja kun jokaisessa luokassa on monta sellaista, joka tarvitsevat tukea, vaikkei erityisoppilas olisikaan. Tälläkin hetkellä pienryhmissä opiskelevat ovat välitunnit muun koulun kanssa, liikunta ja käsityötunteja on yhdistetty isoihin ryhmiin, eli ei erityislapsia ole eristetty eikä se ole tarkoituskaan. Mutta lukuaineissa (matikka, äidinkieli, kielet jne) nämä oppilaat tarvitsevat tukea, jota isossa luokassa ei pystytä antamaan. Ei kyse ole siitä etteikö pienryhmäläiset sopeutuisi isoon joukkoon. Koko ajan he sellaisessa ovat omalla tavallaan: välitunnit, nuo mainitsemani liikunta ym tunnit, koulun yhteiset tapahtumat jne. Pienryhmällä ja riittävällä tuella estetään juuri heidän syrjäytymistä. Antamalla näillekin lapsille ja nuorille riittävät mahdollisuudet menestyä koulussa, saada siten jatko-opiskelupaikka ja myöhemmin töitä.
Minäkö hermostunut??? Ehei, asiasta tässä on puhuttu, hyvin paljon samoilla linjoillakin ollaan, mutta ehkä toisen ymmärtää helposti väärin :)
Etpänäköjään tiedä, mitä inkluusio tarkoittaa.
totuudenmukaisesti. Mitäs me vanhemmat ja opettajat voidaan asian eteen tehdä? Näillä keinoin ei juurikaan mitään :(
Luokkakoot kyllä tulevat pienenemään tulevaisuudessa, koska syntyvyys on laskenut. Muutama vuosi sitten oli esim. ekaluokkalaisia paljon enemmän kun tänä vuonna koulunsa alottaneita.
Katsellaan nyt tuleeko lähikoulusysteemistä mitään? Toivotaan, että tulisi ja kaikki palvelut samaan kouluun ja enemmän tukikeinoja niille, ketkä sitä tarvitsevat. Nähtäväksi jää saadaanko ensi vuonna lähikouluihin pienluokat kuten on suunniteltu.
Kiitos sinulle hyvästä aloituksesta ja rakentavasta keskustelukumppanuudesta. :)
itse tietäväsi? Tietoa löytyy eriasia miten sen sitten tulkitsee, eikö niin?
Mutta sen tiedän, ettei sen tarkoitus ole ahtaa kaikkia samaan luokkaan kuitenkaan. ;)
Sana "inkluusio" ei ole mikään tulkinnanvarainen
asia.Se on eräs kasvatustieteellinen menetelmä.
En nyt ehdi ruveta sinua sivistämään.Katso vaikka googlesta ja yritä ymmärtää...
Täytyy myöntää kymmenen vuoden kokemuksella, että olet oikeassa, mutta vanhempia ohjaa pelko. Jos nerityisluokka on toisella puolella kaupunkia, niin lapsen koulupäivä venyy. Hän odottelee taksia tienlaidassa. Ja se odotus, että menee naapurin kaverin kanssa samalle luokalle. Pettymystä on vaikea ymmärtää. Lapsi ajattelee miksi minä en pääse kaverin kanssa. Jos erilaisista ongelmista kärsivät laitetaan yhteen kouluun niin lapsi tuntee leimautuvansa. Näissä on niin paljon sellaista jossa liikutaan tunne tasolla, mutta luokka muotoista erityisopetusta ei saa silti kokonaan lopettaa. Sellaisen, joka ei ole nähnyt tätä koko hommaa on vaikea ymmärtää tunteita joissa näissä asioissa liikutaan.
lähikouluun, mikä tässä on niin vaikea ymmärtää?? Ja tällä hetkellä koulut ovat täynnä noita vaikeita oppilaita ilman diagnooseja. Heitä ei saada edes erityisopetukseen juuri tämän takia.
Usein diag. saaneet lapset ovat jo pienryhmissä, tai jonkin muun tukitoimen piirissä.
voi perustaa sinne omaan lähikouluunkin!!! Ja kyllä tuo peruskouluopetus on kärsinyt paljon muustakin kun tuskastuneista lapsista?
Jos kaikki olisikin vain erityislasten syytä peruskoulussa ilmeneviin ongelmiin, niin se olisi helppo vastaus!
Perusopetus kärsii muustakin "kivasta" mitä kouluissa on. Opettajien sairasloma- ja epäpätevyys. Huono kouluruoka, kiusaajat (usein näitä menestyneiden lapsia muuten)liikuntaluokat ym. ym.
esiin, tarkoitin tulkinnalla, että täällä eräät mieltävät tämän ajatuksen väärin. Saitko muuten itse tentin läpi?
nämä syrjäytetyt tai syrjäytyneet yksilöt hoidetaan, hoidetaan sitten vaikka jälkihoidolla. Ongelma tulee aikuisikään saakka mukana, onko pienryhmä sitten joku ratkaisu, ettei ongelmat tule aikuisuuteen saakka?
"Mutta? Onko tässä menty siihen, että kun ei kestetä luokittelua, niin kaikki vaan samaan nippuun. Ja kaikki kärsii.
No paitsi tietysti vanhemmat, joiden ei tartte selitellä lapsen erityiskoulussa käyntiä?"
Jos tällä linjalle lähdetään niin sitten myös lihavat eri kouluun ja napapaitoihin pukeutuneet "pissikset" eri kouluun, köyhien lapsille omat koulut jne. jne.ihan vaan sen takia, että nyt jos aletaan luokitella luokitellaan sitten oikein olan takaa, niin, että myös sinä tämän kirjoittanut joudut jonkun luokituksen kohteeksi.
Kyllä pienryhmät alkaa paisua oikein kunnolla kun aletaan luokittelemaan ja kestämään sitä. Nyt kaikki muiden asioista kiinnostuneet kuulolle, tullaan pian kertomaan miksi meidän lapsi on jossain tietyssä ryhmässä.
Kaikki vanhemmat ketkä kestävät luokittelun ja julkisesti esiin tuoden sen saavat palkinnon kestämisestään!!
olet oikeassa tuon pienryhmän suhteen, että sen voi perustaa myös lähikouluun. Kannatetaan!
Erityisopetusta tarvitsevien lasten asialla tässä olen ja samalla myös niiden, jotka edistyvät nopeammin. Kaikki kärsivät, jos siellä pyörii avustajia, hermostuneita maikkoja ja vielä enemmän pihalla olevia muksuja.
taatusti ymmärsit mitä tarkoitan; eli joku erityisryhmä lähikoulussa takaisi sen, että hitaasti oppiva ei turhaudu ja saa yksilöllistä opetusta ja siten myös ne toiset saavat opetusta joka paremmin vastaa heidän tasoaan.
No ja tuosta luokittelusta....on valitettavasti niitä vanhempia jotka eivät suostu näkemään "häikkää" omassa lapsessaan. Jos on aina kauhea kiire omien harrastusten yms. jatko-opiskelujen kanssa, niin...ei ole aikaa NÄHDÄ. Ja väenväkisin pidetään lapsiraukka "normaaliluokalla", vaikka edellytyksiä ei ole käydä sitä. Tai...nyt olen kyllä jäävi sanomaan tästä asiasta....joutuuko jotain erityisluokan paikkaakin hakemaan ihan jopa lääkäritodistusten kanssa? Ehkä en tiedä kaikkea tästä koulumaailmasta nykyään: ennen opettajat jätti luokalle ja siirsivät "karsikkoon", jos ei pärjännyt. EI sinne "karsikkoon" tarvinnut erikseen "hakea".
Tänä päivänä on "haettava" joka paikkaan.
Jälki-istuntoa voi antaa ilman hakemuksia!
Onko oikeasti haettava jotain "erityisryhmäpaikkaa"?. Ehdottaakko ope sitä tyyliin: "vanhemmat, mielestäni lapsenne ei pysy nyt norm.opetuksen tasolla" vai ottaako vanhemmat asian puheeksi? Entä jos vanhemmat ei "huomaa" mitään. (niitäkin on-valitettavasti)
Kyllä se on ratkaisu.Pienryhmässä pystyy perustaidot oppimaan hitaanpikin...
Opettajien valtakunnallinen edustaja kertoi lähiaikana viestintä välineissä, että yhteiskunnan pitää maksaa myös erityisten nerojen parempi opetus. Hän sanoi, että se pitää rinnastaa erityisopetukseen. Kovaa tekstiä, sillä peruskoulun tarkoitus on turvata tasavertainen opetus. Jos joku haluaa extraa, niin mnaksakoot omasta pussistaan. Tärkeintä on turvata taso kaikille.
Kyllä homma tehdään yhdessä ennen seuraavaa lukuvuotta.
No, kun kerran tuota mieltä olet, niin miksi Imatralla on sesim. elitistinen ibm lukio?
Muutama oppilas- onko kustannukset laskettu?
Entäs ne kieli -ja itäsuomalaiset luokat?Eivät nekään ilmaisia ole.Rupea sitten puuhaamaan asiaa oikeaan suuntaan!
vikaa olekaan. Mutta se ei sovi kaikille. Kunpa asiat olisivatkin niin yksiselitteisiä. Tässä maailmassa kun ei vaan pääse kovin helpolla.
Kun koulussa huomataan oppimisongelmia tai käyttytymishäiriöitä, otetaan yhteyttä kotiin.
Harvoin se toisin päin menee.
kun ei pysty tietämään jokaisen perheen tilannetta. Yleensähän nämä ulkopuoliset tarkkailijat tietävät kaikista parhaiten. Sinulla näyttää olevan selkeä käsitys mistä kenkä puristaa. Sinua pitää varmaan onnitella omasta näkemisestäsi! Hieno homma!
Mikä on sinusta se "häikkä" mikä sinua häiritsee tai vaivaa muissa lapsissa? Millätavoin vanhempien tulisi julkistaa se, että se "häikkä" itseasiassa sekoittaa perheen elämää aikatavalla. Ei ole helppoa olla asiantuntijaryhmän ja muiden suurennuslasin alla koko ajan. Olen huomannut, että joiltain ihmisiltä tässä elämässä vaaditaan enemmän kun toisilta. Joillekin sallitaan yksityisyys, toisille taas ei.
Karsikko aikaan näytät todellakin kuuluvan, oletko jopa ollut ko. karsinassa joskus?
Pidä huoli omista harrastuksistasi, ettei esim. paino nousee enää enempää.
mitä erilaisia tai tiettyjä harrastuksia ja jatko-opintoja on niillä vanhemilla, ketkä eivät huomaa omassa lapsessaan "häikkää" ? Ihan vaan uteliaisuuttani haluan tietään kuinka pitkälle luokittelusi menee ja miten pätevä ko. asiassa oletkaan? Älä nyt itseäsi jäävää tai olet turhan vaatimaton.
Tämän verran haluan saivarella kuitenkin!
"Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa".
Sinulle aivan sama vanha kunnon sananlasku:
"Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa"
että sinä et pysty vastaamaan, nimittäin taitaa niin läheltä liippasta. :)
Sananlaskuja viljelet muuhun et pysty! Odotin sinulta sanavalmiilta jotain muuta, nyt petyin sinuun.
Miksei saisi älähtää? älisethän täällä itsekin. Pidä nyt huoli itsestäsi ja perheestäsi, sillä oletko kuullut, "pilkka voi osua omaan nilkkaan?"
Meillä pidetäänkin kaikista muista parempaa huolta, kuin oman kaupungin oppilaista. Eduskunnassa tehtiin laki jolla maahan muutajien kuntoutuykset ja muut turvattiiin. Mutta eivät laadi sellaisia lakeja, joilla omien palvelut turvataan.
juuri tuollaisiin asioihin. Omista ei osata pitää riittävästi huolta.
Pentti Murto
Oulun yliopisto
Oulun kasvatustieteiden yksikkö
Opettajankoulutus
PL 2000
90014 OULUN YLIOPISTO
[email protected]
Inkluusio ja yhteisyys kasvatuksessa
Normalisaation mukaisesti erityistä tukea tarvitsevan henkilön olosuhteet ja elämä pyritään järjestämään mahdollisimman normaaliksi. USA:n mainstreaming-liikkeen mukaisesti vammainen oppilas kuuluu samaan "valtavirtaan" kuin ei-vammaiset, ja opettajalle annetaan käytännöllisiä ohjeita opettamisesta tavallisessa koulussa. Näihin perustuu integraatio-periaate, joka tarkoittaa liittämistä yhteen: tukea tarvitsevan oppilaan tai erityisluokan sijoittamista tavalliseen kouluun. Integraatio kuitenkin luokittelee ja leimaa erityisoppilaan, vaikka hänet siirretään yleisopetukseen. Joka tapauksessa nykyisin suuri osa erityisoppilaista saa erillistä opetusta omissa luokissaan. Integraatio ei ole edennyt tavoitteensa mukaisesti.
Uusi termi inkluusio tarkoittaa kaikkien yhteistä koulua (inclusion = sisältyä, kuulua mukaan). Käytännössä se tarkoittaa osallisuutta ja yhteisyyttä. Inkluusion perustana ovat ihmisoikeudet ja tasa-arvo, mihin kuuluvat yhtälaiset oikeudet ja velvollisuudet. Myös vammaisten ihmisten oikeuksien ja yhdenvertaistamisen ohjeissa painotetaan, että koulujärjestelyjä ja oppimisympäristöjä tulee kehittää kaikille sopiviksi. Oppilaalla on oikeus saada opetusta lähimmässä normaalissa koulussa ja kuulua siihen luokkaan siinä koulussa, jota hän kävisi ilman vammaisuutta, oppimisvaikeutta tai käytösongelmia. Oppilaat opiskelevat yhdessä ja opetusryhmät ovat eritasoisia ja moniarvoisia. Jos lapsi tai nuori tarvitsee erityisopetusta tai kuntoutusta, niin hänelle järjestetään sitä koulussa/luokassa - siksi pysyvää siirtoa erityisopetukseen ei olisi. Inkluusio edellyttää moniammatillista yhteistyötä ja verkostoitumista.
Oppilaat kasvavat yhdessä ikätovereidensa kanssa ja oppivat auttamaan toisiaan. Jokaista tuetaan ja opetetaan kykyjensä, kehitystasonsa ja mahdollisuuksiensa mukaisesti Kaikkien avoin koulu tarkoittaa sellaisen kasvatusajattelun omaksumista, joka näkee erityisoppilaan lapsena ja nuorena, jolla on yksilölliset oppimisedellytykset. Opettaja tukee täysipainoista osallistumista ryhmässä ja yrittää kehittää keskinäistä myönteisyyttä. Erilaisuuden kohtaaminen on luontevaa.
Täydelliseen inkluusioon voi suhtautua toiveikkaasti ja haastavasti. Tällä hetkellä siihen ei ole valmiuksia. Jos koulussa ei pystytä pienentämään ryhmien kokoa eikä järjestämään riittäviä oppilashuollon ja kuntoutuksen tukitoimia, niin luokkamuotoinen erityisopetus lienee vaikea- ja monivammaisten oppilaiden ja käytösongelmaisten lasten ja nuorten edun mukaista. Erityisopetuksen parhaimmillaan on kuntouttavaa kasvatusta. Kuitenkin liika erillään oleminen aiheuttaa sosiaalistumisen ongelmia, jopa syrjäytymisen vaaraa. Siksi erityisryhmiä pitäisi sijoittaa yleisopetuksen kouluille, jolloin vältetään erillisiä, eristäviä erityiskouluja ja siten segregoivia kasvatusjärjestelyjä. Vaihtoehtoisesti erityiskouluille voisi sijoittaa yleisopetuksen ryhmiä. Inkluusio on tavoittelemisen arvoinen asia kasvatuksellisen ja yhteiskunnallisen tasa-arvon edistämiseksi.
Lähde: Murto, P. 1999. Yhteinen koulu kaikille – onko inkluusio tarua vai totta? Jyväskylän yliopiston täydennyskoulutuskeskus.
Puhut vammaisista, mutta tiedätkö, että tarkaavaisuushäiriötä ja monialaista kehitysviivästymää ja muita ei lueta vammaisuuteen. Niissä on vissi ero. Vammaisille turvataan palvelut eri lain kautta. Oikaskaa jos näin ei ole.
eli kaikki samaan lähikouluun. Siihen kuuluvat myös oppilaat, oli heillä sitten ad/hd, asperger,dysfasia tai joku muu vamma esim. lievä kehitysvammaisuus. Pyritään siihen, ettei näitä erityislapsia, ketään heistä eristetä muita ryhmistä esim. normaalilapsista. Noiden luettelemieni diagnoosien avulla saa kuitenkin helpommin avustajan. Etsin kuumeisesti sitä lakipykälää missä on avustajan saamisen kriteerit. Opetushallituslaista kuitenkin löytyy.
Tiedän, että tarkkaavaisuushäiriöitä on monelaisia, jopa meillä aikuisilla. Nythän vammaiset ovat tehneet kantelun johonkin, kun heillä evätään myös avustajat, olet varmaan kuullutkin.
Kaikista heikomalle jäävät erilaisista käytös,-sopeutumis,-tarkkaavaisuushäiriöistä kärsivät lapset, joilla ei ole diagnoosia ja tässä ketjussa puhuttiin nimenomaan erityislapsista.
Myös tempperamenttierot vaikeuttavat sopeutumista koulumaailmaan. Mielenterveysongelmista puhumattakaan.
Lue Anssi ajatuksella uudetaan tuo inkluusio.
Anssi on käytännön mies. Anssi ei ole lukumiehiä. Ansiilla on ihan hyviä ajatuksia. Anssilla silti on vaikeuksia hahmottaa pitkiä asiakokonaisuuksia. Anssi haluaa hyvää. Anssi on asia mies. Siis asia mies, ei asiamies, esim apulehden. Anssi on valtuustossa. Anssia ottaa päähän politikointi. Anssi pelaa omaa peliä omassa kulmassa. Jos Anssin ääni ei valtuustosalissa kanna, Anssi kirjoittaa suomi24.fi keskustelupalstalle. Anssi on palomies. Ei oikea palomies vaan tehdaspalokunnan palomies. Silti Anssi pääsee piipa-autolla ajamaan. Anssia on sydäntä lähellä koirat, mattolaiturit, paskahuussit ja nuoret. Kesaällä Anssi ottaa kesäkadulla kaljan. Anssi on hyvä jätkä. Anssilla on oikeasti kanttia.
Hyvä
Ikluusiosta sen verran, että siinä ajatus oli varhainen puuttuminen ongelmiin, eli jo varhaisessa vaiheessa panostamalla voitaisiin päästä parempiin tuloksiin. Se vaatii silloin kaupungilta parempaa panostusta myös päivähoitoon. Siellä ongelmien huomaamiseen ja jatkotutkimuksiin laittamiseen. Se vaatii lastenlääkäri palveluiden saantiin. Nyt meillä ei niitä ole omia. Se vaatii paljon kaikkea tuekseen, että se onnistuu. Toivottavasti sen teette. Minulle tappelu loppuu keväällä toivottavasti.
Lukuvuonna 2007-2008 erityistarpeessa oleville lapsille on yhtä monta ryhmää kuin kuluvana lukuvuonna. Neljä ryhmistä tulee olemaan alueellisia pienryhmiä, jolloin pienten oppijoiden (esi - 2.lk) ei tarvitse aloittaa itsensä kehittämistä kovin kaukana kotoa. Ihan hyvä juttu siis. Ryhmiä ei siis ole päätetty vähentää.
On paikkoja joista asiaa voi kysyä.
http://www.vep-palvelu.fi/asiantuntija.html
Miten tulkitsette tätä lakia?
Perusopetuslain (628/1998) 31 §:n mukaan vammaisella ja muulla erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla on oikeus saada maksutta opetuksen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustajapalvelut, opetus- ja oppilashuoltopalvelut sekä erityiset apuvälineet.
Millainen lapsi on muuta erityistukea tarvitseva?