Tämä juttu tuli mulle ku iskuva kasvoille tänään.Menin gynelle pitkän kierron takia ja sit todettiin PCOS eli polykystinen munasarjaoireyhtymä (monirakkulaiset munasarjat)Toinen munasarja on kuulemma normaalia suurempi kun toinen ei nyt mainitsevasti mutta suurempi kumminkin. Aivan uskomatonta se gyne vaan etti eka jotain sit soitti et onko niitä lapsettomuus vihkosia mihnään.Ja hyvä kun en jo siinä ruvennut itkemään että enkö mä nyt ikinä voi saada lasta.Sain clomifen kuurin jota otetaan 2 tablettia 3-7 kierronpäivinä!Jollakin samoin?Kohtalotovereita? Mä ny vaan pelkään että mä en ikinä voi saada lasta.mul ny kierto 40 ja menkkoja odottelen että vois alottaa ton kuurin nyt sit ja kierron 12 päivä uus ultra että onko tehonnu vai ei.Mua itkettää vaan ihan kamalasti ja pelkään että avomieski aikaa päälle haluaa oman perheen ja lähtee kun mä en voi lasta saada.Oon ihan neuvoton.
itkettää!PCOS
manna82
51033
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla on epäilys PCO:sta mutta en ole vielä saanut diagnoosia.Mun pitää ensin odottaa siihen asti että tulee vuosi yritystä täyteen ennenkuin aletaan edes mitään tekemään.Kauan olette yrittäneet lasta vai onko vasta ajatus vaiheessa?
Kyllä PCO:ta sairastavatkin voivat saada lapsia.
Täällä on sinulle kohtalotoveri. Alettiin yrittämään lasta maaliskuussa tulee jos on tullakseen -systeemillä. Sitten kun menkat ei toiminu normaalisti (kierto n.90päivää) menin terveyskeskukseen. Siellä sain lämmintä kättä, oletettavasti ikäni takia (olen vasta 19).
No, menin yksityiselle ja ultrassa todettiin tuo PCO. Sain vain terolut-kuurin. Gyne sanoi, että jos maaliskuuhun mennessä en oo raskaana niin sitten clomit.
Tuntui, kuin maailma olis romahtanu enkä jaksanu uskoa, että mulla tollanen on. Luulin pitkän kierron johtuvan pillereiden lopetuksesta tms... Yhtä äkkiä tulee jos on tullakseen -hommat muuttuikin voi kun pian tärppäis -puuhiksi. Mä oon itkeny ja raivonnu tämän asian takia ja miettiny, että miksi lapsia ei suoda niille jotka niitä haluaa ja sitten ne, jotka lapsia vähiten haluavat, ovat raskaana alta aikayksikön.
Mutta kyllä me tästä selvitään! Kaikkein eniten minua harmittaa, että lapset pitää "tehdä lääkkeillä" ja se keskenmenoriskin kasvu entisestään. En tiedä miten tähän päälle vielä kestäis sen, että jos sairaudesta huolimatta onnistuu tulemaan raskaaksi niin se menisikin kesken...
Mulla avomies on tosi ihana ollu eikä se ainakaan oo vielä mihinkään lähdössä, vaikka ajoittain sillä onkin kovempi vauvakuume kun mulla ;) Kävi jopa ostamassa ovistikkuja, et saa testattua tuleeko ovista ollenkaan ja jos ei tule niin ruinata lääkäriltä ne clomit jo nyt.
Pidetään me PCO-hirmut yhtä ja tuetaan toisiamme, jos yksi meistä onnistuu niin muillakin on mahdollisuus :D
Yritetty vauvaa puolivuotta mutta gyne sano että sun tilanteessa turha odotella vuotta kun on niin selvät oireet. Mä en ees oviksen aikana miestäni hoputa peti puuhiin sanomalla et ny on pakko vaan teen ite alotteen niin ei tule miehellekkään liikaa suoritus paineita.En tiedä miten vaan kertosin tän asian miehelleni.Nyt olen höpissyt todella sekavasta hormooni häiriöstä johon olen saanut pillerit.Jotenkin kamalan arka keskusteltava. Ja sanoin että voi kestää tovi ennenkö vauvaa kuuluu.Mieheni onneksi sanoi rakastavansa minua ilman vauvaa tai vauvan kanssa ja harkinnassa olisi koiranpentu maaliskuussa jos sitä äiti viettiänsä saisi hieman hoidettua koirun kanssa. Mutta ollaan yhteydessä ja iloiset uutiset ovat tervetulleet jos on tärpännyt.Valaa toivoa paljon.
Hmm...muistanpa että olin itsekin kuin puulla päähän lyöty ja masentunut ja surin jos en saakkaan lasta yms. silloin kun kuulin gyneltä että mulla on pcos.
MUTTA eise maailmaa kaada!! Todistuksena siitä on meillä täällä kotona reilu 9kk ikäinen tyttölapsi. :) Söin myöskin terolutia ihan vaan siksi että yleensäkin kierto pysyi normaalina mutta ehkäisyä ei ollut. Meillä ei tärpännyt ja sain clomifen-kuurin, söin sen eikä tärpännyt vieläkään... Silloin iski jo epätoivo kun lääkäri jo alkoi ehdotella ties mitä lapsettomuushoitoja ja miehen spermatestejä yms. Juteltiin tuolloin mieheni kanssa ja päätettiin että ehkä meidän nyt pitäis vaan rauhottua ja lopettaa yrittäminen, otettais rennosti vaikka vielä puoli vuotta ja sit mennään hoitoihin jollei pelkkä terolut auta.
Ja niin siinä sitten kävi että tärppäsi parin kuukauden päästä tästä meidän "rentoutuspäätöksestä" ja nyt on tyttö maailmassa. :)))
Älkäähän siis nyt sentään toivosta luopuko, PCOS ei tiettävästi tarkoita maailmanloppua! :)) Tsemppiä teille ja jaksamista!!! :)))
Mulla on yhen kaverin kaveri (menipä heti vaikeeks) jolla kans todettiin pco ja nyt hän odottaa kuitenkin toista lasta :) joten älä huoli! Lapset ovat saatettu alulle hormooni hoidolla, toinen tärppäs ekasta kierrosta ja toinen n. 7 kuukauden yrittämisen jälkeen.