Avioero ja

Enpä tunne minäkään montaa suurperhettä (yli 4-lasta), joiden äiti ja isä olisivat eronneet.

Olisiko syynä se, että jo ero ajatus tuntuu mahdottomalta, miten selviytyisi yksin arkielämän pyörittämisestä useamman lapsen kanssa.

Turhat erot varmaan karsiutuu jo ajatuksen asteella, eroon pitääolla varmaan tosi pätevät syyt (väkivalta, alkoholi) ennenkuin suurperhellinen eroaa.

Minä tunnen yhden miehen, joka oli eron jälkeen 6 lapsen yksinhuoltaja. Nuorin oli 10v ja vanhin huollettava 17v. Lisäksi hänellä asui kotona ainakin yksi täysi-ikäinen lapsi.

Eikä tämä tapaus ole ainut eronnut suurperheellinen.

voiko 5 lapsista perhettä laskea suurperheeksi?

Eivät he eronneet, isä kuoli.
YH perhe he sitten olivat

useammankin perheen, joissa on 5-10 lasta ja ero on tullut. Yleensä lapsia kai on jaettu, ainakin yritetty jakaa vanhempien kesken. Ei kuitenkaan aina. Henk. koht. mielipiteenäni sanon että minusta se lasten jakaminen on vielä julmempaa kuin avioero. Eikö se riitä että menettää toisen lähivanhemman etävanhemmaksi, pitääkö samalla etääntyä puolesta perheestäkin. Lapset ovat suurperheissä toisilleen suuri voimavara ja turva.
Sukulaiset ja ystävät yrittävät auttaa, mutta kovaahan se varmasti on.

Olen eronnut 5 lapsen äiti. Olimme yhdessä 19 vuotta, mutta kun suhde kertakaikkiaan näivettyi ja tuskainen olo siinä molemmilla, erosimme. Ei se sen ihmeellisempää ole onko 1 tai 5 lasta. Lapset asuvat kanssani, tapaavat isäänsä joka toinen viikonloppu ja joskus piipahtavat viikolla iltakylässä. Minä ainakin olen jo avioliiton aikana tottunut huoltamaan viittä lasta, joten ei se sen ihmeellisempää ole nytkään. Lapset 8-17 v.

On meitä. Minulle on 8 lasta, 3v, 4v, 6v, 8v, 9v,13v,14v ja 15v. Elämäni ei muuttunut eron jälkeen käytännössä lainkaan, minähän arkea pyöritin jo aikaisemminkin, mies oli aina töissä tai viihteellä poikien kanssa, tässä nyt tuli sitten samalla eron syy. Loppu aikoina tuntui että mies kävi vaan syömässä valmiit ruuat ja läksi ja sitten se loppui, mitta vaan tuli täyteen. Lapsien kanssa kyllä pärjään, 6 veestä ylöspäin siivoavat omat tavaransa ja auttavat kotitöissä (ja siitä ei näin isossa huushollissa neuvotella!:). Kaikkeen tottuu, ainakin kun pakko on ja iloja on meidänkin elämässä paljon.

Minä en ole eronnut vaan jäin leskeksi kun lapsia oli 6.
Nyt odotan kahdeksatta. Kahden nuorimmaisen isä on tiiviisti mukana lastena elämässä, mutta mihinkään liittoon en koe enää haluavani, en avioon enkä avoon.
Kyse ei ole siitä ettenkö arvostaisi avioliittoa. Päinvastoin. Arvostan sitä niin paljon että koen, ettei moiseen saa ryhtyä ellei ole varma että on voimia, aikaa ja halua satsata siihen niin paljon kuin se ansaitsee. Minulla ei tässä elämänvaiheessani ole noita ominaisuuksia.
Ehkä sitten joskus myöhemmin... tai sitten ei.
Aika näyttää.

naapurissamme oli aiemmin perhe jossa kymmenen lasta ja mies löysi nuoremman, siis se tavallinen kuvio. Nainen löysi uuden ja teki pari lasta lisää ja sitten tuli ero.. Uutta miestä ei ole joko otettu tai löytynyt, epäilen jälkimmäistä..

Monella on kunnon suurperheessä tuo uskonnollinen ajatusmaailma ja silloin ollaan yhdessä vaikka väkisin. Toki ei kaikilla, mutta kuitenkin aika monella..

Neljän-viiden muksun isät lähtevät ihan yhtä sujuvasti kuin yhden tai kahdenkin. Elareissakaan ei ole väliä vaikka niitä mukuloita on kymmenen kun määräänsä enempää ei tarvitse maksaa. Tapaamiset onkin sitten jo ihan toinen juttu tilojen puolesta.. Monessa perheessä lapset käy joko puolet ja puolet systeemillä eli joko kotona on aina osa lapsista tai sitten jokainen pääsee kerran kuussa isälleen. Joillakin äiti lähtee kotoa pois ja iskä tulee sinne, joissakin iskä ei pidä yhteyttä juurikaan.. Ei lasten määrä vaikuta siihen miten homma toimii eron jälkeen, se on vain lisämauste. Äidit selviävät kaikki tavallaan ja muiden avulla viimeistään kun on kerran pakko!

Kynnys tuosa isoon perheeseen uusi isäkokelas on kyllä selvästi korkeampi kuin muilla. Ainakin näin kaikilla jotka tunnen. Mies voi vielä alkaa jo käydä kylässä, mutta yöksi ei lasten aikana jäädä juuri ennen yhteen muuttoa jos sen aika koittaa.