Halusin vaan hieman kysellä, että miten te olette ammatinvalintanne tehneet, mistä tiedätte että se on oikea ja oletteko joutuneet miettimään sitä pitkään/löytyikö se helposti? Tiesittekö heti, että tuo on se "mun juttu"? Ja mitä se on, mitä opiskette/teette työksenne? Oletteko tyytyväisiä valintaan?
TULEVA AMMATTI
12345tytsky
3354
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos et tiiä mihin haluut ni listaa muutamia kymmeniä parhaiten palkattuja akateemisia ammatteja ja valitse niistä se mielenkiintosimmalta kuulostava. Tai sitten menet vähäksi aikaa kuppasurkeaan opiskelemaan yleispätevää kaupan-alan-jargonia josta saa pisteitä mihin tahansa ammattiin. Siellä sitten ehtii miettiä mikä oikeasti kiinnostaa. Sitäpaitti sieltä on sitten aika luontevaa vaihtaa pois, et ainakaan ole ainoa.
Jos olet ns. surkimus eikä kouluttautuminen tai palkka kiinnosta, valitse amis-amk -rintamalta se ala joka kiinnostaa ees vähän ja josta saa varmimmin töitä. Ja muista valitella jälkeenpäin surkeaa elämääsi.
Minä olen nimenomaan edellisen kirjoittajan mainitsema amis-amk surkimus. Kerrompa nyt kuitenkin miten itse päädyin valintoihini. Voithan sitten tehdä vaikka juuri päinvastoin :)
Tein jo peruskouluaikana jonkin verran kuvaushommia Ylelle ja yksityisille yrityksille. Tästä seurasi että hain opiskelemaan av-viestintää. Itse työ oli sitä mitä odotinkin, mutta työnhaku ja työolot kaikkea muuta. Minulle olikin selvää että valmistuttuani vaihdan alaa.
Aloin miettiä vaihtoehtoja, ja päädyin farmasiaan ja bioanalytiikkaan. Lähinnä mietin mistä olen muutenkin kiinnostunut, ja millaisten kirjojen lukemisesta pidän jne. Tulin hyväksytyksi opiskelemaan kumpaakiin alaa ja valitsin bioanalytiikan.
Valintaani vaikutti lähinnä se että mietin millaisiin tehtäviin haluan sijoittautua tulevaisuudessa. Uskon että bioanalyytikkona minun on helpompi sijoittua hyvinkin erilaisiin tehtäviin.
Vinkiksi voin sanoa että perehdy eri alojen opetussuunnitelmiin. Sekin on jo paljon kun tiedät mitä et ainakaan halua. Ja mieti millaista työtä haluat oikesti tehdä. En usko että olisin kovinkaan onnellinen jos työskentelisin yhä vanhalla alallani.
Onnea päätöksen tekoon!
Ei se ole kaikille niin helppoa tehdä valintaa uran suhteen. Kokemuksia löytyy...
Ylä-asteella ei ollut vielä mitään ajatusta tulevasta ammatista, tetinkin olin siivoojana, kun ei tosiaan mikään kiinnostanut tippaakaan. Lukio ei auttanut yhtään asiaa. Motivaatio opiskellakin oli aika nollassa, kun ei nähnyt mitään määränpäätä. Eläimet kiinnosti, pää ei kuitenkaan riittänyt eläinlääkikseen. Eikä meidän pienessä lukiossa opo osannut minua auttaa, kun ei minulla ollut itsellä mitään ajatusta. Kävin ammatinvalintapsykologilla, joka oli sitä mieltä että maatalousoppilaitokseen lukion jälkeen, kun kerran eläimet kiinnostaa. No, eipä ollut sitten viljely ja lehmän paska ihan mun juttu. Nyt 22-vuotiaana olen "vasta" saanut oikeita ajatuksia siitä mikä minua kiinnostaa. Työharjoitteluissa olen päässyt kokeilemaankin muutamaa eri alaa. Lähdin rakentamaan ajatustani siltä pohjalta, että tiesin haluavani suht säännöllisen työn, ja pidän matematiikasta. Niinpä mieleeni tuli röntgenhoitaja. Nyt vaan sit pitäis lukion keskiarvoa parantaa, iltalukioon siis saattaa olla suunta...
Siitä olen tyytyväinen, että jotkut ovat "jopa niin surkeita", että suuntaavat aloille jotka eivät minua kiinnosta. Niinpä mm. roskani käydään hakemassa säännöllisesti tuolta roskiksilta, lehtikin tulee oikeaan aikaan lumipyryistä jne. huolimatta. Joten sanoisin, että kannattaa miettiä ennen kuin alkaa nimittelemään ketään surkimuksiksi... Eipä sillä yliopisto tutkinnolla paljon tee, ilman näitä "surkimuksia" jotka pyörittävät Suomen maan perusasioita.
Tulihan purkauduttua...