vieläkö

,,,

Tilastojen mukaan on yli kuusikymppisten avioerot lisääntyneet hälyttävästi. Tuskin kukaan on tutkinut erojen syitä, tosissaan.Voihan olla että kun on saatu työrupeama valmiiksi, sekä joudutaan olemaan keskenään enemmän ja enemmän, huomataan että ei olekaan mitään sanottavaa toisilleen. Voidaan huomata, yllättäen, oltavan naimisissa aivan erilaisen henkilön kanssa, mitä aikoinaan yhteen mentäessä olikaan.Luonne ja mielipiteet saattavat muuttua vuosikymmenten saatossa oleellisesti,siitä minkälaisia ne olikaan aikoinaan.Muutos on tapahtunut aivan huomaamatta. Seksuaalinen tarve voi olla muuttunut, paljonkin, jommalla kummalla.Tietysti toista osapuolta tyydyttämättömään suuntaan.
Tuttavapiiristäni tiedän tapauksia että on erottu veroteknillisistä syistä.Halutaan asua ulkomailla, mutta täällä ei voi olla vakiasuntoa.Teknisesti erottuaan, toinen voi omistaa asunnon ulkomailla ja toinen kotimaassa, eläkkeiden muuttumatta. Jotakin tuollaista olin ymmärtävinäni heidän motiiveistaan. Mene ja tiedä sitten. Joku viisaampi voisi yrittää selvittää tuonkin pykälän eläkelakiemme viidakosta. Vanhat,vuosikymmeniä yhdessä nyhjänneet parit voivat kyllä erota, mutta toisistaan he eivät koskaan pääse irti. Vuosikymmenten tuomia yhteisiä kokemuksia, hyviä tai huonoja, ei Tuomari voi pyyhkiä pois.Mistäs sen tietäiskään, milloin elämä on ollut hyvää, jos ei olisi niitä huonojakin aikoja, joita vasten voi peilata elämänlankaa.

Olemme olleet avioliitossa 49v. ja tuntuisi olevan sulaa hulluutta enää tässä iässä erota. Kuolema on ainoa joka meidät eroittaa. Mikä teitä eronneita vaivaa, onko järki mennyt jäähän, kyllä se arki tulee esille uudessakin liitossa.