Miksi minut tehtiin tähän maailmaan, rakkaudestako? Miksi minua ei sitten rakasteta, miksi minusta ei välitetä, miksi minä hajoan?
Äitini ja isäni en tunne teitä, tunnen teistä vain sen osan minkä te olette näyttäneet minulle, sen pahan osan teistä, sen osan jossa minusta ei välitetä, minua ei rakasteta,minua ei hyväksytä perheen jäseneksi, te luovuitte minusta, luovutitte minut mielisairaalaan.
Sen jälkeen, ette ole olleet minu elämässäni, ette ole olleet minua tukemassa, katsomassa kun minä kasvan, kun minusta tulee aikuinen, kun mnene elämässäni eteenpäin ja välillä taaksekkinpäin, ette olleet edes läsnä silloin kun minä valmistuin, olin saavuttanut sillon, sinä päivänä jotakin elämässäni, mutta te ette olleet paikalla.
Te ette ole olleet koskaan minun elämässäni paikalla kun teitä olisin tarvinnut, minä olen ollut yksin, yksin hoitajien kanssa, hoitajien piirittämänä. isä ja äiti te opetitte minut rakastamaan hoitajia ja muita ihmisiä jotka ovat olleet läsnä minun elämässäni kauan, tehneet minun kanssani töitä ja tukeneet minua. Isä ja äiti te opetitte minulle tunteen, tunteen siitä kun omat vanhemmat eivät välitä, tunteen kun omat vanhenmat hylkäävät.
Olen etsinyt hyväksyntää teiltä, hyväksyntää jossa te hyväksyisitte minut teidän lapsenanne, mutta sitä minä en ole saanut, sitä minulla ei ole. Minä olen teille lapsi, joka muistuttaa teitä teidän epäonnistumista vanhempina.
Miksi minä en voi olla yhtä rakas, rakastettava lapsi kuin minun sisareni? Mikä minussa on vikana? Miksi minua ei voi rakastaa, miksi minua ei voi hyväksyä yhdeksi perheen jäseneksi? Miksi minä olen ulkopuolella kaikkea?
monen monta kertaa olen tuntenut ikävää teitä kohtaan, turhaan. Itkuni seasta taas muistan, ettette minustavälitä taikka minua rakasta. Elätte minulle fyysisesti, mutta ette ole minulle läsnä, te ette ole täällä minua varten.
Ne kaikki ihmiset jotka ovat minua kasvattaneet tässä elämässä, ovat rikastuttaneet minut heidän omilla persoonillaan. Jokaiselta olen oppinut paljon. Ilman näitä ihmisiä olisin kokonaan tyhjä, mutta he täyttivät minut heidän välittämiselään, rajoilla, rangaistuksilla, heidän olemassa olollaan, he antoivat minulle kokemuksen elämästä, elämästä jossa välitetään, jossa on turvallinen olla, jossa minut hyväksytään ilman, että minun täytyy hakea heiltä hyväksyntää. Nämä ihmiset ovat olleet minua varten, he ovat kaikki yhdessä paikanneet teidät, minun vanhempani.
Ilman heitä minä en olisi minä, ilman minun vanhempiani en olisi minä.
Minä joudun tyytymään osaan, jossa olen perheen ulkopuolella katselemassa teitä vanhempiani ja sisaruksiani.
Äitini ja isäni en tunne teitä, tunnen teistä vain sen osan minkä te olette näyttäneet minulle, sen pahan osan teistä, sen osan jossa minusta ei välitetä, minua ei rakasteta,minua ei hyväksytä perheen jäseneksi, te luovuitte minusta, luovutitte minut mielisairaalaan.
Sen jälkeen, ette ole olleet minu elämässäni, ette ole olleet minua tukemassa, katsomassa kun minä kasvan, kun minusta tulee aikuinen, kun mnene elämässäni eteenpäin ja välillä taaksekkinpäin, ette olleet edes läsnä silloin kun minä valmistuin, olin saavuttanut sillon, sinä päivänä jotakin elämässäni, mutta te ette olleet paikalla.
Te ette ole olleet koskaan minun elämässäni paikalla kun teitä olisin tarvinnut, minä olen ollut yksin, yksin hoitajien kanssa, hoitajien piirittämänä. isä ja äiti te opetitte minut rakastamaan hoitajia ja muita ihmisiä jotka ovat olleet läsnä minun elämässäni kauan, tehneet minun kanssani töitä ja tukeneet minua. Isä ja äiti te opetitte minulle tunteen, tunteen siitä kun omat vanhemmat eivät välitä, tunteen kun omat vanhenmat hylkäävät.
Olen etsinyt hyväksyntää teiltä, hyväksyntää jossa te hyväksyisitte minut teidän lapsenanne, mutta sitä minä en ole saanut, sitä minulla ei ole. Minä olen teille lapsi, joka muistuttaa teitä teidän epäonnistumista vanhempina.
Miksi minä en voi olla yhtä rakas, rakastettava lapsi kuin minun sisareni? Mikä minussa on vikana? Miksi minua ei voi rakastaa, miksi minua ei voi hyväksyä yhdeksi perheen jäseneksi? Miksi minä olen ulkopuolella kaikkea?
monen monta kertaa olen tuntenut ikävää teitä kohtaan, turhaan. Itkuni seasta taas muistan, ettette minustavälitä taikka minua rakasta. Elätte minulle fyysisesti, mutta ette ole minulle läsnä, te ette ole täällä minua varten.
Ne kaikki ihmiset jotka ovat minua kasvattaneet tässä elämässä, ovat rikastuttaneet minut heidän omilla persoonillaan. Jokaiselta olen oppinut paljon. Ilman näitä ihmisiä olisin kokonaan tyhjä, mutta he täyttivät minut heidän välittämiselään, rajoilla, rangaistuksilla, heidän olemassa olollaan, he antoivat minulle kokemuksen elämästä, elämästä jossa välitetään, jossa on turvallinen olla, jossa minut hyväksytään ilman, että minun täytyy hakea heiltä hyväksyntää. Nämä ihmiset ovat olleet minua varten, he ovat kaikki yhdessä paikanneet teidät, minun vanhempani.
Ilman heitä minä en olisi minä, ilman minun vanhempiani en olisi minä.
Minä joudun tyytymään osaan, jossa olen perheen ulkopuolella katselemassa teitä vanhempiani ja sisaruksiani.
Vastaukset 1
Vanhimmat
rakastamme lapsiamme mutta joskus rajat tulee vastaan ja lapsen riehuminen paikkkojen tuhoaminen uhma ja kiukku ylittävät vanhempien kestokyvyn... viranomainen tulee ja nappaa. naps huostaanottto "pelastaa " lapsen vanhempien huonolta vaikutukselta lapselle kerrotaan että vanhemmat hylkäs ja vanhemmille etttä vankilaan joudut jos lapses haet takas kotiin tai yrität tavata sitä yli sallitun määrän! revi siitä sitten rakkautta!