Miksi minut tehtiin tähän maailmaan, rakkaudestako? Miksi minua ei sitten rakasteta, miksi minusta ei välitetä, miksi minä hajoan?
Äitini ja isäni en tunne teitä, tunnen teistä vain sen osan minkä te olette näyttäneet minulle, sen pahan osan teistä, sen osan jossa minusta ei välitetä, minua ei rakasteta,minua ei hyväksytä perheen jäseneksi, te luovuitte minusta, luovutitte minut mielisairaalaan.
Sen jälkeen, ette ole olleet minu elämässäni, ette ole olleet minua tukemassa, katsomassa kun minä kasvan, kun minusta tulee aikuinen, kun mnene elämässäni eteenpäin ja välillä taaksekkinpäin, ette olleet edes läsnä silloin kun minä valmistuin, olin saavuttanut sillon, sinä päivänä jotakin elämässäni, mutta te ette olleet paikalla.
Te ette ole olleet koskaan minun elämässäni paikalla kun teitä olisin tarvinnut, minä olen ollut yksin, yksin hoitajien kanssa, hoitajien piirittämänä. isä ja äiti te opetitte minut rakastamaan hoitajia ja muita ihmisiä jotka ovat olleet läsnä minun elämässäni kauan, tehneet minun kanssani töitä ja tukeneet minua. Isä ja äiti te opetitte minulle tunteen, tunteen siitä kun omat vanhemmat eivät välitä, tunteen kun omat vanhenmat hylkäävät.
Olen etsinyt hyväksyntää teiltä, hyväksyntää jossa te hyväksyisitte minut teidän lapsenanne, mutta sitä minä en ole saanut, sitä minulla ei ole. Minä olen teille lapsi, joka muistuttaa teitä teidän epäonnistumista vanhempina.
Miksi minä en voi olla yhtä rakas, rakastettava lapsi kuin minun sisareni? Mikä minussa on vikana? Miksi minua ei voi rakastaa, miksi minua ei voi hyväksyä yhdeksi perheen jäseneksi? Miksi minä olen ulkopuolella kaikkea?
monen monta kertaa olen tuntenut ikävää teitä kohtaan, turhaan. Itkuni seasta taas muistan, ettette minustavälitä taikka minua rakasta. Elätte minulle fyysisesti, mutta ette ole minulle läsnä, te ette ole täällä minua varten.
Ne kaikki ihmiset jotka ovat minua kasvattaneet tässä elämässä, ovat rikastuttaneet minut heidän omilla persoonillaan. Jokaiselta olen oppinut paljon. Ilman näitä ihmisiä olisin kokonaan tyhjä, mutta he täyttivät minut heidän välittämiselään, rajoilla, rangaistuksilla, heidän olemassa olollaan, he antoivat minulle kokemuksen elämästä, elämästä jossa välitetään, jossa on turvallinen olla, jossa minut hyväksytään ilman, että minun täytyy hakea heiltä hyväksyntää. Nämä ihmiset ovat olleet minua varten, he ovat kaikki yhdessä paikanneet teidät, minun vanhempani.
Ilman heitä minä en olisi minä, ilman minun vanhempiani en olisi minä.
Minä joudun tyytymään osaan, jossa olen perheen ulkopuolella katselemassa teitä vanhempiani ja sisaruksiani.
Äitini ja isäni en tunne teitä, tunnen teistä vain sen osan minkä te olette näyttäneet minulle, sen pahan osan teistä, sen osan jossa minusta ei välitetä, minua ei rakasteta,minua ei hyväksytä perheen jäseneksi, te luovuitte minusta, luovutitte minut mielisairaalaan.
Sen jälkeen, ette ole olleet minu elämässäni, ette ole olleet minua tukemassa, katsomassa kun minä kasvan, kun minusta tulee aikuinen, kun mnene elämässäni eteenpäin ja välillä taaksekkinpäin, ette olleet edes läsnä silloin kun minä valmistuin, olin saavuttanut sillon, sinä päivänä jotakin elämässäni, mutta te ette olleet paikalla.
Te ette ole olleet koskaan minun elämässäni paikalla kun teitä olisin tarvinnut, minä olen ollut yksin, yksin hoitajien kanssa, hoitajien piirittämänä. isä ja äiti te opetitte minut rakastamaan hoitajia ja muita ihmisiä jotka ovat olleet läsnä minun elämässäni kauan, tehneet minun kanssani töitä ja tukeneet minua. Isä ja äiti te opetitte minulle tunteen, tunteen siitä kun omat vanhemmat eivät välitä, tunteen kun omat vanhenmat hylkäävät.
Olen etsinyt hyväksyntää teiltä, hyväksyntää jossa te hyväksyisitte minut teidän lapsenanne, mutta sitä minä en ole saanut, sitä minulla ei ole. Minä olen teille lapsi, joka muistuttaa teitä teidän epäonnistumista vanhempina.
Miksi minä en voi olla yhtä rakas, rakastettava lapsi kuin minun sisareni? Mikä minussa on vikana? Miksi minua ei voi rakastaa, miksi minua ei voi hyväksyä yhdeksi perheen jäseneksi? Miksi minä olen ulkopuolella kaikkea?
monen monta kertaa olen tuntenut ikävää teitä kohtaan, turhaan. Itkuni seasta taas muistan, ettette minustavälitä taikka minua rakasta. Elätte minulle fyysisesti, mutta ette ole minulle läsnä, te ette ole täällä minua varten.
Ne kaikki ihmiset jotka ovat minua kasvattaneet tässä elämässä, ovat rikastuttaneet minut heidän omilla persoonillaan. Jokaiselta olen oppinut paljon. Ilman näitä ihmisiä olisin kokonaan tyhjä, mutta he täyttivät minut heidän välittämiselään, rajoilla, rangaistuksilla, heidän olemassa olollaan, he antoivat minulle kokemuksen elämästä, elämästä jossa välitetään, jossa on turvallinen olla, jossa minut hyväksytään ilman, että minun täytyy hakea heiltä hyväksyntää. Nämä ihmiset ovat olleet minua varten, he ovat kaikki yhdessä paikanneet teidät, minun vanhempani.
Ilman heitä minä en olisi minä, ilman minun vanhempiani en olisi minä.
Minä joudun tyytymään osaan, jossa olen perheen ulkopuolella katselemassa teitä vanhempiani ja sisaruksiani.
Vastaukset 7
Vanhimmat
lähetä omille vanhemmillesi, heille kenelle se on tarkoitettu?
Miten kukaan toinen osaa vastata tuntemattoman ihmisen puolesta yhtään mitään?
ei kenenkään tarvitsekkaan vastata kunhan kirjotin tänne :)
en olisi antanut sinua koskan pois, viranomaiset tulivat poliisin kanssa ja pakottivat suotani, itkin laitoksen oven takana minua ei päästetty lapseni luo kun valitin saamastaan kohtelusta minulle ranngaistukseksi määrättiin tapaamisoikeuksien rajoitukset ja valvotut tapaamiset... lapeni itkee missääiti itse itken viranomainen on armoton... anteeksi!
Vedin myös uuden miesystäväni kanssa viinaa yötä päivää, siinä sivussa unohdin sinut rakas lapseni yksin kotiin pariksi viikoksi ilman ruokaa ja hoivaa. Myös yritin parit kerrat pilleripäissäni heittää sinut hankeen ja samalla viiltää ranteeni auki.
En todellakaan ymmärrä, miksi sosiaalitantat ja viranomaiset ottivat sinut luotani pois, olenhan äideistä parhain!
Itken kotona ja vaadin joka oikeuslaitoksesta sinut takaisin onnelliseen ja tasapainoiseen perhe-elämään. Varmasti mielenterveytesikin kohenee kun pääset äidinrakkauteni syliin.
ymmärtäneet sitä, että isäpuolenne leikki teillä suihkussa, sanoi sitä insestiksi.
Mielipuoliset sossut eivät pitäneet siitäkään, että meillä kävi kivoja setiä kylässä joilla oli teidän kanssa aikaa leikkiä.
Ihmeellisintä oli, että meidän olisi joka päivä pitänyt antaa teille ruokaa. Hyvinhän te sitä saitte naapureiltakin.
Tiedä se rakas lapseni, minäkin itken kotona sossujen ymmärtämättömyyttä sekä ihmettelen oikeuden päätöstä, joka päätti teidän huostaanoton pysyväksi. Mutta toivon että sinua lapseni yhtään lohduttaa se tieto, että teen kaikkeni että sijaisperheesi saisi kärsiä.
Vaikka se olisi viimmeinen tekoni, sen lupaan!
on tyytyväinen näkemästäsi nälästä.
Äitisi raahautui töihin ja kustansi isäsikin kulut joihin kaikki rahat menivätkin. Nyt isäsi esittää hyvää ja huolehtivaa, mutta tiedäthän, vain että saisi sinut hyppysiinsä. Sitä sosiaalitädit sanoivat insestiksi, mitä isäsi ei kuulema tehnyt.
Insestiä se ei ole, mitä sijaisperheissä tehdään sillä niin totta kuin lapsen etu on hyväksikäytettävä sana, on se sitä todellisuudessakin.
välttämätön paha. Tämä tuli taas kerran todistettua aloittajan kirjoituksessa. Hyvillä mielin jatkan taas taistelua lapsistani. Vaikka olisin joskus kuinka väsynyt taisteluun jaksan sitä lapseni tähden. Minun lapseni ei tarvitse kirjoittaa samanlaista tilitystä koskaan. Hän tietää, että äiti taistelee ja saa siitä voimavaroja kestääkseen sijoitusta. Olen tavallista elämää viettävä alkoton bioäiti.
Sosiaaliväki ja sijaisvanhemmat painostavat vanhempia laittamaan lapsiaan mielisairaalaan tehdäkseen huostaanotosta helpon. Ja tulevaisuutta ajatellen pyrkivät varmistamaan lapselle huonon itsetunnon, jos tämä vaikka lähtisi oikeuksiaan peräämään aikuisena. Sossu käyttää konstejaan häikäilemättä.