Jouduin viikonloppuna tekemään elämäni kenties vaikeimman valinnan. Olen suunnattoman ihastunut erääseen ihmiseen, mutta seurustelen. Jouduin valitsemaan nykyiseni, vaikka sydämeni kuuluu tälle toiselle. Olen aivan hajalla, en saa hetkenkään rauhaa. Jos vain tietäisitte miten pahalta minusta tuntuu. Ei tässä ole mitään järkeä, en vain uskalla jättää nykyistä elämääni, pelkään liikaa. Tahtoisin niin olla tämän toisen naisen kanssa, tuntuu kuin maailmani hajoaisi kohta....
Naiseni on kyllä ihan hyvä ja mukava minulle, mutta en koe että hän olisi minulle se lopullinen. Jotain puuttuu. Tämä toinen taas tuntuu juuri sopivalta ja voisin kuvitella viettäväni hänen rinnallaan vaikka koko loppuelämäni. Mutta se on täysin mahdotonta tämän hetkisen elämäntilaanteeni johdosta. En voi jättää naistani, se olisi hänen loppunsa. Miten voin jatkaa nykyiseni kanssa ja unohtaa hänet, jolle sydämeni todellisuudessa kuuluu? Onko muita, jotka ovat painineet samanlaisten asioiden kanssa? Miten olette selvinneet, miten asiat ovat lopuksi menneet? Voi kun vastaisitte....Olen ihan sekaisin ja paha olla.....
Naiseni on kyllä ihan hyvä ja mukava minulle, mutta en koe että hän olisi minulle se lopullinen. Jotain puuttuu. Tämä toinen taas tuntuu juuri sopivalta ja voisin kuvitella viettäväni hänen rinnallaan vaikka koko loppuelämäni. Mutta se on täysin mahdotonta tämän hetkisen elämäntilaanteeni johdosta. En voi jättää naistani, se olisi hänen loppunsa. Miten voin jatkaa nykyiseni kanssa ja unohtaa hänet, jolle sydämeni todellisuudessa kuuluu? Onko muita, jotka ovat painineet samanlaisten asioiden kanssa? Miten olette selvinneet, miten asiat ovat lopuksi menneet? Voi kun vastaisitte....Olen ihan sekaisin ja paha olla.....
Vastaukset 32
Vanhimmat
hetkeksi ja mieti omaa elämääsi. Mitä haluat siltä jne. Minun kokemukseni on että jos jotain puuttuu, se puute ei mihinkään katoa.
ehkä tuota tilannetta ei kannata dramatisoida liikaa..kannattaa ottaa etäisyyttä, ja ajatella kaikessa rauhassa.
puhut kovin ehdottomilla sanoilla, joutua, täytyä, ihan kuin et lopulta pystyisi päättämään omasta elämästäi. eli tuo toinen lakoninen vastaus oli kenties tyly, mutta totta.
ja lisäksi, ei kannata yrittää ajatella toisten puolesta. mutta joskus voisi harjoitella ajattelemaan sitä millaista olisi olla tuossa tilanteessa niiden toisten osapuolten roolissa. tiedä koska se päivä koittaa -sinullekin ?
Mulla vähän sama juttu. Jotenkin tuntuu että koko homma niin umpisolmussa ja ei voimia sen purkamiseen. Nykyinen elämä hyvä, turvallinen ja tyttöystäväni maailman ihanin, mutta niinkui sanoit niin jotain puuttuu. Ahdistus jatkuvaa, sekä masennus. Etäisyyttä vähän vaikea ottaa asiaan kun jaamme yhteisen kodin ja mihinkään ei oiken pysty lähtemään kun on työt, sekä koulu.. Tilanne on hirveä ja sietämätön, joten tiedän todella miltä sinusta tuntuu.. You are not alone..
Heips.
Minä seurustelen naisen kanssa.. Rakastan häntä, mutta...
..tuosssa, noin pari vuotta sitten sain viestin eräältä erittäin kauniilta naiselta, olkoon hän vaikka P, joka halusi seksiä minun kanssani.. no minä halusin seksiä hänen kanssan.. Hänkin seurusteli tai paremminkin seurustelee edelleen, hänen kumppaninsa, olkoon hän vaikka S, tiesi asiasta.
No vietimme yön yhdessä, ja that's it, mutta... hänen kumppaninsa S alkoi lähestyä minua, ensin viestein, sitten soitoin jne. tapasimme useasti, tosin salaa hänen ja minun kumppaniltani, kunnes hän kertoi rakastuneensa minuun... Meillä ei ole ollut muutamaa suudelmaa enempää, mutta olen kiinni hänessä. Oma kumppanini ei voi sietää tätä naista, siis naista nimeltä S, hän suorastaan vihaa tätä (johtuen tapahtumista kumppanini kaverin ja tämän S:n välillä).
Minä haluaisin pitää yhteyttä S:ään mutta jokin sisälläni sanoo että tämä S ei aiheuta muuta kuin paljon ongelmia. S haluaisi, tai oikeammin onkin pitänyt minuun yhteyttä tähän asti, mutta luulen hänen ehkä ymmärtäneen etten halua sotkea elämääni enempää, koska en halua sotkea asioita yhtään enempää..
Ei täs oo mitään järkeä. Anteeksi..
sekavaa on muillakin, että tervetuloa vaan tähän veneeseen, tilaa riittää... vähän keikuttaa, mutta mitäs siitä.. Mulla ei ole ollu mitään fyysistä ihmisen kanssa johon olen erittäin ihastunut, mutta henkisellä tasolla paljonkin... jotenkin ehkä se pahemmalta tuntuukin.. jonkun varmaan pitäys kolauttaa mua jollain kaulimella otsikkoon...
Mitkä piirit. Käyttekö kenties Hehkussakin? Ja minkä ikäisiä? :D
samassa tilanteessa ollaan täälläkin.miten sellainen valinta on edes mahdollinen.en minä pysty ainakaan siihen.paitsi että on pakko.tilanne on niin epäreilu ja vaikea kaikille osapuolille.kunpa joku vois oikeasti auttaa...
kun sitä sitten toisaalta toivoo että jospa kaikki kuitenkin korjaantuisi ja tulisi hyväksi taas.
mutta tiedän kyllä täsmälleen miltä sinusta tuntuu!
Kyllä ei voi kun ihmetellä. Jos rakastaa yhtä naista ei mielestäni voi rakastaa toista. Miksi satutatte ihmisiä? eikö teillä ole mitään moraalia? Itse en ainakaan voisi tehdä moista kumppanilleni, että hilluisin monen kanssa. Selvittäkää tilanteenne, ei montaa naista voi pitää! Kaikkea ei voi saada.
se on kovin helppo sivusta tulla vauhkoamaan jos ei ole ollut itse samanlaisessa tilanteessa.
kyllä mulla on moraali,mielestäni jopa kohtalaisen korkea.luuletko että moraaliton ihminen täällä kirjoittelis ja valittaisi kun on niin hankala tilanne?
minä olin muinoin myös sitä mieltä että kumppaniani en petä.jos jotain tulee eteen niin niistä sitten keskustellaan ennenkuin mitään vakavaa tapahtuu.puolin ja toisin.
mutta kappas!elämä ei mene aina niinkuin suunnittelee.
ja en todellakaan halua satuttaa ketään,se on viimeinen asia jonka haluan tehdä.
mutta jotain on pakko...
voi pyörittää monta yhtä aikaa.On ulkonäköä ja karismaa.Shanemainen käytös näyttää joitakin viehättävän.
Hetken pysytään yhdessä ja sitten alkaa taas pyöritys,ja se yks on aina se johon loppupelissä palataan.
Kaikki "Shane" tyypit sietäis saada nenilleen oikein kunnolla...
Terkuin Särkynyt sydän.
no en onneksi ole ollut enkä haluakaan, ja tuskin koskaan joudunkaan. Elämässäni olen jo hyvin nuorena oppinut sen, että teoistaan on kannettava vastuu. Se mitä teet satuttaa varmasti jotakuta mutta tee nyt jotain ennekuin se satuttaa vielä enemmän. Sanot ette halua satuttaa ketään mutta niin juuri teet. aika ristiriitaista. Elämä ei todellakaan mene aina niin kuin on suunnitellut sen olen huomannut, mutta siihen miten se menee pystyy monesti itse vaikuttamaan. Miksi menit heti kun toinen pyysi? Etkö pysty ajattelemaan järjellä asioita vaan seilaat tunneviidakossa ja olet täysin sen vietävissä? Kannattaa opetella ajattelemaan ennenkuin tekee niin ei ole niin paljon kaduttavaa.
....usko et tässä on kysymys mistään shanemaisesta.se on kuitenkin ihan eri asia.
ahaa.sulla on sitten asiat hyvin kun voit sanoa miten kaikki asiat menee koko loppuelämän ajan.
kyllä yleensä toki pystyykin vaikuttamaan omaan elämään ja miten se menee.MELKEIN aina.
minä en ole tähän tilanteeseen todellakaan halunnut.
en mennyt heti kun joku pyysi.eikä ollut ensimmäinen joka pyysi.
ajattelen järjellä melkein aina,jopa liikaakin,mutta tässä asiassa ei siitäkään ollut mitään hyötyä.
mutta se siitä,en viitsi enää tuhlata alati hiipuvaa energiaani täällä itseni puolusteluun.
ja tiedän toki olevani paska ihminen,ei sitä tarvi mulle erikseen kertoa.
oletko yrittänyt keskustella kumppanisi kanssa? eikö olisi kaikille osapuolille halpompaa puhua asiat halki? jos joutuisin samankaltaiseen tilanteeseen tyttöystäväni kanssa toivoisin, että asiat tuotaisiin avoimesti esille, vaikka ne olisi kuinka kipeitä tahansa.
Ensiksi haluaisin esittää kysymyksen että oletko aivan varma että sydämesi kuuluu tuolle toiselle naiselle? Siis aivan varma! Vai luuletko vain olevasi.
Lyhyesti mun tarina. Olimme juuri muuttaneet yhteen, kauaa emme kuitenkaan kotia "leikineet" nyt ajateltuna en tunne edes että koskaan asuimme yhdessä. Se tuli niin yllättäin, ihastuin, hyvin, hyvin vahvasti. Pitkään pohdin ja painin asioitten kanssa. Loppujen lopuksi kai valitsin sen ihastuksen. Luulin olevani rakastunut.. Mutta mitä oikeasti olin? En tiedä, ehkä vain kuitenkin ihastunut. Tapahtumien alusta on nyt puolitoista vuotta. En ole sen ihastuksen kanssa enään. Ero oli minulle hyvin helppo, huomasin että ei ole mitään tunteita, ei koskaan sen kummempia ollutkaan, luulin vain.
Kaikki olemme jatkaneet jo tahoillamme elämiämme. Mutta edelleen vaivaa, tein väärin. Nyt en virhettäni toistaisi. Vuosi sitten elin vielä helvetissä. Nyt olen löytänyt ihanan naisen jonka kanssa etenemme hyvin hitaasti.. Vaikka voin nyt sanoa olevani rakastunut niin silti menneisyys sattuu. on syyllisyyttä ja katumusta. Välillä mietin miten asiat olisikaan jos en olisi ihastunut..tai jos en olisi asialle mitään tehnyt. Nyt olen yhden asian viisaampi. Aina pitkässä suhteessa tulee ihastuksia, mutta niille ei kuulu tehdä yhtään mitään! Pitää vaikeina hetkinä muistaa mitä teoista seuraa, pitää muistella sitä tunnetta, mitä tunsi toista kohtaan seurustelun alussa, ja mikä tärkeintä erottaa rakkaus ja suuri ihastus toisistaan.
Toivotan sinulle onnea pohdinnoissasi ja toivon että mietit asioita hyvin tarkasti ennen kuin teet mitään peruuttamatonta. Ei ole mukava katua edelleen tekojaan..
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Ihastuksia tulee ja menee, mutta onko niiden arvoista heittää joku pitkä aikainen suhde tuosta vaan menemään, sitä kannattaa pohtia tarkoin. Ihastus voi olla ihana tunne ja jännittävää aluksi, mutta usein se myös hiipuu yhtä nopeasti kunon tullutkin.
joskus sitä vaan kokee että ihmisen kanssa ei juttu toimi niin miksi pitäs sitoutua sellaseen jos ei pysty antamaan täyttä panosta siihen ja se että jos huomaa että jotakin puutuu siinä pitäs mennä omaan itseensä jos parisihteessa enään mitään
niin pitää tarkaan miettiä se että pitääkö olla riipuvainen toisesta ihmisestä tai saatikka sit jäädä roikkumaan jos kokee sen että tää ei ole mun juttu se asia pitää miettiä jokaisen meidän itse ja jos liian nopee etenee parisuhde ja ihastuksen huumassa muutaa yhteen asumaan hätiköinti päätöksellä niin aika moni suhde kaatuu.
pelkäätkö että välimerkki-piste kuluu koneestas jos käytät sitä??
en jaksa käytää äläkä valita tai mussuta voi jos sun elämä on jostakin fakin pisteiden käytöstä kii
tuskin on pakko käytää jos ei haluu
ei millään pahalla
sulla on paha asenne ongelma
Minulla on täysin sama tilanne.. tosin olen itse myöskin siinä "oikean naisen" asemassa.. kuulostaa ehkä hullulta..
seurustelin.. rakastuin.. tulin petetyksi.. hajosin.. pääsin jaloilleni.. jatkoin elämääni.. löysin ihanan tytön.. näin exäni ensimmäisen kerran eron jälkeen.. hajosin.. tajusin hänen olevan sielunkumppanini.. hajosin..
Ja tässä tilanteessa nyt olen ollut jo monta viikkoa. Olen löytänyt ihanan tytön rinnalleni, mutta jokin epäilyttää ja pelottaa, ja en halua loukata häntä. Hän tietää tilanteeni, mutta silti haluaa pitää minut vierellään ja saada minun pääni kuntoon. Tiedän että kuulun yhteen exäni kanssa.. en koskaan ole uskonut sielunkumppanuuteen, mutta nyt uskon ja toivon palaavani hänen kanssaan vielä joskus yhteen. Kuka haluaisi elää elämäänsä tietäen, että joku toinen on "se oikea"? Ja hulluinta on, että me molemmat tiedetään se ja haikaillaan toistemme perään samalla hellien uutta..
Tiedän, että me vielä palataan yhteen.. kun aika on meidän..
Minäkin tulin sielunkumppanini pettämäksi, mutta yhteen tuskin palataan, minä en voi.
Niin.. ajattelin silloin ihan samoin.. etten koskaan antaisi anteeksi pettämistä. Nyt on tilanne toinen ja meillä molemmilla on ollut aikaa miettiä asioita ja uskon, että jos ja kun me palataan yhteen niin asiat olisivat paljon paremmin. Toisaalta se pelottaa kauheasti, mutta sen riskin olen vielä kerran valmis ottamaan silläkin uhalla, että hajoan ihan lopullisesti. Me pidettiin toisiamme itsestään selvyyksinä (jota en silloin huomannut), minua epäiltiin muista ihastuksista ja oltiin kauhean mustasukaisia toisistamme ilman minkäänlaista omaa elämää. Ajan kuluessa ollaan huomattu, että toinen on vieläkin "vierellä" ja nyt ainakin tiedetään mitä tehdä toisin seuraavalla kerralla. Uskon, että meille tulee paljon parempi suhde.. sitten kun on meidän aika..
samanlaisessa tilanteessa, mutta hieman samankaltaisessa.
Seurustelin naisen kanssa, jonka uskoin olevan minulle "se oikea". Rakastin häntä yli kaiken, suorastaan palvoin maata hänen jalkojensa alla. Kunnes hän jätti minut. Syy oli se, että olin hänen ensimmäinen naisensa, eikä hän kertakaikkiaan kyennyt myöntämään itselleen mitä on ja uskaltanut kohdata omia tunteitaan minua kohtaan. Tätä hän ei tietenkään jättäessään kertonut, sanoi ettei voi rakastaa minua.
Pääsin erosta jotenkin yli ja kohtasin uuden naisen, johon ihastuin ja rakastuin. Aloimme seurustella. Silloin aikaisempi exäni ikään kuin heräsi: tajusi mitä on tehnyt, tajusi että on oikeasti menettänyt minut ja tajusi lopulta, että rakastaa minua. Kertoi tästä minulle ja sanoi, että haluaa minun palaavan luokseen.
Olin todella sekavassa tilanteessa. Vaakakupissa oli exäni, jonka kanssa olin aina ajatellut viettäväni koko loppuelämäni. Toisaalta kaikki hyvä mitä tiesin hänellä olevan annettavanaan, toisaalta suhde joka oli ollut melkoisen katastrofaalinen koska hän kielsi itsensä niin totaalisesti. Ja toisessa vaakakupissa uusi ihastus ja rakkauden kohde, jonka kanssa seurustelu ja yhdessäolo oli syventynyt nopeasti, ja joka tarjosi kaikkea sitä, mistä exän kanssa olin jäänyt paitsi. Toisaalta en kuitenkaan tiennyt, miten suhteemme tulisi etenemään, koska seurustelua ei ollut vielä kestänyt kauaa.
Exän halu saada minut takaisin oli tuossa tilanteessa melkoinen sokki, koska olin päässyt yli erosta ja iloitsin siitä, että olin löytänyt uuden upean naisen rinnalleni ja onnistunut jatkamaan elämääni. Tein tilanteessa niin kuin tunsin ja tunsin tekeväni oikein, valitsin seurustelukumppanini. Vaikka hän jätti minut myöhemmin vuoden seurustelun jälkeen, en ole koskaan katunut valintaani. Tein ratkaisun, jonka koin oikeaksi siinä tilanteessa.
Exäni on odottanut minua koko seurusteluni ajan ja haluaa minut edelleen elämäänsä: uskon nyt hänen rakastavan minua aidosti. Nyt kyse on siis enää siitä, mitä minä omalta elämältäni haluan.
Asiat ovat harvoin helppoja. :) Jaksamista.
Hienoa että otit vastuun tilanteestasi ja elämästäsi, vaikkei päätös ollutkaan helppo. Tärkeintä on kuitenkin että uskaltaa tehdä päätöksen. Sitä minä ihailen ihmisessä.
Minulla on aivan sama tilanne kuin sinullakin. Olen seurustellut tyttöni kanssa jo vuosia, ja siinä samalla minulla on ollut "pientä säpinää" erään ystäväni kanssa. Tuntuu että hänellä olisi tarjota minulle kaikkea sitä, mitä minulta nykyisessä suhteessani puuttuu. Mutta. Tiedän, että Jos ja KUN lähden nykyisestä suhteestani naiseni romahtaa. Täysin. Minunkin nainen on ihana ja rakastettava, mutta huonoja puolia on alkanut tulla esille enemmän. Ja se, että mietin nykyään aika usein rakastanko häntä enää niinkun ennen. Vai onko rakkauteni kohden joku muu..Ja kaikkein vaikeinta asiasta tekee sen, kun ei oo oikeestaan ketään kelle näistä vois puhuu. Sillä jos kovin käy suutaan aukomaan, koko soppa leviää käsiin...
että voit kirjoittaa edes tänne. Kokemuksesta tiedän, etä tuollaisten asioiden pähkäily pienen pään sisällä on rankkaa ja mitä kauemman sitä joutuu tekemään, sitä rankemmaksi se käy. Ja tietysti on totta, ettei tuttavapiirissäkään kannata mennä asiasta puhuman jos ei halua sopan kiehuvan pahasti yli. Jos tietäisin, mikä tilanteessasi auttaisi, olisin kokeillut sitä itse jo vuosia sitten.
Toivotaan, että kaikki epäilykset haihtuvat, elämä palaa ennalleen, asiat muuttuvat mukaviksi ja elämä jatkuu kuten ennenkin...
Ja tiedetään, että niin ei käy...
Mielestäni on aika uskomatonta, että voi sanoa jonkun romahtavan. Tässä elämässä on paljon muitakin asioita, joiden takia itse kukin voi ns. romahtaa. Joku voi olla sairas, jonkun sukulainen voi olla sairas, ja puoliso voi olla sairas. Entä sitten. Onko ainoa syy parisuhteessa olemiseen se, ettei toinen romahtaisi? Kyllä aika heikolla pohjalla siinä ollaan.
Jokaisella on vuoronsa kokea myös romahduksia. ihmisiä jotka "suojelevat" muita näiltä ikäviltä asioilta, ei voi todella sanoi aidoiksi ja rehellisiksi.
eikö valheessa eläminen ole pahinta, mitä voi olla?
hah, onnea vaan! oletpas keskenkasvuinen. olet tosi pelkuri. no, kärvistele sitten siinä nykyisessä suhteessasi kun et muutakaan rohkene tekemään. oma vikas. kasva aikuiseksi.
En ole tätä keskustelupalstaa aikoihin lukenut... enkä tule taas aikoihin lukemaankaan ;) Pistää vaan kiukuks! Eli tollasta kumppanin selän takana vehtaamista tapahtuu näköjään paljon... kyllä arvostan taas entistä enemmän omaa kultaani, johon voin luottaa!
Ja kaikista eniten ottaa päähän se ettei kumppanille olla rehellisiä... kaikista eneten loukkaat kun et kerro totuutta tunteistasi. Itse olen aikanani kokenut eksän taholta ton -se ei rakastanut mua mutta oli turvallisuuden ja tavan vuoksi kanssani. Vasta eron jälkeen sain tietää totuuden. Se vei pohjan koko hommasta, ja se ihminen ei ole mulle yhtään mitään. Hävettää että olinkaan hänen kanssaan... oma vikani kun olin sokea. Joo. Mutta olkaa rehellisiä itsellenne ja kumppanillenne, muuta en sano.
Olipas tekstiä. Tuntui oikein pahalta lukea tuota, olet aika kylmältä vaikuttava ihminen. Taidat olla aika nuori vielä? Kirjoitit, ettet koe naisesi olevan lopullinen ja että sydämesi kuuluu jollekkin toiselle. Ymmärrätkö yhtään mitä tuo tarkoittaa? Oletko ajatellut asiaa siltä kannalta, miltä sinusta tuntuisi elää sellaisen ihmisen kanssa, joka ei rakastaisi sinua, vaan hänen sydämensä kuuluisi jollekin toiselle? Miltä sinusta tuntuisi jakaa elämääsi sellaisen kanssa, joka ei kokisi sinua lopullisena? Että hän vain olisi kanssasi koska ei tahdo satuttaa?
Kenen elämää SINÄ elät? Elätkö omaasi vai tämän naisesi elämää? Mitä SINÄ haluat? Vaikuttaisi nyt siltä, että tilanteessanne kenelläkään ei ole hyvä olla, ei sinulla, naisellasi eikä sillä, jolle sydämesi kuuluu. Mitä hän tahtoisi? Tahtoisiko hän sinut? Sinä ainakin tunnut haluavan hänet, etkä naistasi. Onko se parhaaksi kenellekkään? En usko.
Tuli myöskin mieleeni, oletko ajatellut, että koska nyt tahdot jatkaa naisesi kanssa "koska ero olisi hänen loppunsa", samalla estät häneltä mahdollisuuden löytää ihminen, joka RAKASTAA HÄNTÄ, kuten sinä et tee. Onko se sinusta oikein viedä häneltä tälläinen mahdollisuus? Mahdollisuus oikeaan rakkauteen? Eikö se olisi kaikille parasta, että saisitte kaikki mahdollisuuden?
Ei erot ole koskaan mukavia, mutta niitä tapahtuu joka päivä. On ajateltava realistisesti ja katsottava tilannetta kokonaisuutena. Miettisit nyt tosissasi, mikä olisi se oikea ratkaisu. Ei se ainakaan että jäät suhteeseen, joka ei sinua tyydytä. Se ei ole oikein SINULLE. Ei ole oikein NAISELLESI, että olet hänen kanssaan ihan muista syistä kuin rakkaudesta, kerroithan sydämesi kuuluvan toiselle. Eikä ole oikein SILLE KOLMANNELLE, että et ole hänen kanssaan jos kerran tahdotte toisenne.
Ja mitä siihen tulee, kun kirjoitit "eron olevan hänen loppunsa"... Se ei ole kenenkään loppu, vaan HÄNKIN saa uuden mahdollisuuden, mahdollisuuden löytää rinnalleen ihmisen, jolle hän riittää. Mieti nyt todella tarkasti.
näkemys. olen samaa mieltä, pitää antaa myös toiselle mahdollisuus löytää se oikea rakkaus jos itse siihen ei kykene. ei oo mitään syytä elää valheessa. alottaja elää valheessa valehdellen naiselleen ja mikä ikävintä, itselleen
aina puuttuu jotain, nytkin sataa räntää, ja multa puuttuu vedenpitävä asu.
Ei voi kaikkia rusinoita saada pullasta.
Yksi kerrallaan ,suosittelen. siitä paranee olo...kokeile vaikka.