I
Sieluni on köydeksi punottu
öiden pimeinä tunteina kudottu.
On kaksi, musta ja valkoinen
loputtomasti taistellen
voimia heillä on yhtä lailla
ja minä saan olla mieltä vailla.
II
Arkkuun isketään viimeinen naula ja lauta
leposijani olkoon tämä tunkkainen hauta
sukuni ja kansani uneen on päässyt
katsomaan riehuvaa surmaa ei jäänyt.
Vain sortuneita muureja, menetettyä maata
on ilma painostavaa, en hengittää saata.
Mukanani kuolevat salaisuudet
sekä aika jonka vielä tunnen
astun loputtomaan yöhön,
jäljessäni suljen puisen kannen.
Sieluni on köydeksi punottu
öiden pimeinä tunteina kudottu.
On kaksi, musta ja valkoinen
loputtomasti taistellen
voimia heillä on yhtä lailla
ja minä saan olla mieltä vailla.
II
Arkkuun isketään viimeinen naula ja lauta
leposijani olkoon tämä tunkkainen hauta
sukuni ja kansani uneen on päässyt
katsomaan riehuvaa surmaa ei jäänyt.
Vain sortuneita muureja, menetettyä maata
on ilma painostavaa, en hengittää saata.
Mukanani kuolevat salaisuudet
sekä aika jonka vielä tunnen
astun loputtomaan yöhön,
jäljessäni suljen puisen kannen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.