Miksi tää normaalielämä on niin hankalaa ihmissuhteissa? Ja, miks seurustelusuhteisiin pitää tehä niin sairaasti hommia, kun jossain O.C:s kaikki on heti niin helppoa ja ihanaa...
Itelläni on niin, että tyttöjen (tai ihastukseni) kanssa juttelu kyllä sujuu niinku "valssi", mutta mulla ei oo sitte rohkeutta ottaa sitä seuraavaa leveliä ja pyytää sitä treffeille... Missä vaiheessa kannattaa pyytää sitä tyttöä treffeille ja syventää kaverisuhdetta vähän syvemmälle?
Ja vielä vipa kysymys, että mitkä on niitä lopullisii merkkejä jolloin kannattaa pistää kaikki pelikortit pöytään ja tehä jotain suhteelle?? Tai siis kuinka te tytöt näytätte, että ootte ihastuneita?
Kiitti, jos joku viitti vastaa.:))
Itelläni on niin, että tyttöjen (tai ihastukseni) kanssa juttelu kyllä sujuu niinku "valssi", mutta mulla ei oo sitte rohkeutta ottaa sitä seuraavaa leveliä ja pyytää sitä treffeille... Missä vaiheessa kannattaa pyytää sitä tyttöä treffeille ja syventää kaverisuhdetta vähän syvemmälle?
Ja vielä vipa kysymys, että mitkä on niitä lopullisii merkkejä jolloin kannattaa pistää kaikki pelikortit pöytään ja tehä jotain suhteelle?? Tai siis kuinka te tytöt näytätte, että ootte ihastuneita?
Kiitti, jos joku viitti vastaa.:))
Vastaukset 4
Vanhimmat
no mä ainaki ain nauran mun ihastuksen jutuille (vaik ne ei ookkaan hauskoi).
mee suoraan sanoo päin naamaa. ei ketään kiinnosta venailla loppuelämää...
Muaki joskus pännii ku sarjoissa kaikilla on nii easyy..:(
Pitää antaa yksinkertainen ja onnellinen kuva
"Tulee laulaa tytöstä,
ja tulee laulaa pojasta,
laulaa siitä kuinka vastuksista huolimatta,
he saavat toisensa,
ja kuinka otsansa,
kirkas on ja valoisa,
oi Suomen nuoria"
Noin lauloi suomalainen rockyhtye Kolmas Nainen viimeisellä levyllään vuonna 1994,en sitten tiedä miten toi liittyy tähän mutta satujen on aina oltava onnellisia,siksi siis se on tv:ssä helppoa,oikeessa elämässä vaikeaa,
Tuli vaan toi biisi mieleen