Siinä meni seitsemän päivää, yötä
kuusi viinipulloa ja yksi lasi
koko värisuora elämää, kuolemaa
takissaan monet pyyhityt sormet
Seitsemän päivää kasvoja
kaulaa, korvia, nenää nenäkkyyttä
kultana kiertäviä hiuksia
häikäisevää hirttonarua ilkeyttäsi
Silmiisi tuhlasin niin kauan
niin paljon
ja tänään en ajattele tuhlanneeni ollenkaan
vaan ostin option ulos epätoivosta
En kertaakaan etsinyt valokuvaa
en lehtikuvaa
en passikuvaa
etsin itsestäni muistikuvaa, terävää
Tämä tulee ulos kun ei väännä
vaan valuu
itsestään pois minusta
kankaalle niin tiukalle että se soi
Rakas, tänään illalla minä vien sinut piharoskiin
taiteeksi rotille
istun hiljaa itsekseni juoden lasin itselleni
ilman tämän maailman ajatuksia
Ja tuuletan tärpätinhalut ulos
kuusi viinipulloa ja yksi lasi
koko värisuora elämää, kuolemaa
takissaan monet pyyhityt sormet
Seitsemän päivää kasvoja
kaulaa, korvia, nenää nenäkkyyttä
kultana kiertäviä hiuksia
häikäisevää hirttonarua ilkeyttäsi
Silmiisi tuhlasin niin kauan
niin paljon
ja tänään en ajattele tuhlanneeni ollenkaan
vaan ostin option ulos epätoivosta
En kertaakaan etsinyt valokuvaa
en lehtikuvaa
en passikuvaa
etsin itsestäni muistikuvaa, terävää
Tämä tulee ulos kun ei väännä
vaan valuu
itsestään pois minusta
kankaalle niin tiukalle että se soi
Rakas, tänään illalla minä vien sinut piharoskiin
taiteeksi rotille
istun hiljaa itsekseni juoden lasin itselleni
ilman tämän maailman ajatuksia
Ja tuuletan tärpätinhalut ulos
Vastaukset 5
Vanhimmat
LOISTAVA.
Noo....otsikko ei ole kovin kuvaava, ja liikaa syyttelyä ja synkistelyä ja ylpeilyä minun makuuni.
Muuten melko hyvin kirjoitettu!
Alistetusta Alistajaksi, sille, Kippis!
Kippis vaan, mutta lasini on jo tyhjä. On oikeastaan kummallista etten reagoi juuri mitenkään positiiviseen kritiikkiin, vaikka siinähän sitä kilistelyä piisaisi. Kuitenkin kiitän osallistujia lämpimästi ja hymisten.
Otan hampaisiini (klak klak) sinun väitteesi siitä etten saanut mahdutettua runooni otsikon sisältämää ideaa. Olen kanssasi harvinaisen erimieltä, sillä luulen että katsoimme runossa aivan eri suuntiin. Sinä katsoit maalaamani taulua, minä katsoin itseäni rakkaudesta itseeni - johon minulla on eittämättä oikeus siinä missä kaikilla muillakin.
Ajatus oli päässäni hyvin harvinaislaatuinen, siksi vastaan pöläytykseesi näin pikimmiten.
Vahva runo, vahvoja tunteita.
Kuvailtu niin hyvin kaikki, että voi sielunsa
silmin nähdä nuo hetket, mahtava runo !
Kerrassaan merkillistä. Ruveta runoilijaksi - sinulta niin. Ainakin täällä. Nyt voin kuitenkin vastata muinaiseen iloisenoloiseen hihittelyyn. En tiedä, osaanko olla tästä oikein mitään mieltä ts. oikeaa mieltä, mutta sanonpa sanasen. Runoksi jotenkin horjuva, ei aivan pysy siinä muotissa, johon kirjoittaja on alunperin halunnut sen tunkea. Minulla ei tosin ole kovin järkeviä ajatuksia siitä, mitä niin sanotusti ajat takaa. Jotta onko tämä vain runo. Jotenkin tästä henkii suorasanaisen tekstin tuntu: se haluaisi kenties olla proosaa, mutta sen on tyydyttävä nykyiseen olomuotoonsa. (Tässä kohdin on otettava huomioon, etten ole fanaattinen perinteisen runouden puolustaja, vaan monet suosikeistani löytyvät kyllä ihan modernin runouden puolelta. En siis tarkoita, että runossasi tai runoissa yleensä pitäisi välttämättä olla alku- tai loppusointuja, sen paremmin kuin muuta äänteellistä toistoakaan.) Viidettä säkeistöä lukuun ottamatta mukavaa säettä silti. Sisältö on lajityyppissään erittäin osuva. Tykkään. Asettelua muuttaisin, jottei mielikuva rytmityksestä, joka ei onnistu tehtävässään, häiritsisi lukemista ja yleisvaikutelmaa.