Kumpi teki eroaloitteen?
Moniko katkera?
monillako sopuero?
111309
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Oletko katkera?
Kyllä olen! (kenelle? sitä en tiedä)
Sopuero?
Ei todellakaan! Monesti olen tapellut (kenen
kanssa? sitä en tiedä)
Kumpi teki eroaloitteen?
En tiedä kuka se oli. Mies kuoli.
Katkeruus on vain selitys eri asteisille velloville vihan tunteille, jotka kumpuavat tapahtuneesta tai oletetusta vääryydestä. Harva meistä osaa käsitellä tunteitaan niin lokeroidusti että akuutin pettymyksen hetkellä ei tuntisi jotain laajasta tunneskaalasta. Osaatko sinä?
Mikäli negatiivisia tunteita ei olisi ... olisiko silloin ollut positiivisiakaan?
Sopuero ... hmmm ... Vaikka olen monta sopuisaa eroa nähnyt, en ole tavannut vielä yhtäkään pariskuntaa, jotka eivät hammastelisi toisilleen aina silloin tällöin - varsinkin jos parilla on alaikäisiä lapsia. Sopuero on mahdollista vain kahdelle aikuiselle ihmiselle, jotka ovat olleet sisarellisessa tai jopa lähes kaveruussuhteessa ilman tunteita jo pitkään, eli taas päädymme inhimilliseen tunteiluun.
Eroon tarvitaan lähes poikkeuksetta kaksi. Naisen tapa tehdä eroa on nalkuttaa vuosia .. "sinä et välitä minusta, ei tätä jaksa enää, minä lähden, otan eron..." ja mies sulkee korvansa juuri väärällä hetkellä. Miehinen tapa on hautoa asiaa kaikessa hiljaisuudessa ja eräänä aamuna mitta on vain täynnä. Kaput! Se siitä, slut! Että siihen pisteeseen päästäisiin, on liiton oltava todellakin kuolonkoriseva, koska mies ei ihan hepposin perustein elämäänsä muuta.
On ollut ihmeellistä huomata, että moni mies jatkaisi kulissien ylläpitämistä, vaikka itse niissä huonosti voisikin, lasten, omaisuuden takia. Suomalaiselle miehelle lämmin lies, kaavamaisuus ja tuttu turvallinen arki on sittenkin tärkeämpi kuin oma henkinen hyvinvointi.
Kukin miettiköön, kumpi vai kampi ja mitä siitä seuraa.
Jos ei edes vihaa,on noussut tietyn asteen ylöspäin;)
Eroon ei tarvita kahta,liittoon kylläkin.
Miehelle(tai naiselle yhtä hyvin),saattaa jossain liiton vaiheessa tulla visioita/fantasioita siitä että elämä voisi olla myös "huolettomampaa"/"jännempää".Ei halua arkea lasten,tai tuon saman(vanhan) puoliskon kanssa...ja jos jokin uusi "ystävyys"vielä houkuttaa toisaalle,jaksaa sinnikkäästi tavoitella toisen onnea...niin kuinkas käykään?Se hyvä,ja vakaakin liitto päättyy.
Itse tiedän monia perheitä jotka ovat tuolla tavalla hajonneet.
Mies(tai nainen)myöhemmin tajunnut/tunnustanut kuinka ei sitä uutta elämää olis sittenkään halunnut...Arki kun astui heti kuvaan..Siinä kun olleet sitten heti ne minun-sinun ja muut lapset!
Poikkeuksia tietenkin on,on myös liittoja joita ei olis pitänyt ikinä syntyäkään.
Pahinta kaikessa kuitenkin se,että 15v liiton jälkeen tajuaa,ettei tuntenut tuota ihmistä lainkaan!
Eli, jos ei vihaa, ei ole mitään tunteita jäljellä.Se olisikin tavoite, mutta ei siihen päästä välttämättä muutamassa viikossa ;)
Kyllä eroon tarvitaan kaksi, koska yksinään ihmisellä ei ole suhdetta. Eli sitten on se toinen, jolle ero tulee yllätyksenä ja hänelle suotakoon koko tunteiden skaala, kunhan se vain on ohimenevää. Vihassa ja katkeruudessa rypeminen vuositolkulla on itsesääliä ja kertoo läheisriippuvuudesta johon on saatavilla apua.
Monet liitot loppuvat nimenomaan 10-15 vuoden jälkeen siitä syystä, että ihmiset kasvavat "toisistaan erille". Se kuullostaa klisheelle, mutta niin vain käy, kun ihminen kasvaa - ja joskus se toinen ei. Toinen ratkaiseva ajankohta on eläkkeelle jääminen, kun yht'äkkiä ollaankin puolison kanssa nenäkkäin päivittäin, eikä yhteistä säveltä löydy.Silloin puolison tavat ja maneerit alkavat ärsyttämään niin paljon, että joskus tilanne päätyy jopa henkirikokseen.
Usea liitto päättyy, kun lapset pääsevät murroikään. Siihen saakka arki on puurtamista, talouden kanssa taistelua ja lasten asioiden hoitoa, ei ole aikaa, voimia ja ehkä halujakaan pohtia, onko parilla mitään muuta yhteistä. Joskus puurtaminen erottaa pariskunnan toisistaan. Ikävää on se, jos toinen kokee liiton olevan ihan ok ja toinen haluaa jotain enemmän. Mutta voiko eroon kasvamisesta syyttää ketään? Minusta ei voi. Elämä on kertaluonteinen etuus, joka on elettävä niin kuin sen parhaimmaksi kokee. Eikä kukaan ole sanomaan toiselle, että olet tehnyt oikein tai väärin, tai olisi pitänyt miettiä paremmin ratkaisujaan, jotka on tehty paljon aikaisemmin. Jälkiviisaus on lajeista typerintä.
Se, että haikaillaan vanhan liiton ja jahkaillaan "väärien ratkaisujen" perään on vain lapsellista fiilistelyä ajan kultaaman perään, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Minä henkilökohtaisesti en tiedä yhtään liittoa, joka olisi onnistunut uudelleenlämmittelyn jälkeen.
>> lainaus >>
On ollut ihmeellistä huomata, että moni mies jatkaisi kulissien ylläpitämistä, vaikka itse niissä huonosti voisikin, lasten, omaisuuden takia. Suomalaiselle miehelle lämmin lies, kaavamaisuus ja tuttu turvallinen arki on sittenkin tärkeämpi kuin oma henkinen hyvinvointi.
Minusta vaikuttaa taasen siltä, että joissakin tapauksissa miehen motivaatio ylläpitää epäonnista liittoa perustuu pelkästään itsekkyyteen ja muutoksen pelkoon. Kulissiliitto pidetään pystyssä vedoten lasten hyvinvointiin.
Lapset vaistoavat vanhempiensa ongelmat paljon aikaisemmin kuin vanhemmat itse, vaikka aikuinen kuvittelee muuta. Tällöin lapsi on joustona vanhempien välissä ja se taas aiheuttaa käytöstä, jonka traumat purkautuvat vasta eron jälkeen. Ehkä. Tämä on vain mustatuntuu-fiilistelyä ;)
Myrskyisä perhetausta luo paineita suoda omille lapsilleen kokonainen tasapainoinen perhe, ja jos vanhempi tuntee epäonnistuneensa siinä, voi itsesyytökset olla aika voimakkaita.
Miksi aikuinen ihminen, vanhempi, ei kykene olemaan hyvä vanhempi lapselleen, vaikka rakkaus ja yhteiselo puolison kanssa päättyykin. Miksi lasten etu niputetaan parisuhteeseen?
vaikka eukko ties miehen olevan varattu ja jolla on lapsia! Silti ei päästänyt irti! Olen edelleen katkera ja lasten puolesta pahoillaan, onneks lapset eivät haluu moista isäpappaa nähdä eikä kuulla!
mulla muuten sama tilanne, mutta mies lähti omasta vapaasta tahdosta, eli kukaan ei vieny, eihän se edes mahdollista olis. Lapsia meillä on 2 jotka tapaavat kaikesta huolimatta isäänsä vaikka en aina niin haluaisi sen verran katkera olen. Mutta eihän se lasten vika ole. lapset sen verran pieniä vielä että eivät osaa itse sanoa omaa mielipidettä joten tuen heidän isä lapsi suhdetta vaikka en itse moisesta ukosta välitä. Minkä ikäisiä sun lapset?
tää on mulle vaikea asia.
olen varannut ajan asianajajalle viikon kuluttua. aion laittaa eron vireille. välillä tuntuu että voitaisiin jatkaa, toiste tuntuu että nyt heti on päästävä pois.
välillä epäroin tätäko ihan tosissani haluan.
lapsia on 2 ja pelottaa heidän tuskinstuminen. se tapahtuu eron tultua ja sitä ei voi välttää. ehkä he kuitenkin pärjäävät lopulta ihan hyvin.
pelottaa kuitenkin.
En ole katkera.
Sopuero? No ei ihan, mutta mies ei suostunut lähtemään ammattiauttajallekaan.
Minä, vaimo.
olen katkera, vihainen, välillä taas kaipaan ex-miestä, ajattelen että oliko asiat kuitenkaan niin huonosti. Mutta kun taas ajattelen järjellä muistan että millaista oli olla sen ihmisen kanssa. Muistan vanhat asiat, muistan välinpitämättömyyden. Muistan sen ettei ex millään tavalla yrittänyt,pyytänyt että eikö voitaisi yrittää, mitä tehtäisiin että suhde toimisi, olisiko mitään tehtävissä, hän haluaisi yrittää. Ei mitään. Tiesin sen jo silloin kun sanoin että haluan erota jos asiat ei muutu. Nyt tavallaan hyvä etteihän yrittänyt, olisi vaikeampaa erota jos toinen pyytelisi takaisin. Sopuero? Aika sopu, mitä nyt ex uhkaili, syyllisti jne aluksi, mutta ei saanut minua kuitenkaan tappelemaan, lapsen takia. Minä tein aloitteen hyvä että tein, vaikka nyt minulla vaikeaa, sattuu välillä niin helvetisti, mutta joskus minulla parempi kuin pitkään aikaan. Miehellä vielä heti uusi, eikö ihan totta olisi jotain rajaa, miten paljon loukkaa, vaikka olin halukas eroamaan, mutta about. 2vko:a eron jälkeen uusi.. Tuo kertoo jo mikä kusipää se on.