Ilonen talo ei ollut iloinen. Voimala ei anna voimaa.
Sadattuhannet lapset kärsivät tänäänkin alkoholistiperheissä.
Kenen pitäisi puuttua asiaan? Onko täällä aikuisia vai haluatteko kinata vain tyhjänpäiväisyyksiä keskenänne?
Sadattuhannet lapset kärsivät tänäänkin alkoholistiperheissä.
Kenen pitäisi puuttua asiaan? Onko täällä aikuisia vai haluatteko kinata vain tyhjänpäiväisyyksiä keskenänne?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lapsuures eikä aikuisuures!
kuinka ko asiassta täällä keksustelisimme. Jotkut suomalaiset juovat paljon, ovat tehneet niin aina ja tulevat jatkamaan samaa meininkiä edelleenkin. Ei siihen vaikuta sossutanttojen puheet eikä valtiovallan säätämät lait. Se ihmisaines on mitä on, perimä on mitä on. Aikamme liberalismi ei siistinyt juomatapojamme, päinvastoin. Vanhempien juoppouden takia yhä useampi lapsi näkee suorastaan nälkää viikonloppuisin, kun ruokarahat menevät kaljaan ja tupakkaan. Tunnen parikin köyhyydessä kamppailevaa perhettä, mutta minkäs teet. Sellaiset asiat ovat perheiden "omia" asioita, tabuja, joista ei kailoteta. Ei parane työntää nokkaansa heidän asioihinsa, saa kuulla kunniansa kyllä. Onneksi lapset saavat arkipäivinä edes yhden lämpimän aterian ja senkin siis koulussa. Kotona ei osata edes perunoita keittää. (lapsukaisia osataan tehdä sensijaan, mutta nehän tuottavatkin sitten jonkinverran (juomis)rahaa lapsilisien muodossa) Uskon kuitenkin suurimman osan perheistä olevan aivan normaaleja ja vastuuntuntoisia, joissa lapsista pidetään liiankin hyvää huolta - paapotaan.
ongelma juuri on. Ollaan niin totuttu ja kyynistytty, kun se on niin tavallista. Myös ns. paremmissa perheissä ja siitä ulkopuoliset eivät välttämättä tiedä lainkaan.
Kysymys kuuluu, toimisitko itse jotenkin, jos tietäisit tilanteesta? Useimmat suomalaiset ilmeisesti eivät, koska se on perheen yksityisasia. Onko se, jos lapset kärsivät? Perään ajattelutavan totaalista muuttamista.
Ei se ole perimä useinkaan vaan ympäristöön on niin totuttu ja sitä pidetään normaalina.
Joku täällä ehdotti aloitukseksi esim. mitä opetamme lapsillemme ihmissuhteista tai talousasioista. Eikös se liity tähänkin?
Tiedetään, mutta ei voi sotkeutua ongelmaisten perheiden elämään. Annettava vihiä sosiaaliviranomaisille, jos sitä kautta asiat hoituisi. Yhteiskunnassamme "joku muu" kuin naapuri, tuttava hoitaa ongelmiamme. Liian tuttavallisia naapureita, yhteisöjä karsastetaan. Ei voi menettää kasvojaan.
Siskoni vauva oli puoltoista kuukautta, kun veljeni soitti klo 23 siskoltani hätääntyneenä, ja kertoi siskoni ja sen miehen lähteneen, ja veli sano, ettei tiedä mitä tehdä, koska hän on ottanut kaljaa. Menin sinne ja soitin poliisit. ne tuli ja kysy ettenkö minä voisi ottaa tyttöä. Sanoin,että voisin, mutta en ota, koska se perhe jatkaa ryyppäämistään ja tyttö jää yksin, ellei tästä tehdä laakista loppua, ja niin lähdettiin lastenkotiin.
No sain tappouhkauksia siskon mieheltä. Mutta pikkuhiljaa sitten he rupesivat tajuamaan, kun tyttö oli väliaikaisesti heti silloin huostaanotettu.
Tyttö täyttää nyt kohta 4v. ja huostaanotto puretaan kohta lopullisesti. Tyttö on ollut jo vuoden kotona kokonaan, mutta tarhaan se oli vietävä, että sieltä käsin pystytään valvomaan asiaa. Se siskon mies lopetti heti juomisen , mutta siskoni ei. Nykyään siskonikin on jo työharjoittelussa, ja minä sen miehen kanssa hyvissä väleissä. Ne myönsi mulle molemmat, että oikein tein, muuten he eivät olisi tajunneet sitä. Minun sisko joi koko raskausajan. Tyttö todettiin onneksi Tampereella terveeksi.
Ei siihen moni uskalla, jos saa piipun ottikkoonsa. Parempi antaa vihje lastensuojeluun vaan.
Helppo se on kirjoittajan siellä valittaa, minä tein, niinkuin kirjoittaja toivoi, mutta tappouhkaukset perässä, sillä siskoni mies oli istunut linnassa jo taposta. Että turha valittaa. tee ite ensin niinkuin minä tein ja kirjoita sitten uudelleen.
koskivat lähinnä lapsuuden perhettäni ja omaa avioliittoani. Lapsuuden "vaurioita" kannan aina mukanani. Sairauksia, lääkitystä, masennusta...
Avioliitosta erosin pitkän harkinnan jälkeen juuri lasten takia mutta myös itseni. Sekä fyysisen että varsinkin henkisen terveyden jos olisin menettänyt, minusta ei olisi ollut apua lapsillenikaan. En ole katunut, olemme pärjänneet. Tein mielestäni voitavani ja niin paljon kuin jaksoin. Kennellekään en ole katkera.
Viimeisin tekoni on, että liityin "lasinenlapsuus"-porukkaan ja postituslistalle. Teen työtä kasvattajana ja aion auttaa vastaavassa tilanteessa olevia lapsia, joiden hädän tunnen omakohtaisesti. Mitä muuta mielestäsi pitäisi vielä tehdä?
Elämäntilanteet on aina erilaisia. Ei siitä hyötyä jos teen kuten sinä. Minun tilanteeni vaativat erilaisia toimia. Kaikella ystävyydellä.
Aal-anonyymi tarkoittaa "alkoholistien aikuiset lapset-nimettöminä" Hyvä että asiasta keskustellaan jo nykyään.