Hehkuvan liekin,
palvan kekäleen.
Katsees sydämen,
poluille loi.
Sanoja ei niitä,
katsees puhui,
sytytti rakkauden liekin.
Rakkauden hunajaa tihkui,
tiellä ja oksilla puun.
Sana."TAHDON"
Yhteisen elämän vaunun,
tahdoimme kerran.
Vastuun tuon suuren vasun,
yhdessä kannoimme.
Satoi taivaan täydeltä,
räntälautasia.
Kun oman niskahirren
alle suunnistettiin.
Sylissä vasta syntynyt,
vierellä Matti poika.
Katson Mattia ja sanon,
nyt me mennään omaan kotiin.
Avain kädessäni,siinä seisomme,
astumme uuteen kotiin.
Onnesta valvomme,
itkemme ja nauramme.
Rakkaus asui,
alla niskahirren.
Rakkaus on kuin ,
silmäterä.
Tuo katse,
sen lämmön alla,
sain elää.
Sytytän kynttilän,
hautakummullas.
palvan kekäleen.
Katsees sydämen,
poluille loi.
Sanoja ei niitä,
katsees puhui,
sytytti rakkauden liekin.
Rakkauden hunajaa tihkui,
tiellä ja oksilla puun.
Sana."TAHDON"
Yhteisen elämän vaunun,
tahdoimme kerran.
Vastuun tuon suuren vasun,
yhdessä kannoimme.
Satoi taivaan täydeltä,
räntälautasia.
Kun oman niskahirren
alle suunnistettiin.
Sylissä vasta syntynyt,
vierellä Matti poika.
Katson Mattia ja sanon,
nyt me mennään omaan kotiin.
Avain kädessäni,siinä seisomme,
astumme uuteen kotiin.
Onnesta valvomme,
itkemme ja nauramme.
Rakkaus asui,
alla niskahirren.
Rakkaus on kuin ,
silmäterä.
Tuo katse,
sen lämmön alla,
sain elää.
Sytytän kynttilän,
hautakummullas.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voi Liisa, kiitos! miten syvältä tämäkin runosi kosketti,
ihan kylmät väreet selkää pitkin kulki,
niin kauniin syvästi ja aidosti
kirjoitit, kuinka tahdon-sanan jälkeen
rakastavan katseen hehkussa
lämpö toisen lämpöön hakeutuneena
elämää yhdessä eläen
rakastaen ja tukien,
kunnes kuolema riipaisi,
nyt haudalle kaivaten rakasta
kukkaset viet
lämmöllä muistellen ja
toivoen sielujen kohtaamista.
Unelmin sinisin siivin untuvaisin
haluaisin toteutuvan
herkän unelmain; häät.
Lämmöllä kastehelmiina
toivottaa päivääsi
lumihiutaleiden iloista tanssia ~~~* ~~*
Suurten asioitten äärellä,
rakkaus aaltoilee,
on vieny rakkauden
kohti unelmaa.
Ne auringoiset retket,
yhteiset hetket.
Elämä ,sen edessä,
olemme kaikki pieniä.
Alastomia,emme koskaa
tiedä,mitä edessäpäin on.
Pääasia ,ettei katkeroidu,
myrskyn kourissa.
Sitä itselle olen rukoillu,
tahdon olla aistiva ,tunteva.
Ystävä sä kastehelmiina,
sinulle sylin ruusuja ojentaa tahtoisin.
Sanat nyt ,tunnen on köyhiä,ilmaiseen.
Täältä sateisesta ,hämärtyvästä,
Rakkaudella.Liisa
Miten koskettava runosi taas elämän poluilta,
niin satuttavan kaunis, kiitos.
Olet sinä joutunut niin paljon elämäsi aikana
kokemaan, että soisi sinulle vielä paljon onnen
hetkiä - liian paljon on sinun harteillesikin
vieritetty vuosien saatossa.
Sinähän olet sanonut, että herkkyys on sinun
voimasi - alan uskoa siihen todella.
Lämmin tuulahdus tölliisi pyryn keskeltä,
kynttilän loistetta ja kiitos herkän kauniista
rakkautesi runosta.
Kiitos sinulle ,lämpimistä sanoistas.
Tässä aamukahvia juon ja ulos katson,
lumen sekaista alas tulee ja tuulee.
Tuosta elämästä niin,sen tuomista erinäista
vaiheista.
Oishan ainesta elämäkertakijaksiki,sitäki
olen miettinny?
Se vois olla häkkilinun lauluaki,miten lapsena jo
siivet typistettiin?
Mut tuo yks,voimavarani ,
herkkyyteni, se on kantannu,auttannu,
iloitsemaan pienistä asioista.
Niinpä tässäki uudessa aamussa kuulostelen.
Kiitollisuuden siivet ne kantaa,
rakkaus niin suuri ja mahtava voima.
Sehän meitä koossa pitää,eheyttää,
Olla lapsi , Isä suhteessa,kaiken matkaa.
Näin tässä ajatuksiani,sanoiks puen.
Lämpimät ajatukset sinne,eihän ne matkalla
jäädy?
Rakkaudella kaikille alkanutta päivää.Liisa