Miten on muissa koneporukoissa tai vastaavissa, jos siellä on pientä kitkaa, pystyykö isännät selvittämään erimielisyydet?
Me ollaan urakoitu porukassa toisen isännän kanssa, ja joitakin erimielisyyttä on tullut, ihan varmaan luonnollista. Mutta minua ihmetyttää, ettei mieheni halua nostaa asioita esille tämän toisen porukkalaisen kanssa. Hän vain hyssyttelee, sinnittelee tai sitten varmaan ajattelee, että asiat korjaantuvat itsestään.
Joistakin asioista olen sitten minä puhunut tämän porukkalaisen kanssa, ja yksimielisyys löytyy helposti, ja tuntuu, että helposti voisi neuvotella loputkin epäkohdat.
Mutta, mieheni ei sitten tästä oikein tykkää, ja toisaalta minusta tuntuu tyhmälle olla sanansaattaja. Jos yritän puhua näistä asioista silloin, kun olemme kaikki saman pöydän ääressä, niin mieheni vaihtaa puheen aiheen, ja katselee minua tuimasti. Mutta kun asioita ei saa selväksi, niin ainakin minulla meinaa into tehdä enää yhteistyötä, siis tämän porukkalaisen kanssa.
Onko tämä yleensä miesten ongelma, ettei selvitetä ongelmaa, vai vain meidän isännän. Hän kyllä meinaa olla muissakin asioissa sellainen pääm pensaaseen laittaja-tyyppi. Odottaa että asiat ratkeavat itsestään (tai sitten että minä ratkaisen ne).
Me ollaan urakoitu porukassa toisen isännän kanssa, ja joitakin erimielisyyttä on tullut, ihan varmaan luonnollista. Mutta minua ihmetyttää, ettei mieheni halua nostaa asioita esille tämän toisen porukkalaisen kanssa. Hän vain hyssyttelee, sinnittelee tai sitten varmaan ajattelee, että asiat korjaantuvat itsestään.
Joistakin asioista olen sitten minä puhunut tämän porukkalaisen kanssa, ja yksimielisyys löytyy helposti, ja tuntuu, että helposti voisi neuvotella loputkin epäkohdat.
Mutta, mieheni ei sitten tästä oikein tykkää, ja toisaalta minusta tuntuu tyhmälle olla sanansaattaja. Jos yritän puhua näistä asioista silloin, kun olemme kaikki saman pöydän ääressä, niin mieheni vaihtaa puheen aiheen, ja katselee minua tuimasti. Mutta kun asioita ei saa selväksi, niin ainakin minulla meinaa into tehdä enää yhteistyötä, siis tämän porukkalaisen kanssa.
Onko tämä yleensä miesten ongelma, ettei selvitetä ongelmaa, vai vain meidän isännän. Hän kyllä meinaa olla muissakin asioissa sellainen pääm pensaaseen laittaja-tyyppi. Odottaa että asiat ratkeavat itsestään (tai sitten että minä ratkaisen ne).
Vastaukset 18
Vanhimmat
Meillä on tuo isä(isäntä vielä) vähän samanlainen. Ei nyt laita päätä puskaan, mutta mieluummin nielee kiukkunsa kun sanoo jollekkin pahasti. Ja se on sitten tehnyt sen että koneyhteistyöstä kahden eri isännän kanssa on tullut sietämätöntä. Meillä on puimuri ja lietekärri yhteiskoneina. Lietekärrin kun hakee toiselta niin on valot solmussa ja pahimmillaan ollut pyörän laakeri sökö. Puimurin toinen omistaja taas yrittää kusettaa aina syksyisin puimurikokouksissa noiden rahtipuintien kanssa ja myös häneltä on hankala saada apua remontin tekoon. Mutta toisaalta ymmärretään näitä isäntiä kun he hoitavat tilansa yksin...
Mutta silti tilanne on se että lietekärriyhteistyö loppuu ens keväänä ja puimurista kun aika jättää niin vahdetaan joko omaan koneeseen tai puitetaan toisella...
Hankala tosiaan sanoa toiselle pahasti ja ei kehtais kuitenkaan naapurien kanssa riidellä pahasti... Helpompi vedota reilaisiin tekosyihin ja lopettaa yhteistyö...
että muillakin samaa.
Mutta eihän sitä tarvitse pahasti sanoa, alkaa keskustella rauhallisesti.
Minä (ainakin itseni mielestä) pystyn tuon toisen isännän kanssa juttelemaan asioista, mutta se just ärsyttää, ettei nuo ukot juttele "henkeviä" noista asioista. En haluaisi olla sanansaattaja välillä.
Mieheni perheessä vaikeuksista vaietaan. Olen miettinyt, onko perua sieltä.
loppuu kun toinen yrittää kokoajan kusettaa.
Tekee yhteisillä koneilla kaikkien sukulaistensa työt ilmaseks yms. Vaatii tai esittää ainakin sitten osallistumaan remontteihin omistusosuuksien mukaan .
varmasti yksi sellainen asia, mikä hiertää välejä.
Meillä on hampaankolossa sellaisista, että
- jos lähdetään urakoimaan, silloin sitä myös tehdään. Muut menot silloin jää. Sijaiskuskeja ei etsitä, koska niiden kanssa ei homma pelaa. Porukkalaisen vaimo ainakin on kova keksimään muuta just työaikaan ja vaatii miestään mukaan.
- perheenjäsenien pitää ymmärtää se, että työmiesten pitää olla töissä. Turha valittaa, että olis niin mahtava keli, lähdettäis mökille, ja isäntä pitäis saada mukaan.
- töihin eikä varsinkaan urakointiin oteta lapsia mukaan. Meille kun tehdään rehua, niin vaimo lapsineen tulee meille kyläilemään tai sitten lapset tulee leikkimään meidän lasten kanssa! Ja meillä minäkin osallistun rehuntekoon. Heillä taas työmiehetkään eivät meinaa kahvia saada.
Että tämmöisiä.
suoraan yhtiökumppanillesi. Kyllä yhteityö on sen jälkeen entistä vaikempaa, vaikka oikeassa olitkin.
Vaihtoehtoja ei paljon ole ihmisten kanssa touhutessa. Valitse tarkkaan kenen kanssa olet,ja sen jälkeen hyväksy heidät karvoineen kaikkineen, tai sitten ole yksin.
Itse olen myös sellainen mies, jonka on äärettömän vaikea sanoa tutulle suoraan, vieraalle kyllä.
Olen oikeen seurannut tätä ongelmaa, joka on sukuvika, pojallani jo kolmannessa polvessa.
Ehkä loppupäätelmänä sanoisin, että suoraan sanomalla saa pikavoiton, mutta pitkässä juoksussa voittaja on se joka etenee niin diplomaattisesti, ettei jää siitä kiinni.Äänestän jaloilla, laskutan myöhemmin.
Tämä juttuni ei ollut koneyhteityöstä, vaan elämästä yleensä kyläyhteisössä.
Itselläni on paljon yhteistoimintaa ja yhteiskoneita naapureiden kanssa, jopa traktorikin puoliksi naapurin kanssa. Aina kun on kone rikkunut tai jotain muuta, niin asioista puhutaan suoraan ja kursailematta, välillä asiat tuntuvat kärjistyvän, mutta aina ilma puhdistuu kun asiat tuodaan julki. Tähän asti on pärjätty hyvin, mutta ehkä molemmat osapuolet kokevat hyötyvänsä yhteistyöstä ja molemmat osallistuvat panoksellaan yhteistyöhön. Minusta sellainen asioiden kerääminen "hampaan koloon" ei johda mihinkään.
ehdottomasti paras tapa. Silloin se onnistuu ja on välttämätöntäkin, kun vaihdannan virta on suuri.Virran suuruus pitää kurssin oikeana, eikä sitä ihan pienet erimielisyydet heilauta.
Mutta jos virtaus on lähes seisovan veden luokkaa, niin jokainen pienikin liike rikkoo veden pinnan. Silloin on oltava tarkkana, ettei suututa toista osapuolta. Parempi laiha sopu. Helpommalla pääsee kun väistää. Silloin vaikenija voittaa pitemmän päälle. Kenties voidaan jatkaa, niinkuin mitään ei olisi ollutkaan.
Elämä on ...monimutkaista ja monimuotoista. Ei sääntöä, ettei poikkeusta.
täällä jo nähdään kaksi eri tyyppistä isäntää. Eli luonne eroa se sitten on.
Siinäpä minulle pähkinä purtavaksi, ottaako härkää sarvista, ja puhua asiat halki. Tai sitten sulkea suu, mutta sillä tyylillä taitaa yhteistyö loppua. Meillä kun tässä nyt hieman tuumauksen paikka, kun pitäisi koneita uusata, että laitetaanko yhden miehen koneketju, vai kolmen miehen. Mutta minua ei oikein innosta tuo porukan ketju, jos aina saa tuskailla noiden samojen asioiden kanssa. Niin minä joudun joskus välillä olemaan tuo kolmas työmies.
Toisaalta, mitäs minä menetän, jos suuni aukaisen, jos sitten meneekin sukset ristiin, ja yhteistyö loppuu, kun loppuuhan se, jos hommataan yhden miehen koneketju. Kaipa tuota voi sitten vielä kuitenkin omistaa yhdessä koneen. No tietty kaupanpäälle saan äkäisen akan maineen. ;)
Jos jotain tapahtuu tälle asialle piakoin, lupaan informoida täällä, miten kävi.
urakoitsijan käyttö. Kauppa on aina kauppa. Joka kerta voi valita toimittajan ja vaihtaa, jos ei miellytä. Väliajat on sosiaalisesti vapaa. Ei tarvi,saa, eikä kannata sitoutua kehenkään. Vapaus kaiken voittaa.
on henkinen samanlaisuus. Kaikkien osapuolten on ajateltava ja tehtävä asiat samalla tavalla. Teillä sitä ei näyttäisi olevan lainkaan, joten onnistumisen mahdollisuudet ovat huonot. Ehkä yhteistyön purkaminen olisi paras ratkaisu kaikille teidän tapauksessa.
niin saumatonta yhteisajattelua olla edes tilatasolla?
ei ole urakoitsijoita muille kuin pallukoille, ja niitä me emme halua, korkeintaan jokunen tehdään hiehoille, kun syötetään lisärehuna laitumelle.
Me olemme urakoineet itse muutaman vuoden, ja sille olisi kysyntää. Nyt vain pitäisi sitten tuon urakoinnin vuoksi tehostaa koneita, jos meinaamme sitä jatkaa. Siis silputtua rehua.
osapuolet täydentävät toisiaan eli vanhaa sanontaa käyttääkseni vakka kantensa valitsee. Teillä nakyy yhteisen koneen lisäksi olevan myös työyhteistyötä, silloin molempien osapuolten tulee osallistua yhtä suurella panoksella itse työntekoonkin, muuten saattaa tulla sanomista. Teidän yhteistyötiloilla on luultavasti hyvinkin erilainen työnjako puolisoiden välillä tilatasolla. Ja se toimii hyvin molemmilla. Mutta niiden yhteensovittaminen sitten tähän yhteiseen työsuoritukseen onkin hankalampi juttu.
ilmaisin varmaankin väärin asian.
Tämän toisen tilan "emäntä" ei osallistu maatalouteen, ei siis myös tähän koneketjuunkaan. Ongelma on se, ettei hän meinaa antaa meille työrauhaa, vaan tunkee väliin siten, että on "houkuttelemassa" miestään muualle silloin kun on työnteon aika. Ja lisäksi lapsensa työntää työtekoa häiritsemään.
En siis kaipaa hänen työpanostaan, vaan sitä, että antaisi meidän tehdä rauhassa työtä. Eri ajalla sitten seurusteluun ja kyläilyyn.
muuten hyvin, mutta yksi isäntä erotettiin porukasta kun sillä oli taipumuksena tehdä remonttia aina kun olis pitänyt tehdä hommia. Kun olin asiasta huomauttanut toistuvasti eikä tehonnut, käskin poistua työmaalta ja tilasin urakoitsijan paikalle. Työt alkoi joutua, mutta naapurisuhteet siinä meni.
Kurja juttu mutta ei vaan voinut tuhlata useampaa tuntia päivässä ja seisottaa ketjua.
kun puhuin yhteistyön edellytyksistä yleisellä tasolla. Laajamittainen urakointi tuskin tulee onnistumaan maatalouden sivuelinkeinona ainakaan ilman ulkopuolisen työvoiman palkkausta. Jokaisella on omat velvollisuutensa myös perhettään kohtaan, ja päivänkin pituus on rajallinen.
Meiltä olisi urakointiin käytössä kaksi miestä, minä olen lupautunut vain hätä tapauksiin. Minun vastuulla on lypsylehmät. Silloin kun teemme omia tai tämän porukkalaisen rehuja, minä olen myös ketjussa mukana, silloin voi joku huilata.
Mutta kolmas mies pitäisi olla myös. Ja tähän asti tämä porukkalainen on se ollut. Mutta nyt pitäisi koneita suurentaa, koska kysyntää urakoinnille olisi. Eli tietää sitä, että enempi menee aikaa urakointiin. Ja sen vuoksi minä haluaisin, että hommat sujuisivat paremmin noilta osin, mitkä nään verenpainetta nostattavina. (Ei minulla muuten ole korkea verenpaine, tiedoksi vaan).
No tätä pitää vielä kypsytellä ja miettiä, onneksi ensi kesään on vielä aikaa. Niin tuolla porukkalaisen on emolehmiä, eli ne pärjäävät kesäaikaan vähällä työllä.
Ulkopuolista emme ala palkkaamaan. Saatu tuotto menee silloin sinne, ja mitä järkeä sitten meidän miesten on rehkiä ja ostaa vielä uusia koneita. Urakoinnissa koneketjun on oltava sellainen, että rehua tulee tehokkaasti, asiakkaiden vaatimuksesta.
Jos urakoinnin jätämme, laitamme yhden miehen koneketjun, ja teemme vain omat rehut.
Tee tarkka vertailu siitä paljonko yhdenmiehen oman ketjun kustannukset ovat ja paljonko täytyisi panostaa lisää urakointiketjuun ja lisätyövoimaan ja paljonko urakointituloja tulisi. Jos teet laskelman huolella ja otat huomioon kaiken, niin saatat yllättyä siitä kuinka vähän urakoinnista todella jää viivan alle, eli kauniit kesäpäivät myy aika halvalla. Itse panostan enää sellaisten urakoiden lisäämiseen, jotka voi teetättää rengillä ja paalausta kokonaisurakkana tehdään vain vanhoille vakiasiakkaille.
Ps. Monet laskevat virheellisesti oman työn arvon alakanttiin, itse taas lasken niinpäin, että rengillä teetettynä tarjoan työn halvemmalla, kuin itse tehden!