luopuminen

minulla on harmaa norjanhirvikoira.sain sen 12 vuotiaana vaikka en olisi koko koiraa halunnut itselleni. suunnittelin kyllä koiran ottoa ja mielessäni oli aivan muun rotuiset helpot rodut. vanhempani kysyivät haluanko hirvikoiran ja sanoin etten halua.silti parin päivän päästä tuttumme toivat minulle pennun.emme siis tienneet että he ovat tuomassa pentua. nyt olen tullut siihen tulokseen että en halua pitää koiraa. silti pidän tosi paljo koirista. tiedän että se on oma vikani kun otin koiran mutta olin silloin vasta 12 vuoias ja en edes hyvin tajunnut että siinä tuotiin minulle harmaan pentua... kaikki tapahtui niin äkkiä. haluaisin kyllä itselleni joskus tulevaisuudessa uuden koiran sillä kiinnostusta koiriin riittää. en mitään yhtä vaativaa kuin nykyinen. hirvikoira on pihalla narun päässä ja hoidan ja lenkitän sitä niin kuin pitääkin koska en voi sitä hoitamattakaan jättää. koiraa ei voi pitää vapaana todella vahvan metsästysvietin vuoksi eikä perheessämme ole ketään viemään sitä metsälle. koira haukkuu todella paljon, vaikka olisimme juuri tulleet lenkiltä koira aloittaa sen iän ikuisen haukkumisensa. minusta ei oo purkaan sen valtavaa energia määrää. haukkuminen ei siis ole semmoista "älkää jättäkö mua tänne" vaan se on todella herkkähaukkuinen ja haukkuu pienimmällekkin risahdukselle ja äänelle. haukkuminen käy koko kylän hermoille. olen ajatellut koirasta luopumista, mutta se tuntuu niin kauhealta ajatella että lopettaisin terveen koirani. yhteiselosta ei tule koirani kansssa oikein mitään sillä en tee mitään mielelläni sen kanssa, koska se on niin kaheen huonosti käyttäytyvä. vanhempieni ei tietenkään olisi saanut antaa koiraa kokonaan minun vastuulleni eli ei koiran huono käytös ole kokonaan oma vikani.. kannattaako minun luopua koirastani vai jatkaa tätä kamalaa koira elämääni? onko kukaan muu ollut koskaan vastaavassa tilanteessa koiransa kanssa? eli on saanut koiran jota ei ole halunnut ja on "pilannut" sen. yrittäkää olla haukkumatta hirveästä vaikka se luultavasti vaikeaa onkin ja kertokaa mielipiteenne luopumisesta..
2226
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Aikamoinen tilanne! Kuinka vanha koira on nyt? Sinua ei voi asiasta syyttää, pikemminkin ihmisiä, jotka pennun sinulle toivat pyytämättä, sekä vanhempiasi. Voisit yrittää hankkia sille uuden kodin, ehkä jonkun metsästäjän luota. Mutta pidä huoli, että se saa kunnon kodin. Ei ole koiran hyvä elää ulkokoirana.

Äänestä

Sinua ei juurikaan voi syyttää. Vanhempasi ja pennun pyytämättä tuoneet ihmiset ovat toimineet aivan väärin.
Kuinka vanha koirasi on nyt? Ehkä voisit etsiä sille uuden hyvän kodin, jossa se saisi enemmän aktivointia, pääsisi ehkä metsästämään tms.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


pepito kirjoitti:

minulla on harmaa norjanhirvikoira.sain sen 12 vuotiaana vaikka en olisi koko koiraa halunnut itselleni. suunnittelin kyllä koiran ottoa ja mielessäni oli aivan muun rotuiset helpot rodut. vanhempani kysyivät haluanko hirvikoiran ja sanoin etten halua.silti parin päivän päästä tuttumme toivat minulle pennun.emme siis tienneet että he ovat tuomassa pentua. nyt olen tullut siihen tulokseen että en halua pitää koiraa. silti pidän tosi paljo koirista. tiedän että se on oma vikani kun otin koiran mutta olin silloin vasta 12 vuoias ja en edes hyvin tajunnut että siinä tuotiin minulle harmaan pentua... kaikki tapahtui niin äkkiä. haluaisin kyllä itselleni joskus tulevaisuudessa uuden koiran sillä kiinnostusta koiriin riittää. en mitään yhtä vaativaa kuin nykyinen. hirvikoira on pihalla narun päässä ja hoidan ja lenkitän sitä niin kuin pitääkin koska en voi sitä hoitamattakaan jättää. koiraa ei voi pitää vapaana todella vahvan metsästysvietin vuoksi eikä perheessämme ole ketään viemään sitä metsälle. koira haukkuu todella paljon, vaikka olisimme juuri tulleet lenkiltä koira aloittaa sen iän ikuisen haukkumisensa. minusta ei oo purkaan sen valtavaa energia määrää. haukkuminen ei siis ole semmoista "älkää jättäkö mua tänne" vaan se on todella herkkähaukkuinen ja haukkuu pienimmällekkin risahdukselle ja äänelle. haukkuminen käy koko kylän hermoille. olen ajatellut koirasta luopumista, mutta se tuntuu niin kauhealta ajatella että lopettaisin terveen koirani. yhteiselosta ei tule koirani kansssa oikein mitään sillä en tee mitään mielelläni sen kanssa, koska se on niin kaheen huonosti käyttäytyvä. vanhempieni ei tietenkään olisi saanut antaa koiraa kokonaan minun vastuulleni eli ei koiran huono käytös ole kokonaan oma vikani.. kannattaako minun luopua koirastani vai jatkaa tätä kamalaa koira elämääni? onko kukaan muu ollut koskaan vastaavassa tilanteessa koiransa kanssa? eli on saanut koiran jota ei ole halunnut ja on "pilannut" sen. yrittäkää olla haukkumatta hirveästä vaikka se luultavasti vaikeaa onkin ja kertokaa mielipiteenne luopumisesta..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu