On loppulaulusta kauan,
se lavakin lahonnut lie;
on umpeen kasvanut polku,
joka Heppalammelle vie.
se lavakin lahonnut lie;
on umpeen kasvanut polku,
joka Heppalammelle vie.
Sepelle
Noiduttu veli
10179
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Metsän synkän varjosta nään
Kätesi valkean, raamatullisen
jok paksua oksaa, elämää, liikuttaapi.
Missä oletkaan, poikani
minne menitkään, mitä teitkään?
Vaaleanpunaisella naisella vastaus.
Konsaan virttyä ei
saata lumous tää.
Yhä kaipaan punaa mi
olkkarin sohvalla
kimmeltää.
Ei unhotu Hän,ylen
viisas Nainen,ei unhotu
hulmahdus helman
marjapuuroisen.
Mutt` enin lie kaipuu
kohtaan sitä,mik ol Gurun
kätösessä:kettinki mi välähti-
ikitiedon symboli.
Vaahtera humisee,
kiitääpi nuoli;enää
muistoissa näin,
siks` iloni
kuoli.
Yksin en eloa kestä, en, kiitää
metsästäjäkin puussa istuen
yksin
oi oi oi, niin yksin oon mä, kuolema
tipauttaa mut lavalta, ruskea hame tahraantuu
lehtiesi sateessa , itken oi oi oi
Terttuseni, miksi mua hylkäät, enkö sulle
riitä en?
Repliikki katkes kun narahti nenään
ihana,kostea Vanha,ja Rypäleterttu
-lumoojatar- oli antanut harmoniansa.
Ol puheensa kaikki niin hellää ja hyvää,
ol rakkautens aina niin helvetin syvää.
Niin oli hyvä silloin metsässä olla;
milloin taas poksahtaa onnesta polla?
Hurmioon mä kanssas käyn
Avaruuteen asti kun tänään näyn.
Älä mua koskaan jätä, pakkasin
mä sydämeni muoviin vuoksesi rakkahin.
Raastettu eläin sisälläni huutaa
Käytteleekö Terttu oikeasti luutaa?
Kyllä, kyllä, kyllä, kyllä, ei
Pois luotain Tomppa sut jo vei
Hyvästi, julma maailma, synkkä,
käy kanssani loppulaulun käsikynkkä.
Kun näet pahvisen,puupäisen
vaahteran,joka ainoalla oksallaan
sulle niin leppeesti
heiluttaa,niin muista silloin,tai
ihan sama vaikka muistaisit
kymmenen vuoden kuluttua,tai
huomenna;kahdeskymmenes joulukuuta
ehkä;muista muistaa
niin suks kuule luistaa.
Tertun äsken puusta poimin,
ja jos sallit,hänet heti
sulle toisin-ilon
sulle soisin,sillä
hedelmäiset,marjaiset
vetreyttää mielet.
Eikosyömmään.
PS.Kylläpä me olemmekin loistavia runoilijoita,ah!
Lentää sinne
mitä lentää,
missä siintää
taikamettä;missä
vartoo Syöjätärtä
Pörri-poika vilkas
niin;missä kasvihuone-
kuukin nousee
taivaisiin.
Sinne kimpoo
kahden P:n parahaukku;
siellä oottaa mettäkansaa
hiirten Ärrä-
vaahtonaukku.