äidille ja pojalle. Voitettiin arvonnassa 2 sykemittaria (laatikossa vielä) ja tekis mieli hiihtoladulla kokeilla. Mikä olis hyvä syke 38 v äidille joka rapakuntoinen ja 11 v pojalle joka urheilee aktiivisesti, myös hiihtää kilpaa.
Kertokaa joku
hyvä harjoittelusyke
4683
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tässä neuvon antaminen on aika vaikeeta..joutus kirjottaa 10 a4 kokosta liuskaa..vaikka nii mielellää neuvoa antasinkin!
otapa www.hiihtoliitto.fi/maastohiihto
siellä on "kaikki"!
Jos ne on kunnon sykemittareita, niin niissä saattaisi olla ohjeita. Jos ei ole niin kyllä urheiluliikkeistä löytyy apua. Ensin pitää ainakin tietää leposyke aamulla. Jos se on vaikka 60 tai 70, niin sitten sen päälle pitäisi laittaa jotakin 50-60 lyöntiä lisää eli ei ainakaan olisi liian rasittavaa, jos äiti menisi jotakin 120-130 lyönnillä. Lapsi pysyy kyllä siinä vauhdissa mukana. Jos tuntuu kovin kevyeltä, niin sitten vaikka kymmenen lyöntiä lisää minuutissa. Nää nyt on ihan hatusta. Jos olet rapakuntoinen, niin hiihtele tosi rauhassa ylämäet eli aivan kävellen.
Pojalle 11 v. nyt ei oikeastaan paljon kannattaisi vielä sykemittarilla pelata, mutta voisihan sitä opetella käyttelee ja kokeilla joskus leposykettä ja esim. 5 km lenkillä miten korkealla se kohtuullisella vauhdilla käväsee syketiheys, mutta ei mitään totaalista reeniä vielä kannattaisi sykemittarein kokeilla. Ootteko jotkut toista mieltä.
Helpompi on varmaan lähteä rapakuntoisesta aikuisesta, jolloin ensimmäinen tehtävä on parantaa peruskestävyyttä.
Olen nähnyt kaksi tapaa määritellä peruskestävyysharjoittelun sykealue. Toinen on suoraan prosentteina maksimisykkeestä, toinen taas perustuu sykekapasiteettiin, joka on maksimisyke miinus leposyke.
Ensin mainitulla tavalla peruskestävyysalue määritellään yleensä 60 - 70 %:ksi henkilökohtaisesta ja testatusta maksimisykkeesstä. Ongelmana on, että harvalla aloittelevalla kuntoilijalla sitä on luotettavasti mitattu. Maksismisyke laskee yleensä hitaasti iän mukana,joten maksimisykkeen määrittämiseksi on esitetty laskukaavaoja, jotka perustuvat ikään, kuten 220 miinus ikä vuosina, eli itselläni olisi 220 - 36 = 184. Tällöin pk-alue olisi n. 110 - 130. Tällä alueella olisi hyvä pysyä mahdollisimman suuri osa harjoitusten kestosta, joskin kehittävämpää on repäistä välillä reippaammin ja välillä taas alhaiselle sykkeellä palauttava harjoitus viikoittain. Siitä se lähtisi.
Itselläni on vaikea pysyä hiihtämällä tällä tavalla lasketulla pk-alueella, meno on silloin aika hiipimistä. Helpoin pk-liikunnan muoto itselläni on pyöräily. Siitä voidaan varmaan vaihtaa mielipiteitä, tulisiko eri lajeilla olla erilaisia sykerajoja. Hiihto rasittaa useampia lihasryhmiä kuin pyöräily, jolloin syke on luonnostaan korkeampi - ja samalla sykerajat. Vai onko niin, että syke ja tehoalueet kuvastavat elimistön energiantuotannon tapaa (aerobinen/ anaerobinen), jolloin testien kautta saadut sykearajat ovat absoluuttisia ja ovat samat kaikissa lajeissa. Tai sitten jotakin siltä väliltä.
On kuitenkin huomioitava, että maksimisyke vaihtelee yksilöittäin hyvin paljon, joten nuo ikään perustuvat kaavat ovat vain viittellisiä, niiden varaan ei pidä harjoitteluaan suunnitella!
Nuoren kehittyvän kilpaurheilijan kohdalla kysymys on monimutkaisempi eikä vastaus mahdu maginaaliin (muuten kuin toetamalla, että tarvitaan eri ominaisuuksia kehittäviä vaihtelevia harjoituksia eri sykealueilla.)
Itselläni, mies, oli maksimisyke alle 40-vuotiaana 163, joten kaikille eivät rajat ole tosiaan riittävän tarkat tuosta 220 vähennettynä.