Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Small poem

    Tässä teille runo,jonka kirjoitin kissastani.Valitettavasti ollut kadoksissa jo puoli vuotta.

    Lakulle

    Pelkkä kuvasi
    vei sydämeni
    Tulin onnelliseksi
    kun sain sinut omakseni
    Nukuit jaloissani
    toista jalkaani tyynynä käyttäen
    Tulit aina ovelle vastaan
    kun tulin kotiin
    Kävelit pois moittivasti maukuen
    Otin syliini
    kosketit leukaani
    varmistaen että olen siinä
    Kanssasi oli ihanaa
    käydä kävelyllä
    Talvipakkanenkaan
    ei haitannut kävelyjämme
    Kehräsit kun otin sinut syliini
    Aikaa kului
    valloitit äitini ja sisareni
    Kun katosit
    osa sydämestäni hajosi pirstaleiksi
    Aikaa kului
    eikä sinusta kuulunut
    Sydämeni ei ole ehjä
    Tule pian kotiin
    korjaamaan pirstaleet
    Kaipaan sinua
    Olet kuin oma vauva

    Kirjotin tän runon 3.10.
    Saatte vapaasti kommentoida.Tämä oli tapani purkaa ikävääni ja kaipaustani Lakua kohtaan.
    1231
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    mutta etsithän edelleen sinnikkäästi ja olet varmaan loukut virittänyt ellei ole jonkun toisen virittämään mennyt jo ja toimitettu löytötalolle. löytökissataloissa ei ehditä välttämättä tutkia jokaisen katoamisilmoitusta niin tarkkaan varsinkin jos ei ole erikoistuntomerkkejä kissassa eikä kuvaa annettu löytötalolle ja kissa vaeltanut kauas. kannattaa olla aktiivinen ja käydä usein itse katsastamassa löydettyjä.

    Äänestä

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    old_profile_17329 kirjoitti:

    Tässä teille runo,jonka kirjoitin kissastani.Valitettavasti ollut kadoksissa jo puoli vuotta.

    Lakulle

    Pelkkä kuvasi
    vei sydämeni
    Tulin onnelliseksi
    kun sain sinut omakseni
    Nukuit jaloissani
    toista jalkaani tyynynä käyttäen
    Tulit aina ovelle vastaan
    kun tulin kotiin
    Kävelit pois moittivasti maukuen
    Otin syliini
    kosketit leukaani
    varmistaen että olen siinä
    Kanssasi oli ihanaa
    käydä kävelyllä
    Talvipakkanenkaan
    ei haitannut kävelyjämme
    Kehräsit kun otin sinut syliini
    Aikaa kului
    valloitit äitini ja sisareni
    Kun katosit
    osa sydämestäni hajosi pirstaleiksi
    Aikaa kului
    eikä sinusta kuulunut
    Sydämeni ei ole ehjä
    Tule pian kotiin
    korjaamaan pirstaleet
    Kaipaan sinua
    Olet kuin oma vauva

    Kirjotin tän runon 3.10.
    Saatte vapaasti kommentoida.Tämä oli tapani purkaa ikävääni ja kaipaustani Lakua kohtaan.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu