Onko teillä kenelläkään kokemusta, miten voimakkaat vaihdevuosioireet ovat tulleet, kun munasarjat on poistettu vaihdevuosi-iässä? Minulla ei ole ollut kuukautisia enää yli vuoteen, ja kuumia aaltoja on silloin tällöin (muutamia kertoja viikossa), onneksi aika lievinä. Gynekologi oli sitä mieltä, että munasarjojeni toiminta on jo niin vähäistä, että niiden poisto ei todennäköisesti tuo kovin paljon lisää oireita. Toivottavasti näin käy, mutta vähän kyllä mietityttää.
Munasarjojen poisto
Onko kokemusta?
4624
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kohtu ja munasarjat 56-vuotiaana, jolloin kuukautiset olivat vielä normaalit, ei mitään vaihdevuosioireita.
Leikkauksen jälkeen söin vuoden estrogeenia ja sen jälkeen todettiin rutiinitarkastuksessa rintasyövän esiaste, joka leikattiin (vain osapoisto) ja annettiin sädehoitoa. En voinut enää syödä estrogeenia ja parin viikon kuluttua, alkoivat hermojaraastavat vaihdevuosioireet. Säännöllisesti kolme kertaa tunnissa tulivat hikiaalllot ja mikä pahempaa, kihelmöivä tunne vartaloon, jota en osaa edes selittää. Kun tätä jatkui, puhuin siitä syöpälääkärille. Sain jotain lääkettä, mutta se ei auttanut tippaakaan. Oireet tuntuivat vain pahenevan kuukausi kuukauden perään.
Istuin olohuoneen sohvalla. Edessäni pöydällä surisivat mieheni tuoma auton tuuletin, ostamani uusi pöytätuuletin ja viuhuttelin ahkerasti naapurin rouvan lahjoittamaa viuhkaa. Stressi oli niin kova, että käteni ja jalkani tulivat täyteen kutiavia näppylöitä, jotka muuttuivat mustelmiksi. Ajattelin jo, että minulla taitaa olla leukemia. En uskaltanut mennä lääkäriinkään. Sitten järkeilin itse, että kun jatkuvasti raavin näppylöitä, niistä saattaa tulla ihonalaisia verenvuotoja, jotka muuttuvat mustelmiksi. Ostin Zyrteciä ja söin sitä, tosin huomattavasti ohjetta vähemmän, koska se väsytti niin, etten olisi pysynyt hereillä. Se kuitenkin auttoi suurimpaan osaan näppylöistä ja kutinaan. Mustelmat pysyivät kauan, mutta hävisivät sitten aikanaan.
Hikiaallot ja kihelmöinti kuitenkin jatkuivat entiseen tapaan. Tuntui, että olen ihan ratkeamispisteessä odottaessani aina seuraavaa aaltoa 20 minuutin kuluttua.
Lopulta jälkitarkastuksessa puhuin asiasta uudelleen syöpälääkärille. Hän määräsi keltarauhashormoonia ja se tepsi. Ei ihan 100%:sesti, mutta niin hyvin, että pystyin elämään loppujen oireiden kanssa. Söin keltarauhashormoonia muutaman vuoden, en muista tarkkaa aikaa. Sitten kokeilin pikkuhiljaa lääkkeen poisjättämistä ja kun alkoi tuntua, että kihelmöinti on jäänyt pois lähes kokonaan ja hikoilukin huomattavasti vähentynyt, lopetin kokonaan lääkkeen syömisen.
Nyt olen 68-vuotias, eivätkä hikiaallot ole vieläkään jääneet täysin pois, mutta ne pystyn hyvin kestämään.
Kenelläkään tuttavallani ei ole kuitenkaan ollut näin hankalia oireita.
Olen kaikesta huolimatta tyytyväinen, että lääkäri poisti varmuuden vuoksi myös munasarjat, vaikka kasvain oli vain kohdussa. Ei nyt sitten tarvitse pelätä, että sinnekin tulisi vaikka syöpä.
sinulle oli myös määrätty hormooneja vaikka oli rintasyöpä minä pyysin myös gyneltä vaikka on myös leikattu kasvain rinnasta,mutta vaihkarit oli niin kaameat että ei niitä olisi kestänyt millään käytän geeliä ja tässä mennään päivä kerrallaan ja nyt ei hikoiluta yhtään eli ei kantsi kärsiä
hormoonihoidoista oikein ymmärrä, mutta minulle ei kuitenkaan annettu enää estrogeenia, vaan keltarauhashormoonia. En tiedä onko niillä jotain eroa syövän kannalta.
Syöpäleikkauksestani on nyt 11,5 v, eikä se ainakaan tietääkseni ole uusinut. En sitä oikeastaan edes muista, ainakaan en sitä mieti, paitsi mennessäni mammografiaan. Silloin meinaan tulla nahoistani.
Kaipa sinne leikkaukseen aika turvallisin mielin uskaltaa mennä, jos sitten hormonihoidon kanssa pärjäisi jatkossa. Hyvää talven alkua kaikille!