Olen ollut nyt 3v yh isä,ja olen nyt ajatellut hieman syvällisemmin perheemme elämää,lähinnä lapseni näkökulmasta.Mies yh:na pärjää ihan yhtä hyvin kuin äiditkin,mutta tärkeää äidin rakkautta ei voi isäkään antaa.Meillä itketään ja halataan ja asioista puhutaan avoimesti.Puhutaan usein miehen ja naisen mallista josta lapsi jää ehkä vaille monessa perheessä,mutta onko enää mies/nais mallia lapselle,nyt vielä vähemmän kun erilaiset parisuhteet on mahdollisia,ja tarviiko lapsi yleensä mallia miehestä/isästä tai naisesta/äidistä?.Ja miten lapseen vaikuttaa myöhemmällä iällä,kun lapsi oa elänyt vain toisen vanhemman kasvatettavana.Ovatko muut vanhemmat pohtineet näitä asioita?.
Äidin rakkaus.
yms.
4502
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Koulut ja päiväkodit ovat täynnä välittäviä naisenmalleja, noin yleensä ottaen. Miehemallistahan tuo taitaa olla enemmän pulaa; mistäs sais muotteja.
ITse asiassa ajattelen, että rakkaus on se malli joka tarvitaan ja hyväksyntä: ymmärrys. Sen päälle voi sitten rakennella elämässään mitä vaan. Vaikka tulla hyväksi isäksi ja äidiksi myöhemmin. Moni lapsi elää ilman rakastavaa ja luotettavaa aikuista, ilman vanhemmuutta.
Olen itse 2 lapsen yh. Enkä enää kanna huonoa omaatuntoa. Maailman sivu on lapsosia yksi ihminen kasvatellut, niistä on tullut varamaan ihan keskivertokansalaisia. Se olla se tykkäys ja sitoumus, rakkaus ja hyväksyntä...ei se sukupuolirooli sittenkään.
hei.Kauniisti kirjoitit,oli ilo huomata tekstistäsi rakkaus lastasi kohtaan.Viisas vanhempi,joka mielestäni yrittää parhaansa miettii juuri noita asioita.Mikä lapselle on hyväksi-mikä pahaksi.
Vastaan sinulle omien ajatuksieni perusteella.
Lapselle tärkeintä on oikeanlainen kiintymyssuhde,eikä sen välttämättä tarvitse olla äitiin.(kuten sinun tapauksessasi en tiedä,oletteko eronneet,oletko leski tm.)Lapsen täytyy saada tuntea olevansa rakastettu,ihailtu-tärkeä.On perheitä,joissa ei ole isää,toisissa ei äitiä.Mutta se vanhempi,jonka kanssa lapsi asuu ja viettää lapsuutensa-pystyy antamaan sen turvan ja rakkauden,minkä lapsi tarvitsee.Äidin rooli-isän rooli:naisen malli-miehen malli..lapsi saa toisen mallin kotoa,toisen saa muualta-toivottavasti lähiverkostosta(mummot,vaarit,sedät,tädit,kummit..)
Se,kuinka kotona lasta rakastetaan ja vastataan hänen tarpeisiin´riittää antamaan lapselle oikeanlaisen kasvun,itsetunnon ja minäkuvan.
Itse olen yh.äidin kasvattama,isääni en ns.tunne.Olen silti saanut hyvän,turvallisen ja rakastavan kodin,jollaisen haluan siirtää myös omalle lapselleni.Itse en ole yh,mutta en myöskään ole koskaan saanut ns.parisuhde mallia tm.Sehän on myös yksi asia,joka kasvaa lapsuuden myötä.
Asiassa on plussia,myös miinuksia.Kuitenkin olen sitä mieltä,että jos lapselta puuttuu toinen vanhempi ei se ole kuoleman asia-joskus yksinhuoltaja voi antaa tuhatkertaisesti lapselle sen lämmön,mitä pariskunta-joilla ei parisuhde toimi,ole kunnioitusta toisiaan kohtaan.
..äidin kanssa ja sanoisinko ,et kyllä miehenmalli olisi ollut ihan hyvä kotona.
Olen nainen ja kun aloin haaveileen lapsista oli tärkein se et lapsilla olisi isä ja äiti mikään ei muu niin tärkeää.Eli kyllä toisen vanhemman poissaolo samasta taloudesta vaikuttaa ihmiseen.
ja ihmisen perusluontoon kuuluu "syiden etsiminen" omaan käytökseensä ja, ennenkaikkea sen syntipukin etsiminen omiin "puutteisiinsa". En tarkoita, ettäkö asiat olisivat mitenkään vähämerkityksellisiä, vaan että jokainen kokee asiat eri tavalla ja jokainen poimii ne omat perusteensa aina jostakin. Lapsuudestaan on aina helppo hakea syitä omaan aikuisiän käyttäytymiseensä, ja kukapa ei olisi edes joskus pohtinut, että mitä jos silloin olisi ollut toisin.... Ja se taitaa olla sellaista pyörittämistä ja jossittelua, että vaikka asiat olisivat olleet kuinka, aina löytyyy jotain, joka olisi voinut olla toisin.
Ap:lle sanoisin, tuon edellämainutun lisäksi, että tärkeintä on että lapsi saa aitoa rakkautta, oli siellä kotona sitten yksi tai neljä kasvattamassa. Ns. ehjä perhe ei ole välttämättä sen kummoisempi tae lapsen perusturvan ja aidon välittämisen tarpeiden täyttymiseksi, ikäväkyllä.
Toki lapsi varmasti aina jossain vaiheeessa kaipaa enempikin sitä toista vanhempaansa, mutta kuten sanoin, niin tai näin, aina on ihmisen mieli välillä nurkkaan päin. Onko sinulla naispuolisia ystävättäriä? Luulen, että kunhan tyttäresi kasvaa, löytää hän kyllä jostain "samaa sarjaa olevan" luottoaikuisenkin, jos ei mahdollisesta naisystävästäsi, niin jostain muusta, naapurista tai sukulaisesta tai kenestä tahansa. Maailmassa on onneksi ihmisiä, aikuisia, jotka ymmärtävät tämän lapsen tarpeen ja osaavat olla sen ystävyyden arvoisia.