Ihan hyviä, kyl kannatti olla mukana pari vuotta sitten.
0Äänestä
riippuu vähän...
...siitä mitä hakee!
Kerran olen ollut, hirveä määrä porukkaa (he ovat supersuosittuja)-opettajat ei pystyneet yhtään keskittymään kehenkään. Kurssilla opetettiin suunnilleen pelkkiä kuvioita. Perustekniikkaan ei paneuduttu joten jokainen sai tanssia niinkuin parhaaksi näki ja koki.
Oma mielipide on että eivät osanneet opettaa hyvin! Käytännössähän Annika on vain näyttöparina, eikä opeta mitään, -tuskin edes osaa suomea. Tanssia he kylläkin osasivat hienosti!
Luulen heidän suosion perustuvan suomessa siihen, että he tuovat aina mukanaan ruotsista "viimeisiä trendejä".
Joskus vuosia sitten olen ollut kolmella heidän vetämällään kurssilla. Hiukan erilaista oli opetus silloin kuin suomalaisilla.
Käsittääkseni ovat tyylit nykyisin aika lähellä toisiaan Pohjanlahden molemmin puolin.
Huumorilla mennään, mutta aikamoisella vauhdilla myös. Kysymällä sai tietoa lisää.
Kerran toivat melkoisen sukulais- ja tuttavaryhmän mukanaan. Nämä osallistuivat ikäänkuin apuopettajina ringissä mukana ollen toimiin.
0Äänestä
lisäääääää
old_profile_31173 kirjoitti:
Joskus vuosia sitten olen ollut kolmella heidän vetämällään kurssilla. Hiukan erilaista oli opetus silloin kuin suomalaisilla.
Käsittääkseni ovat tyylit nykyisin aika lähellä toisiaan Pohjanlahden molemmin puolin.
Huumorilla mennään, mutta aikamoisella vauhdilla myös. Kysymällä sai tietoa lisää.
Kerran toivat melkoisen sukulais- ja tuttavaryhmän mukanaan. Nämä osallistuivat ikäänkuin apuopettajina ringissä mukana ollen toimiin.
"Huumorilla mennään, mutta aikamoisella vauhdilla myös. Kysymällä sai tietoa lisää."
Joo, periaate heillä tuntuu olevan: "mitä enemmän kuvioita yhdellä kurssilla, sitä parempi opettaja"
-tyypillinen esimerkki siitä millainen opettajan EI saisi olla!
0Äänestä
tanssija
Voiton törkyjutut kannattaa kerran käydä kuuntelemassa. Toista kertaa no thanx
0Äänestä
tanssitytsä
Sitähän nyt herkkähipiäiseksi yhtäkkiä heittäydyttiin!
0Äänestä
Drago`
tanssitytsä kirjoitti:
Sitähän nyt herkkähipiäiseksi yhtäkkiä heittäydyttiin!
Pari kertaa Voiton opetuksessa olleena suosittelen lämpimästi! Hän on huumorintajuinen ja hauska mies. Opettaa mielestäni hyvin ja käy läpi opetettavia asioita/kuvioita selkeästi osa osalta. Ainakaan minulla ei ole ollut mitään vaikeuksia pysyä opetuksessa mukana. Persoonallinen ote ja tyyli tuovat lisämakua touhuun, eikä kurssilla varmasti käy aika pitkäksi!
Opetus etenee melko reipasta vauhtia, varsinkin jatkotasolla ja siitä ylöspäin. Alkeissa en mukana olekaan ollut, niin en tiedä millä tahdilla alkeissa edetään.
0Äänestä
suosittele
Drago` kirjoitti:
Pari kertaa Voiton opetuksessa olleena suosittelen lämpimästi! Hän on huumorintajuinen ja hauska mies. Opettaa mielestäni hyvin ja käy läpi opetettavia asioita/kuvioita selkeästi osa osalta. Ainakaan minulla ei ole ollut mitään vaikeuksia pysyä opetuksessa mukana. Persoonallinen ote ja tyyli tuovat lisämakua touhuun, eikä kurssilla varmasti käy aika pitkäksi!
Opetus etenee melko reipasta vauhtia, varsinkin jatkotasolla ja siitä ylöspäin. Alkeissa en mukana olekaan ollut, niin en tiedä millä tahdilla alkeissa edetään.
Kokemuksieni mukaan EI osaa opettaa selkeästi, vaan opetus on sekavaa ja ylimalkaista. Liian paljon kuvioita lyhyessä jassa! itse pysyn mukana vauhdissa koska osaan jo aika hyvin buggia mutta en varmasti lähtisi Engsbäckin kurssille mitään uutta tanssia opettelemaan! Loistava tanssijana, mutta opettajana... -ei kaikkien hyvien tanssijoitten kannattaisi opettajiksi ruveta!
0Äänestä
buggia osaaville
suosittele kirjoitti:
Kokemuksieni mukaan EI osaa opettaa selkeästi, vaan opetus on sekavaa ja ylimalkaista. Liian paljon kuvioita lyhyessä jassa! itse pysyn mukana vauhdissa koska osaan jo aika hyvin buggia mutta en varmasti lähtisi Engsbäckin kurssille mitään uutta tanssia opettelemaan! Loistava tanssijana, mutta opettajana... -ei kaikkien hyvien tanssijoitten kannattaisi opettajiksi ruveta!
Ehdottomasti suosittelen, jos osaa jo tanssia buggia ja muita kädenalitansseja.
Engsbäckin nopeasta kuvioiden ja temppujen läpikäynnistä saa todella hyvin ideoita omaan tanssiin - mutta jos ei pysty katsomalla hahmottamaan mitä Engsbäck teki, kurssille ei kannata mennä.
Engsbäckin opetuksesta saa siis irti vaihtoehtoisia tai uusia tapoja tehdä asioita, mutta ne asiat pitää ennestään osata tehdä "normaalilla tavalla" jotta edes näkee mitä Engsbäck tekee.
0Äänestä
bugg
buggia osaaville kirjoitti:
Ehdottomasti suosittelen, jos osaa jo tanssia buggia ja muita kädenalitansseja.
Engsbäckin nopeasta kuvioiden ja temppujen läpikäynnistä saa todella hyvin ideoita omaan tanssiin - mutta jos ei pysty katsomalla hahmottamaan mitä Engsbäck teki, kurssille ei kannata mennä.
Engsbäckin opetuksesta saa siis irti vaihtoehtoisia tai uusia tapoja tehdä asioita, mutta ne asiat pitää ennestään osata tehdä "normaalilla tavalla" jotta edes näkee mitä Engsbäck tekee.
Sallivatko videoinnin kurssilla?
0Äänestä
kui huhhuh hui pukka!
suosittele kirjoitti:
Kokemuksieni mukaan EI osaa opettaa selkeästi, vaan opetus on sekavaa ja ylimalkaista. Liian paljon kuvioita lyhyessä jassa! itse pysyn mukana vauhdissa koska osaan jo aika hyvin buggia mutta en varmasti lähtisi Engsbäckin kurssille mitään uutta tanssia opettelemaan! Loistava tanssijana, mutta opettajana... -ei kaikkien hyvien tanssijoitten kannattaisi opettajiksi ruveta!
Näi o näreet
0Äänestä
Fyrry
buggia osaaville kirjoitti:
Ehdottomasti suosittelen, jos osaa jo tanssia buggia ja muita kädenalitansseja.
Engsbäckin nopeasta kuvioiden ja temppujen läpikäynnistä saa todella hyvin ideoita omaan tanssiin - mutta jos ei pysty katsomalla hahmottamaan mitä Engsbäck teki, kurssille ei kannata mennä.
Engsbäckin opetuksesta saa siis irti vaihtoehtoisia tai uusia tapoja tehdä asioita, mutta ne asiat pitää ennestään osata tehdä "normaalilla tavalla" jotta edes näkee mitä Engsbäck tekee.
"Engsbäckin opetuksesta saa siis irti vaihtoehtoisia tai uusia tapoja tehdä asioita, mutta ne asiat pitää ennestään osata tehdä "normaalilla tavalla" jotta edes näkee mitä Engsbäck tekee."
Tuo juuri on huonon opettajan merkki.
0Äänestä
...
Fyrry kirjoitti:
"Engsbäckin opetuksesta saa siis irti vaihtoehtoisia tai uusia tapoja tehdä asioita, mutta ne asiat pitää ennestään osata tehdä "normaalilla tavalla" jotta edes näkee mitä Engsbäck tekee."
Tuo juuri on huonon opettajan merkki.
Jos osallistujat osaavat tarpeeksi ennestään, heillä ei ole mitään ongelmaa seurata Engsbäckin opetusta, eikä aikaa tuhraannu siihen kun jollekin selitetään myötäpäivään pyöräytystä kuudetta kertaa, jälleen kerran turhaan. (Kuten muutkin, puhun tässä Engsbäckin jatkokursseista).
Mielestäni on hyvä, että opettajalla on jotain/paljon annettavaa jatkotunneilla, liian monessa paikassa jatkotunnit muuttuvat alkeet-1 kursseiksi kun yleisöstä osa ei tajua mitä "jatko" tarkoittaa.
Onhan siellä Engsbäckin jatkotunneilla aina puolet oppilaista aivan pallo hukassa, mutta kerrankin on virkistävää että ei mennä heidän ehdoillaan, vaan saa rahalle vastinetta. Nopea parinvaihto takaa sen että pääsee kokeilemaan osaavienkin kanssa uusia juttuja.
0Äänestä
Drago`
... kirjoitti:
Jos osallistujat osaavat tarpeeksi ennestään, heillä ei ole mitään ongelmaa seurata Engsbäckin opetusta, eikä aikaa tuhraannu siihen kun jollekin selitetään myötäpäivään pyöräytystä kuudetta kertaa, jälleen kerran turhaan. (Kuten muutkin, puhun tässä Engsbäckin jatkokursseista).
Mielestäni on hyvä, että opettajalla on jotain/paljon annettavaa jatkotunneilla, liian monessa paikassa jatkotunnit muuttuvat alkeet-1 kursseiksi kun yleisöstä osa ei tajua mitä "jatko" tarkoittaa.
Onhan siellä Engsbäckin jatkotunneilla aina puolet oppilaista aivan pallo hukassa, mutta kerrankin on virkistävää että ei mennä heidän ehdoillaan, vaan saa rahalle vastinetta. Nopea parinvaihto takaa sen että pääsee kokeilemaan osaavienkin kanssa uusia juttuja.
Ihan täsmälleen samaa mieltä! Sellaisille jotka osaavat jo hyvin perusteet ja valikoiman peruskuvioita, Voiton kurssit ovat paikallaan ja riittävän haastavia. Jos taas tosiaan oman osaamisen taso on niukin naukin alkeita ja nekin käyty pari tuntia kestävällä pikakurssilla puoli vuotta sitten, tulee varmasti vaikeuksia. Voitto odottaa, että jatkokurssilaiset oikeasti osaavat jo nämä perusasiat, eikä lähde enää opettamaan aivan alkeisasioita.
Minusta tämä on hyvä, liian monta kertaa on käynyt niin, ettei kurssilta saa juuri mitään irti, koska opettajien aika menee niiden alkeistasoisten hyysäämiseen jatkokurssilla!
Mikähän kumma siinä on, että jos ei oppinut perusteita alkeiskurssilla, niin mikä ihme saa ne ihmiset seuraavaksi säntäämään jatkokurssille?? Ei kai siellä jatkossa sen helpommin mitään opi kuin alkeissa, eikä vasinkaan jos ei osaa edes perusteita auttavasti.
0Äänestä
diefenbaker
Drago` kirjoitti:
Ihan täsmälleen samaa mieltä! Sellaisille jotka osaavat jo hyvin perusteet ja valikoiman peruskuvioita, Voiton kurssit ovat paikallaan ja riittävän haastavia. Jos taas tosiaan oman osaamisen taso on niukin naukin alkeita ja nekin käyty pari tuntia kestävällä pikakurssilla puoli vuotta sitten, tulee varmasti vaikeuksia. Voitto odottaa, että jatkokurssilaiset oikeasti osaavat jo nämä perusasiat, eikä lähde enää opettamaan aivan alkeisasioita.
Minusta tämä on hyvä, liian monta kertaa on käynyt niin, ettei kurssilta saa juuri mitään irti, koska opettajien aika menee niiden alkeistasoisten hyysäämiseen jatkokurssilla!
Mikähän kumma siinä on, että jos ei oppinut perusteita alkeiskurssilla, niin mikä ihme saa ne ihmiset seuraavaksi säntäämään jatkokurssille?? Ei kai siellä jatkossa sen helpommin mitään opi kuin alkeissa, eikä vasinkaan jos ei osaa edes perusteita auttavasti.
Drago: "Mikähän kumma siinä on, että jos ei oppinut perusteita alkeiskurssilla, niin mikä ihme saa ne ihmiset seuraavaksi säntäämään jatkokurssille??"
Tähän on ainakin yksi selvä syy: alkeisjatkokurssin puuttuminen. Useimmissa paikoissa kurssit on luokiteltu alkeet-jatko-konkarit. Käytännössähän homma toimii niin, että kun olet käynyt alkeet ja osaat/luulet osaavasi, haluat siirtyä seuraavelle tasolle eli jatkolle. Totuushan kuitenkin on, ettei hyvälläkään buggin alkeistunnilla parissa tunnissa opita perusaskellusta selkäytimeen ja tyttö käden ali/paikanvaihto/pojan ikkuna/heitto pois -sarjaa monipuolisempaa kuviorepertuaari.
Kun sitten jatkotasolla on vuosiakin tanssineita menijöitä, joista osa oikeastikin on jo taitavia (monet konkaritason osaajat "joutuvat" jatkokursseile, koska konkaritason tunteja ei ole tarjolla), on sekasotku valmis. Joko konkarit ja hyvät jatkajat turhautuvat tai sitten alkeisjatkolaiset putoavat kyydistä; yleensä vaihtoehto on tuo ensimmäinen. No niin, eiköhän tämä ongelma ollutkin useimpien tiedossa.
Tasojen kuvauksiin ja tiedottamiseen erityisesti alkeis-alkeisjatkotason tanssijoille pitäisi panostaa. Enemmän kursseja kolunneet osaavat periaatteessa vähän paremmin arvioida oman tasonsa, tosin sielläkin kyllä näkee kaikenlaista. On aika raskasta kerta toisensa jälkeen konkaritasollakin opettaa parille aivan perusjuttuja.
Toki tuo tasoluokkien järjestäminen on myös resurssi-, raha- ja aikakkysymys. Selkeämmillä kriteereillä ja viestin perillemenoon panostamalla homma voitaisiin silti saada edes vähän paremmin toimivaksi.
0Äänestä
jatkokursseilla
Drago` kirjoitti:
Ihan täsmälleen samaa mieltä! Sellaisille jotka osaavat jo hyvin perusteet ja valikoiman peruskuvioita, Voiton kurssit ovat paikallaan ja riittävän haastavia. Jos taas tosiaan oman osaamisen taso on niukin naukin alkeita ja nekin käyty pari tuntia kestävällä pikakurssilla puoli vuotta sitten, tulee varmasti vaikeuksia. Voitto odottaa, että jatkokurssilaiset oikeasti osaavat jo nämä perusasiat, eikä lähde enää opettamaan aivan alkeisasioita.
Minusta tämä on hyvä, liian monta kertaa on käynyt niin, ettei kurssilta saa juuri mitään irti, koska opettajien aika menee niiden alkeistasoisten hyysäämiseen jatkokurssilla!
Mikähän kumma siinä on, että jos ei oppinut perusteita alkeiskurssilla, niin mikä ihme saa ne ihmiset seuraavaksi säntäämään jatkokurssille?? Ei kai siellä jatkossa sen helpommin mitään opi kuin alkeissa, eikä vasinkaan jos ei osaa edes perusteita auttavasti.
parini yleensä jopa kehuvat minua hyvästä viennistä! Myös Engsbäckin kurssilla koska osaan jo buggia.
Koskaan minulle ei ole tullut mieleen että : "onpas täällä alkeellista porukkaa kun ei vielä sitä ja sitäkään osata..."
Mielestäni muitten arvosteleminen osoittaa vain että oma tanssijan ego on kasvanut liian suureksi! Yleensä nämä jatkokurssilaiset "jotka eivät osaa vielä perusteitakaan" -ovat sellaisille suurin ongelma jotka KUVITTELEVAT olevansa mahtavia tanssijoita mutta eivät oikeasti vielä ole! Ne jotka itse KUVITTELEVAT virheellisesti olevansa jotain, pitävät suurinta mölyä toisten osaamattomuudesta.
Todelliset osaajat asettuvat mielellään tanssimaan kurssilla alkeellisempienkin kanssa kun ei ole tarvetta pönkittää omaa egoa toisten silmissä huutamalla kovaan ääneen muitteen osaamattomuutta!
herättäisikö tämä mitään ajatuksia?
0Äänestä
diefenbaker
jatkokursseilla kirjoitti:
parini yleensä jopa kehuvat minua hyvästä viennistä! Myös Engsbäckin kurssilla koska osaan jo buggia.
Koskaan minulle ei ole tullut mieleen että : "onpas täällä alkeellista porukkaa kun ei vielä sitä ja sitäkään osata..."
Mielestäni muitten arvosteleminen osoittaa vain että oma tanssijan ego on kasvanut liian suureksi! Yleensä nämä jatkokurssilaiset "jotka eivät osaa vielä perusteitakaan" -ovat sellaisille suurin ongelma jotka KUVITTELEVAT olevansa mahtavia tanssijoita mutta eivät oikeasti vielä ole! Ne jotka itse KUVITTELEVAT virheellisesti olevansa jotain, pitävät suurinta mölyä toisten osaamattomuudesta.
Todelliset osaajat asettuvat mielellään tanssimaan kurssilla alkeellisempienkin kanssa kun ei ole tarvetta pönkittää omaa egoa toisten silmissä huutamalla kovaan ääneen muitteen osaamattomuutta!
herättäisikö tämä mitään ajatuksia?
jatkokursseilla ja lähes poikkeuksetta hyvin myös konkarikursseilla. Parini yleensä jopa kehuvat minua erittäin hyvästä viennistä. Myös Engsbäckin kurssilla, koska osaan jo buggia.
Melkein joka kerta jatkokursseilla minulle nykyisin tulee mieleen: "onpas täällä alkeellista porukaa. Naistenkin kädet on kuin makaroonit ja vieminen on kuin työntelis sementtilastissa olevaa kottikärryä, jossa on kumi puhki ja aisat muljuaa miten sattuu. Heidän pitäisi olla alkeisjatkolla. Nyt kukaan ei hyödy kunnolla tästä kurssista".
Ja pidänkös minä siitä paikalla mölyä? No en tietysti. Hymyilen kauniisti ja juttelen mukavia, opetan kärsivällisesti ja toivon etteivät rookiet ota siitä nokkiinsa. Takaraivoissa välähtää välillä, että olis se edes joskus kiva olla kurssilla, jonka tasot pitäisivät paikkaansa ja sieltä saisi jotain irti. Jälkeenpäin tulee ehkä tuttujen kanssa mutistua kurssin tasosta, mutta siihen se tuppaa jäämään.
Ei minua oikeastaan oma kohtalo niin harmita. Kyllähän heikompaakin naista pystyy viemään niin, että tanssista tulee ihan mielekästä. Mutta entäs ne konkaritason naiset - heidän puolestaan minua harmittaa oikein kunnolla. Tiedän monen lopettaneen tanssimisen sen vuoksi (tai alkaneen kunnon nirpaksi) ettei tasokkaita miehiä löydy.
Eiköhän tämä tästä. Lähimmät konkarikurssit (no, sielläkin on kuulemma menty alaspäin) ovat 230 kilometrin päässä; taidan lähteä käväisemään, jos vaikka sieltä saisi jotain irti. Herättääkö tämä mitään ajatuksia?
Mutta ai niin, eihän tuo kirjoitus ollut suunnattukkaan minulle; minähän en KUVITTELE olevani mahtava tanssija, minähän OLEN.
0Äänestä
karisevat
diefenbaker kirjoitti:
jatkokursseilla ja lähes poikkeuksetta hyvin myös konkarikursseilla. Parini yleensä jopa kehuvat minua erittäin hyvästä viennistä. Myös Engsbäckin kurssilla, koska osaan jo buggia.
Melkein joka kerta jatkokursseilla minulle nykyisin tulee mieleen: "onpas täällä alkeellista porukaa. Naistenkin kädet on kuin makaroonit ja vieminen on kuin työntelis sementtilastissa olevaa kottikärryä, jossa on kumi puhki ja aisat muljuaa miten sattuu. Heidän pitäisi olla alkeisjatkolla. Nyt kukaan ei hyödy kunnolla tästä kurssista".
Ja pidänkös minä siitä paikalla mölyä? No en tietysti. Hymyilen kauniisti ja juttelen mukavia, opetan kärsivällisesti ja toivon etteivät rookiet ota siitä nokkiinsa. Takaraivoissa välähtää välillä, että olis se edes joskus kiva olla kurssilla, jonka tasot pitäisivät paikkaansa ja sieltä saisi jotain irti. Jälkeenpäin tulee ehkä tuttujen kanssa mutistua kurssin tasosta, mutta siihen se tuppaa jäämään.
Ei minua oikeastaan oma kohtalo niin harmita. Kyllähän heikompaakin naista pystyy viemään niin, että tanssista tulee ihan mielekästä. Mutta entäs ne konkaritason naiset - heidän puolestaan minua harmittaa oikein kunnolla. Tiedän monen lopettaneen tanssimisen sen vuoksi (tai alkaneen kunnon nirpaksi) ettei tasokkaita miehiä löydy.
Eiköhän tämä tästä. Lähimmät konkarikurssit (no, sielläkin on kuulemma menty alaspäin) ovat 230 kilometrin päässä; taidan lähteä käväisemään, jos vaikka sieltä saisi jotain irti. Herättääkö tämä mitään ajatuksia?
Mutta ai niin, eihän tuo kirjoitus ollut suunnattukkaan minulle; minähän en KUVITTELE olevani mahtava tanssija, minähän OLEN.
kun rupeaa treenaamaan. Moni mahtavan loistava tanssija on aika hiljaa, kun alkaa hahmottamaan, mitä on todella hyvien tanssi.
0Äänestä
Drago`
jatkokursseilla kirjoitti:
parini yleensä jopa kehuvat minua hyvästä viennistä! Myös Engsbäckin kurssilla koska osaan jo buggia.
Koskaan minulle ei ole tullut mieleen että : "onpas täällä alkeellista porukkaa kun ei vielä sitä ja sitäkään osata..."
Mielestäni muitten arvosteleminen osoittaa vain että oma tanssijan ego on kasvanut liian suureksi! Yleensä nämä jatkokurssilaiset "jotka eivät osaa vielä perusteitakaan" -ovat sellaisille suurin ongelma jotka KUVITTELEVAT olevansa mahtavia tanssijoita mutta eivät oikeasti vielä ole! Ne jotka itse KUVITTELEVAT virheellisesti olevansa jotain, pitävät suurinta mölyä toisten osaamattomuudesta.
Todelliset osaajat asettuvat mielellään tanssimaan kurssilla alkeellisempienkin kanssa kun ei ole tarvetta pönkittää omaa egoa toisten silmissä huutamalla kovaan ääneen muitteen osaamattomuutta!
herättäisikö tämä mitään ajatuksia?
Taas on pakko komppailla tuota Diefenbakeria tässä.
Tanssin kurssilla mukisematta kenen hyvänsä kanssa joka ringissä pariksi osuu. En moiti, en valita, enkä mollaa kenenkään taitoja. Opetan minkä osaan ja yritän auttaa heikompaa pysymään opetuksessa edes joten kuten kärryllä.. olettaen että hän sen sallii tai pyytää apua. Minua on kurssilla erikseen tultu kehumaan siitä, miten kärsivällisesti ja ystävällisesti jaksoin jopa niiden lähes toivottomien tapausten kanssa mennä, kertaakaan valittamatta tai moittimatta ketään.
Mutta saanko minä itse siitä jotain vastinetta rahoilleni? Opinko minä siinä jotain sellaista jota en lavalla oppisi, ihan ilman kallista kurssimaksua? Jos kurssilla opetettu kuvio tai juttu on minulle uusi, eikä kurssilla ole miehiä jotka osaisivat perusasiat, niin en välttämättä onnistu tekemään koko tunnin aikana opetettavaa kuviota/asiaa kertaakaan oikein! Aika kuluu joutavaan räpellykseen jonkin yksinkertaisen peruskuvion kanssa (esim. tyttö käden ali tai poika käden ali).
Mitä minä siitä kurssista silloin hyödyin? En mitään. Maksoin saman summan, kuin muutkin, mutta en välttämättä päässyt oppimaan mitään uutta tai edes vahvistamaan vanhaa osaamistani. Kun menen kurssille, odotan ja toivon saavani rahoilleni vastinetta.
Karu totuus on, että alkeiskurssin käyminen ei takaa sitä, että osaa siellä opetetut asiat. Jotkut oppivat yhdellä kurssilla, mutta on niitä, jotka eivät vielä kolmannellakaan kerralla ole oppineet perusaskelia tai peruskuvioita. Ikävä kyllä osa näistä, jotka eivät opi alkeiskurssilla perusaskelta, tulevat alkeisjatkoon osaamatta perusaskelta ja alkeisjatkon jälkeen jatkoon.. ja kyllä, uskomatonta mutta totta, myös konkareihin eksyy toisinaan sellaisia jotka kuuluisivat alkeiskurssille.
Minä en ole ollut ikinä yhdelläkään kurssilla jossa joku olisi suureen ääneen huutanut muiden osaamattomuutta. En yhdelläkään kurssilla. Kurssin jälkeen vaihdetaan tuttujen kanssa ajatuksia kurssista.. silloin nämä tasovaikeudet tulevat esiin, ei niitä huudella suureen ääneen kesken kurssin tai mollata heikompia.
Minä en tiedä sinun tasostasi mitään, en luultavasti ole ksokaan tanssinut kanssasi. En siis ota kantaa sinun osaamiseesi tai osaamattomuuteesi. Minä ainoastaan sanoin, että Voiton jatkokurssit ovat minusta hyviä ja niillä oppii uutta. Opetuksen tempo on ripeä, mikä herkästi johtaa siihen, että kokemattomammat ja heikompitasoiset tipahtavat herkästi kärryiltä.
Ihmiset ovat myös erilaisia oppijoita. Joku tahtoo edetä hitaasti, käydä perusteellisesti läpi asiaa usealta eri kantilta, kokeilla, yrittää, erehtyä.. hän tarvitsee kädestä pitäen opetusta opettajalta ja hänellä on usein paljon kysymyksiä. Jotkut kirjaavat ylös opetettuja asioita pilkun tarkasti voidakseen harjoitella myöhemmin. Toiset taas muistavat opetetun asian sen jälkeen kun opettaja on sen pari kertaa näyttänyt. Me nyt vaan olemme erilaisia me ihmiset, myös oppijoina.
0Äänestä
tanssija
jatkokursseilla kirjoitti:
parini yleensä jopa kehuvat minua hyvästä viennistä! Myös Engsbäckin kurssilla koska osaan jo buggia.
Koskaan minulle ei ole tullut mieleen että : "onpas täällä alkeellista porukkaa kun ei vielä sitä ja sitäkään osata..."
Mielestäni muitten arvosteleminen osoittaa vain että oma tanssijan ego on kasvanut liian suureksi! Yleensä nämä jatkokurssilaiset "jotka eivät osaa vielä perusteitakaan" -ovat sellaisille suurin ongelma jotka KUVITTELEVAT olevansa mahtavia tanssijoita mutta eivät oikeasti vielä ole! Ne jotka itse KUVITTELEVAT virheellisesti olevansa jotain, pitävät suurinta mölyä toisten osaamattomuudesta.
Todelliset osaajat asettuvat mielellään tanssimaan kurssilla alkeellisempienkin kanssa kun ei ole tarvetta pönkittää omaa egoa toisten silmissä huutamalla kovaan ääneen muitteen osaamattomuutta!
herättäisikö tämä mitään ajatuksia?
eri kuin yllä oleva tanssija tryy muista eko
0Äänestä
diefenbaker
karisevat kirjoitti:
kun rupeaa treenaamaan. Moni mahtavan loistava tanssija on aika hiljaa, kun alkaa hahmottamaan, mitä on todella hyvien tanssi.
Ai niin, tällä palstallahan on aiemmin määritelty, että todella hyvin tansii vain ja ainoastaan sen hetkinen maailmanmestaripari; kukaan muu ei saa itseään hyväksi kutsua.
0Äänestä
diefenbaker
Drago` kirjoitti:
Taas on pakko komppailla tuota Diefenbakeria tässä.
Tanssin kurssilla mukisematta kenen hyvänsä kanssa joka ringissä pariksi osuu. En moiti, en valita, enkä mollaa kenenkään taitoja. Opetan minkä osaan ja yritän auttaa heikompaa pysymään opetuksessa edes joten kuten kärryllä.. olettaen että hän sen sallii tai pyytää apua. Minua on kurssilla erikseen tultu kehumaan siitä, miten kärsivällisesti ja ystävällisesti jaksoin jopa niiden lähes toivottomien tapausten kanssa mennä, kertaakaan valittamatta tai moittimatta ketään.
Mutta saanko minä itse siitä jotain vastinetta rahoilleni? Opinko minä siinä jotain sellaista jota en lavalla oppisi, ihan ilman kallista kurssimaksua? Jos kurssilla opetettu kuvio tai juttu on minulle uusi, eikä kurssilla ole miehiä jotka osaisivat perusasiat, niin en välttämättä onnistu tekemään koko tunnin aikana opetettavaa kuviota/asiaa kertaakaan oikein! Aika kuluu joutavaan räpellykseen jonkin yksinkertaisen peruskuvion kanssa (esim. tyttö käden ali tai poika käden ali).
Mitä minä siitä kurssista silloin hyödyin? En mitään. Maksoin saman summan, kuin muutkin, mutta en välttämättä päässyt oppimaan mitään uutta tai edes vahvistamaan vanhaa osaamistani. Kun menen kurssille, odotan ja toivon saavani rahoilleni vastinetta.
Karu totuus on, että alkeiskurssin käyminen ei takaa sitä, että osaa siellä opetetut asiat. Jotkut oppivat yhdellä kurssilla, mutta on niitä, jotka eivät vielä kolmannellakaan kerralla ole oppineet perusaskelia tai peruskuvioita. Ikävä kyllä osa näistä, jotka eivät opi alkeiskurssilla perusaskelta, tulevat alkeisjatkoon osaamatta perusaskelta ja alkeisjatkon jälkeen jatkoon.. ja kyllä, uskomatonta mutta totta, myös konkareihin eksyy toisinaan sellaisia jotka kuuluisivat alkeiskurssille.
Minä en ole ollut ikinä yhdelläkään kurssilla jossa joku olisi suureen ääneen huutanut muiden osaamattomuutta. En yhdelläkään kurssilla. Kurssin jälkeen vaihdetaan tuttujen kanssa ajatuksia kurssista.. silloin nämä tasovaikeudet tulevat esiin, ei niitä huudella suureen ääneen kesken kurssin tai mollata heikompia.
Minä en tiedä sinun tasostasi mitään, en luultavasti ole ksokaan tanssinut kanssasi. En siis ota kantaa sinun osaamiseesi tai osaamattomuuteesi. Minä ainoastaan sanoin, että Voiton jatkokurssit ovat minusta hyviä ja niillä oppii uutta. Opetuksen tempo on ripeä, mikä herkästi johtaa siihen, että kokemattomammat ja heikompitasoiset tipahtavat herkästi kärryiltä.
Ihmiset ovat myös erilaisia oppijoita. Joku tahtoo edetä hitaasti, käydä perusteellisesti läpi asiaa usealta eri kantilta, kokeilla, yrittää, erehtyä.. hän tarvitsee kädestä pitäen opetusta opettajalta ja hänellä on usein paljon kysymyksiä. Jotkut kirjaavat ylös opetettuja asioita pilkun tarkasti voidakseen harjoitella myöhemmin. Toiset taas muistavat opetetun asian sen jälkeen kun opettaja on sen pari kertaa näyttänyt. Me nyt vaan olemme erilaisia me ihmiset, myös oppijoina.
Jatkanpa vielä, vaikka tämä menee alkuperäisen aiheen ulkopuolelle aivan kympillä. Opettelen nimittäin parhaillaan uutta tanssilajia. Kesällä ehdin tanssia sitä kolmella eri leirillä ja viime viikonloppuna neljännellä. Kaikilla kursseilla aloitin joko alkeista tai alkeisjatkosta. Muutamalla jatkotason tunnillakin olin (aika pikaisesti siis jatkolle), mutta näissä tapauksissa tiesin olevani taidoiltani niille aivan riittävä.
Neljä kurssia on jo takana ja mitä edessä; no tietysti viikonlopun kestävä alkeiskurssi. Tuo viides kerta on ehkä viimeinen alkeistason tuntia ko. tanssista, mutta aika monta niitä täytyy käydä, jotta perustan saa jonkinmoiseen kuntoon. Ja minä sentään olen hyvin vievä ja napakasti rytmissä pysyvä nopeajalkainen konkaritason lavatanssija (mukava ajatella kuinka monella verenpaine nousi just yläarvolle).
Eli vähän välillä pistää ihmettelemään, mikä kiire monilla on sinne jatkokurssile. Ymmärrän kyllä niitä, joilla ei ole aikaa tai resursseja kulkea aktiivisesti kursseilla, mutta monesti alkeiskurssi toiseen, tai kolmanteen, tai neljänteen, kertaan olisi parempi vaihtoehto kuin jatkotason kurssi - kaikkien kannalta.
0Äänestä
pystyt
diefenbaker kirjoitti:
Ai niin, tällä palstallahan on aiemmin määritelty, että todella hyvin tansii vain ja ainoastaan sen hetkinen maailmanmestaripari; kukaan muu ei saa itseään hyväksi kutsua.
tanssimaan hyvässä jälkirytmissä, rennon näköisesti, siistillä perusaskeleella (askeleet ovat selvästi erotettavissa ja niissä on pehmeä kosketus lattiaan sekä jalat että vartalo ovat hyvin rennot), askelia selkeästi varioiden, hyvällä raamilla (hyvällä vartalon kannatuksella ja vartalon monipuolisella, hallitulla käytöllä), selkeän pehmeästi vieden ja seuraten jopa akrobaattisia kuvioita tehden (erityisesti alas-ylös -suunnan tanssiminen), niin kutsu minun puolestani itseäsi hyväksi tanssijaksi.
Tarkista nyt kuitenkin ensin videolta, miltä se oma tanssisi todella näyttää...
0Äänestä
diefenbaker
pystyt kirjoitti:
tanssimaan hyvässä jälkirytmissä, rennon näköisesti, siistillä perusaskeleella (askeleet ovat selvästi erotettavissa ja niissä on pehmeä kosketus lattiaan sekä jalat että vartalo ovat hyvin rennot), askelia selkeästi varioiden, hyvällä raamilla (hyvällä vartalon kannatuksella ja vartalon monipuolisella, hallitulla käytöllä), selkeän pehmeästi vieden ja seuraten jopa akrobaattisia kuvioita tehden (erityisesti alas-ylös -suunnan tanssiminen), niin kutsu minun puolestani itseäsi hyväksi tanssijaksi.
Tarkista nyt kuitenkin ensin videolta, miltä se oma tanssisi todella näyttää...
Kyllähän tuo sujuu - videolta tarkistettu. Seuraaminen näin miehenä on tietysti vähän heikompaa, mutta se onkin tänä talvena opettelun alla. Ja toki tässä iässä tuo akrobaattisten kuvioiden teko on vähän niin ja näin: voltit olen joutunut jättämään pois, ja puolikkaitakin tulee aika harvoin tehtyä.
Ehkä sinäkin nyt kuitenkin huomasit, ettei juttujen(i) ydin nyt kuitenkaan ollut omakehu - mitä minä siitä hyötyisin, kun kukaan ei minua nikin takaa tunnista? Se oli pääasiassa heitto palstalla käydyille tinkauksille siitä mikä tai kuka on hyvä tanssija, ja kuka ja milloin saa itsestään sellaista sanoa.
Hyvyyshän on tanssissakin hyvin suhteellista ja riippuu siitä mikä on mittatikkuna. Jos vertaan omia taitojani normaalin suomalaisen kesälavan tanssiväkeen olen useimmissa lajeissa parhaan viiden prosentin joukossa. Siinä joukossa olen siis hyvä, yksi parhaista. Mutta miten se menikään - sokeiden valtakunnassa yksisilmäinenkin on kuningas.
Tuo sinun määritelmäsi on muuten parhaita "absoluuttisesti" hyvän tanssijan kuvauksia mitä täällä on tuotu julki. Jos siihen vielä lisäisi musiikin tulkinnan ja parin huomioinnin niin melkoisen hyvä määritelmä olisi kasassa.
PS. Joku muuten varmasti haluaa kommentoida tätä keskustelua tyyliin "ei se taito ole tärkeää vaan se että molemmilla on hauskaa" tai "en minä mene lavalle esittelemään taitojani". Yrittäkääkin uskaltaa niin kamppaan ens kerran lavalla.
0Äänestä
yet
diefenbaker kirjoitti:
Kyllähän tuo sujuu - videolta tarkistettu. Seuraaminen näin miehenä on tietysti vähän heikompaa, mutta se onkin tänä talvena opettelun alla. Ja toki tässä iässä tuo akrobaattisten kuvioiden teko on vähän niin ja näin: voltit olen joutunut jättämään pois, ja puolikkaitakin tulee aika harvoin tehtyä.
Ehkä sinäkin nyt kuitenkin huomasit, ettei juttujen(i) ydin nyt kuitenkaan ollut omakehu - mitä minä siitä hyötyisin, kun kukaan ei minua nikin takaa tunnista? Se oli pääasiassa heitto palstalla käydyille tinkauksille siitä mikä tai kuka on hyvä tanssija, ja kuka ja milloin saa itsestään sellaista sanoa.
Hyvyyshän on tanssissakin hyvin suhteellista ja riippuu siitä mikä on mittatikkuna. Jos vertaan omia taitojani normaalin suomalaisen kesälavan tanssiväkeen olen useimmissa lajeissa parhaan viiden prosentin joukossa. Siinä joukossa olen siis hyvä, yksi parhaista. Mutta miten se menikään - sokeiden valtakunnassa yksisilmäinenkin on kuningas.
Tuo sinun määritelmäsi on muuten parhaita "absoluuttisesti" hyvän tanssijan kuvauksia mitä täällä on tuotu julki. Jos siihen vielä lisäisi musiikin tulkinnan ja parin huomioinnin niin melkoisen hyvä määritelmä olisi kasassa.
PS. Joku muuten varmasti haluaa kommentoida tätä keskustelua tyyliin "ei se taito ole tärkeää vaan se että molemmilla on hauskaa" tai "en minä mene lavalle esittelemään taitojani". Yrittäkääkin uskaltaa niin kamppaan ens kerran lavalla.
Hyvyyttä tanssijana on myös tunnustaa oma rajallisuutensa. En ole vielä kohdannut sellaista tanssijaa, jolla ei olisi rajoja suorituskyvyssään.
Parhaimmillakin on rajansa. Usko omaan itseensä hyvänä tanssijana on toki hieno asia ja kunnioitettavaa itsetunnon osoitusta. Tällöinkin on syytä muistaa, että aina on parantamisen varaa itselläkin. Itsekriittisellä asenteella oppii arvostamaan myös niitä 95 % tanssijoista, joiden päämäärät ovat vähemmän kunnianhimoisia.
Mitä enemmän oppii rajojaan tunnistamaan (eli treenaa) sitä vähemmän haluaa kutsua itseään hyväksi tanssijaksi.
Rajat on toki tehty rikottaviksi. Se ei vaan ole helppoa ja vaatii pitkäjänteistä treeniä vahvalla uskolla omaan itseensä. Kun olet saavuttanut rajasi ja ylittänyt sen, huomaat, ettet osaakaan vielä yhtään mitään.
Tosiasioiden tunnustamisella pääsisi paljon helpommalla: ehkä seuraavassa elämässä onnistuu.
0Äänestä
näkemys
diefenbaker kirjoitti:
Jatkanpa vielä, vaikka tämä menee alkuperäisen aiheen ulkopuolelle aivan kympillä. Opettelen nimittäin parhaillaan uutta tanssilajia. Kesällä ehdin tanssia sitä kolmella eri leirillä ja viime viikonloppuna neljännellä. Kaikilla kursseilla aloitin joko alkeista tai alkeisjatkosta. Muutamalla jatkotason tunnillakin olin (aika pikaisesti siis jatkolle), mutta näissä tapauksissa tiesin olevani taidoiltani niille aivan riittävä.
Neljä kurssia on jo takana ja mitä edessä; no tietysti viikonlopun kestävä alkeiskurssi. Tuo viides kerta on ehkä viimeinen alkeistason tuntia ko. tanssista, mutta aika monta niitä täytyy käydä, jotta perustan saa jonkinmoiseen kuntoon. Ja minä sentään olen hyvin vievä ja napakasti rytmissä pysyvä nopeajalkainen konkaritason lavatanssija (mukava ajatella kuinka monella verenpaine nousi just yläarvolle).
Eli vähän välillä pistää ihmettelemään, mikä kiire monilla on sinne jatkokurssile. Ymmärrän kyllä niitä, joilla ei ole aikaa tai resursseja kulkea aktiivisesti kursseilla, mutta monesti alkeiskurssi toiseen, tai kolmanteen, tai neljänteen, kertaan olisi parempi vaihtoehto kuin jatkotason kurssi - kaikkien kannalta.
Olen sitä mieltä, että jos joutuu käymään viisikin kertaa peräkkäin alkeiskurssin, on syytä kysyä itseltään, onko tehnyt kotiläksyt kunnolla. Tuossa vaiheessa on jäänyt jotain totaalisesti oivaltamatta.
Ei kenenkään perustaa pistetä alkeiskurssilla kuntoon. Ei edes viidellä, jos ei itse treenaa säännöllisesti perustaa ja variaatioita.
Parempi olisi käydä peräkkäin kaksi tai kolme eri opettajien alkeiskurssia (Riippuen alkeiskurssien pituudesta. Lyhyitä viikonlopun kursseja ei tee edes mieli kutsua alkeiskurssiksi, vaan mieluummin jonkinlaiseksi lajiesittelyksi.) ja verrata niistä saatua tietoa.
Tuon jälkeen paljon itsenäistä treeniä ja sitten hakemaan lisätietoa jatkotasoilta, jos kyvyt ovat tuonne riittävät.
Myöhemmin taas hakemaan uudelleen tietoa alkeista, kun tietotaito ja ymmärrys on lisääntynyt lajista. Kurssitus menee paljolti hukkaan, jos ei välillä kertaile saamiaan oppeja.
0Äänestä
diefenbaker
yet kirjoitti:
Hyvyyttä tanssijana on myös tunnustaa oma rajallisuutensa. En ole vielä kohdannut sellaista tanssijaa, jolla ei olisi rajoja suorituskyvyssään.
Parhaimmillakin on rajansa. Usko omaan itseensä hyvänä tanssijana on toki hieno asia ja kunnioitettavaa itsetunnon osoitusta. Tällöinkin on syytä muistaa, että aina on parantamisen varaa itselläkin. Itsekriittisellä asenteella oppii arvostamaan myös niitä 95 % tanssijoista, joiden päämäärät ovat vähemmän kunnianhimoisia.
Mitä enemmän oppii rajojaan tunnistamaan (eli treenaa) sitä vähemmän haluaa kutsua itseään hyväksi tanssijaksi.
Rajat on toki tehty rikottaviksi. Se ei vaan ole helppoa ja vaatii pitkäjänteistä treeniä vahvalla uskolla omaan itseensä. Kun olet saavuttanut rajasi ja ylittänyt sen, huomaat, ettet osaakaan vielä yhtään mitään.
Tosiasioiden tunnustamisella pääsisi paljon helpommalla: ehkä seuraavassa elämässä onnistuu.
Sinä taidat nyt puhua aidan poikkiparruista kun minä puhun aidan seipäistä. Olen täysin samaa mieltä rajojen tunnustamisesta, niiden rikkomisesta, nöyryydestä ja kehittymisestä; entisenä kilpaurheilijana nuo asiat ovat tulleet enemmän kuin tutuiksi(laji ei todellakana ollut tanssi) Tosiasiat olen mielestäni tunnustanut varsin hyvin, ja olen ne jopa uskaltanut sanoa ääneen. Mukavaatimattomaan itseni vähättelyyn en vain nyt kokenut tarvetta.
Tämä keskustelu on nyt karannut ei vain alkuperäisestä asiasta vaan myös kurssien tasokeskustelusta aivan epäolennaisille urille. Jälkimmäisestä aihepiiristä soisi keskustelun jatkuvan.
0Äänestä
diefenbaker
näkemys kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että jos joutuu käymään viisikin kertaa peräkkäin alkeiskurssin, on syytä kysyä itseltään, onko tehnyt kotiläksyt kunnolla. Tuossa vaiheessa on jäänyt jotain totaalisesti oivaltamatta.
Ei kenenkään perustaa pistetä alkeiskurssilla kuntoon. Ei edes viidellä, jos ei itse treenaa säännöllisesti perustaa ja variaatioita.
Parempi olisi käydä peräkkäin kaksi tai kolme eri opettajien alkeiskurssia (Riippuen alkeiskurssien pituudesta. Lyhyitä viikonlopun kursseja ei tee edes mieli kutsua alkeiskurssiksi, vaan mieluummin jonkinlaiseksi lajiesittelyksi.) ja verrata niistä saatua tietoa.
Tuon jälkeen paljon itsenäistä treeniä ja sitten hakemaan lisätietoa jatkotasoilta, jos kyvyt ovat tuonne riittävät.
Myöhemmin taas hakemaan uudelleen tietoa alkeista, kun tietotaito ja ymmärrys on lisääntynyt lajista. Kurssitus menee paljolti hukkaan, jos ei välillä kertaile saamiaan oppeja.
Jos olisit lukenut hieman tarkemmin, olisit huomannut, etteivät em. kurssit olleet vain alkeiskursseja vaan myös alkeisjatkoja ja periaatteessa myös jatkokursseja. Tosin ne kaikki olivat vain niitä sinun mainitsemiasi lajiesittelyjä, vai olisitko kahden tunnin paketteja edes niiksi hyväksynyt.
Tuota sinun kurssivariaatiota katsellessa tulee mieleen, että taidat asua susirajan urbaanimmalla puolella. Te ehkä voitte valita kenen opettajan (opettajien) eri pituisilla ja -tasoisilla kursseila käytte noukkimassa parhaat palat. Jotkut meistä vain joutuvat tyytymään siihen mitä on tarjolla - tässä tapauksessa vuoden aikana kaksi neljän tunnin kurssia ko. lajista kotipaikkakunnalla (so. sadan kilometrin sisällä).
Muuten olet kurssien käymisestä, kotiläksyistä ja treenaamisesta prikulleen oikeassa.
0Äänestä
myös monia
diefenbaker kirjoitti:
Jos olisit lukenut hieman tarkemmin, olisit huomannut, etteivät em. kurssit olleet vain alkeiskursseja vaan myös alkeisjatkoja ja periaatteessa myös jatkokursseja. Tosin ne kaikki olivat vain niitä sinun mainitsemiasi lajiesittelyjä, vai olisitko kahden tunnin paketteja edes niiksi hyväksynyt.
Tuota sinun kurssivariaatiota katsellessa tulee mieleen, että taidat asua susirajan urbaanimmalla puolella. Te ehkä voitte valita kenen opettajan (opettajien) eri pituisilla ja -tasoisilla kursseila käytte noukkimassa parhaat palat. Jotkut meistä vain joutuvat tyytymään siihen mitä on tarjolla - tässä tapauksessa vuoden aikana kaksi neljän tunnin kurssia ko. lajista kotipaikkakunnalla (so. sadan kilometrin sisällä).
Muuten olet kurssien käymisestä, kotiläksyistä ja treenaamisesta prikulleen oikeassa.
Videoita ja nykyään yhä etenevissä määrin DVD:eitä. Jos vähintään alkeet on hallussa, noista saa irti jo paljon.
Ei lyhytkursseissa mitään pahaa ole. Joskus saa jo 20 minuutin todellisesta lajiesittelystä enemmän irti kuin kahden päivän alkeiskurssista.
Todellinen oppiminen tapahtuu useimmiten kurssien ulkopuolisella ajalla. Siksi ihmettelin tuota moninkertaista peräkkäistä alkeiskurssittamista. Jos todella haluaa oppia tanssimaan, on sen eteen tehtävä paljon vapaaharjoittelua. Jatkuva kursseillakäyminen ei korvaa omaehtoista asioiden oivaltamista ja sisäistämistä.
Moni käy kursseilla/leireillä vähän väliä ja silti tanssii leiristä toiseen samalla tavalla, kun eivät treenaa ensin leirillä näkemiään asioita kuntoon.
0Äänestä
syyllä
diefenbaker kirjoitti:
Sinä taidat nyt puhua aidan poikkiparruista kun minä puhun aidan seipäistä. Olen täysin samaa mieltä rajojen tunnustamisesta, niiden rikkomisesta, nöyryydestä ja kehittymisestä; entisenä kilpaurheilijana nuo asiat ovat tulleet enemmän kuin tutuiksi(laji ei todellakana ollut tanssi) Tosiasiat olen mielestäni tunnustanut varsin hyvin, ja olen ne jopa uskaltanut sanoa ääneen. Mukavaatimattomaan itseni vähättelyyn en vain nyt kokenut tarvetta.
Tämä keskustelu on nyt karannut ei vain alkuperäisestä asiasta vaan myös kurssien tasokeskustelusta aivan epäolennaisille urille. Jälkimmäisestä aihepiiristä soisi keskustelun jatkuvan.
kannattaa muistaa, että jos on oikeasti varaa sanoa olevansa hyvä tanssija, on syytä kyetä tuo todistamaan.
Moni taitonsa tunteva ei tuohon ryhdy, kun tietävät, että aina löytyy parempi tanssija, joka päihittää vähintään yhdellä osa-alueella muut.
Entisenä kilpaurheilijana luulisi sinunkin tuon ymmärtävän.
0Äänestä
diefenbaker
syyllä kirjoitti:
kannattaa muistaa, että jos on oikeasti varaa sanoa olevansa hyvä tanssija, on syytä kyetä tuo todistamaan.
Moni taitonsa tunteva ei tuohon ryhdy, kun tietävät, että aina löytyy parempi tanssija, joka päihittää vähintään yhdellä osa-alueella muut.
Entisenä kilpaurheilijana luulisi sinunkin tuon ymmärtävän.
Sisälukutaito, tekstin ymmärtäminen ja puheenvuorojen kommentointi kulloisessa asiayhteydessä olisi myös sitä suuremmalla syyllä saatava kunniaan. Usein säikeen aiempien kirjoitusten lukeminen ja ymmärtäminen auttaa asiaa.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Hyviä ovat. Onhan niitä. Kandee osallistua.
Ihan hyviä, kyl kannatti olla mukana pari vuotta sitten.
...siitä mitä hakee!
Kerran olen ollut, hirveä määrä porukkaa (he ovat supersuosittuja)-opettajat ei pystyneet yhtään keskittymään kehenkään. Kurssilla opetettiin suunnilleen pelkkiä kuvioita. Perustekniikkaan ei paneuduttu joten jokainen sai tanssia niinkuin parhaaksi näki ja koki.
Oma mielipide on että eivät osanneet opettaa hyvin!
Käytännössähän Annika on vain näyttöparina, eikä opeta mitään, -tuskin edes osaa suomea. Tanssia he kylläkin osasivat hienosti!
Luulen heidän suosion perustuvan suomessa siihen, että he tuovat aina mukanaan ruotsista "viimeisiä trendejä".
Joskus vuosia sitten olen ollut kolmella heidän vetämällään kurssilla. Hiukan erilaista oli opetus silloin kuin suomalaisilla.
Käsittääkseni ovat tyylit nykyisin aika lähellä toisiaan Pohjanlahden molemmin puolin.
Huumorilla mennään, mutta aikamoisella vauhdilla myös. Kysymällä sai tietoa lisää.
Kerran toivat melkoisen sukulais- ja tuttavaryhmän mukanaan. Nämä osallistuivat ikäänkuin apuopettajina ringissä mukana ollen toimiin.
"Huumorilla mennään, mutta aikamoisella vauhdilla myös. Kysymällä sai tietoa lisää."
Joo, periaate heillä tuntuu olevan: "mitä enemmän kuvioita yhdellä kurssilla, sitä parempi opettaja"
-tyypillinen esimerkki siitä millainen opettajan EI saisi olla!
Voiton törkyjutut kannattaa kerran käydä kuuntelemassa. Toista kertaa no thanx
Sitähän nyt herkkähipiäiseksi yhtäkkiä heittäydyttiin!
Pari kertaa Voiton opetuksessa olleena suosittelen lämpimästi! Hän on huumorintajuinen ja hauska mies. Opettaa mielestäni hyvin ja käy läpi opetettavia asioita/kuvioita selkeästi osa osalta. Ainakaan minulla ei ole ollut mitään vaikeuksia pysyä opetuksessa mukana. Persoonallinen ote ja tyyli tuovat lisämakua touhuun, eikä kurssilla varmasti käy aika pitkäksi!
Opetus etenee melko reipasta vauhtia, varsinkin jatkotasolla ja siitä ylöspäin. Alkeissa en mukana olekaan ollut, niin en tiedä millä tahdilla alkeissa edetään.
Kokemuksieni mukaan EI osaa opettaa selkeästi, vaan opetus on sekavaa ja ylimalkaista. Liian paljon kuvioita lyhyessä jassa! itse pysyn mukana vauhdissa koska osaan jo aika hyvin buggia mutta en varmasti lähtisi Engsbäckin kurssille mitään uutta tanssia opettelemaan! Loistava tanssijana, mutta opettajana... -ei kaikkien hyvien tanssijoitten kannattaisi opettajiksi ruveta!
Ehdottomasti suosittelen, jos osaa jo tanssia buggia ja muita kädenalitansseja.
Engsbäckin nopeasta kuvioiden ja temppujen läpikäynnistä saa todella hyvin ideoita omaan tanssiin - mutta jos ei pysty katsomalla hahmottamaan mitä Engsbäck teki, kurssille ei kannata mennä.
Engsbäckin opetuksesta saa siis irti vaihtoehtoisia tai uusia tapoja tehdä asioita, mutta ne asiat pitää ennestään osata tehdä "normaalilla tavalla" jotta edes näkee mitä Engsbäck tekee.
Sallivatko videoinnin kurssilla?
Näi o näreet
"Engsbäckin opetuksesta saa siis irti vaihtoehtoisia tai uusia tapoja tehdä asioita, mutta ne asiat pitää ennestään osata tehdä "normaalilla tavalla" jotta edes näkee mitä Engsbäck tekee."
Tuo juuri on huonon opettajan merkki.
Jos osallistujat osaavat tarpeeksi ennestään, heillä ei ole mitään ongelmaa seurata Engsbäckin opetusta, eikä aikaa tuhraannu siihen kun jollekin selitetään myötäpäivään pyöräytystä kuudetta kertaa, jälleen kerran turhaan. (Kuten muutkin, puhun tässä Engsbäckin jatkokursseista).
Mielestäni on hyvä, että opettajalla on jotain/paljon annettavaa jatkotunneilla, liian monessa paikassa jatkotunnit muuttuvat alkeet-1 kursseiksi kun yleisöstä osa ei tajua mitä "jatko" tarkoittaa.
Onhan siellä Engsbäckin jatkotunneilla aina puolet oppilaista aivan pallo hukassa, mutta kerrankin on virkistävää että ei mennä heidän ehdoillaan, vaan saa rahalle vastinetta. Nopea parinvaihto takaa sen että pääsee kokeilemaan osaavienkin kanssa uusia juttuja.
Ihan täsmälleen samaa mieltä! Sellaisille jotka osaavat jo hyvin perusteet ja valikoiman peruskuvioita, Voiton kurssit ovat paikallaan ja riittävän haastavia. Jos taas tosiaan oman osaamisen taso on niukin naukin alkeita ja nekin käyty pari tuntia kestävällä pikakurssilla puoli vuotta sitten, tulee varmasti vaikeuksia. Voitto odottaa, että jatkokurssilaiset oikeasti osaavat jo nämä perusasiat, eikä lähde enää opettamaan aivan alkeisasioita.
Minusta tämä on hyvä, liian monta kertaa on käynyt niin, ettei kurssilta saa juuri mitään irti, koska opettajien aika menee niiden alkeistasoisten hyysäämiseen jatkokurssilla!
Mikähän kumma siinä on, että jos ei oppinut perusteita alkeiskurssilla, niin mikä ihme saa ne ihmiset seuraavaksi säntäämään jatkokurssille?? Ei kai siellä jatkossa sen helpommin mitään opi kuin alkeissa, eikä vasinkaan jos ei osaa edes perusteita auttavasti.
Drago: "Mikähän kumma siinä on, että jos ei oppinut perusteita alkeiskurssilla, niin mikä ihme saa ne ihmiset seuraavaksi säntäämään jatkokurssille??"
Tähän on ainakin yksi selvä syy: alkeisjatkokurssin puuttuminen. Useimmissa paikoissa kurssit on luokiteltu alkeet-jatko-konkarit. Käytännössähän homma toimii niin, että kun olet käynyt alkeet ja osaat/luulet osaavasi, haluat siirtyä seuraavelle tasolle eli jatkolle. Totuushan kuitenkin on, ettei hyvälläkään buggin alkeistunnilla parissa tunnissa opita perusaskellusta selkäytimeen ja tyttö käden ali/paikanvaihto/pojan ikkuna/heitto pois -sarjaa monipuolisempaa kuviorepertuaari.
Kun sitten jatkotasolla on vuosiakin tanssineita menijöitä, joista osa oikeastikin on jo taitavia (monet konkaritason osaajat "joutuvat" jatkokursseile, koska konkaritason tunteja ei ole tarjolla), on sekasotku valmis. Joko konkarit ja hyvät jatkajat turhautuvat tai sitten alkeisjatkolaiset putoavat kyydistä; yleensä vaihtoehto on tuo ensimmäinen. No niin, eiköhän tämä ongelma ollutkin useimpien tiedossa.
Tasojen kuvauksiin ja tiedottamiseen erityisesti alkeis-alkeisjatkotason tanssijoille pitäisi panostaa. Enemmän kursseja kolunneet osaavat periaatteessa vähän paremmin arvioida oman tasonsa, tosin sielläkin kyllä näkee kaikenlaista. On aika raskasta kerta toisensa jälkeen konkaritasollakin opettaa parille aivan perusjuttuja.
Toki tuo tasoluokkien järjestäminen on myös resurssi-, raha- ja aikakkysymys. Selkeämmillä kriteereillä ja viestin perillemenoon panostamalla homma voitaisiin silti saada edes vähän paremmin toimivaksi.
parini yleensä jopa kehuvat minua hyvästä viennistä! Myös Engsbäckin kurssilla koska osaan jo buggia.
Koskaan minulle ei ole tullut mieleen että : "onpas täällä alkeellista porukkaa kun ei vielä sitä ja sitäkään osata..."
Mielestäni muitten arvosteleminen osoittaa vain että oma tanssijan ego on kasvanut liian suureksi! Yleensä nämä jatkokurssilaiset "jotka eivät osaa vielä perusteitakaan" -ovat sellaisille suurin ongelma jotka KUVITTELEVAT olevansa mahtavia tanssijoita mutta eivät oikeasti vielä ole! Ne jotka itse KUVITTELEVAT virheellisesti olevansa jotain, pitävät suurinta mölyä toisten osaamattomuudesta.
Todelliset osaajat asettuvat mielellään tanssimaan kurssilla alkeellisempienkin kanssa kun ei ole tarvetta pönkittää omaa egoa toisten silmissä huutamalla kovaan ääneen muitteen osaamattomuutta!
herättäisikö tämä mitään ajatuksia?
jatkokursseilla ja lähes poikkeuksetta hyvin myös konkarikursseilla. Parini yleensä jopa kehuvat minua erittäin hyvästä viennistä. Myös Engsbäckin kurssilla, koska osaan jo buggia.
Melkein joka kerta jatkokursseilla minulle nykyisin tulee mieleen: "onpas täällä alkeellista porukaa. Naistenkin kädet on kuin makaroonit ja vieminen on kuin työntelis sementtilastissa olevaa kottikärryä, jossa on kumi puhki ja aisat muljuaa miten sattuu. Heidän pitäisi olla alkeisjatkolla. Nyt kukaan ei hyödy kunnolla tästä kurssista".
Ja pidänkös minä siitä paikalla mölyä? No en tietysti. Hymyilen kauniisti ja juttelen mukavia, opetan kärsivällisesti ja toivon etteivät rookiet ota siitä nokkiinsa. Takaraivoissa välähtää välillä, että olis se edes joskus kiva olla kurssilla, jonka tasot pitäisivät paikkaansa ja sieltä saisi jotain irti. Jälkeenpäin tulee ehkä tuttujen kanssa mutistua kurssin tasosta, mutta siihen se tuppaa jäämään.
Ei minua oikeastaan oma kohtalo niin harmita. Kyllähän heikompaakin naista pystyy viemään niin, että tanssista tulee ihan mielekästä. Mutta entäs ne konkaritason naiset - heidän puolestaan minua harmittaa oikein kunnolla. Tiedän monen lopettaneen tanssimisen sen vuoksi (tai alkaneen kunnon nirpaksi) ettei tasokkaita miehiä löydy.
Eiköhän tämä tästä. Lähimmät konkarikurssit (no, sielläkin on kuulemma menty alaspäin) ovat 230 kilometrin päässä; taidan lähteä käväisemään, jos vaikka sieltä saisi jotain irti. Herättääkö tämä mitään ajatuksia?
Mutta ai niin, eihän tuo kirjoitus ollut suunnattukkaan minulle; minähän en KUVITTELE olevani mahtava tanssija, minähän OLEN.
kun rupeaa treenaamaan. Moni mahtavan loistava tanssija on aika hiljaa, kun alkaa hahmottamaan, mitä on todella hyvien tanssi.
Taas on pakko komppailla tuota Diefenbakeria tässä.
Tanssin kurssilla mukisematta kenen hyvänsä kanssa joka ringissä pariksi osuu. En moiti, en valita, enkä mollaa kenenkään taitoja. Opetan minkä osaan ja yritän auttaa heikompaa pysymään opetuksessa edes joten kuten kärryllä.. olettaen että hän sen sallii tai pyytää apua. Minua on kurssilla erikseen tultu kehumaan siitä, miten kärsivällisesti ja ystävällisesti jaksoin jopa niiden lähes toivottomien tapausten kanssa mennä, kertaakaan valittamatta tai moittimatta ketään.
Mutta saanko minä itse siitä jotain vastinetta rahoilleni? Opinko minä siinä jotain sellaista jota en lavalla oppisi, ihan ilman kallista kurssimaksua? Jos kurssilla opetettu kuvio tai juttu on minulle uusi, eikä kurssilla ole miehiä jotka osaisivat perusasiat, niin en välttämättä onnistu tekemään koko tunnin aikana opetettavaa kuviota/asiaa kertaakaan oikein! Aika kuluu joutavaan räpellykseen jonkin yksinkertaisen peruskuvion kanssa (esim. tyttö käden ali tai poika käden ali).
Mitä minä siitä kurssista silloin hyödyin? En mitään. Maksoin saman summan, kuin muutkin, mutta en välttämättä päässyt oppimaan mitään uutta tai edes vahvistamaan vanhaa osaamistani. Kun menen kurssille, odotan ja toivon saavani rahoilleni vastinetta.
Karu totuus on, että alkeiskurssin käyminen ei takaa sitä, että osaa siellä opetetut asiat. Jotkut oppivat yhdellä kurssilla, mutta on niitä, jotka eivät vielä kolmannellakaan kerralla ole oppineet perusaskelia tai peruskuvioita. Ikävä kyllä osa näistä, jotka eivät opi alkeiskurssilla perusaskelta, tulevat alkeisjatkoon osaamatta perusaskelta ja alkeisjatkon jälkeen jatkoon.. ja kyllä, uskomatonta mutta totta, myös konkareihin eksyy toisinaan sellaisia jotka kuuluisivat alkeiskurssille.
Minä en ole ollut ikinä yhdelläkään kurssilla jossa joku olisi suureen ääneen huutanut muiden osaamattomuutta. En yhdelläkään kurssilla. Kurssin jälkeen vaihdetaan tuttujen kanssa ajatuksia kurssista.. silloin nämä tasovaikeudet tulevat esiin, ei niitä huudella suureen ääneen kesken kurssin tai mollata heikompia.
Minä en tiedä sinun tasostasi mitään, en luultavasti ole ksokaan tanssinut kanssasi. En siis ota kantaa sinun osaamiseesi tai osaamattomuuteesi. Minä ainoastaan sanoin, että Voiton jatkokurssit ovat minusta hyviä ja niillä oppii uutta. Opetuksen tempo on ripeä, mikä herkästi johtaa siihen, että kokemattomammat ja heikompitasoiset tipahtavat herkästi kärryiltä.
Ihmiset ovat myös erilaisia oppijoita. Joku tahtoo edetä hitaasti, käydä perusteellisesti läpi asiaa usealta eri kantilta, kokeilla, yrittää, erehtyä.. hän tarvitsee kädestä pitäen opetusta opettajalta ja hänellä on usein paljon kysymyksiä. Jotkut kirjaavat ylös opetettuja asioita pilkun tarkasti voidakseen harjoitella myöhemmin. Toiset taas muistavat opetetun asian sen jälkeen kun opettaja on sen pari kertaa näyttänyt. Me nyt vaan olemme erilaisia me ihmiset, myös oppijoina.
eri kuin yllä oleva tanssija tryy muista eko
Ai niin, tällä palstallahan on aiemmin määritelty, että todella hyvin tansii vain ja ainoastaan sen hetkinen maailmanmestaripari; kukaan muu ei saa itseään hyväksi kutsua.
Jatkanpa vielä, vaikka tämä menee alkuperäisen aiheen ulkopuolelle aivan kympillä. Opettelen nimittäin parhaillaan uutta tanssilajia. Kesällä ehdin tanssia sitä kolmella eri leirillä ja viime viikonloppuna neljännellä. Kaikilla kursseilla aloitin joko alkeista tai alkeisjatkosta. Muutamalla jatkotason tunnillakin olin (aika pikaisesti siis jatkolle), mutta näissä tapauksissa tiesin olevani taidoiltani niille aivan riittävä.
Neljä kurssia on jo takana ja mitä edessä; no tietysti viikonlopun kestävä alkeiskurssi. Tuo viides kerta on ehkä viimeinen alkeistason tuntia ko. tanssista, mutta aika monta niitä täytyy käydä, jotta perustan saa jonkinmoiseen kuntoon. Ja minä sentään olen hyvin vievä ja napakasti rytmissä pysyvä nopeajalkainen konkaritason lavatanssija (mukava ajatella kuinka monella verenpaine nousi just yläarvolle).
Eli vähän välillä pistää ihmettelemään, mikä kiire monilla on sinne jatkokurssile. Ymmärrän kyllä niitä, joilla ei ole aikaa tai resursseja kulkea aktiivisesti kursseilla, mutta monesti alkeiskurssi toiseen, tai kolmanteen, tai neljänteen, kertaan olisi parempi vaihtoehto kuin jatkotason kurssi - kaikkien kannalta.
tanssimaan hyvässä jälkirytmissä, rennon näköisesti, siistillä perusaskeleella (askeleet ovat selvästi erotettavissa ja niissä on pehmeä kosketus lattiaan sekä jalat että vartalo ovat hyvin rennot), askelia selkeästi varioiden, hyvällä raamilla (hyvällä vartalon kannatuksella ja vartalon monipuolisella, hallitulla käytöllä), selkeän pehmeästi vieden ja seuraten jopa akrobaattisia kuvioita tehden (erityisesti alas-ylös -suunnan tanssiminen), niin kutsu minun puolestani itseäsi hyväksi tanssijaksi.
Tarkista nyt kuitenkin ensin videolta, miltä se oma tanssisi todella näyttää...
Kyllähän tuo sujuu - videolta tarkistettu. Seuraaminen näin miehenä on tietysti vähän heikompaa, mutta se onkin tänä talvena opettelun alla. Ja toki tässä iässä tuo akrobaattisten kuvioiden teko on vähän niin ja näin: voltit olen joutunut jättämään pois, ja puolikkaitakin tulee aika harvoin tehtyä.
Ehkä sinäkin nyt kuitenkin huomasit, ettei juttujen(i) ydin nyt kuitenkaan ollut omakehu - mitä minä siitä hyötyisin, kun kukaan ei minua nikin takaa tunnista? Se oli pääasiassa heitto palstalla käydyille tinkauksille siitä mikä tai kuka on hyvä tanssija, ja kuka ja milloin saa itsestään sellaista sanoa.
Hyvyyshän on tanssissakin hyvin suhteellista ja riippuu siitä mikä on mittatikkuna. Jos vertaan omia taitojani normaalin suomalaisen kesälavan tanssiväkeen olen useimmissa lajeissa parhaan viiden prosentin joukossa. Siinä joukossa olen siis hyvä, yksi parhaista. Mutta miten se menikään - sokeiden valtakunnassa yksisilmäinenkin on kuningas.
Tuo sinun määritelmäsi on muuten parhaita "absoluuttisesti" hyvän tanssijan kuvauksia mitä täällä on tuotu julki. Jos siihen vielä lisäisi musiikin tulkinnan ja parin huomioinnin niin melkoisen hyvä määritelmä olisi kasassa.
PS. Joku muuten varmasti haluaa kommentoida tätä keskustelua tyyliin "ei se taito ole tärkeää vaan se että molemmilla on hauskaa" tai "en minä mene lavalle esittelemään taitojani". Yrittäkääkin uskaltaa niin kamppaan ens kerran lavalla.
Hyvyyttä tanssijana on myös tunnustaa oma rajallisuutensa. En ole vielä kohdannut sellaista tanssijaa, jolla ei olisi rajoja suorituskyvyssään.
Parhaimmillakin on rajansa. Usko omaan itseensä hyvänä tanssijana on toki hieno asia ja kunnioitettavaa itsetunnon osoitusta. Tällöinkin on syytä muistaa, että aina on parantamisen varaa itselläkin. Itsekriittisellä asenteella oppii arvostamaan myös niitä 95 % tanssijoista, joiden päämäärät ovat vähemmän kunnianhimoisia.
Mitä enemmän oppii rajojaan tunnistamaan (eli treenaa) sitä vähemmän haluaa kutsua itseään hyväksi tanssijaksi.
Rajat on toki tehty rikottaviksi. Se ei vaan ole helppoa ja vaatii pitkäjänteistä treeniä vahvalla uskolla omaan itseensä. Kun olet saavuttanut rajasi ja ylittänyt sen, huomaat, ettet osaakaan vielä yhtään mitään.
Tosiasioiden tunnustamisella pääsisi paljon helpommalla: ehkä seuraavassa elämässä onnistuu.
Olen sitä mieltä, että jos joutuu käymään viisikin kertaa peräkkäin alkeiskurssin, on syytä kysyä itseltään, onko tehnyt kotiläksyt kunnolla. Tuossa vaiheessa on jäänyt jotain totaalisesti oivaltamatta.
Ei kenenkään perustaa pistetä alkeiskurssilla kuntoon. Ei edes viidellä, jos ei itse treenaa säännöllisesti perustaa ja variaatioita.
Parempi olisi käydä peräkkäin kaksi tai kolme eri opettajien alkeiskurssia (Riippuen alkeiskurssien pituudesta. Lyhyitä viikonlopun kursseja ei tee edes mieli kutsua alkeiskurssiksi, vaan mieluummin jonkinlaiseksi lajiesittelyksi.) ja verrata niistä saatua tietoa.
Tuon jälkeen paljon itsenäistä treeniä ja sitten hakemaan lisätietoa jatkotasoilta, jos kyvyt ovat tuonne riittävät.
Myöhemmin taas hakemaan uudelleen tietoa alkeista, kun tietotaito ja ymmärrys on lisääntynyt lajista. Kurssitus menee paljolti hukkaan, jos ei välillä kertaile saamiaan oppeja.
Sinä taidat nyt puhua aidan poikkiparruista kun minä puhun aidan seipäistä. Olen täysin samaa mieltä rajojen tunnustamisesta, niiden rikkomisesta, nöyryydestä ja kehittymisestä; entisenä kilpaurheilijana nuo asiat ovat tulleet enemmän kuin tutuiksi(laji ei todellakana ollut tanssi) Tosiasiat olen mielestäni tunnustanut varsin hyvin, ja olen ne jopa uskaltanut sanoa ääneen. Mukavaatimattomaan itseni vähättelyyn en vain nyt kokenut tarvetta.
Tämä keskustelu on nyt karannut ei vain alkuperäisestä asiasta vaan myös kurssien tasokeskustelusta aivan epäolennaisille urille. Jälkimmäisestä aihepiiristä soisi keskustelun jatkuvan.
Jos olisit lukenut hieman tarkemmin, olisit huomannut, etteivät em. kurssit olleet vain alkeiskursseja vaan myös alkeisjatkoja ja periaatteessa myös jatkokursseja. Tosin ne kaikki olivat vain niitä sinun mainitsemiasi lajiesittelyjä, vai olisitko kahden tunnin paketteja edes niiksi hyväksynyt.
Tuota sinun kurssivariaatiota katsellessa tulee mieleen, että taidat asua susirajan urbaanimmalla puolella. Te ehkä voitte valita kenen opettajan (opettajien) eri pituisilla ja -tasoisilla kursseila käytte noukkimassa parhaat palat. Jotkut meistä vain joutuvat tyytymään siihen mitä on tarjolla - tässä tapauksessa vuoden aikana kaksi neljän tunnin kurssia ko. lajista kotipaikkakunnalla (so. sadan kilometrin sisällä).
Muuten olet kurssien käymisestä, kotiläksyistä ja treenaamisesta prikulleen oikeassa.
Videoita ja nykyään yhä etenevissä määrin DVD:eitä. Jos vähintään alkeet on hallussa, noista saa irti jo paljon.
Ei lyhytkursseissa mitään pahaa ole. Joskus saa jo 20 minuutin todellisesta lajiesittelystä enemmän irti kuin kahden päivän alkeiskurssista.
Todellinen oppiminen tapahtuu useimmiten kurssien ulkopuolisella ajalla. Siksi ihmettelin tuota moninkertaista peräkkäistä alkeiskurssittamista. Jos todella haluaa oppia tanssimaan, on sen eteen tehtävä paljon vapaaharjoittelua. Jatkuva kursseillakäyminen ei korvaa omaehtoista asioiden oivaltamista ja sisäistämistä.
Moni käy kursseilla/leireillä vähän väliä ja silti tanssii leiristä toiseen samalla tavalla, kun eivät treenaa ensin leirillä näkemiään asioita kuntoon.
kannattaa muistaa, että jos on oikeasti varaa sanoa olevansa hyvä tanssija, on syytä kyetä tuo todistamaan.
Moni taitonsa tunteva ei tuohon ryhdy, kun tietävät, että aina löytyy parempi tanssija, joka päihittää vähintään yhdellä osa-alueella muut.
Entisenä kilpaurheilijana luulisi sinunkin tuon ymmärtävän.
Sisälukutaito, tekstin ymmärtäminen ja puheenvuorojen kommentointi kulloisessa asiayhteydessä olisi myös sitä suuremmalla syyllä saatava kunniaan. Usein säikeen aiempien kirjoitusten lukeminen ja ymmärtäminen auttaa asiaa.