Moi!
Olen seiskalla.Nyt vasta tuli mieleen muutemia ajatuksia viime todistuksestani.
Tässä näitä,jotka ihmetyttivät minua eniten;
Käyttäytyminen--8
En YMMÄRRÄ!En kiusaa,enohdan tehdä läksyt ehkä yhden kerran kahdessa kuukaudessa,en häiritse oppituntia,en kiusaa,en melua,en puhu kenestäkään pahaa,tervehdin joskus opettajia,poissaoloja minulla on ehkä kerran kolmessa kuukaudessa ehkä yksi.En myöhästele.Ujouteni takia en hirveästi auta muita,paitsi joskus.
Matematiikka--6
Teen aina läksyt.Viimevuonna unohdin yhden ainoan kerran tehdä läksyt.Olen aina tunnilla.Viittaan melko paljon.Kokeista saan noin seiskoja.Enkä melua tunnilla
Englanti--6
Olen aina tunnilla.Teen aina läksyt.En melua tunnilla.Saan kokeista seiskoja-kaseja.
Mistä ihmeestä nuo numerot oikein revitään?
Tahtoisin mahdollisimman paljon vastauksia!
-kiitos-
Olen seiskalla.Nyt vasta tuli mieleen muutemia ajatuksia viime todistuksestani.
Tässä näitä,jotka ihmetyttivät minua eniten;
Käyttäytyminen--8
En YMMÄRRÄ!En kiusaa,enohdan tehdä läksyt ehkä yhden kerran kahdessa kuukaudessa,en häiritse oppituntia,en kiusaa,en melua,en puhu kenestäkään pahaa,tervehdin joskus opettajia,poissaoloja minulla on ehkä kerran kolmessa kuukaudessa ehkä yksi.En myöhästele.Ujouteni takia en hirveästi auta muita,paitsi joskus.
Matematiikka--6
Teen aina läksyt.Viimevuonna unohdin yhden ainoan kerran tehdä läksyt.Olen aina tunnilla.Viittaan melko paljon.Kokeista saan noin seiskoja.Enkä melua tunnilla
Englanti--6
Olen aina tunnilla.Teen aina läksyt.En melua tunnilla.Saan kokeista seiskoja-kaseja.
Mistä ihmeestä nuo numerot oikein revitään?
Tahtoisin mahdollisimman paljon vastauksia!
-kiitos-
Vastaukset 58
Vanhimmat
Kunpa opettajat useammin selittäisivät oppilaille mistä numero koostuu. Yhtä tärkeää kuin hyvät numerot tai "kiltisti" oleminen, on myös oma reipas käyttäytyminen.
Sanoit, että tervehdit opettajia - JOSKUS, ja sitten ihmettelet "huonoa " numeroa...
Viittaaminen tunnilla ja muukin aktiivisuus on osa numeroa, ja jos se puuttuu, numero "laskee"...
suoraan opettajalta tai rehtorilta, jos olet mielestäsi saanut epäreiluja numeroita. Aktiivisuus on tietysti tärkeää, mutta eihän nyt ainakaan tervehtiminen voi olla arvostelun peruste, vai...
Sellaiset,että koe nro on vain 1/3 todistukseen vaikuttava asia..
2/3 on tuntityöskentelyä,läksyjen tekminen ja käyttäytyminen,joka silti,vaikka siitä saa erillisen numeron,vaikuttaa jokaiseen aineeseen..
(lapsellani oli matematiikassa koe nrot 9 1/2 ja 9- ja todistukseen tuli 7 koska aktiivisuus tunneilla ei ollut kunnollista,mielestäni ihan oikein,ehkä tuo oppii jotain tuosta numerosta,tai sitten ei..)
ole käyttäytymistä? Aloittajahan kysyi ensin KÄYTTÄYTYMISnumeroaan ja totesi itsekin ettei juuri tervehdi opettajia...
Olen ollut opettajana yläasteella ja kyllä siellä on oppilaita jotka tervehtivät jopa kaupungilla, aukaisevat opettajalle oven koulussa, tarjoutuvat auttamaan jos pitää hakea esim. varastosta jotakin... tälläiselle oppilaalle antaa mielellään ysin tai kympin käyttäytymisestä! Se että on "kiltti" mutta passiivinen ei riitä!
"Sellaiset,että koe nro on vain 1/3 todistukseen vaikuttava asia..
2/3 on tuntityöskentelyä,läksyjen tekminen ja käyttäytyminen"
Koska vain kolmasosa numerosta on kokeisiin perustuvaa, on opettajalla lähes 70% valta jakaa numeroita ns. pärstäkertoimen perusteella. Jos olet väärästä perheestä, pukeudut väärin, et mielistele opettajaa, saat automaattisesti huonompia numeroita, kuin täysin samoja koearvosanoja saava "mukava oppilas".
Mielestäni opettajan numeron "pyöristysoikeus" tulisi olla vain seuraaviin kokonaisnumeroihin l. esim. 7- kokeesta, numero todistuksessa voisi olla 6 tai 7. 7+ puolestaaan voisi olla 7 tai 8.
Koska koulun tehtävä on opetuksen lisäksi opettaa lapsia käyttäytymään ryhmässä ja tulemaan toimeen muiden kanssa,on mielestäni tuo juttu ok.
Ilman muuta lapsen pitää tehdä koulussa muutakin kuin vain saada kokeesta hyvä numero.
Ainakin itseä vit.utti koulussa,kun liikuntaa harrastavat sai 10 numeroksi,koska tekivät vaadittavat testit ja saivat kunnon tulokset niistä,ja muuten eivät tunneilla tehneet mitään,kun taas muut,jotka aktiivisesti urheili tunneilla,saivat 7,kun eivät testeissä pärjänneet..
Koulu on muutakin kuin kokeet,ei työstäkään kehuja saa,jos ei mitään tee,vaikka kuinka hyvin periaatteessa työnsä osaisi.
kaikki oo niin kauhean aktiivisia ja pirteitä. jotkut on yksinkertaisesti ujoja aukaisemaan suutaan tai availemaan ovia. jos on kiltti ja ujo, miksi siitä rangaistaan huonolla käytösnumerolla? pitääkö olla opettajia mielistelevä pyrkyri, että tulee hyväksytyksi (asioilla juoksu, ovien auonta - tuo kuulostaa jo lipomiselta)
kyllä normaalille, kiltille lapselle kuuluu 9 tai ainakin 8 käytösnumeroksi.
mutta sinä kuulut niihin, joita mitää mielistellä, että siihen pääsevät.
eli mittaako tämän päivän käytösnumero vain sitä, kuka osaa mielitellä? ilmeisesti.
Nuoleskelijoille ja mielistelijöille numeroita annetaan ja ujot latistetaan entisestään lyttyyn.Sen sai kokea koulussa nyt jo ammattiin opiskeleva poikani joka oli (on vieläkin) ujo,arka ja hiljainen,sisäisesti aktiivinen.Peruskoulusta sai todella huonon todistuksen edellä mainituista ominaisuuksista johtuen,mutta hän paranti päättötodistustaan iltakoulussa jossa nuemrot annetaan todellisesta osaamisesta eikä henkilökohtaisesta persoonasta,kuten perukouluissa annetaan.Suomen peruskoulut ovat asenteellisia ja puolueellisia jokasuhteessa !!!!
numerosta 1/3 tulee kokeessa osaamisesta,1/3 tuntityöskentelystä ja läksyjen teosta ja 1/3 pärstäkertoimesta ja perhetaustasta!
Jaaha. Poikasi on sisäisesti aktiivinen? Mitä mahtaa tarkoittaa? Olisikohan tuo sisäisen aktiivisuuden purkautuminen ulospäin ollut syynä huonoihin numeroihin? Lapset käyttäytyvät kuule koulussa monesti ihan eri tavalla kuin kotona.
Olisitpa ottanut selvää poikasi koulun opetussuunnitelmasta ja arviointikriteereistä ennenkuin lähdet täällä poraamaan. Sieltä ne löytyvät edellytykset, mitä kunkin numeron saamiseksi täytyy osata/tehdä. Myös käytösnumeron.
ja pärstäkertoimesta tulee noin puolet. neljäsosa kokeista ja neljäsosa tuntiosaamisesta/aktiivisuudesta.
vai miten selitätte seuraavan: paikallisen porhon tyttö: kokeista 8- ja 7,5, tokarissa 9. tuntiaktiviisuus ym samaa luokkaa kuin minun tytölläni. minun tyttöni koenumerot: 8,5 ja 9-, numero 8... mutta minun tyttöni onkin työttömän ja autonasentajan tyttö.
tiedät et ovat tunnilla yhtä aktiivisia?
Vai oletko kenties ollut kärpäsenä katossa? Ei ihan äkkiä kannata luottaa oman lapsen kertomaan, se on värittynyttä tietoa. Opettaja tietää ja arvostelee kunkin oppilaan tuntiaktiivisuuden, eivät vanhemmat tai oppilastoverit. Täysin objektiivisesti tuntityöskentelyä ei tietenkään koskaan voida arvioida, tai pitäisi kehittää joku viittaamismonitori, joka analysoi myös oikeat/väärät vastaukset.
on nuoleskelua, niin sitten minä vaadin sitä... omasta mielestäni se on hyviä tapoja. Aika ujo pitää olla jos ei uskalla sanoa opelle käytävällä huomenta...
Ei oo väliä onko vastaukset aina oikein, se on jo hyvä että viittaa vaikka joskus meniski väärin!
en kärpäsenä, mutta paikalla kuitenkin. olin nimittäin viime vuonna puoli vuotta työllistettynä harjoittelijana koululla ja seurasin paljonkin tunteja (siksi tiedän numerotkin).
ja kyllä totuus olis, että se hyvän numeron saanut tyttö sai sen muiden kustannuksella; oli niitä muitakin, joilla 8,5 ja 9 kokeista ja numero 8, vaikka tuntiosaaminen samaa tai parempaa luokkaa.
Kyllä sillä kuule on väliä, vastaako oikein vai väärin! Ellei olisi, oppilas voisi viitata joka kysymykseen ja vastata ihan päin puuta. Kun ei nääs ole väliä. Ja tuntiaktiivisuusko olisi silloin kymppi???
Itse olen historian alan maistereitä - erityisosaamislaueena arkeologia ja keskiajan historia. Jouduin viime vuonna huomauttamaan tyttäreni luokan opettajaa - yli 50 vuotiasta eltaantunut miestä - kokeiden laadinnasta ja arvostelusta. Fiksu ja älykäs tyttäreni ei ollut Aleksanteri suuresta kysyttäessä ryhtynyt lavertelmaan em. maailmanvalloittajan kaakista, vaan totesi hänen suurimpia saavutuksiaan olleen rahan laajamittainen käyttöönoton valloittamillaan alueilla. Mielestäni tämä on loistava oivallus 11 vuotiaalta tytön höntsäkkeeltä. Aleksanteri Suuren monetaarista uudistusta voidaan verrata esim. euron käyttöönottoon. Tämä aivan kuin tiedoksi niille, joille rahan historia ei ole selväti muistissa. Suomennettuna tämä merkitsee sitä, Aleksanteri Suuri loi hellenistisen maailman taloudellisen pohjan.
No kyseinen eltaantunut häiskä muutenkin on vaimoineen kiusannut perheemme lapsia, mutta nyt tilanne meni sellaiseksi, että hän alkoi täysin julkisesti tunnilla yrmiä tytärtäni. Onko tämä muka hyvää käytöstä? Kyseisella jermulla on myös tuomio pahoinpitelystä. Onko hän pätevä arvioimaan kenekään käyttäytymistä? Ja tuomio on tältä vuosituhannelta.
Suomen historiassa hän mm. opetti, että saksalaisten perääntyminen ja Lapin polttaminen ovat poltetun maan taktiikkaa. Höpö, höpö! Jos omaansa polttaa kuten Venäjä Napoleonin sodissa tai Neuvostoliitto toisessa maailman sodassa, niin kyse on poltetun maan taktiikasta. Jos vieraan omaisuutta sodassa systmaattisesti tuohoaa, on kyse vandalismista, joka on korvattava. Tästä me suomalaiset maksoimme sotakorvauksiaa viimeiseen latiin asti.
Tällainen opettaja on mielestäni tädellinen natsi-fasisti, eikä hän saisi missään nimessä olla ala-asteikäisten kanssa missään tekemisissä.
Mielestäni tämän surkeudun opetus on se, että historian opetus kuuluu historian opettajille, eikä kansallisista ja henkilökohtaisista traumoista kärsiville narsistisille psykopaateille, jotka tituleeravat itseään perhekuntana vanhan hyvän ajan opettajiksi!
Sylvia U.
No, äidinkielen erityisosaaja sinä et ainakaan ole. Ja melkoinen esitelmä tuli paristakin historian episodista, ihan keskustelun ulkopuolelta.
Mahtaisitko kyetä asialliseen keskusteluun tuon opettajan kanssa? Kysyisit lapsesi numeroista. Ja ystävällinen neuvo: jätä nuo sanat eltaanutunut, narsisti ja psykopaatti keskustelustanne pois. Siis, mikäli pystyt ja osaat.
tuo sinunkaan äidinkielenosaamisesi ole millään tolalla. Kysehän alkujaan oli opettajan suorittamasta arvioinnista. Osoitin esimerkein, että kyvyttömyyttä esiintyy myös historian puolella - siis ihan suomenkielisten erityisosaamisalueella.
Sitä paitsi olen kolmen psykiatrin kanssa, joista yhden lapsi on ollut kyseisein eltaantuneen henkilön kiusattavana, keskustellut tämän häiskän persoonasta. Yhteinen mielipide on, että hän on psykopaatti.
Ja kaikkien kolmen spykiatrin yhteinen neuvo oli sama, siis miten psykopaattien kanssa tullaan toimeen nimittäin. Heitä puhutellaan armollisesti - tähän tapaan "Oih, sinä aamujeni aurinko, olisiko mitenkään mahdollista, että auttaisit tytärtämme ymmärtämään tämän vaikean ongelman, koska juuri sinä olet hänen elämässään se kaikkein tärkein henkilö!" Hah, haa!!!!
No, tullaiseen paskan jaaraamiseen minä en ryhtynyt, enkä muuten aio ryhtyäkään. Itse voit vapaasti sitä harrastaa. Suomi nimittäin on vapaa maa, jossa psykopaattiopettajat saavat näköjään kiusAta lapsia parhaaksi katsomallaan tavalla ja VAPAASTI.
ELÄKÖÖN SIIS KAUAN KAIKKI HUMANISTISET JA FILANTROOFISET OPETTAJAT!
Sylvia U.
Tyttäresi kärsii melko varmasti päällekäyvästä, kaikkitietävästä äidistään ja saa hävetä näköjään säännöllisesti silmät päästään tämän vuoksi. Ota rauhallisesti - voit kertoa lapsellesi oman versiosi maailmanhistoriasta ja mielellään myös sen, että absoluuttisia totuuksia ei ole. Seuraava opettaja saattaa olla sinulle mieluisampi.
Muuten, yksikään "spykiatri" ei tee diagnooseja kenestäkään ilman perusteellisia tutkimuksia. Tuloksia taas ei ilmoiteta kolmannelle osapuolelle - sinulle - missään tapauksessa. Keskustelusi ovat olleet kahvipöytäjuoruilun tasolla.
Toivottavasti "Sylvia U" ei viittaa mitenkään oikeaan nimeesi. Kaikki julkisuus ei ole hyvää julkisuutta, ainakaan tyttärellesi.
on pitää lasten puolia, jos et ole itse sitä vielä ymmärtänyt. Lapseni eivät todellakaan häpeä äitiään, joten äläpäs tyrkytä perheesi tapoja muille.
Toisekseen vääryydet on oikaistava. Joskus elämässä on niin, että on tehtävä pienempi paha,jotta suurempi ei voittaisi. Tässä tapauksessa elämäänsä leipääntynyt psykopaattiopettaja on saattohoidettava eläkkelle. Oletko itse koskaan miettynyt, miksi tuo Hitler päääsikään valtaan? Tämä onnistui siksi, että sinun kaltaisia ihmisiä oli tuolloin ja on näköjään yhä edelleenkin olemassa.
Ja vielä psykiatreista. Kyllä, on aivan totta, että he ovat kyseisestä opettajasta käyttäneet nimitystä psykopaatti. Jo tyhmäkin sen ymmärtää, että tilanne on silloin äärimmäisen vakava. Tätä "diagnoosia" ei jaeltu ulkopuoliselle, vaan huom. asianosaiselle. Ei pidä mennä sekoittamaan asioita.
Minun nimestäni ja julkisuudesta ei kannata kenenkään huolehtia. Esiinnyn julkisuudessa päivittäin. En vain halua käyttää arvovaltaani tässä asiassa. Muissa keinoissa toki löytyy...
Ja vielä - en juo kahvia, enkä juoruile kahvipöydissä. Osaan kyllä tarttua ongelmiin ja hoitaa niitä.
Lisäksi olen huomannut sen, että jos keskustelu nettipalstoilla käy joidenkin mielestä hieman liian kuumaksi, niin ensin sätitään suomenkielen taitoa, seuraavaksi voidaankin jo mollia äiteetä.
Suomessa vain on liian vaikeaa keskustella psykopaattiopettajista, ja mitä kaameuksia he lapsillemme asemaansa verhoutuen tekevät. Tämä kaikki siksi, että suomalainen yhteiskunta on täysin luterilaisuuden hapattama - esivaltaahan on kunnioitettava ei kyseenalaistettava maksoi, mitä maksoi. Siihen ei kukaan puutu, miten mädännyt esivalta meillä onkaan.
Niin ja potut pottuina. Sinun lapsesi eivät tunnu saavan äidiltään sitä tukea ja turvaa, mitä äiti lapsi suhde edellyttää. Lasta ei koskaan eikä missään oloissa saa opettaa hyväksymään kiusattuna olemista, vaikka kiusaaja olisi opettaja.
Sylvia U.
Vanhin lapsistamme aloitteli koulunkäyntinsä tämän vuosituhannen alussa. Toisella luokalla hän alkoi puhu aivan uskomattomia juttuja. Seuraavat nimet ovat keksittyjä. Jutun ydin oli kuitenkin tämä - viitosen Ville sitoi nippusiteellä kakkosen Matin kädet yhteen ja sytytti nippusiteen palamaan.
Pohdimme kotona tilannetta ja päätimme soittaa Pohjois-Uudellamaalla sijaitsevan kolmiopettajaisen kyläkoulun rehtorille ja tiedustella tilannetta. Puhelimessa aivan asiallisesti käyttäytyvä rehtori totesi, että näin on todellakin tapahtunut. Lapsenne ei satuile, mutta nythän asia on niin, että Matti satuilee. Hänen käsistään ja ranteistaan, kun ei löytynyt palojälkiä.
Mutta, mutta... Eipä tainnut rehtori tietää, että tällaiset tarvikkeet palosuojakäsitellään. Niiden sytyttäminen vaati lähinnä hitsausvälineet pelkkä sytkäri ei riitä.
Ja luottamus meni kyseiseen rehtoriin, sillä miltähän mahtaa edelleenkin tuntua lapsesta, joka joutui ensin koulukaverinsa kaltoin kohtelemaksi ja sitten vielä leimattiin valehtelijaksi. Tämän jälkeen samassa koulussa opettajana toimiva rehtorin vaimo saattoikin ystävälliseen tapaansa vanhempainillassa sirkuttaa, että nykyajan lapset ovat entistä etevämpiä valehtelijoita. Kyseinen lapsi vanhempineen muistaa tapahtumat taatusti loppuelämänsä ajan.
Pojan äiti, jonka tunnen, ei jaksanut eikä uskaltanut lähteä oikaisemaan tilannetta. Tämän opetus lienee se, että ei kaikkea tarvitse uskoa, mitä vanhan kunnon ajan opettajat ja rehtorit suustaan suoltava. He näet pitävät kunnai-asianaan, että eivät tiedä nykyisestä maailmanmenosta muuta kuin omaan maailmanjärjestykseen sopivat asiat.
Yksinkertaisen on yksinkertaista elää yksinkertaisesti!
insinööri-äiti
Kyllä nyt kaikkien elähtäneiden psykopaattiopettajien housut tutisevat! Kun sinulta keinoja löytyy! Täällä kuka tahansa voi esiintyä kenä tahansa, että sikäli tuollainen juttu jää omaan arvoonsa. Vaikka presidenttinä.
Tavja H.
sinulle voi ollla noin äärimmäisen vaikeaa keskutella psykopaateista? Yleensä kai sellaiset heikkoudet / viat joita omassa itsessään kokee olevan aiheuttavat tuollaisen reaktion.
Tärkeintä on lasten suojelu ja varjelu kieroutuneilta ihmisiltä herkässä kasvuvaiheessa sekä ammatinvalinnassaan epäonnituneiden saattaminen itselleen sopivampaan työhön. Kaikissa tapauksissa valitettavassi ei uusi uraputki, jossa lähimmäisiään saa kiusata mielin määrin, ole mahdollinen.
Sylvia U.
...olevani psykopaatti.
Sinun kirjoituksissasi kummastuttaa se, että asetat itsesi toisten yläpuolelle, tuomarin asemaan. Sinun tehtäväsi on muka joidenkin opettajien viraltapano. Koska sinullahan on vaikutusvaltaa. Joku historianopettaja ei ole hyväksynyt tyttäresi vastauksia. Ja sinä et hyväksy siten tämän opettajan opetusta joten kenkää opettajalle.
Oikeastaan kaikkein naurettavin juttu on jonkun opettajan nimittely psykopaatiksi. Ihan pieni vinkki: psykologeillakin on salassapitovelvollisuus, ei diagnooseja kerrota ulkopuolisille. On tuolla opettajalle sitten mikä diagnoosi hyvänsä, sitä ei ole sinulle psykologi kertonut. Tästä on turha väitellä.
Olet varottava esimerkki curling-vanhemmista.
tämän tarinan opetus on se, että historia on niin vaativa opetuksen ala, että sitä ei kykene luokanopettaja opettamaan. Kyse ei ole siitä, miellyttääkö lapseni vastaus ja ketä se miellyttää, vaan siitä, että opettaja ei saa levittää omia natsi-fasistisia mieliteitään historian totuutena eteenpäin.
Toisekseen - en ole puhunut psykologeista vaan psykiatreista. Jos et tiedä, nämä ovat kaksi eri asiaa. Ja toistan vielä, että kyseisestä miespuolisesta häiskästä kaikkien kolmen suulla käytettiin nimitystä psykopaatti. Niitäkin on muuten eriasteisia. Kaikki eivät kuulu kategoriaan poliisimurhaaja. Kerroin vain yhden esimerkin hänen toilailuistaan - en siis tyhjentänyt sanoista arkkuani edes tämän asian tiimoilta.
Sylvia U.
Minä kun en katsos jaksanut lukea aikaisempia kirjoituksiasi uudelleen. Psykiatrillakin on salassapitovelvollisuus - etkö sitä tiedä? Jos siis psykiatri on nimittänyt jotain asiakastaan psykopaatiksi, hän on tehnyt virkavirheen rikkomalla salassapitovelvollisuutensa. Sikäli siis tuo argumenttisi kuulostaa huvittavalta.
kullakin. Siitä vaan on leikki kaukana, kun psykopaattiopettaja kiusaa omaa lasta. On enemmän kuin hieman ikävää seurata, kun lapsi alkaa murtua tällaisen systemaatisen päivittäin jatkuvan toiminnan seurauksena.
Kun sinulla tuntuu tuossa huumorintajussa riittävän, niin repäisehän tästäkin huvit.
Ei psykiatri ole vaitiolovelvollisuuttaan rikkonut asiassa, jossa me olemme asianosaisena.
Sylvia U.
kokemuksena kauhea,eipä toivoisi kenenkään lapsen kohdalle sellaista!
Poikani oli ala-asteella 9 oppilas joskus jopa kympin.Keskiarvo hipoi aina siinä ysin kieppeillä.
Nyt on alkanut seiska luokka,niin ollaan kuuultu että !1/3 todistukseen tulee kokeista ja 2/3 tuntiosallistumisesta.
Koska poikani on ujo ja hiljainen lapsi niin hän ei uskalla niin viitata tunneilla,pelkää väärää vastausta ja että toiset alkaa nauramaan.
Opettajiltakin tullut viestiä että pitäisi viitata enemmän...ja osallistua kun kerta näyttää osaavan asiat(yksikään koe ei ole ollut alle 9:N)
Jos tota menoa jatkuu niin 9 keskiarvon todistus laskee alle seiskaan,ei naurata ainenkaan minua eikä poikaani.
Miten ne muut jotka eivät lue kokeisiin,saavat 5:n tai 6:n kokeesta voivatkibn sitten vai viittaamalla saada jopa 8 todistukseen koska onhan sekin osoitus että myös he eivät halua osallistua kokeen lukemiseen eli heille on yks sama lysti mikä tulee numeroksi.Eli he eivät silloin tee käskettyä tehtävää Eli kokeen lukemista.Heillä myös iso pino miinuksia tekemättömistä tehtävistä.
Myös minua on ihmettänyt kuinka meidän pojalla on aina käyttäytyminen ollut 8,vaikka ei ole häirinnyt tunneilla,on kaikkien kaveri,tervehtii opettajia...jopa opettaja on kiitellyt kuinka esimerkillinen poikani käytös on.
Ja ne jotka mököttävät kun häviävät pelin,eivät halua osallistua jos tietävät häviävänsä vastustajille,sanovat opettajille vastaan jne.Heillä vuosi vuodelta käytös on 10 tai vähhintään 9 !
Vai odotetaanko näiltä 9:n oppilailta enemmän kuin muilta,että heidän pitäisi aina olla käsi pystyssä viittaamassa....yksikin miinus jos tulee niin ei kyllä saa 9:iä ja kuutosen oppilaat saa sitten muutamalla viittauksella 8 todistukseen.
Sain jopa runokokoelman päättöluokalla hyvästä kieliopista. Opiskellessani ammattiin, opettajani pisteytti minut numeron 6 tasoiseksi.
En tiedä, oliko aihetta, mutta itseluottamus ainakin lähti. En koskaan enää kirjoittanut, vaikka ajatus siihen kyllä oli.
Kyllä se on sitä "suosimista", niinkun jo Astrid Lidgrenin Marikki kirjassa. Miten se siitä muuttuisi, vaikka aika on eri? Edistyminen tapahtuu konfresseissa, ei käytännössä oppiluokissa.
Koita kompensoida huonoa menestystä hyvällä käytöksellä. Sen pitäisi saada numerot nousuun.
Jos haluat olla rehellinen ja elää tunteen mukaan, voin kertoa, että peruskoulun numeroiden ei tarvitse olla keskitasoa kummemmat. Kenenkään peffaa ei tarvitse nuolla, jos kokeista pääsee keskivertonumeroilla läpi. Ole oma itsesi, rakasta itseäsi ja rakasta muita. Numerot on vain osaksi vaatimuksiin perustuvia. Kaikki sen tietää. Loppu on omaa persoonaa. Nimenomaan sitä, miten osaat olla yhteydessä muihin. Jatkoja sulle, rohkea tyttö!
useimmiten putoaa monta askelta seuraavalla koulutusasteella. Tuntemani äikänope arvosteli lukioon tulleiden ensimmäiset aineet lukion - ei peruskoulun yhdeksännen - vaatimusten mukaan näyttääkseen, että työtä on paljon tehtävänä. Peruskoulun äidinkielen kympillä päättäneet istuivat naamat valkoisina kirjoitustensa ääressä, kun eivät olleet päässeet edes asteikolle saakka.
Opettajasi on melko varmasti ollut kuutosineen ihan oikeassa. Virhe on tullut siinä, ettei hän ole selittänyt asiaa eikä antanut sitä ensimmäistä(kään) tuuppausta parempaa kirjoitustaitoa kohti. Harmi.
Muuten, koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa huvikseen kirjoittamista tai jatkaa katkennutta harrastustaan. Toivottavasti löydät itsestäsi siihen vielä kipinän. :)
samaa mieltä. itse olin se kympin äikänoppilas. rakastin kirjoittamista. lukiossa sain ekasta aineesta 7 . järkytys oli kova. kirjoitin aineen sanasta sanaan samoin uudelleen ja vein kahdelle muulle lukion äikänopelle, toinen eri lukiossa. toinen arvosteli sen 9,5 arvoiseksi toinen 10-
Itse ylä- ja alkoulun opena muistutan siitä, että kahdeksan on arvosanana HYVÄ! Ts. hoitaa hommansa niin kuin kuuluukin, mutta ei ole huippuaktiivinen tai osoita erityistä harrastuneisuutta ja tietoa/taitoa.
Arviointiperusteet löytyvät joka ainoan koulun opetussuunnitelmasta; yleensä siellä on vielä mallina juuri arvosana 8, ja se, mitä siihen edellytetään.
Todistusarvosana ei ole sama kuin koenumero! Itse lasken aina ensin summatiivisten (isojen) kokeiden keskiarvon, sitten otan huomioon sanakokeet. Näiden lisäksi tuntityöskentely voi vaikuttaa numeron verran ylös- tai alaspäin.
Kysyn aina jälkikäteen, onko kukaan tuntenut tulleensa epäoikeudenmukaisesti arvioiduksi, ja jos, niin mitä itse olisi ajatellut ansainneensa.
Ei ole koskaan valituksia tullut. Monesti olemme kyllä jo etukäteen keskustelleet, mitä on odotettavissa...
Ja sitäpaitsi jaksotiedotteisiin opet laittavat juuri kommentteja tähän liityvistä asioista; mihin suuntaan on menossa ja mitä pitäisi ehkä tehdä.
Itse laitan usein myös kokeeseen jonkin kommentin.
Käyttäytymisen arvosana muodostuu ainakin yläkoulussa niin, että kaikki oppilasta opettavat opettajat antavat oman arvionsa, ja tietokoneohjelma laskee siitä sitten keskiarvon mukaisen käytösnumeron.
Periaatteessa kai, mutta esimerkiksi yläastekeskiarvona ei riitä vähänkään kovempitasoisiin lukioihin.
yläasteen numeroksi. Useimmilla oppilailla numerot "laskee" yläasteelle tultaessa koska arvostelu on tiukempaa. Lukiossa on sitten taas ihan oma maailmansa. Näin oppilaat oppivat pikkuhiljaa kiristämään myös omaa opiskelutahtiaan.
- ja kuten joku taisi jo mainitakin, arviointiperusteet voi kysyä opettajalta.
Kokeiden numerot ovat vain osa todistuksen arvosanaa ja kyllä mm. käytösnumero sisältää myös sen AKTIIVISUUDEN, pelkkä "kilttinä oleminen ei ysiin riitä. Eikä se ole opettajien nuoleskelua jos tervehtii... entisaikojen peruskäytöstavat katsotaan jo nuoleskeluksi?!
Käytös ja aktiivisuus ovat kaksi eri asiaa.
Sylvia U.
ja käytösnumero jää huonoksi jollei ole aktiivinen! Väännänkö rautalangasta;: kiltti, hiljainen tyttö ei saa käytösnumerokseen kymppiä, vaan tuo numero vaatii jo aktiivisuutta edes sen verran että tervehtii niitä opettajia...
Tässä olen kolleegan kanssa samaa mieltä, käytöstapoja saisi olla enemmän...Niitähän sitä yritetään opettaa, ja sitten jos joku ei kuitenkaan osaa edes tervehtiä niin ihmetellään kun on niin "huono" käytösnumero...
Nyt on erotettava toisistaan muoto ja sisältö. Tervehtiminen on yksi pieni - eli murto-osa - hyvää käytöstä. Ja siihen ei pidä takertua. Joku saattaa osata tietyn muotokielen aivan loistavasti, mutta käyttäytyykin suorastaan helvetillisesti tervehtimiskunnioitusta vaativan open selän takana.
Hyvän huomenen tai sen puuttuminen ja erityisesti sen puuttumisesta pauhaaminen kertovat ainoastaan sen, että sitä kovasti kaipaava (tässä tapauksessa kenties opettaja) tuntee asemansa tulevan uhatuksi ilman tätä lähes kunnianosoituksen asemaa saanutta rituaalia.
Lähieteisyydeltä tällainen tapaus. Yksi silmää palvova kullannuppu tyttö, euroliigalainen ja silleesti - oli opettajan suosikki. Opettajan mielipidehän ratkaisee, kun heidät on koulutettu arvioimaan kuka on kelpo ja kuka vähemmän kelvollinen. Kyseinen ulkoisestikin hellyttävä tappaus oli useana vuonna peräkkäin luokan esimerkki muille.
No, olikohan sittenkään viisasta ottaa tämä typykän tavoistaan esimerkkiä, sillä euroliigalaiseen tapaan hänellä oli tapana - ja opettajien valvovan silmän välttäessä tai pikemmin kenties niiden alla - harrastaa tätä jalitsukulttuuria niin, että luokkakaverit olivat mustelmilla lantiosta alaspäin. Kunnon jalkapalloilija kun osaa "ottaa toisen kovaa".
Tämäkö on hyvin tapojen mukaista - sanotaan moittettoman kainosti hyvät huomenet, vaan eipä osata kunnioittaa toisen fyysistä koskemaattomuutta?
Hmm...
Mielestäni hyvää käytöstä - myös opettajalta - on toisen ihmisen ihmisyyden kunnioittaminen. Siihen muuten kuuluu aika tavalla erilaisuuden sietämistä, mikä meidän pitkän tradition omaavassa luterilaisen yhden totuuden läpitunkemassa yhteiskunnassamme tuntuu mahdottomalta. Tämäkin keskutelu sen todistaa.
Meillä argumentointi on synti.
Onkohan hyvä käytös ja aktiivisuus sittenkään sama asia muuta kuin eri yliopistojen opettajankoulutuslinjoilla? Asiaa ei ole perustuslakiimme kirjattu. Kyse näiden kahden asian yhdistämisestä samaksi kallistuu enempi tuolle mielipidepuolelle.
Sylvia U,
Noita esimerkkejä piisaa..
Entäs oma/-t lapsesi?
Täydellisiä kenties?
No tottahan toki. Minun lapseni ovat täydellisiä - riiviöinäkin!
Pystytkös itse parempaan?
Sylvia U.
Minun lapseni ovat lapsia = )
Välillä tekevät jotain joka ei ole hyväksyttyä,mutten silti pidä heitä huonoina..Enkä kyllä muidenkaan lapsia..
En oleta,et koulussa toimitaan oman lapseni ehdoilla,jos kokeessa kysytään paljonko on 2 2 odotan vastaukseksi 4 enkä mitään sen kummempaa = )
Jokaisessa koulussa on määritelty hyvän käyttäytymisen kriteerit kirjallisesti. Ne ovat usein luettavissa lukuvuositiedotteesta ja netistä. Jos eivät ole, kysykää niitä opettajilta tai rehtorilta.
Yleensä kiitettävään käytösnumeroon vaaditaan nimenomaan aktiivista hyvää käytöstä. Tällä tarkoitetaan sitä, että oppilas oma-aloitteisesti osaltaan kohentaa ilmapiiriä ja arjen sujumista. Huomatessaan luokkakaverin unohtaneen piponsa luokkaan, hän saattaa ihan itse kenenkään käskemättä toimittaa sen kaverille. Hän ottaa ne sosiaalisesti heikommatkin huomioon ja on aina ystävällinen niillekin, joilla ei ole kaveria. Mielestäni tuntiaktiivisuuskin on hyvää käytöstä. Minkälaista koulussa olisi, jollei kukaan oppilas ottaisi omalta osaltaan vastuuta keskustelemisesta ja viittaamisesta yms?
Kiitettävää käytöstä ei ole se, että ei aiheuta ongelmia. Kiitettävä käytös on sitä, että ehkäisee ongelmien ja ikävien tilanteiden syntyä.
Itse opettajana tarkkailen erityisesti oppilaan suhtutumista ikätovereihinsa. Ykkösasia ei ole, että miten opettajaa tervehtii jne. Kiitettävää käytöstä on se, että tulee kaikkien kanssa toimeen iästä ja sukupuolesta riippumatta. Ymmärrän hiljaisia hissukoita, koska olin itsekin sellainen, mutta nurkassa nyhjääminen ei ole parasta mahdollista käytöstä siltikään!
Joka tapauksessa käyttäytymisen arviointi ei ole mielipidekysymys, vaan sitä varten opettajilla on säännöt ja ohjeet. Ei niitä numeroita hatusta vedetä. Jos on eri mieltä kriteereistä, kannattaa valittaa niiden laatijoille, eikä opelle, joka niitä soveltaa.
että on kriteerit. Olen aivan kuin ollut ymmärtävinä, että arviointi tulee kuitenkin suorittaa oppilaan persoonasta käsin. Ja tämä tunnutaan turhan usein unohtavan. Jonkun sosiaalisen tilanteen hallinta säihkyväti ei tuota Emmille ongelmia, mutta Eerolle tuottaa. Jälkimmäinen saattaa selviytyä siitä polvet kauhusta notkuen, mikä on yhtä arvokas asia kuin säkenöiminen. Soveltajalla on siis aina vastuu tekmisistään.
Opettajien kannattaa noin yleiselle tasolla muistaa, että koululaitos ei ole valtio valtiossa. Valtio - siis me - asetamme koululle ja siinä sivussa myös opettajille tiettyjä tavoitteita ja vaatimuksia. Tämä varmaankin tulevaisuudessa tulee näkymään opettajien tulospalkkauksena, mikä toivottavasti toteutetaan niin, että vahemmat arvioivat naskaleittensa edesottamusten lisäksi myös opettajan taitoja laaja-alaisesti.
Ongelmia varmaankin tarpeettomasti syntyy siitä, että lasten kasvatuksen ohella yritetään vielä koulia heidän vanhempiaan. Keskustelu on aina paikallaan, mutta kannattaa harkita, mitä vanhemmille sanoo. Heissä on monta loistavaa kasvattajaa, jotka kaitsevat sekä omat että naapurin lapset niin, että järjen käyttö lisääntyy.
Sanomani tiivistetysti - me lasten vanhemmat olemme opettajien työnantajia. Tässä ominaisuudessa meidän kuuleminen - ei pelkästään vanhempina - on ensiarvoisen tärkeää.
Sylvia U.
Tämä saattaa tulla monille vanhemmille järkytyksenä, mutta koululla on muitakin tehtäviä kuin pyrkiä opettamaan kaikille elämässä ja jatko-opinnoissa tarvittavia tietoja ja taitoja. Lähes yhtä tärkeä - joskin raadollisempi - tehtävä on asettaa oppilaita paremmuusjärjestykseen.
Yhteiskunta ei toimisi ilman koululaitosta, joka jakaa eritasoisia todistuksia, joiden perusteella oppilaat sijoittuvat jatko-opintoihin ja työelämään. Niin se vaan menee. Ei arvionnin tärkein kriteeri voi olla "persoonasta käsin" kannustaminen, vaikka hyvä opettaja parhaansa mukaan kannustaakin. Todistukseen pitää kuitenkin arvioida ihan siitä todellisuudesta käsin.
Jo yläasteen erikoisluokille valitaan osin arvosanojen perusteella. On kaikkien oikeusturvan mukaista, että arvosanat ovat toisiinsa verrattavissa. Näin ei voi olla, jos vanhemmat ne päättävät. Niinhän kävisi, jos vanhemmat pääsisivät säätelemään opettajan työtä. Hyvä opettaja olisi monen mielestä varmaan sellainen, joka antaa hyviä numeroita, koska eihän meidän puppeli voi olla naapurin pentua huonompi.
Käytösnumero on yksi tapa antaa positiivista palautetta sosiaalisesti lahjakkaalle lapselle, joka ei ehkä menesty joissakin muissa asioissa yhtä hyvin. Käytökseen pätee jossain määrin sama kuin muihinkin asioihin; kaikki eivät vain ole yhtä hyviä, ja sen kanssa on elettävä. Hyvä yritys on joskus tosiaankin vain hyvä yritys. Siitäkin pitää kiittää, mutta pitääkö siitä todella antaa kymppi?
Ja sinä hyvä rouva U olet opettajan pomo yhtä paljon kuin olet kaupungintalon kanslistin tai terveyskeskuslääkärin tai kuntasi rakennusmestarin pomo. Millähän rahkeilla sinä arvioisit vuosien koulutuksen saaneen ammattilaisen työtä "laaja-alaisesti"? Tiedoksi vaan, että opettajan työn tuloksia kyllä laaja-alaisesti tutkitaan ja valvotaan esimerkiksi opetusministeriön toimesta. Opettajan esimiestä puolestaan sanotaan rehtoriksi eikä äiskäksi.
Suomen peruskoulu tuottaa tällaisena huipputuloksia, ja muualta maailmasta tullaan ihmettelemään, miten se on mahdollista, vaikka aineelliset resurssit ovat länsieurooppalaisittain heikkoa keskitasoa. Kauankohan tämä jatkuisi, jos luokkahuoneessa määräsikin ammattilaisen sijasta timpuri-iskä tai insinööriäiskä. Eipä tulisi mieleen minulle mennä neuvomaan timpuria tai insinööriä heidän hommissaan.
Toisaalta tuo tulospalkkaus olisi kyllä jänskä idea. Palkka nousisi sitä mukaa kuin kympit ropisisivat oppilaille... Enpä usko, että minulla olisi vaikeuksia pitää oppilaita ja vanhempia iloisina ja huolettomina. Houkuttelevaa, mutta suhtaudun työhöni sen verran vakavasti, että pidän tärkeämpänä oppimisen lisäksi sitä, että vanhemmat, oppilaat ja yhteiskunta voivat luottaa siihen, että minun antamani arvosanat merkitsevät jotain. Oikeasti.
Valtio maksaa opettajien eläkkeet, kunta maksaa palkat ja me vanhemmat, joilla on kouluikäisiä lapsia olemme teidän työnantajia. Tämä on karu totuus. Me siis olemme työn teettäjiä.
Opetuministeriö on minulle hyvin tuttu juttu. Ihan tällaisena pikku vinkkinä - opettajienkin kannattaisi miettiä tätä tulospalkkakusta ja sen tuomia muutoksia vakavasti. Kyse ei siis ole kymppien ropisemisesta vaan jostain aivan ihan muusta. Juuri tätä opettajien tuntuu, vaikka pitävät itseään arvioinnin ammattilaisina, olevan mahdotonta ymmärtää.
Sylvia U.
se mitä itse yritin sanoa ( mutta en olekaan äidinkielen opettaja!).
Jaa-a. Koska olen ope ja itsekin koululaisen äiti, tarkoittaako se, että olen siis itseni pomo ja palkanmaksaja? Heh. Ympäri mennään ja yhteen tullaan. Me kaikki maksamme toistemme palkkoja, joko palveluiden tai tuotteiden hintoina tai veroina. Myös opettajat maksavat veroja ja opettaja ovat vanhempia. Ei ole olemassa opettajat vastaan vanhemmat -asettelua missään muussa kuin rouva U:n kaltaisten ihmisten päissä.
Onko rouva U:n asenne sama vaikkapa kirjastojen henkilökuntaa kohtaan? Rouvahan voisi ryhtyä tekemään "laaja-alaista" kartoitusta heidänkin työstään, heti kun on selvittänyt sairaanhoitajien pätevyyden.
Kuten tuossa jo aiemmin sanoin, työn tulosten arvionti ei todellakaan ole opettajille vierasta, vaikka U muuta sisälukutaidon puutteessa tuntuu edelleen väittävän. Minkä muun ammatin edustajien työn tuloksellisuudesta tehtyjen tutkimusten tuloksia olette viimeaikoina lukeneet lehdistä? Opettajien työtä arvioidaan jatkuvasti. Onneksi sen kuitenkin tekevät siihen pätevät ihmiset, eivät myrkkyä suoltavat, subjektiivisen tunnekokemuksen vallassa olevat rouvat.
ai että sä tykkäisit toteuttaa open tulospalkkauksen niin, että sä pääsisit arvioimaan open taitoja. haloota. ootko sinä jäänyt jotenkin saamapuolelle arvostusta jaettaessa, kun noin hanakasti haluat, että JUSTIINSA sinua kuunnellaan kun koulutyöskentelyä suunnitellaan, sinähän olit mielestäsi open työnantaja.
mitähän siitä tulis, jos opettaja ihan tosissaan alkais kuunnella kaikkien oppilaiden vanhempia, miten koulussa pitäisi suorittaa opetus ja arvioinnit? jos vaikka 20 oppilaan kaikkia 40 vanhempaa kuultaisiin... tulis aika kaoottinen tilanne.
sillä et kai sinä ainoana kuvittele olevasi niin mainio arvioija? ja nimenomaan kuvittele, sillä kaikki kirjoituksesi huokuvat läpi pätemisen tarvetta jota täällä purat.
Suurin osa valtion hallinnosta ja huomattava osa kunnallisesta hallinnosta (esim. Helsingin kaupungin virastot) ovat siirtyneet tulospalkkaukseen. Myös opettajien kannaattaa alkaa varautua siihen - edes henkisesti.
Kunnallisessa demokratiassa, jos seuraa ylipäätään uutisia, on pidetty ja pidetään yhä suurimpana ongelmana sitä, että kunnalliset viranhaltijat valituttavat itseään valtuustoihin. Tämä merkitsee sitä, että he ovat "junailemassa" itseään koskevia asioita mieleisekseen.
Näistä jääviysongelmista puhuttaessa on syytä muistaa, että puolustusvoimien aktiiviupseerit eivät saa kuulua mihinkään puolueeseen. Mielestäni mielenkiintoinen keskustelunaihe olisi se, voitaisiinko tällainen kielto ulottaa myös valtiollisiin ja kunnallisiin viranhaltijoihin erilaisten uskottavuusongelmien ratkaisemiseksi. Toinen tärkeä kysymys on se, että mille tasolle asti kyseinen kielto asetettaisiin.
Sylvia U.
muka töitä tekevät? Ja se, että tulosjohtaminen ja vanhempien arviointeineen ulotetaan myös kouluihin, on ajan kysymys.
Jos käytät kirjastoja, olet ehkä törmännyt asikastyytyväisyyskyselyihin. Niiden avulla yritetään esim. kirjastojen käyttäjäkunnalta saada selville heidän mielipiteitään palvelujen tasosta ja keinoista niiden parantamiseksi. Tällaiset "mielipidkyselyt" ovat osa asiakkaiden suorittamaa kirjastohenkilökunnan arviointia ja sitä kautta tulospalkkausta.
Se, mikä minulle on ainakin tullut selväksi, on että koululaitos ja erityisesti eräät opettajat eivät kestä kriittistä keskustelua. Kaikenlaisen tieteen tekemisessä tämä on elinehto. Kasvatustieteidenkin alalla tulisi näin olla, kun kerran kasvatustieteiden tiedekuntia on katsottu hyväksi perustaa eri yliopistoihin.
Muiden tieteenalojen piirissä kriittistä keskustelua ei kutsuta myrkyn kylvöksi.
Sylvia U.
psyykkisistä syistä eläkkeellä oleva "melkein-valmis" ekonomi tai vastaava. kun sulla tuntuu olevan hirmuisesti aikaa notkua täällä ja kirjoitella jonninjoutavuuksia.
noh, ei ovi kauhalla vaatia, kun on lusikalla annettu.
Mielipidekyselyt eivät ole sama kuin tulospalkkaus. Asiakastyytyväisyyskyselyt ovat olemassa sitä varten, että palvelua voidaan kehittää, ei siksi, että niiden perusteella palkka jaettaisiin.
Kouluissa tehdään vastaavia kyselyitä joka vuosi sekä oppilaille että huoltajille. Niistä otetaan mahdollisuuksien mukaan opiksi, mutta eivät ne kenenkään palkkaa vaikuta tai tule vaikuttamaan. Johan se olisikin outoa, koska eri ihmiset näkevät asiat hyvin eri tavalla. Muistan eräänkin vuoden, jona neljäs osa luokan vanhemmista oli sitä mieltä, että oppimisvaikeuksiin saa erinomaisesti apua, neljäs osa sitä mieltä, että hyvin, neljäs osa että aika huonosti ja neljäs osa, ettei ollenkaan.
Samalla tavalla jakautuivat myös mielipiteet siitä, miten hyvin opettajaan saa yhteyden. Vaikka jaan kaikille oppilaille kaikki yhteystietoni enkä ole koskaan jättänyt vastaamatta yhteenkään soittopyyntöön tai meiliin ja olen pitänyt normaalit vanhempainillat ja -vartit, osa vanhemmista oli silti sitä mieltä, ettei minuun saa yhteyttä. Olivat varmaan yrittäneet telepaattisesti. Pointtini on, että kaikkia ei todellakaan voi miellyttää ja olen varma, että U kuuluu juuri tähän ryhmään. Siksipä olisikin typerää tanssia huoltajien pillin mukaan. Pieleen se menisi silti ainakin osan mielestä.
Ja asenteesi on kyllä nimenomaan myrkylllinen, eikä asiallinen.
asikastyytyväisyyskyselyitä käyteään nimenomaan tulosjohtamisessa. Ne kohdennetaan ryhmille, jotka muuten olisivat liian laajoja esim. suorittamaan arviointeja. Kyse on siis resurssien kohdentamisesta niin, että eri näkemykset tulevat huomioiduiksi ja kehittämistarpeet tyydytetyiksi.
Sekä valtion ja kuntien tulosjohdetuissa yksiköissä kyselyt luetaan - ja ne luetaan suurennuslasilla.
Tutkain vasten on turha hutkia.
Sylvia U.
Voi tsiisös. Vai että opettajat oikein valituttavat itsensä valtuustoihin. Viimeksi kun tarkistin, Suomessa vaalit ovat vapaat ja edustajaksi pääsee ehdokas, jota äänestäjät ovat halunneet äänestää.
Kunnanvaltuustot eivät muuten opetustavoista tai arviointikriteereistä päätä. Eivätkä opettajien palkkauksestakaan. Ryhmäkoko tai koulujen lakkauttaminen kyllä saattaa olla sellainen asia, josta valtuustossa pääsee päättämään. Uskotko todella, että olisi lapsille ja vanhemmille eduksi, jos opettajaedustajat eivät olisi valtuustossa puolustamassa oppilaiden etuja kuten pieniä ryhmiä ja pikkukouluja?
Sinullahan on oikein paranoia päällänsä. Opettajien salaliitto, uu varokaa kaikki!
Ja jos tulospalkkaukseen siirrytään (mitä ei tule tapahtumaan, koska opetustyön tuloksia ei yhden opettajan tai koulun kohdalla voi objektiivisesti arvioida, koska oppilasaines vaikuttaa huomattavasti) suomalaisilla opettajilla ei ole mitään hätää. Saammehan loistavia tuloksia aikaan verraten vähäisillä resursseilla ihan todistetusti.
Tulospalkkaus johtaisi epäilemättä opettajien ansiotason nousuun, muuhun OAJ tuskin tulisi suostumaan. Eihän tässä lakossa ole vähään aikaan oltukaan... Joojoo, älä jaksa Sylvia. Jokaisessa gallupissa ja kyselyssä ja tutkimuksessa suurin osa kansasta on sitä mieltä, että opettaja on arvostettu ammattilainen ja opettajat ansaitsevat lisää palkkaa.
Mitä paremmat edut opettajilla on, sitä enemmän ihmisiä pyrkii opettajiksi. Mitä enemmän on hakijoita, sitä parempi hakijan tulee olla tullakseen valituksi. Tämä palsta on varmasti ainoa paikka maailmassa, jossa uskotaan, että työolojen ja oikeuksien kurjistaminen johtaa siihen, että saadaan parempia työntekijöitä! Asiahan on täysin päinvastoin. Jos halutaan parempia opettajia, palkan ja työolojen tulee olla kilpailukykyiset. Jos Sylviat pääsisivät päättämään luokkahuoneessa, kaikki kynnelle kykenevät siirtyisivät varmasti muihin hommiin.
Ainahan löytyy kaltaisiasi katkeria väkyttäjiä, mutta suurin osa vanhemmista on onneksi ihania ihmisiä, jotka tajuavat, että samassa veneessä tässä ollaan kaikki. Parempaa jatkoa sinulle. Koirat haukkuu mutta karavaani kulkee.
Käyttäytyminen 8 , on hyvä arvosana!!
Nythän on tulleet uudet ohjeet käyttäytymisnumeron arvosteluun.Kannattaa lukea! Meidän kouluissa jaettu ohjeet koteihin,ja vanh.illoissa käsitelty asiaa.
Matematiikka ja englanti, 6, numeroihin vaikuttaa myös tuntityöskentely.Pelkän koenumeron perusteella ei arvosanaa pitäisi antaa.Passiivisuus ei korota arvosanaa.
Meillä enkun arvosanaan vaikuttaa myös sana-ja verbikokeiden tulokset.
Mielestäni sinun kannattaa keskustella asiasta kotona vanhempiesi kanssa,ja näiden aineiden opettajien ja ehkä opon kanssa!Onko vanhemmillesi sovittu jo vanhempien varttia? Selvitä asia, ja tiedät sitten miten voit korottaa arvosanojasi.Vaikutat fiksulta,varmasti tuloksesi vielä paranevat!
temmata melkein mistä tuulesta tahansa.