Teoreettinen kysymys:
jos siis ei ole avioehtoa, mutta molemmat tahtovat eron yhteydessä toimia, niin kuin olisi (Eli pitää omat rahansa, eikä ottaa toiselta mitään), niin voiko näin toimia?
Vai pakottaako valtio(?) jakamaan omaisuuden? Ja sitten, kun halutaan kuitenkin vain omat, niin joudutaan tietenkin maksamaan lahjaveroa paljon.
Toivottavasti ymmärsitte jotain ehkä huonosti selitetystä tekstistäni :)
jos siis ei ole avioehtoa, mutta molemmat tahtovat eron yhteydessä toimia, niin kuin olisi (Eli pitää omat rahansa, eikä ottaa toiselta mitään), niin voiko näin toimia?
Vai pakottaako valtio(?) jakamaan omaisuuden? Ja sitten, kun halutaan kuitenkin vain omat, niin joudutaan tietenkin maksamaan lahjaveroa paljon.
Toivottavasti ymmärsitte jotain ehkä huonosti selitetystä tekstistäni :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
määrääkin käsittämättömiä velvollisuuksia, niin omaisuutta se ei sentään toistaiseksi ainakaan pakota jakamaan eron yhteydessä.
Aivan vapaasti. Eli, vähemmälle nettovarallisuuksissa jäävä puoliso ei vaadikaan tasinkoa. Se on siinä.
Eikä siitä tule mitään veroseuraamuksia kenellekkään, sen enempää kuin tasingon maksamisestakaan tulisi.
kun osituksessa sovitaan mitä kumpikin saa ei tarvi mainita mitään luopumisesta esim.
toinen sai rahat, toinen omaisuuden(koti-irtaimisto jaettiin erikseen), sovittiin vastuu veloista ja molemmat luopuivat oikeudesta olla moittimatta tasinkoa. Se mainittiin miten tileilla olevat rahat ja käyttöoikeus menee eli molemmat pitivät omat tilinsä.
Itseasiassa meilla oli paljon koneita ja muuta sellaista omaisuutta, joka ei paperissa näy mutta käytännössä sillä ei merkitystä, koska lahjaveroa ei voi käyttää eli työkoneita, isoja perävaunuja, aurat, äkeet, nostureita ja kaikkea muuta mistä olisi voitu tapella, jos olisi oltu kostonhimoisia.
luki ositussopimuspaperissa vain, että puolisot sopivat osituksesta keskenään.
Ja niin tehtiin, vieläpä sovussa :)
Kiitän vastauksista :)
Kun tosi paikka (= avioero) tulee eteen, niin tahtovat ne aikaisemmat lupaukset unohtua. Avioeron koittaessahan on unohtunut se ikuisen rakkauden lupauskin! Kuka silloin enää muistaisi lupausta "pidetään oma omaisuus ja rahat -juttuja". Siis ihan ehdottomasti avioehto, jos toisella on vaikka asunto tai jotain muuta isompaa. Jos taas kaks persaukista nai toisensa, niin eihän sitä silloin mitään avioehtojakaan tarvi tehdä! Vanhempien/isovanhempien puolestaan kannattaa laittaa testamenttiinsa, ettei lasten tai lastenlasten nykyisillä eikä tulevilla puolisoilla ole oikeutta "perintöön". Näin tulee hoidettua vaivihkaa avioehto perillisten puolesta!
En minä kyllä veisi toiselta penniäkään paitsi jos lapset jäisi minulle. Silloin tietenkin pitäisi ajatella lasten parasta.
Omatuntoni ei kestäisi toisen omaisuuden viemistä.
Ja en ymmärrä mistä lupauksista puhut?
En ole lupaamassa miehelleni tällaista. Tiedän vain miten itse tekisin, jos ero sattuisi kohdalle.