hej:)
minulla on suuri ongelma. olen 21v nainen,ja olen raskaana. en ole parisuhteessa,vaan vauva on saanut alkuunsa yhden illan suhteesta. mies ei halua lasta. minä haluan. hän kyllä auttaa mikäli lapsi syntyy,mutta on kovasti sitä mieltä että se olisi julmaa häntä kohtaan ja minua ja lasta kohtaan.
mitä teen?pidänkö vauvan,koska niin haluan tehdä?
onko yksinhuoltajuus ihan mahdotonta näin nuorena?
antakaa please viisaita neuvoja,olen melko avuton:(
minulla on suuri ongelma. olen 21v nainen,ja olen raskaana. en ole parisuhteessa,vaan vauva on saanut alkuunsa yhden illan suhteesta. mies ei halua lasta. minä haluan. hän kyllä auttaa mikäli lapsi syntyy,mutta on kovasti sitä mieltä että se olisi julmaa häntä kohtaan ja minua ja lasta kohtaan.
mitä teen?pidänkö vauvan,koska niin haluan tehdä?
onko yksinhuoltajuus ihan mahdotonta näin nuorena?
antakaa please viisaita neuvoja,olen melko avuton:(
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ja sinä yksin!
"...hän kyllä auttaa mikäli lapsi syntyy,mutta on kovasti sitä mieltä että...." HÖPÖHÖPÖHÖPÖ!
Olet yksin. Sinä ja vauva. Ihana pieni vauva.
Vauva.:)
mikään teiniäiti olisikaan. Ainakin jos tukiverkkoja löytyy (älä varaa liikaa tuohon miehen lupaamaan apuun, ethän ilm. edes tunne miestä paljoakaan, hänellä voi mieli muuttua, etenkin kun hän löytää vakituisen naisystävän). teiniäitipalstalta löytyy paljon nuorempiakin, joilla elämä lapsen kanssa on mennyt mukavasti, älä pelkää!
Jos et ole valmis aborttiin, niin älä missään nimessä tee sitä toisen painostuksesta. Voit pitää vauvan, mutta älä odota mieheltä apua. Jos olet valmis kotielämään ja jättämään bile-elämän, niin mikäpäs siinä.
Jos haluat vauvan niin älä missään tapauksessa tee aborttia,jälkeenpäin voit vain katua!
Itse tulin 19v ensim.kertaa raskaaksi ja olin heti sitä mieltä että annan vauvan tulla kun näin on tarkoitettu,silloin olin seurustellut vasta 3kk avomieheni kanssa ja nyt on jo kolmas lapsi tulossa
äiti-23v
mahdotonta, jos asennoituu oikein. Minä olin yksinhuoltaja 15-vuotiaana.
Mutta päätös on yksin Sinun tehtävä, kaikista ei ole elämään yksin lapsen kanssa ja miehen auttamislupauksiin ei kannata luottaa, hän saattaa olla katkera pitkää jos päätät lapsen pitää.
Nyt kun ei ole vielä myöhäistä niin tee kaikille palvelus ja ota se abortti! Miksi pitäisi leikkiä sankaria?
Olet vielä niin nuori että ehdit perustaa perheen kun sen aika tulee ja synnyttää lapsen rakastavaan perheeseen ja suunnitellusto Ei se lapsenkaan ole kiva tietää olevansa vahingonlaukaus, ja kummasti ne aina tulee ilmi...
Mä en oikeen jaksa uskoa että lapselle mitään traumoja syntyy, vaikka saisikin tietää olevansa ns vahinko. Jos äiti on päättänyt pitää lapsen, niin silloinhan lapsi on toivottu, ja varmana vähintään yhtä rakastettu kuin sellainen lapsi jota on tekemällä tehty. Itse en ainakaan omaa onnellista vahinkoani voisi rakastaa enää yhtään enempää.
Traumoja sen sijaan ihan varmana saa nainen joka vastoin tahtoaan päätyy aborttiin, ja niistä traumoista joutuvat ehkä kärsimään sitten ne suunnitellustikin tehdyt lapset myöhemmin.
Kyllä lapsen on varmasti kivempi syntyä äitinsä rakastamana kuin retkottaa tapettuna roskapöntössä. Eikä meillä oikeastaan ole oikeutta päättää pienen ainutlaatuisen lapsen elämästä, vaikka laki sen sallisikin.
abortti saattaa vaikuttaa hedelmällisyyteesi eli et sitten enää abortin jälkeen kykene saamaan lapsia...
haluat lapsen, miksi sen aika ei olisi nyt ? Mieti aborttia tarkkaan, ettet joudu katumaan ja muista sen päätöksen kanssa joutuu elämään koko loppuikänsä. Pidä lapsi se syntyy jos niin on tarkoitettukin. Abortti on lopullinen ja lasta et saa ikinä takaisin, vaikka kuinka haluaisit jälkeenpäin.
kiitos kaikista viisaista vastauksista:)kai se vauva nyt vaan tulee:) vaikein on nyt vaan kertoa lapsen isälle että niin vaan on,ku se ottaa seen niin raskaasti..
antakaa mielellään neuvoja miten autan häntä tässä tilanteessa...
ajatella, miten auttaa sinua!
On kovin vastuutonta toimia mielihalujen pohjalta. Miehellä on selvästikin kyky ajatella pitkällä tähtäimellä myös sinun kannaltasi ja on todella kypsymätöntä pakottaa hänet isyyteen vastoin tahtoaan. Lapsi on kaikkea muuta kuin lelu tai nukke. Jos tuollaista asiaa täytyy joltain keskustelupalstalta kysyä, niin sinulla on kaikenlaiset elämänhallintataidot pahasti hukassa.
pitäisikö minun sitten sinun mielestä pakoittaa itseni aborttiin?eikö se ole julmaa?
Moi
Helppoa ei ole olla yksin lapsen kanssa, ei edes raskaana. Itse tulin jätetyksi neljännellä raskauskuulla ja ollut siis yh alusta alkaen. Sitä jää paljosta paitsi mutta toisaalta parempi yksin kuin huonon miehen kanssa.
Et mielestäni ole liian nuori, paremmin jaksaa lapsen kanssa kuin vanhemmat naiset.
Mielestäni sinun pitää tehdä niinkuin itse haluat, tuntuu oikealta, koska itse valintojesi kanssa tulet elämään. Olipa se mikä hyvänsä. Ja vastentahtoa tehty abortti voi olla varsin rankka kokemus joka jäytää pitkään.
Helppoa ei yksin lapsen kanssa ole, mutta ei mahdotontakaan. Onhan meitä YH äitejä jo aika paljon.
lapsen isä yrittää manipuloida selvästi sinua väittämällä että aiheutat kärsimystä kaikille. Oman poikani isä asuu ulkomailla ja ovat tavanneet vain kerran, eipä näytä lapsi siitä juurikaan kärsivän. Ja onhanhan se lupautunut sitä tapaamaan, jne. Liikoja en tosin odottaisi, puhuminen kun on halpaa.
Tsemppiä, tee niinkuin on oikein sinule
kysyit mitä tehdä.vain loppukädessä itse tiedät ja
päätät suuren päätöksen.Luultavasti elämäsi suurimman.Koskaanhan näin ei saisi käydä,mutta jos
käy niin molemmat kyllä vastuussa ovat kuten teidänkin tapauksessa.se mikä on hyvä on että mies
myöntää asioista,vaikka onkin sitä mieltä että on
julmaa kaikkien kannalta.
ehkä itse olen puolueellinen ja siksi vaikea arvioida toista kantaa.mutta jokainen elämä on arvokas.joten ota tuoli alle ja mieti pitkään
mitä haluat elämältä ja millaiseksi sen luoda.
Toivon että hieman edes helpotin ajatuksiasi.
Kyllä sinun kannattaa lapsi pitää. Abortti voi aiheuttaa myöhemmin tunnontuskia.
Nykyisin melkein kaikki on yksinhuoltajia, vaikka lapsi olisi saanutkin alkunsa vakisuhteessa ja tarkoituksella. Eli sitä ei tarvitse mielestäni "hävetä".
Nuorena sitä paitsi jaksaa paremmin ne sairastelut ja mahdolliset yövalvomiset. Ja on vielä kaiken lisäksi nuorekkaat ja energiset isovanhemmat apuna.
Lapsesta tulet saamaan paljon iloa! Sinä olet hänen elämänsä tärkein henkilö. Sinulla on monta kuukautta sopeutua vauvauutiseen. Tulet huomaamaan miten henkisesti kasvat masuasukin mukana.
Et ole yksin. Meitä on muitakin samassa tilanteessa...
Päätös on yksin sinun, älä anna kenenkään painostaa suuntaan tai toiseen.?