TIEDUSTELEN.

http://www.youtube.com/watch?v=nzGoi29Ba58&mode=related&search=

Korvike oli ehkä paahdettua ohraa. En enää muista miltä maistui, ehkäpä paahdetulle ohralle.

Liha, voi ja margariini olivat kortilla. Köyhät joutuivat tulemaan toimeen korttiannoksilla, mutta rahalla sai mustasta pörssistä näitä herkkuja.

Maito, sokeri ja tupakat olivat niinikään kortilla.

Kahvinkorvikkeessa oli kahvia 25 %. Pianhan se loppui, jonka jälkeen kahvinvastikkeeksi paahdettiin mm. voikukanjuuria.
Viljaa ei ainakaan loppuaikoina vastikkeeseen riittänyt.
Meillä oli säästössä valkeita, paahtamattomia papuja. Juhlapäivinä sitten niitä paahdettiin puoli kupillista prännärillä. Vastikekahviin lisättiin näistä pavuista jauhettua kahvia pari lusikallista. Vieraat joivat sitä hartauden vallassa ja kyynel silmäkulmassa, "kun vielä kerran elämässään saivat oikeaa kahvia!"
Jokaisella oli omat sokerit mukana pienessä rasiassa.

Kaupunkilaiset saivat tulla toimeen korttiannoksilla, eikä se ollut mistään köyhyydestä kiinni. Ruokaa vain ei ollut.
Piti olla suhteita maaseudulle, että sai ostaa monenkertaisella hinnalla mustasta pörssistä elintarvikkeita. Jos ei ketään suopeata maanviljelijää tuntenut, sai olla kylmästi ilman.

Me asuimme kirkonkylässä, joka oli muka maaseutua, joten meillä oli samat kortit kuin kuin muilla "maalaisilla", joten ei esim. kalakorttia ollut. Viranomaisten mielestä jokainen maalainen voi kalastaa! Meillä ei syöty kalan kalaa 5 vuoteen.
Vasta paikkakunnalle muuttanut virkamies ei ollut kovinkaan suositussa asemassa, niin että ainoa, jota saimme ostaa maalaisilta, oli ns.rehuperuna. Se oli isokokoinen punainen perunalajike. En tiedä mistä nimitys.
Perunalla sitten elettiin, ja korttiannoksilla.

Oli yksikin talvi, jolloin perheellämme ei ollut ainoatakaan kananmunaa. Pääsiäiseksi sitten jokaiselle saatiin yksi pääsiäismuna, joista yksi oli mätä ja halkesi keitettäessä. Rikinkatku valtasi koko talon.

Leipä myytiin kortilla painon mukaan, joten se oli niin raakaa, että vatsa oli aina sekaisin. Taikina on painavampaa kuin paistettu leipä. Osasyynä oli varmaankin myös energiapula. Lämmitykseen ei riittänyt tarpeeksi polttoainetta.

Muistan, että eräänä talvena jouluksi saatiin kortilla erikoisannos voita: 75 g henkeä kohden.
Äitini säästi koko joulukuun liha-annokset ja sai niillä 1,5 kg paahtopaistin joulupöytään. Meitä oli 2 aikuista ja kolme lasta.

Sota- ja pulavuosina suomalaiset olivat terveimmillään. Kaikki hoikkia ja vailla rasvoja ja sokereita. Matkat kuljettiin jalan tai polkupyörällä. Kaikki liikkuivat paljon.
Huoneet olivat viileitä, eikä eletty liian kuumassa ja kuivassa ilmassa, kuten nykyisissä kerrostaloissa.

Kierrätys oli huipussaan. Mitään ei pois heitetty, vaan kaikki käytettiin moneen kertaan. Siitä syystä vanhempi väki yhä vieläkin katsoo paheksuen nykypäivän kertakäyttökulttuuria.

Jokin aika sitten näitä muisteltiin täällä:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000016&conference=4500000000000322&posting=22000000019652663