Mitä jos meillä ei olisi
tavallisessa elämässä mitään jaettavaa
jos sinä et ymmärtäisi herkkyyttäni
intohimoista luonnettani, vaan rajoittaisit
yrittäisit survoa minut seinän rakoon
voimakkaine mielipiteinesi voimasi tunnossa
en minä sellaiseen tietenkään suostuisi
jatkuvaa tahtojen taistelua
tulisia kuluttavia leimahduksia,
tai sitten väsyisin, masentuisin
kuivettuisin ja kuihtuisin pois.
Olisin vain haamu entisestä
loppuun kulunut väsynyt lapanen
pois heitettäväksi virttynyt
voi miten synkkää, niinkö siinä kävisi -
parempi elää vain näin, ihan vain näin.
tavallisessa elämässä mitään jaettavaa
jos sinä et ymmärtäisi herkkyyttäni
intohimoista luonnettani, vaan rajoittaisit
yrittäisit survoa minut seinän rakoon
voimakkaine mielipiteinesi voimasi tunnossa
en minä sellaiseen tietenkään suostuisi
jatkuvaa tahtojen taistelua
tulisia kuluttavia leimahduksia,
tai sitten väsyisin, masentuisin
kuivettuisin ja kuihtuisin pois.
Olisin vain haamu entisestä
loppuun kulunut väsynyt lapanen
pois heitettäväksi virttynyt
voi miten synkkää, niinkö siinä kävisi -
parempi elää vain näin, ihan vain näin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voiko ilon vangita?
Kesyttää?
Houkutella omakseen?
Kuka voisi kahlita unelman!
Tai pysäyttää tuulen!
Tai hallita rakkautta ja unta!
Tai mitätöidä sen mikä meidät yhdistää!
Tärkeitä arvonanto ja kunnioitus kaikissa ihmissuhteissa. Kiitos sulle.
yhteis-elosta konkreettisesti ei tulisi mitään.
En edes ole halunnut sitä. Olen realisti. Vain ihailuni kaukaa riittäköön...
ei yhteiselosta tulisi mitään, ei todellakaan.
Toivottavasti saat viestisi perille hänelle jolle se kuuluu. Pus sulle ja kiitos.
Päällensä harhojen peiton on vetänyt,
maahanko polkien rakkauden,peläten?
vai sattumaako? Olen ajatellut sua niin paljon.
En mä sua kaipaa mut, sä oot mun mielessä tai hän, vieras. Tää runo oli kuiteski mun chatti rakkaalle, joten kiitos sulle vaikkei se mulle ookkaan.