Annetaan: Kiltti ja seurallinen, keskikokoinen 1,3-v narttukoira hyvään kotiin ok- tai maalaistaloon. Ei sovi kerrostaloon (SUPERENERGINEN). On hyvä vahti ja hiukan metsäviettinen. Pääväri ruskea, kuono musta(vrt. leonberg). Sileä turkki kuten saksanpaimenkoiralla, mutta hiukan pidempi. Mm. ajokoiraa, karhukoiraa, pystykorvaa, seefferiä, noutajaa. On peruskoulutettu, mutta on erittäin pentumainen ja vilkas. Asialliset yhteydenotot puh.nroon 041-5764428 klo 15 jälk. Asun Nokialla. Luovun koirasta eron vuoksi.
LAHJOITETAAN!
Johanna
171514
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
lähtee yksi "kiertopalkinto" liikkeelle.
Sanos muuta. Että kun vituttaa että noita hurttia otetaan hetken mielijohteesta ja sitten kun täytyy uutta äijää lähteä kieli vyön alla ettimään niin siinäpä saa hurtta sitten lähteä kävelemään. Itse erosin kesällä ja pystyn kyllä edelleen huolehtimaan kahdesta koirastani. Kaikkihan on vaan halusta kiinni, kyllä sitä elämänsä pystyy niin järjestämään että hurttansa voi hoitaa kun sen on kerran ottanutkin!
Miksi koirasta pitää luopua eron vuoksi? Itse otin kaksi lisää, kun ei enää tarvinnut ukkoa passata. Kyllä koirasta enemmän iloa on kuin yhdestäkään kaksilahkeisesta, neljästä nelinkertainen.
Koirasta pitää luopua eron vuoksi, kun täytyy kuluttaa kaikki energia sen uuden ukon ettimiseen. Sen kanssa voikin sitten taas ottaa jostain uuden koiran ja alkaa leikkimään kotia. Kunnes taas tulee ero ja sitäkin koiraa sitten ilmoittelemaan. Nämä tällaiset tyypit ovat näitä epäkypsiä ruikuttajia jotka eivät kykene huolehtimaan vastuustaan!
KOIRA KUITENKIN SAA PAREMMAN KODIN!!
Joop mullakin on kaks koiraa ja kun ne otin niin ajattelin niin että pystynkö niistä huolehtimaan jos tulee ero ja siihen totesin että TOTTAKAI! En IKINÄ luopuisi koiristani ellei olisi AIVAN pakko. Pistetäänkö lapset myyntiin?!
te muka tiedätte nimimerkki Johannan asioista? Kaikki haukkuvat ja tuomitsevat vaikka yksikään täällä ei tilannetta ja ihmistä tunne! Miten typerää! Asiaan voi liittyä paljon muutakin mutta kuka täällä nyt asioitaan alkaisi kertoa kun heti saa tällaista palautetta.Ainoastaan tällä palstalla tämä on mahdollista.huh huh..
Kannattaa Johanna ilmoitella asiallisemmilla palstoilla (tämä ei ole).
Kovasti täällä on morkattu ihmistä, joka koirastaan luopuu eron vuoksi. Aika asiattomastikin haukuttu heti lumpuksi, joka juoksee vaan miesten perässä niin kiivaasti, ettei koiraansa ehdi hoitaa. Kukaan ei sattumalta kiinnittänyt huomiota siihen, että koiran mainittiin erikseen olevan SUPERENERGINEN. Tämän tosiasian kun yhdistää siihen, että omistaja on yksin ja töissäkin pitäisi käydä, saati sitten muutakin elämää pitää pystyssä, niin vaikeaksi käy. Parempi on silloin kaikille osapuolille hakea koiralle sille sopivampi koti. Ihan varmasti koirasta luopuminen tekee kipeää, teki sen sitten mistä syystä hyvänsä. Eikä kukaan saisi mennä noin äkkipäätä tuomitsemaan ketään tarkemmin tilannetta tuntematta.
Totta kai joku teistä klaaraisi tilanteen tyylikkäästi ja eläisi koiransa kanssa onnellisena elämänsä loppuun asti, mutta ihmisiä ja koiria on erilaisia. Eikä ainakaan minun muistaakseni ole yhtä ainutta oikeaa tapaa elää.
eron tullessa..
Monelle tulee muutto eteen.. taloudellinen puoli muuttuu kun yksin pitää kaikesta selvitä, ennen menot jakoi kaksi jne.
Ei se välttämättä ole niin yksinkertaista kuin yhtäkkiä saattaisi kuvitella. Liian hätäisesti moititaan ihmisiä. Eiköhän tälläisiä asioita harkita kunnolla ja jos kokee ettei enää kykene koirastaan huolehtimaan, on koiran etu että sille etsitään uusi koti. Itse varmasti yrittäisin ensin pärjätä koiran kanssa kahden ja vasta sitten tekisin päätökseni, jos huomaisin etten kykenisi yksin antamaan koiralle sitä mitä se tarvitsee.
Muistuttaisin myös että ison ongelma ei yleensä ole se aika jonka koira vaatii. Varmasti vapaaehtoisia koiran ulkoiluttajia löytyy jos ei itsellä siihen aika riitä! Ja se kunnon lenkeillä käyminenhän on se joka aikaa eniten vie.
Aina koiraa ottaessa pitäisi ottaa huomioon ikävänkin tuntuisia asioita esim.jos toinen sairastuu, kuolee, tulee ero, työt muuttuu ym...
Tämmöisistä viesteistä tulee väkisinkin mieleen, että teillä on ollut vain lapsellisen typeriä haaveita perheelämästä...kaksi lasta, koira, punainentupa ja perunamaa...
Kumpi teistä aikaisemmin koirasta huolehti...mieskö?
Silloin, kun tulee avioero niin ei ylienergisiä lapsiakaan pistetä maalle myyntiin.
Tuntuu vain, että koira on ollut teille, kuin vihkisormus...merkki yhdessä olosta ja kun ero tulee viskataan tunkiolle!!!
Olen huomannut, että monella koirapalstalla ruvetaan heti tuomitsemaan ihmisiä, kun nämä tekevät jotain "väärin". Tuntematta kenenkään tilannetta hyvin, on typerää ruveta vetämään omia johtopäätöksiä. Ymmärrän hyvin, jos koiranpito vaikeutuu muuttuneen tilanteen vuoksi. Eikö ole parempi, että ajatellaan koiran parasta, jos omat voimavarat ei riitä. Itsekin mietin usein, että jaksaisinko, jos olisin vilkkaan terrierini ainut hoitaja. Samaa on myös miettinyt moni muukin koiranomistaja, jolla ollut perhettä.
No ,voi hyvät hyssykät. Eiköhän olis koiran parasta ajatellen ,ollut hyvä AJATELLA ennen koiran hankkimista, mitä kaikkea elämässä voikaan sattua. Kyllä jokaisen, joka on kypsä parisuhteeseen, pitäisi olla kyllin kypsä ymmärtääkseen, että se voi myös päättyä. Kun koira hommataan, mietitään kenen nimiin se tulee, kummalla on parhaimmat edellytykset hoitaa koira jos jotain sattuu. Jos kummallakaan näitä edellytyksiä ei ole, ihmetyttää miten niitä voisi olla silloin, kun nämä kaksi luuseria ovat yhdessä.
Älkää hyvät ihmiset hankkiko koiraa, jos ajattelette, että jos en jaksakkaan, niin ainahan sen voi antaa pois. Ei ole todellista eläinrakkautta ottaa eläin ja pistää se kierrätykseen ,kun se on liian vilkas, liian pentumainen, tekee tuhojaan, haukkuu, tekee tarpeensa sisälle, syö liikaa, pitää viedä ulos monta kertaa päivässä, kun pitää tulla aina suoraan töistä kotiin, sitäpaitsi se vetää taluttimessa ja tuo hiekkaa sisään, ja kaiken huipuksi se heiluttaa aina häntäänsä ja on aina hyvällä tuulella, vaikka itsellä olis kuinka huono päivä.
Koira on tunteva olento, ei mikään statusesine,joka otetaan merkiksi onnellisesta perhe-elämästä.
..lapsi on lapsi. Te ilmeisesti alaikäiset aivokääpiöt luulette, että elämä aina vaan jatkuu samanlaisena, mitään pahaa ei tapahdu..Toivottavasti te ette joudu esim sairaalaan, mutta eihän sekään kai haittaa, tottakai koiru tulee samaan huoneeseen hoitoon. Eroakaan ei varmaan suunnitella ja sehän saattaa johtua toisesta osapuolesta, kaikkea ei voi mitenkään tässä elämässä ennakoida. Aikuinen ihminen toimii varmaan eläimen parhaaksi, ellei ole joku sairas yksilö, ja sitähän alkuperäinen ei varmaan ole, koska yrittää löytää koiralle hyvän kodin.
Ensinäkin otan osaa että sinä Johanna joudut luopumaan uskoisin hyvinkin rakkaasta koirastasi miehen takia. Olosuhteet ei vain kaikilla anna periksi esim.työ voi olla semmoinen jottei yksin pystyisi koiraa pitää. En usko että vuorotöistäni voisin yksin pitää huolta yhdestä koirastani ELI onneksi suhteeni on hyvässä jamassa. Meillä on onneksi myös niin hyvä työporukks ja hyvät esimiehet että voimme tehdä töitä mieheni kanssa erivuoroissa eli meidän eroahdistuksesta kärsivä koiramme ei tunne oloaan uhatuksi.
SITTEN: Mitä H..vettiä te muut ahdasmielliset juntit rupeatte arvostelemaan toisten tekemisiä, kun ei pysty niin ei pysty pitämään koiraa!!! Se pitäisi riittää ja mielestäni rehellisyy on valttia. Olisiko pitänyt vaan ilmoittaa että pitovaikeuksien takia siitä olisi taas nousut häly että miksi ei kukaan kerro todellista syytä koirasta luopumiseen!! Mitä H..vettiä pitäisi tehdä jotta tekisi oikein TE nipottajat ette ole mihinkään tyytyväisiä.. Niin ja mitä sitten kun koira viedään lopetettavaksi siitä syystä ettei sille enään uskalleta hakea parempaa kotia?? JA SIITÄ VASTA HÄLY SYNTYISIKIN!!!! Ihmisen tehtävä on pitää huolta lapsestaan oli se koira tai lapsi, mutta miten käy jos laiminlyöt lapsesi HÄNET VIEDÄÄN POIS!!!! Siihenpä et itse voi vaikuttaa, mutta se on eri asia eikö? Lemmikin jolle halutaan antaa hyvä koti vapaaehtoisesti ilman mitään sen kummempaa lisäprosessia niin eikö teitä juntteja sitte ole senkin edestä. TE OLETTE RAIVOSTUTTAVIA!
Hienoa Mimu! Olen kanssasi samaa mieltä. Ihanaa, kun vielä jotkut puolustavat... Näillä ihmisillä ei varmaankaan ole omaa elämää, kun arvostelevat asiaa jota eivät kunnolla tunne...
Ikävää Johanna, että joudut luopumaan koirastasi. Jaksamisia.
Hyvä Mimu ja Nana! Kuten tuolla aiemmin jo kirjoittelin, ihmettelin, miten kärkkäästi toiset tuomitsevat tietämättä tilannetta tarkemmin. Tänne kirjoitetaan, jos tarvitaan neuvoja ja apuja, ei haukuttavaksi tulemisen toivossa!
Jokaisella meistä on oikeus tuoda mielipiteensä julki, mutta asiallisesti. Tälläkin keskustelupalstalla törmää päivittäin todella lapsellisiin ja törkeisiin kommentteihin. SURULLISTA! Koirasta luopumiseen voi olla monta syytä ja esim. erotessa voi koirasta joutua luopumaan työvuorojen takia tai ehkä on mahdotonta löytää asuntoa johon koiran saa ottaa (monet yksityiset eivät halua vuokrata asuntoa koiralliselle henkilölle)yms. Kaikkeen ei voi varautua kun koiran ottaa. Kaikilla ei ole edes sukulaisia tai ystäviä jotka voisivat koiran esim tilapäisesti ottaa kun tilanne niin vaatii esim. vakava sairaus.