Miten teillä lapsettomat äitipuolet menee isänpäivä? Viettekö miehen lapsien kanssa kahvin sänkyyn, ostatteko lahjan jne??
Lapsettomat äitipuolet
isänpäivänä
865824
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 86
Vanhimmat
muistetaan isää. Puoliso ei ole isäni vaan puolisoni.
Puolison päivä taas tulisi olla joka päivä :D
miehen lapsen kanssa hänen isää viemällä aamupala saänkyyn, sekä askartelemme lahjan yhdessä, sekä teemme kortin..isi vaan saatava pois kotoa salaisuuspuuhien ajaksi =) ja exä ihan tietoinen, sekä iloinen tästä.Hän viettää taas hänen ja toisen lapsensa sekä puolisonsa kanssa isäinpäivää, ja meillä ei lapsia vielä maailmassa, mutta masussa kyllä..
t.sekalainen seurakunta =)
ole "Minun Isäni Päivä".
Kyllä Isänpäivänä voi muistaa vaikka ketä isää jos hän on tärkeä tai muuten haluaa muistaa häntä.
Meillä muistetaan kaikkia tärkeitä isiä lähipiirissä.
Jos sulla ei oo kakaroita, nii miten sä voit toisten omien lasten kanssa juhlia isänpäiviä??? Heh hee... no nyt meni yliymmärryksen. isänpäivä juhlii miehen omat lapset oman äidin kanssa.
Ethän sä voi käyttää sanaa äiti, jos sulla ei edes ole lapsia!!! Oliks tää provo?????
ainakin tuo mieheni lapsi tulee isänpäiväksi isälleen, niin yhdessä ne kahvit keitellään isille,kun ei 3v.itse osaa, ja lahjakin valmistetaan yhdessä..tekeehän ne päiväkodissakin tätien kanssa lahjat,eikä niillä tädeillä suhdetta isiin..=) höpöhöpö, meillä ainakin lapsen äiti vaan mielissään kun osallistun tähän lapsen kanssa, kun hän nyt ei koe mitenkään tarpeelliseksi äitinä tulemaan meille keittelemään kahvia ex miehelleen..=) samalla..ja onhan mulla masussa meidän tuleva pienokainen, miehen lapsen sisar, niin ei mitenkään outuoa mun mielestä=) vai pitäskö jättää isi ja lapsi kahdestaan, ja painella vaikka ulos istumaan isänpäiväksi?? kun oma isä asuu 400km:n päässä..
ja juu minä en miellä itseeni äidiksi, jos minun viestiäni mietit, siis mieheni lapsen kohdalla, tosin masussa kasvavalle nyytille olen JO ÄITI!!=)
lasten juhliin! Juhlikoot yksinään itseään.
sitä lomat niinku jatkuu, muista se lääkitys kumminkii...!!!!
LISSU juttu on???kuka on lissu? ja mitä ihmettä tarkottaa??
Eikö se äitienpäivä ole erikseen? ;) Muutenkaan en ole ymmärtänyt sitä logiikkaa, kun jotkut äidit ottavat herneen nenään kun mies ei tuo koruja ja muuta hauskaa äitienpäivänä. Nämä isän- ja äitienpäivät ovat niille lapsille ja lapset yleensä muistavat vanhempia. Itse keittelen niitä kahveja ja muuta, koska lapsi on vielä niin pieni. Tietenkin aina tulen osoittamaan sen, että arvostan sitä miten hyvä mieheni on isän roolissaan, mutta ei sitä pidä viedä extreemiin. Parasta on juuri se LAPSEN omatekemä kortti ja sanat.
Noh, takaisin aiheeseen; isä on isä, oli hän lapsen äidin kanssa tai ei. Ei siinä merkitse siviilisääty vaan se, miten hyvä isä on. Pitäisikö sinutkin rankata huonoksi äidiksi, koska olet eronnut?
vain ne pillerinsä
se tosiaan noin hirvittävää jo exäsi viettää isänpäivää uuden vaimonsa ja lastensa kanssa??? Mikä siinä on noin tunteita nostattavaa?
eet ne värittää toisten asioita? Mistä sä esim. tiedät onko jonkun ex mies uudestaan naimisissa, et voit noin kirjottaa? Joilla on joillaa ei! Typerää laittaa tietämättömästi asioita ja sanoja toisten suuhun!
Ei kukaan voi viettää isänpäivää jos ei ole isää.
Ja ap kirjoisuksessa sillä naisella ei ollu ees lapsia, joten miten se vois viettää sen miehen kans isänpäivää?
vietä ISÄT LAPSINEEN..????toisaalta itse pienenä tein isänpäiväkortin myös mummoni miehelle, jota kutsuin papaksi, kun sitä todella minulle olikin, enkä tosiaan tiennyt ja tajunnut kun vasta aikuisena ettei papallani ollut lapsia itsellään, mutta joka isänpäiväkorttini oli iloinen lahja hänelle.
en minäkään vietä mieheni kanssa isänpäivää, vaan mieheni lapsi muistaa isää..lapsista tässä on kyse,ei puolisoista, uusista eikä vanhoista..
Vietänhän minäkin isänpäivää vaikka itselläni ei olekkaan isää eikä pappoja. Mieheni isän luona käydään kahvilla (pyynnöstä!) ja mieheni lapsien kanssa vietetään yhdessä isänpäivää (pyynnöstä!) Kerrohan miksi ei saisi viettää isänpäivää vaikkei olekkaan oma isä kyseessä?
mut ei kukaan vietä sillon jos ei ole niitä lapsia, kuin tuossa ekassa viestissä oli!
Aika hassua! Me mennään lasten kanssa yhdessä isänpäiville isän luo, koska on isänpäivä. Ja silloin siellä ei ole uusia naisia tulevia eikä meneviä, koska ex miehellä ei ole muita lapsia kuin meidän yhteiset! Joten isänpäivän vietto kuuluu meille!
Pidettiin faktana, että jos uusperhe kyseessä eikä naisella ole lapsia niin sillä miehellä on, joka tekee hänestä isän. Noh, toisaalta muistan toisella palstalla jonkun miehen ihmetelleen kun tyttöystävä oli suuttunut kun mies ei ollut muistanut häntä äitienpäivänä (naisella on koira). :D
Mä jo ihmettelinkin et mitä täällä mölistään, kun ei se äitikään sen enempää isä ole vaikka olisi tuhatpäinen lapsikatras koossa.
ex-henkilöitymä, joka on eronnut,miehen lähdettyä, ja eron aikana,joku "naikkonen" oli tullut väliin, ettei eroa ole "rauhassa" saanut kumpikaan työstää ns,taka-ovi oli lissulla auki, mut mies ei sitä enää halunnu avasta,sitten kun asia ratkesi lissulle, ettei mies enää takaisin palaa, päätti kostaa lapsien kautta ex-miehelleen, ei tapaa myös heitäkään,omia lapsiaan! jos ei "hänen" luonaan tapaa, eli miehen entisessä kodissaan,lissun luona,lasten oikeassa kodissa,(muuta mahdollisuutta lapsille ei ole annettu) ilman "naikkosia",ja isän luo ei lapsia lasketa, ei kuuloonkaan, siellähän on "niitä" naikkosia pilvin pimein,lissu on kieltänyt lapsiltaan isän, jos äiti ei kelvannut, ei saa lapsiaankaan tavata, itse ymmärrän isää, (oma mielipiteeni)lapset lissulla on jo nuoria aikuisia, jollei aikuisiakin, ja lissun oppi mennyt "hänen" mukaan perille, ettei isään olla missään yhteydessä, "naikkosten" takia, ja ne naikkoset, on meitä uuspeheellisiä, äitejä ja ns. äitipuolia jotka huolehdimme lapsista, pienistä nuorista, sekä nuorisostamme, voimia meille kaikille, jotka sydämestään jaksaa välittää, ilman lissuja!!!
kyllä olla lissun housuissa, tai tekemisissä moisen ajatusmaailman omaavan henkilön kanssa..mutta tuskin hänkään sitä haluisi sillä olen juuri tällänen " naikkonen "!!!!=) mutta koskaan en lapsiltani isää kiellä, ja lapsilla kosta menneisyyttä, jossa kumpikin epäonnistuttiin!!
lissua seuranneella, ois varmaa lisää juttua tähän!
TV: sivusta seurannut
Siis oletko tosiaan tuota mieltä? Minä en kyllä ymmärrä millä tavalla se isänpäivän vietto lasten/lapsen biologiselle äidille kuuluisi??? Siis sehän on ISÄNpäivä. Äitienpäivän kyllä ymmärrän, mutta isänpäivä ei mene jakeluun.. Vaikka minulla ihan hyvät välit tytärpuoleni äitiin onkin, niin ei hän kyllä olisi tervetullut meille isänpäivänä kahveja sänkyyn kantamaan. Eihän se äiti liity millään lailla siihen isänpäivään vai....? Ehkä minulta vain pyyhkii ohi sinun ajattelutapasi..
isänpäivään?!!!! Se on lasten ja heidän isänsä välinen juhla, eikä sillä ole mitään tekemistä ex-puolison kanssa.
Täytyy sanoa, että eipä tulisi mieleenkään tunkea exän ja hänen uuden vaimonsa kotiin viettämään isänpäivää. Siinä vaiheessa saavat lapset luvan kutsua valkotakkiset paikalle, jos sellaista edes ehdottaisin.
Tai enpä tiedä, pitäisikö ehdottaa exälle ja hänen vaimolleen, että voisin tulla jo edellisenä iltana heidän väliinsä nukkumaan, niin olisin jo aamulla aikaisin valmiina kahvinkeittoon lasten kanssa ;)
Heh sun jutuilles tai sitten keksit kieroutuneen provon!
Varsinkin jos sillä ei oo edes lapsia? Eikä sillonkaan ne sen naisen lapset ole sen miehen, joten ei se isänpäivä juhlinta sillonkaan onnistu!
Jos mies on tehnyt yhteisiä lapsia ex vaimon kanssa, niin sitä tosi asiaa eimuuta mikään etteikö he olisi isä ja äiti jatkossakin!!! Ei se isyys ja äitiys mihinkään katoa! Jos yhdessä tehdään lapsia, yhdessämyös juhlitaan, kaikki lasten synttärit, joulut juhannukset ym joulut ja isän aitien päivät ja mummojen ja vaarien.
Eihän ketään omasta suvusta pois heitetä, vaik ei yhessä asutakkaan!
Sinä et kuulu eron jälkeen enää miehesi sukuun, eikä sinulla ole mitään laillisia oikeuksia miehesi tai hänen perheensä suhteen. Lapsesi sen sijaan kuuluvat. Voit tarkastaa asian vaikkapa juristiltasi.
Ex-miehelläsi ei ole mitään velvollisuutta viettää juhlapyhiä sinun kanssasi, jos ei itse halua. Luuletko tosiaan, että jos exäsi solmii uuden liiton ja saa mahdollisesti vielä lapsiakin, istuisit sinä heidän kanssaan samassa ruokapöydässä? Vai oletko niin sairas, että oletat miehen laittavan vaimonsa ulso odottamaan, kun te kaksi vietätte juhlaa yhdessä?!
Vai oma suku? Ex-miehesi vanhemmatko ovat nyt sinunkin vanhempiasi vai oletteko serkkuja keskenänne? Sinun sukulaisuutesi loppuu eroon, mutta lastesi ei.
Vanhemmuus ei tietenkään lopu eroon, mutta se tarkoittaa sitä, että huolehditte lapsista tahoillanne yhdessä toimintatavoista päättäen. Ei meidän kotona ainakaan kummankaan exät ole pyörimässä.
Puheistasi päätellen ette ole eronneet, liikutte jossain välimaastossa. Mies käy ilmeisesti hakemassa seksuaalisen tyydytyksensä muilta naisilta ja käy ottamassa sinun luotasi muun huolenpidon. Huh!
Meillä on sama nimi ja samat ystävät tutut ja lasten kummit. Kyllä mä olen tervetullut miehen sukulaisiin siinä missä ennenkin. Ei mua ole kukaan ajanut pois.
Joulukin menee appivanhemmilla juhlien. Joten älkää olko katkeria siitä ettei teitä hyväksytä. Kaikilla ei ole niin.
Lasten synttäreillä käyvät kuin me heilläkin.
Miksi suku pitää erottaa toisistaan jos mies yllättäen jättää kaiken taakseen? Ei munmielestä.
Anopinkanssa lenkitellään, meillä on ainakin suku tallella.
vietämme isäinpäivää MEILLÄ ja hänen lapsensa tulevat meille isäänsä tapaamaan! Mieheni ei todellakaan mene ENTISEN vaimonsa ( olkoonkin niiden lasten äiti ) luo isäinpäivää viettämään!
Mieheni haluaa viettää isäinpäivää OMASSA KODISSAAN!
Miten mieheni isäinpäivä kuuluu minulle? No, niitä vietetään MEIDÄN YHTEISESSÄ kodissa. Ja minähän ne kahvit keitän ja passaan sitten koko tämän porukan!
- ja arvaa mitä: meillä on lisäksi hauskaa yhdessä!
..jos ajatellaan isänpäivän viettoa muutenkin kuin aamuisena kahvin sänkyyn kiikuttamisena, niin silloin kyllä ymmärrän entisenkin läsnäolon, mutta sitä en kyllä edelleenkään käsitä, että miten mielestäsi sen entinen voisi olla sen isänpäiväaamun rituaalin hoitamassa..? Ehkä olen vain ahdasmielinen. Tai sitten vain ajatteluni onkin vapaanpaa kuin sinun, sillä meillä kyllä vietettiin isän- ja äitien päiviä myös isä- ja äitipuolien kanssa. Mutta jokainen tietenkin omalla tyylillään, enhän minä ole mikään toisten toimintatapoja muuttamaan. Mutta jos tytärpuoli meillä olisi isänpäivänä, niin luulenpa että me koko poppoo oltaisiin sitä mieltä, että minä ja tyttö ne kahvit vuoteeseen vietäisiin.
ja kun kysyit että miten jotkut isänpäivät liityy miehen tyttöystäviin(/vaimoihin) niin en minä ymmärrä kyllä sen enempää miten ne entiset tyttöystävät/vaimot siihen liittyvät. Se päivähän on ISÄN päivä. Entä sellaiset perheet joissa äitiä ei olekkaan, eikö ne saa juhlia isänpäivääkään lainkaan? Isä ja äiti he toki ovat, sen myönnän, mutta isä ja äiti sille lapselle, ei toisilleen.
Ja myöskään tuo juhlien yhdessä juhlinta ei mennyt ihan jakeluun.. Jos ajatellaan että aikaisemmin joulut on vietetty naisen vanhempien luona, niin pitäisikö mihen mennä myös jatkossa sinne joulut juhlimaan ja uuden puolison juhlia joulu yksin kotona (entiseen anoppilaan tuskin tervetullut)? Tai sama tietenkin myös toisinpäin.
Tietenkään ei ketään "suvusta pois heitetä". Minusta on hirmuisen hienoa, että ihmiset osaavat erota ystävinä, ja melkeinpä vieläkin hienonpaa se, ettei aikoinaan syntyneet sukulaissuhteet katkea eron myötä.
..etten olekkaan ainoa joka ei moista ajattelutapaa ymmärrä. :) kerkesin jo miettiä, että olenko todellakin liian ahdasmielinne entisten suhteen.. :D
.. sanottuna se melkein kuulostaakin ihan järkevältä (suurelta osin) mutta aikaisemmassa viestissäsi annoit ymmärtää, ettei miehen uudella ole sijaa mihinkään, sillä hän on sinun lapsesi isä, ja hänen sukunsa on sinun sukusi ja juhlat te vietätte keskenänne.
..tähän puhujaan yhdyn kyllä täysin!!!
..entäpä jos miehesi asuisikin yhdessä uuden naisystävänsä kanssa, niin menisitkö sinä myös edelleen viettämäään isänpäivää entisesi luo?
Oletan et se tyttöystävä sitten poistuu koska asia ei koske hähtä! mutta ei hätää, ei lasteni isällä ole naista.
..voi olla tosissasi tuon kommentin kanssa..????
vaan kysymättä mitähän mieltä mahtaa olla ex miehesi siitä?? ja tuskin ajaisi tyttöystääväänsä pois sen takia..=)mutta toisaalta ex miehesi isänpäivän vietto ei kosketa sinua yhtään sen enempää kuin oletettua tyttöystävääkään. Ja mistäs tiedät ettei ole naista, sinulleko hän raportoisi ensimmäisenä siitä??
lastensa silmien edessä, niin voisinpa sanoa, et kovinpa pahaa tekee omille lapsilleen! Mitähän mahtaisi lapsensa ajatella jos isä heittäisi heidän äitinsä pois tai laittaisi oven nenän edestä kiinni. Luulen myös etteivät lapsetkaan sillon sinne jäisi.
Mennyt on mennyttä eikä eksillä ole mitään syytä luuhailla toistensa nurkissa. Oli sitten arki tai pyhä. Taitaa vain vanha suola janottaa ;)
Sivistyneet ihmiset eivät vedä ovia kiinni toisten nenän edestä, ellei pyrkijä ole joku todella skitso kirveen kanssa. Mutta sivistynyt ihminen ei myöskään tuppaa itseään toisten huusholliin kutsumatta, varsinkaan, jos on pienintäkään syytä olettaa saapumisellaan luovan vaivaantuneen tai kiusaantuneen tilanteen.
On olemassa viritelmiä, joissa kaikilla osapuolilla on luontevat välit eikä ketään kiusaa, vaikka kaikki eksät ja nyksät istuisivat yhteisen pöydän ympärillä. Sellaisesta tilanteesta ei tässä tapauksessa kuitenkaan voi olla kyse, mikäli odotetaan uuden puolison poistuvan omasta kodistaan eksän oikkujen mukaan.
Kehtaisitkö itse mennä kutsumatta viettämään exäsi isänpäivää??? Taas kerran täytyy todeta että kiusa se on pienikin kiusa... ettekö koskaan opi!
röyhkeydellä varustettu henkilö painuisi vaikka linnan juhliin kutsumatta :D
erehtyisi pimputtaan ovikelloo, aikeissaan tulla viettämään minun,uuden puolisoni ja lapsieni kanssa isäinpäivää, saati neinaisi vielä tulollaan syrjäyttää puolisoni, niin soittaisin valkotakkiset paikalle!!!exälläni ei ole mitään asiaa kotiimme, oli lapset täällä taikka ei, ja hänelle ei kuulu elämäni enään mitenkään, joten oven ulkopuolelle jäisi!!!
mikseiköhän minulla, miehellä käy ajatuskaan että tekisin samoin, kun he viettävät äitienpäivää siellä.
kyllä on maailma taas sekasin joillain, ja vielä lapsetkin vietäis pois jos kutsu ei kävisi!!siellä taas yksi naisexä joka ajattelee lapsen etua!!selittäisit sitten lapsillesi, että ette ole oikeutettuja viettämään isin kanssa isänpäivää kun äiti ei päässyt mukaan!!mietitääs taas.
tuommoisen henkilön ex puolisolla ole uutta tyttöystävää tai ainakaan henkilön tiedossa!!:)
itse aiheuttaman tilanteen! Jos ei osaa elää ja olla ihmisiksi sellasten ihmisten kanssa, joilla on ollut jotain yhteistä, niin aika heikko on mies. Miten sellainen pystyy enää solmimaan suhteitakaan, jos ei ymmärrä omien tekojen seurauksia.
Ei kaikki menneisyys ole pois pyyhitty, mitään itse aiheuttamaa tilannetta ei saa takasin. Mies jos ei kykene kohtamaan ihmisiä joille joskus on aiheuttanut tuskaa, saa syyttää vain itseään, ja koittaa elää itsensä kanssa. Turha siitä on syyttömille kiukutella ja heille kostaa.
Jos ei siihen kykene, pitää miettiä jo aiemmin, että haluu elää ja olla yksin, eikä alkaa suhteita, joista joskus saattaa syntyä vaikka lapsia.
On kumma että mies luulee pääsevänsä kuin koira veräjästä, ilman että miettii omia virheitään. Mutta sellasia miehiä on olemassa, niitäon vain vaikea tunnistaa etukäteen ennekuin virhe on jo tapahtunut.
kun liitetään tää viestisi niin ei kai miehen ole pakko viettää ja kutsua exäänsä juhlimaan esim.isänpäivää luokseen jos ei halua!!!ei se ole mitään asennevikaa..pääasiahan on että viettää lasten kanssa ko.asiat, mitä sitä exää siihen sotkemaan mukaan!!!eikä se tarkota että jos ei halua exää elämäänsä, ei halua lapsiakaan!!
elämänsä vastoinkäymisä niin, että lasten äiti ei merkitse yhtään mitään, hän joka myös miehen lapset hoitaa ja kasvattaa, on mies henkisesti epäkypsä yhteenkään uuteen suhteeseen.
Kyllä aikuinen mies pitää olla aikuinen mies, ja tunnustaa omat virheensä. Jos siihen ei pysty, olkoot yksin loppuelämänsä. Ei ihme että moni eronnut mies pyörittää useita naisia samanaikasesti sitoutumalla mihinkään enää. Ne miehet jotka ymmärtävät ja tuntevat itsensä, ovat edelleen naimisissa, tai ainakin kohtelevat ex vaimoa kunniakkaasti, ei potkien pois. Mutta tuskin he yksin siihen on syypäitä, kyllä ne pörräävät naiset ovat suurin syy siihen, miksi mihen tunnelämä ja ihmisten kohtelu ovat muuttuneet tai loppuneet täysin. Osa miehistä on niinyllytyshulluja, etä uskovat kaiken, kun joku vähän vikisee...!
Siis tarkoitatko, että koska mies on halunnut jättää sinut, et anna kostoksi tavata omia lapsiaan ilman sinua missään tilanteessa? Kuules "lady", jos miehesi ilmottaisi tilanteesta lastenvalvojalle ja veisi asian oikeuteen, häviäisit siinä 10-0. Et ole äitinä ja entisenä (huom. ENTISENÄ) jumalatar, jolla on oikeus säädellä joka asiaa.
joku toinen, joka ei kykene elämään aikuisten tavoin.
Ryhdistäydy nainen, jätä lissuilut ja hanki elämä. Elämä johon eksät eivät kuulu muuten kuin yhteisten lasten asioista sopimisen verran.
Säälittävää tuommoinen kynsin hampain menneessä riippuminen. Vahingoitat vain itseäsi sillä. Niin, ja lapsiasi. Muut vain hymähtävät säälivästi.
etkä ole pitänyt puoliasi, ei se merkitse sitä, ettei muut pidä omia ja lasten puolia.
Minä en ikimaailmassa kehtaisi tai ylpeyteni sallisi tunkeutua entisen mieheni uuteen kotiin isänpäivän viettoon. Lapseni kyllä menevät isänsä luo ja minä oman isäni, sillä eihän minulla ole enää mitään tekemistä exäni kanssa toisin kuin lapsillani. Ihan uteliaisuudesta kysyn sinulta, että miksi ja mitä sillä saavutat?
Ex-vaimo yritti samanlaisia vilunkinkonsteja: jos et jatka parisuhdetta kanssani tai vähintään käy hoitelemassa muutaman kerran viikossa, et näe lapsiasi. Kävin pistämässä mokoman kuriin sosiaalitoimistossa. Olisin muuten menettänyt lapseni ja lapset isänsä. Se taitaa käydä monilta naisilta helposti.
lapset kasvatetaan, eri osotteista huolimatta..siksi lapset tapaa etävanhempaa ja viettävät aikaa siellä, mikäli vain äidille passaa!!!ei kuule siinä tartte kunnioittaa exää, että hoitaa lapset, samassa mies sen pystyisi tekemään aika usein, tunkematta ex emännän kotiin keittelemään äitienpäiväkahveja että olisi aikuinen..
ja en ymmärrä, miten tunnustaa omat virheet, että on aikuinen mies??mitä nämä virheet mielestäsi on?ero? lapset?? ei ne kuule aina ole yksin se miehen virheitä, josta häntä pitää loputtomiin rankaista!!
kyllä minunkin mieheni kohtelee exäänsä,lastensa äitiä ihan hyvin, ilman liiallisuuksia kumminkaan, riittää kun on kohtelias, eikä tartte palvoo maata exän jalkojen alla.Eikä todellakaan osoita olevansa epäkypsä kun ei kutsu exää kylään kotiinsa, tai juhlistamaan isäinpäivää, joulua tms. eikä exä varmaan odotakaan vastaavaa!!sitten kai joulutkin pitäisi tanssia porukalla kuusen ympärillä, kun sekin lasten juhla, eihän siihenkän voi sekoittaa muita.no joo, meillä miehen lapsi joka toisen joulun äidillään, joka toisen isällään, eikä mitään ongelmia!!!
kai se olisi epänormaalia enemmänkin kutsua ex muija isäinpäivää viettään, mitäs jos sillä uusi puoliso ja yhteisiä lapsia niin mihis se exän puoliso tungetaan lapsineen???
ei ole koskaan mitään vikaa, eihän? Oma exäni mollasi ja alensi minua vuosikaudet, koskaan en osannut mitään tai ollut missään hyvä. JOs osallistuin vieraiden läsnäollessa keskusteluun, olin kärkäs. Jos olin hiljaa, olin epäkohtelias tuppisuu. Jos tein ylitöitä, en välittänyt perheestäni. Jos lyhensin työpäiviäni, en tuonut perheeseen riittävästi rahaa. Niin tai näin, aina nolla ja tätä kuuntelin vuosikausia. Jopa exän sukulaiset ihmettelivät, miten jaksan. Enkä yhtenä päivänä jaksanutkaan vaan pakkasin tavarani ja sanoin, että nyt tämä nolla poistuu elämästäsi.
Sen jälkeen riitti porua, miten olinkaan voinut hajoittaa täydellisen avioliiton. Niin, täydellisen? Ehkä naisen mielestä, joka nautti alistamisesta. Kumpi meistä siis on syypää eroon, minäkö yksin? Ja minunko pitäisi luopua lapsistani, jota olen rakastunut ja hoivannut siinä missä äitikin. Eikö sekin ole miehelle jo riittävän kova hinta, että ei asu enää lastensa kanssa joka päivä ja näkee vain viikonloppuisin ja juhlapyhinä?
Mutta on miehiä, jotka eivät edes suostu puhumaan ongelmista vaan pitävät pakoa parempana vaihtoehtoina. Itse on vaikea nähdä omia virheitään, siksi niistä on puhuttava heti. Itse olen hyvin vanhva persoona, ja tiedän etten helpolla anna periksi. Jos ihminen antaa mollata itseään, eikä koskaan pistä vastaan, niin siinä jää jyrän alle, kun toinen huomaa ettei vastapuoli edes keskustele asiasta, vaan hyväksyy. Liiton hajottamiseen tarvitaan kaksi useimmiten kolme! Sillon jos liitto hajoo kolmannen käskystä, ei ero ole perusteltu, vaikka toinen olisikin jäänyt jyrän alle. Ennemminkin sillon paetaan, mutta jos liitto hajoo yhteisestä sopimuksesta, ja kaikki asiat on selvitetty, useimmiten kumpainen osa jatkaa omaa elämäänsä asiallisesti ja toista mollaamatta.
ex-mies!!!
se että minun mieheni ei koskaan ole rakastanut lapsensa äitiä, mutta lastaan sitäkin enemmän, ei tarkoita sitä että olisi jotenkin huono isä, vaan päinvastoin!!tottakai tuo exä on kaikenaikaa häärinyt mieheni elämässä lapsen äitinä, mutta osaa kunnioittaa myös meidän elämää, ja sitä että isänpäivillä ei meillä ole kahvinkeitossa!!me olemme pystyneet sivistyneestio keskustelemaan äidin kanssa tulevista lahjoista, ja näin takaamme lapselle ja isille ihanan yhteisen isänpäivän, minä autan lasta meillä sen valmisteluissa, äiti taas tekee lapsen kanssa omalle isälleen ym.kortit jne..minä taas täällä isille, ja mieheni isälle, ja toimii hyvin!!
samoin kun kunnioitamme heidän äitienpäivää, mieheni ei pyri heille kahvinkeittoon, sen sijaan kortti ollaan äidille joka vuosi tehty, sekä lahja, ja lapsi on onnellinen!!en ymmäsrrä miksi nämä eri osoitteissa asuvat vanhemmat pitäsi saada saman katon alle ko.juhlina, olisin minäkin kai seonnut erolapsena aikoinani jos vanhempani olisivat yhdessä tiettyinä juhlapyhinä uusine puolisoineen, ja sitten erossa muuten.
erottaa omasta perheestä! Pääasia että muilla on hauskaa ja he ovat onnellisia, mutta lapsen onnesta ei kukaan välitä.
Onnellisin lapsi on se, jolla on molemmat omat vanhemmat eikä kukaan muu sekoita heidän elämäänsä.
Lapsi vaan kulkee kuin sumussa mukana, muttei iloitse enää mistään, kun hänestä ei välitetä. Surullisia lapsia on niin paljon, että en ymmärrä miksi kukaan ei sitä huomaa. Omat vanhemmatkaan eivät enää välitä kuin omasta onnesta. KUn hänellä on hyvin oletetaan että laspsellakin on, vaikkei olekkaan. Mutta viis siitä.
isänpäivän viettoon? väitätkö että lapsi on onnellinen VAIN jos saa elää ja viettää isän-ja äitienpäivät biovanhempiensa kanssa??kaikilla tähän ei ole mahdollisuutta, jossain tapauksissa on jopa toinen vanhemmista menehtynyt tai muuta kamalaa, tällöinkö lapsen onnea horjuttaa jos ei toinen vanhemmista elä vain yksin loppuelämäänsä, ettei vain lasta sekoita se että myös vanhempi on onnellinen?? ja tottahan se on, jos aikuinen on onnellinen ja tasapainoinen,heijastuu se lapsiinkin, ei kaikkea onnea ja tyydytystä voi aikuinen saada lapsen kautta,vaan on omatkin tarpeet olemassa.
jos meillä jätettäs isänpäivä viettämättä sen vuoksi etteivät biovanhemmat asu ja elä yhdessä, tulisi lapsi siitä onnettomaksi, ja väitän että siitäkin jos biovanhemmat eläisivät onnettomina toistensa kanssa vain lapsen takia yhdessä, kyllä se heijastuisi ennemmin tai myöhemmin!!
ja ikävää kun tätäkin palstaa lukee, hyvin usein ne onnettomat exät hankaloittavat kaikkien elämää lasten varjolla, ja esim.jos isä rakastunut uudestaan, exä se vie vaikka lapsen isin elämästä, jos ei itse sopeudu tilanteeseen, tätäkö on lapsen etu??
..edelliseen?
Sinun miehesi ja hänen ex-vaimonsa ovat aikuisia ihmisiä, jotka ovat päässeet eronsa yli.
Heidän ei tarvitse tehdä kiusaa toisilleen, niin silloin asiat luistavat normaalisti.
Kaikki eivät tähän kykene ja se on surullista.
Lasten verukkeella tunget ex-miehesi luo, aika härskiä!
Hae ihmeessä apua ja koita päästä erostanne yli. Katkeroitat itsesi ja lapsesi tuollaisella käytöksellä.
Toki on kohteliasta käydä sanomassa lastesi isälle hyvät isänpäivät, mutta kyllä aikuisella pitäisi sen verran olla järkeä päässään, että poistuisi sen jälkeen.
Ihme lusmu tuo exäsikin on, jos antaa ex-muijan pompottaa.
Ei mikään ihme, ettei häntä ole kukaan muu huolinut...
Ja sinäkö osaat täysin objektiivisesti analysoida, mikä on lapsen paras, ilman että katkeruutesi vaikuttaisi tapaasi ajatella ja toimia? Aikaisemmista kirjoituksistasi päätellen olet katkera erosta (mihin on tietysti oikeus), etkä hyväksy minkäänlaista muuta perhemallia, kuis se mihin sinä olet aikoinasi sitoutunut ja tähän samaan kaavaan pakotat lapsesi. Vanhemmus ei kuitenkaan pääty eroon, eikä uusi parisuhde edellytä luopumista lapsista. Tai vastaavasti hyvä vanhemmuus ei edellytä parisuhteesta luopumista.
Minutkin jätettiin ja sen kanssa on vain elettävä. Lapsilla on isä, joka on avioitunut uudelleen, enkä voi/halua millään muotoa kieltää lapsia tapaamasta isää ja tämän vaimoa. Aluksi tämä teki kipeää, mutta olen ajan kanssa asiaan sopeutunut ja samoin lapset. Mielellään käyvät isänsä luona ja avosylin heidät otetaan myös vastaan.
Kyllä jos mieheni eksä tulisi MEIDÄN koti ovelle lapsineen ja sanois et alas mennä muualle tää on nyt MINUN lasteni isänpäivä joka ei kuulu sinulle mitenkään niin nenille tulis.. Mieheni on lastensa isä olipa eronnut tai ei eikä se isänpäivä sillon sille eksällekkään kuulu yhtään sen enempää kuin minullekkaan.. LAPSILLE kuuluu mutta kummallekkaan eksälle eikä minulle kuulu.. mieheni kun ei kummankaan meidän isä tunnetusti ole.. Hyvät naurut kyllä sain tosta.. Kipee ja katkera pitää kyllä eksän olla kun tollasta ees ilkee suustaan päästää.. HUH HUH!! en äitipuoltanikaan ole isänpäivänä isäni luota pois ajanut.. koska päivä on MINUN ja ISÄNI ja äitipuoleni nyt sattuu siellä asunmaan... eikä muuten ÄITINI ollut mukana.. =)
Haluan pojan puolesta osoittaa miten mahtava isä hänellä on.:) Itse vielä sen verran tuore ihminen, ettei noita juttuja hahmota.
Lahjaa en osta, mutta muuta kivaa aktiviteettia yritän järjestää ja junailla niin, että isä pääsee rentoutumaan ja pojan kanssa viettämään sitä spesiaalilaatuaikaa. :)
kun lapsi vielä pieni ja kummiskin ymmärtää mitä isänpäivä on, niin vaikken hänen äitinsä olekkaan, eikä mieheni ole isä, silti kun lapsi meillä luonnollisesti isänpäivät viettää, niin valmistamme yhdessä itse tehdyn lahjan ja kortin, samoin papoille.Keitämme aamulla isille kahvit ja tehdään hienot leivät(kun kakkuu ei syö) ja viedään sänkyyn ja lauletaan..voi sitä riemuu kun isi avaa paketin, ja sitten kehutaan..sitten löhöillään kaikki sängyssä.
kyllä lapsi luonnostaan on äidillään äitienpäivän, ja tekee sillä samat äidin uuden miehen kanssa..eikä exä oleta että lapsen isä ryntää sinne kahvia keitteleen..haloo..kyllä sitä isänpäivää saa ja voi juhlia uusperheetkin, ei se mikään ydinperheiden specialiteetti ole..ja mitäs kun on niitä yhteisiä lapsia, vietänkö ensin isänpäivää minun ja miehen lapsien kanssa, ja sitten annan tilaa mieheni lapselle yksin..ehei..
kysehän onkin siitä että LAPSI MUISTAA OMAA ISÄÄNSÄ, minä vain hieman autan pikkusta..
eli siis kirjotusvirhe..NIIN VAIKKEN OLE LAPSEN ÄITI, EIKÄ MIEHENI OLE ISÄNI,niin silti meillä vietämme isänpäivää=) sillä mieheni on lapsensa ISÄ ja ansaitsee juhlan lapsen kanssa..=)
jonkun pienen lahjan. Onhan HÄN isä ja miksen muistaisi häntä vaikken itse äiti olekaan! Hänen lapsensa muistavat häntä omalla tavallaan ( kortti, soitto tms. )
Mitä siitä vaikkei ole lapsiakaan, tai vaikkei olisi sitä miestäkään! Nykysi on kaikki maholista! On perheessä kaksi äitiä, tai kaksi isää, ja lapsia on omia, toisten, yhteisiä, tulevia ja olevia! Ellei omaa isää niin naapurin isälle voi ostaa lahjan, tulee varmaan iloseksi! Sinne vaan kakkukahville! Juhlitaan vaikkei olisi aihettakaan, mutta kunhan juhlitaan, kun muutkin juhlii!!!
Meillä on mieheni kanssa molemmilla lapsia edellisestä liitosta, yhteisiä ei ole. Omat lapseni menevät isänsä luo isänpäivänä ja minä olen mieheni ja hänen lastensa kanssa kotona.
Minä auta miehen lapsia kahvin keitossa ja aamiaisen sänkyyn viemisessä. Tänä vuonna ostin myös miehelle lahjan, tosin ihan vain isänpäivän varjolla :)
Myöhemmin päivällä meillä on ollut tapana mennä syömään mieheni vanhempien luo ja jossain vaiheessa käväisen itsekseni oman isäni luona. Omat lapseni muistavat vaaria yleensä edellisenä päivänä.
Heh... juhliiko lapsettomat naiset isänpäivääkin? Ja äitienpäivää? Tää oli kyllä mulle ihan uutta. Taidankin lähtä viettämään hääpäivääni vaikken ole naimisissa...heh...!!
Täällä miekkoselle tärkeää että muksunsa tulee jos vaan mahdollista isänpäiväksi hänen luokseen. Toisin taas äitienpäivän kanssa..äitiä ei paljoa kiinnosta.
Kunhan pääsee muksustaan muutamaksi päiväksi eroon ja baanalle, oli sitten mitätahansa "juhlapäiviä"..
Sepä olisikin vinha ylläri jos exä tänne tupsahtaisi pullapussi kourassa..! :D hahaa.. Voisi tulla äkkilähtö..
- Sillä ei ole mitään asiaa meidän kotiimme.piste.
siksi aikaa kun mieheni lapset tulevat viettämään isäinpäivää?
Emme naiset vietä isänpäivää, vaan MIEHEMME, joiden kanssa asumme YHTEISESSÄ kodissa ja siksi miehen lapset tulevat tänne meille. Vai ostavatko omat lapsesi sinulle isänpäivälahjan ja kortin?! Vai vielä hullumpaa: ajattelitko mennä exäsi luo kahvia keittelemään miehelle ja hänen uudelle vaimolleen?
Olet sama henkilö, joka kirjoitteli jo tuossa aiemmin, Lissu. Kirjoitustyylistä ei voi erehtyä. Heh.
Ole vain vaikka kuinka lissu, niin koita edes hiukan koota itseäsi "juhliiko lapsettomat naiset isänpäivääkin". Kai sen nyt pitäisi tyhmemmänkin tajuta, että lapseton nainen ja mies voivat aivan taatusti juhlia isänpäivää, edellyttäen että isä on tiedossa. Nykyisin tietysti sekin on hiukan miten sattuu, mutta oma jälkikasvu ei todellakaan vaikuta suuntaan tai toiseen suhteessa isään.
Isänpäivähän se on ei miesten päivä!
just mulle tarkotettu viesti, mutta on mulla ainakin oma isä, joka asuu 400km:n päässä, ja ei oleta että tässä viimesilläni lähtisin hänen luokseen isänpäivää viettämään, soitto riittää! ja en koe kyllä olevani mitenkään ylimääränen omassa kodissanikaan, vaikka mieheni lapset tulevat isänpäivää tänne viettämään, niinkuin tapana..keitellään kahvit, annetaan lahjat ja vietetään hauska päivä..meillä lapset muistaa isää, minä vähän avittelen heitä, ja olen mukana juhlissa..=) en koe juhlivani siis miestäni!!!lasten äidin kanssa välit ovat kunnossa, eikä hänkään koe asian kun ihan luonnollisena, hän ja puolisonsa viettävät omassa kotonaan isänpäivää, jossa heidän yhteisiä lapsia sekä puolison eli isän lapsia..eikä kenelläkään mitään outoja fiiliksiä asiasta..ehkä jos pyytäisin exän meille isänpäivän viettoon, ja sanoisin että itse lähden pois, että se ei KUULU minulle, niin saattaisi pitää mua hulluna!!!
on? Säälittävämpää on, että pitää entistä vielä omanaan ja haluaa juhlia hänen kanssaan. Sinulla ei enää ole miestä, hän on jonkun toisen, mutta oma isä sinulla on ja pysyy. Sinunhan kuuluisi mennä oman isäsi luo ja lastesi oman isänsä, joka ei enää sinun elämääsi kuulu.
Luuletko todella, että jos kaksi ihmistä asuu yhdessä ja elävät parisuhteessa, juhlisivat juhlapäiviä exänsä kanssa?!!!
meillä ollut aina tapana, eikä kertaakaan ole väliin jäänyt. On vain sääli, jos omat lapset eivät voi näin kauan muistaa isäänsä. Mulla on ollut hyvä isä, mutta samaa ei voi kyllä valitettavasti sanoa lasteni isästä.
oma isäni asuu 300 km päässä ja kun käymme siellä, käymme mieheni kanssa yhdessä!
Sitäpaitsi jos lähtisin pois siksi aikaa kun mieheni lapset ovat meillä viettämässä isäinpäivää, olisi mieheni hyvin loukkaantunut. Eikös se isäinpäiväkin ole PERHEJUHLA? Kyllä minä olen perhettä ( vaimona) siinä kun ne muualla asuvat lapsetkin!
yhtä lailla tähän perheeseen kun mieheni lapsikin, ja kohtelen muiden lapsien kanssa ihan samassa arvossa, joten mihinkähän mun pitäs häipyy miehen ja minun lapsen kanssa, että isinpäivä pyhitetään isille ja etälapselle, ilmeisesti sitten yhteisillä lapsilla ei niin väliä..ja mitähän mahtas exän mies tuumata jos olis meillä isänpäivä aamuna viettämässä isäinpäivää, ja hänen miehensä sitten lasten kanssa kotona..niin tietty mä voisin mennä sen seuraks viettään isänpäivää, mun ja mieheni lasten kanssa, niin saatas pakka kunnolla sekasin, ja OIKEE isänpäivä etälapselle biovanhempineen!! hohhoijakkaa juu..
Kysymykseni on pitkä eikä suorastaan liity isänpäivään, joten toivon että joku varaa aikaa ja lukee sen lävitse...
Olen parisuhteessa minua huomattavasti vanhemman miehen kanssa, minulla itselläni ei ole lapsia, enkä koskaan aikaisemmin ole seurustellut kenenkään kanssa jolla niitä olisi ollut. Valintani on tämän asian suhteen ollut hyvin tietoinen. Nyt kuitenkin on niin että miehelläni on poikalapsi ja ongelmia hänen tapaamisen suhteen, sillä lapsen äiti ei halua niiden sujuvan sopimuksista huolimatta. Koen itse tämän ongelmatilanteen positiiviseksi. Sillä vastoin kaikkea moraalia ja etiikkaa en kykene pitämään pojasta. Jo viikkoa ennen tapaamista huomaan että niskakarvani alkavat nousta pikkuhiljaa pystyyn ja kun hän sitten on meillä niin olen suunnattoman huonotuulinen. Tiedän kyllä hyvinkin että lapsi kuin aikuinenkin tämän vaistoaa, silti mitä enemmän naama vääränä yritän hymyillä ja esittää jotain mitä en ole niin huonotuulisuuteni huomaa jo päällepäin. En tiedä enää mitä tehdä tunteilleni, sillä en ilmeisesti kykene niitä muuttamaankaan. Jonkin aikaa sitten sain selville että odotamme mieheni kanssa yhteistä lasta ja tämä tietoisuus on tavallaan lisännyt tunnetta että "pysykööt poika oman perheensä luona ja antakoon meidän olla oman perheen parissa rauhassa" Järkyttävää, TIEDÄN mutta siksipä juuri kirjoitan ja toivon että jokin jolla mah. on samankaltaisia kokemuksia/tuntemuksia jakaisi niitä...
Ongelmasi aiheuttaa varmasti paljon keskustelua, mutta ei kuulu tähän ketjuun...
..toivon minäkin. Aloita siis uusi keskustelu, kun aihe on kyllä mielenkiintoinen ja puhuttavaa riittäisi, mutta niinkuin itsekkin huomasit, ei kysymys oikein tähän viestiketjuun kuulunut.. :)
Jään siis mielenkiinnolla odottelemaan uutta keskustelua esille nostamastasi aiheesta. :)
vielä..vai että nämä juhlat siis pyhitetty vain lapsen biovanhemmille..kertokaas miten meillä pitäs juhlia, kun on yhteinen lapsi ja miehen etälapsi??menenkö minä siis jonnekkin maanpakoon ensin yhteisen kanssa, että se exä lapsineen tulee juhlimaan isän kanssa isänpäivän, ja vie sitten lapsen mennessään, että me voimme juhlia sitä yhteisen kanssa???kun minä uutena puolisona en kelpaa juhlimaan oman lapseni kanssa isänpäivää hänen isän kanssa koska se kuuluu hänen etälapselleen ja ex muijalleen..mitä mitä..höpö höpö..ensin vaahdotaan että lapset on aina tasavertaisessa asemassa, mutta sitten yhtäkkii se onkin jotenkin väärin viettää isin kanssa isinpäivää, kun uusi puoliso paikalla..joo täytyskö ehdottaa exälle että tulee jo la tänne yöksi, että on aamulla valmiina täällä, niin minä lähden lapsineni vaikka hotelliin, vai kuulukso munkin viettää yht.isinpäivää yhteisen lapsemme ja isän kanssa, mutta mihis sitten se exä???hohhoijaa taas..
laita minulle sähköpostia. Olisi ihan mieletöntä vaihtaa kanssasi pari sanaa.
[email protected]
äsken, eikä isä muistanut puhelimitse, ei kortilla ei lahjalla, ei mitenkään. Joten helppo unohtaa meidänkin isänpäivä! Taitaa uudet kapakkatuttavuudet viedä voiton omista lapistaankin.
aamuna täällä mieheni lapsi, sekä tuttavaperheen lapsi, koska tuttavaperheen vanhemmat haluavat bilettää lauantaina, tulee lapsi meille yökylään..että näinkin voi käydä ydinperheissä, että se vanhempien mukavuuden halu menee lasten edelle.
mutta erikseen voivat ja ne isin uudet naiset? Aviopuolisoille huvittelu ei ole sallittua! Niinpä!
Minusta ei ole mitään väärää jas vanhemmat käydät joskus ulkona!
Miksi sallittua vain eronneille ja muille?
vaan sitä kun tässä nyt moralisoitu tätä eronneiden tapaa viettää isänpäivää, ja ettei se kuulu kun ydinperheille, niin sitä ajoin takaa!!!eli siis tuttavaperheemme joka juuri ydinperhe tuo lapsen la-su yöksi meille, jotta pääsevät yhdessä rentoutuun, ja tämä ko.sunnuntai on ISÄNPÄIVÄ jolloin se ydinperheen vanhemmat heräävät krapulassa kotoaan, ja heidän lapsensa viettää isäinpäiväaamun meillä uusioperheessä..tajusit kai että tähän viittasin,kun ketjussa kyse isänpäivästä!!!eli tarkotus oli sanoo ettei ne ydinperheellisetkään täydellisiä ole!!!ja henk.koht.en lähtis juhlimaan ja antaisi lapseni herätä isäinpäivänä mistään muualta kun kotoaan ja viettää isäinpäivää!!!!taas yksi lukihäiriöinen..ihan sama oikeus kaikilla juhlia,yhdessä ja erikseen, mutta kun ketjussa moralisoidaan ettei uudet puolisot kuulu isänpäivään mitenkään, että se kuuluu vaan biovanhemmille, mutta tässä tapaus jossa biovanhemmat ennemmin juhlivat välittämättä siitä isänpäivästä!!!
Omia lapsia ei ollut,mutta miehellä oli kaksi lasta. En minä lahjoja ostellut mutta isänpäiväaamuna jeesasin lapsia kahvinkeitossa ym.mutta onnittelut lapset hoitivat itse.
Eksä ostakoon jos ostaa!