Hiljaisuudelle annan käteni
ja yksinäisyydelle sydämeni.
Suljen avoimia ovia,
tiiviisti suljen
ja lukitsen.
Minun ei enää tarvitse yrittää olla
enempää kuin olen
eikä vähempää.
Tämä ei ole luovuttamista
vain totuuden hyväksymistä
ja rauhaa.
Ripsien ei tarvitse enää kestää
turhautuneiden vesien painoa
ja säästöön jäävät nenäliinarahat
aion käyttää
runokirjoihin
ja silkkilakanoihin.
ja yksinäisyydelle sydämeni.
Suljen avoimia ovia,
tiiviisti suljen
ja lukitsen.
Minun ei enää tarvitse yrittää olla
enempää kuin olen
eikä vähempää.
Tämä ei ole luovuttamista
vain totuuden hyväksymistä
ja rauhaa.
Ripsien ei tarvitse enää kestää
turhautuneiden vesien painoa
ja säästöön jäävät nenäliinarahat
aion käyttää
runokirjoihin
ja silkkilakanoihin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En ole ottanut tavakseni vastailla juurikaan runoihin jotka eivät juurikaan sisällä mitään muuta kuin hölynpölyä, mutta kummallista kyllä tämä nyt sitten saa minut avautumaan eksistentiaalisesti.
Olet tietenkin jossain käännepisteessä jossa paska alkaa aivan oikeasti tuntua paskalta. Tässä maailmanhälyssä ja kakofoniassa on hyvin vaikea ajatella selväjärkisesti ja siten, että sen itsekin ymmärtäisi, ja etenkin että kaiken tämän voisi pukea sanoiksi jotta sen itsekin näkisi.
On täysin järjetöntä antaa toisellisuuden vaatia sisintäsi, sillä sinä olet maailmasi tärkein asia.
Eikä suinkaan ole maailman tärkein asia kirjoittaa maailman kaunein ja koskettavin runo, vaan elää se runo kirjoittamatta sitä koskaan ylös.
Erinomainen idea tuo säästäväisyys, mutta käyttökohteita vielä mieti.
Ehkä sinulta jäi näkemättä eräs avoin ikkuna aivan edessäsi, juuri siinä kohtaa johon et tällä hetkellä kellaristasi katso.
Muuten en osaa runoasi analyseerata, kun en ole mikään runoilija. Tai sitten sinä olet runoilija, ja minä menin rytisten metsään.
Kiitos ajatuksiaherättävästä kannanotostasi. Arvostan sitä suuresti.
Et Sinä rytisten metsään mennyt; käännepisteessä olen ja elämäni merkityksiä etsin. Tänä aamuna olin lähdössä tärkeään seminaariin ja suihkun jälkeen hiuksia kuivatessani nousivat sanat: "Hiljaisuudelle annan käteni..." Lopputekstin kirjoitin alustuksia kuunnellessani!
Otsikon kysymysmerkki kuvastaa ehkä sitä avointa ikkunaa, jota en pysty vielä näkemään. Niin, ja nästyykisäästöjen käyttökohteet saattavat vielä muuttua, koska paperinenäliinat ovat kuitenkin suhteellisen edullisia!
Kiva kuulla että joku muukin nyrjäyttelee aivastaessaan niskojaan.
Mä käytän vain talouspaperia, siihen mahtuu kauhiasti tavaraa.
Olet hyvä keskustelija...sinuutesi tulee esille runoissasi. Jatka, Sinulla on voimaa tuntea ja aistia...elät!!!
Kaikkea hyvää Sinulle, ehkä vielä törmäämme.
Hoon päälle en koskaan yritä, samurairunoista voisimme joskus keskustella..
Onne matkallesi
Gai-Jin