Joskus sitä ei edes tajua,kuinka vähän aikaa toiselle antaa,samaan kuoppaan tipuin itsekkin.Mikään ei ole itsestään selvää,eikä ainakaan ikuinen rakkaus,sen eteen täytyy tehdä niin paljon jotta se kukoistaa.Onneksi tuli tajuttua,nyt on hienoa laskea tunteja kun rakas tulee työmatkalta,ihan kuin joskus silloin kun tavattiin ;)Huolehtikaa rakkaistanne ja rakkaudestanne,kaikki voi kadota pieniksi sirpaleiksi taivaan tuuliin hetkessä.Ei mulla muuta taas,jotta moi vaan =)(lue:kirjoittanut älyttömän onnellinen)
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 25 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
sitä on sitten alotettu se pikkujoulun juhlinta varas lähdöllä.
Nyt en ihan tajunnut mutta...
sitä työhön menoa. Rakkaasikin jossain vaiheessa tajuaa elättävänsä perheensä yksin ja siinä voi työmatkat yhtäkkiä pidetä.
Hienoja muistutuksia. Tänään juuri kun oltiin kurssilla, niin juttelimme muutaman kanssa näistä rakastumisjutuista tauolla, siellä kun oli yksi vastarakastunut kollega joka on niin säteilevän onnellinen, että hehkuu kilometrin päähän eikä tarvitse heijastinta pimeällä. :D
Itse mietin, miten ihanaa on kun se ensimmäinen pahin rakastumisen huuma on mennyt ohi; me olemme olleet miehen kanssa yhdessä vasta vähän yli 2 vuotta ja ensimmäisen talven asuimme erillään. Se oli raskasta, jatkuvaa kaipuuta, jatkuvaa ajamista toisen luokse, jatkuvaa eroamista (siis arjen ajaksi). Meille muutenkin alku oli henkisesti raskasta, ja kuukausi kuukaudelta se muuttui paremmaksi, luin jälkeenpäin yhdestä kiinalaisesta horoskooppikirjasta että meidän merkkiemme suhde menee nimenomaan näin, en tiedä oliko se sattumaa vai onko niissä jutuissa jokin perä. Minusta on joka tapauksessa ihanaa kun suhde "seestyy" - mutta sitten tuleekin vastaan se valtava sudenkuoppa: kumppanista ja suhteesta tulee "itsestäänselvyys".
Nyt olen ollut mielestäni - varmaan vähän siksikin kun on tullut pimeä ja kylmä - hyvin romanttisella päällä, ja on ihanaa kun molemmat taas haluavat lämpöä ja läheisyyttä oikein paljon. On ihanaa kun on lupa odottaa jotakuta kotiin työmatkalta.
Kyllä siinä se suuri riski on,että vaikka TIETÄÄ ettei saa pitää itsestäänselvyytenä ketään eikä mitään,niin sitenhän todella usein käy,onneksi asioita voi aina korjata jos ollaan ajoissa liikkeellä ja halua löytyy.Onnea teille vaan paljon tulevaisuuteenkin =)
onnea, lämpöä, rauhaa ja rakkautta - ja kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa. ;)
onneksi vetää vähän "eksyneetkin"yhteen :)
varmaan ihan totta ja aika luonnollista. Talvella sitä toista tarvitsee, ainakin lämmittämään varpaita ja kolaamaan lumia kaverina. ;)
Tää nyt ei ihan kuulu asiaan, mutta tuli vaan jostain syystä mieleen, että suomalaiset ulkomaille muuttaneet ovat kuulemma kaikkein ahkerimpia omien seurojensa perustajia. Suomiseuroja on siellä sun täällä ja suomalaisilla on suurin tarve löytää toisensa. Selitykseksi tarjottiin sitä, että kun suomalainen muuttaa jonnekin kauas, niin mitä hänen pitää ensimmäisenä tehdä viihtyäkseen ja pystyäkseen asumaan siellä? - No totta kai rakentaa sauna! Ja se tehdään talkootöillä, ja siihen on helpoin saada mukaan oman heimon ihmisiä, jotka tietävät, mikä sauna on. :)
Se oli vähän ohi aiheen. Mutta saunaan alkoi tehdä mieli. Pitää varmaan käydä näyttämässä kiukaalle tulitikkuja.
tulee tässä kuussa 33 vuotta täyteen avioliiton ihanuutta.
Tärkeintä on mielestäni toisen kunnioitus ja huomioon ottaminen. Lasten ollessa pieniä arki tulee nopeasti liittoon ja elo muuttuu totaalisesti. Siinä on tasapainoilemista usein, kun olette äiti ja isä, silloin on todella tärkeää olla myös oma itsensä ja antaa toisenkin olla. Tasapainoilua ja velvollisuuksia. Olet äiti, olet vaimo, olet myös tytär, ja miehellä taas isä, aviomies ja poika.
Meidän liittomme yksi suuri voima on ollut yhteinen harrastus, joka kuitenkin on ollut Leolle koulutus voittoista koska hän pitää siitä ja minulle järjestelyä koiranäyttelyitä tekemässä ja suunnittelemassa, kokuksissa istumista ja sihteerinä toimimista. Yhteinen harrastus mutta omat puuhat eli ei olla kuljettu koko aikaa yhdessä jokapaikkaan.
Toivon Dava sinulle samaa kuin itselläni on. Yhtään ainokaistakaan päivää en ole katunut liittoani. Minä sain elämän arpajaisista päävoiton.
nykyaikana harvinainen onni,niin monesti erotaan heti kun tulee ristiriitoja.Kunnioitus ja huomioiminen,siinähän se on koko ydin.Toivon itsekkin että kestää kaikki myrskyt ja tuiverruksetkin kaatumatta,kyllä omiin arvoihini lukeutuu vahvasti se,että haluan jakaa elämäni sitten yhden ja saman ihmisen kanssa,aina se vaan ei tietty ole mahdollista.Vieläkin olen Realistin puolesta hyvin onnellinen,koska hekin pystyivät toivottomuuden jälkeen korjaamaan asioita.Lasten piirretyssä sanottiin hyvin:jos on tahtoa,löytyy keino :)
tällähetkellä. 2,5 kk avioelämää takana.
Toki yhteiseloa on kestänyt jo lähes 5 vuotta mutta nyt vasta uskalsimme seilata avioliiton satamaan.
Toivon meille sekä kaikille muillekkin pitkää ja onnellista avioliittoa.
Sekä upeita ja aurinkoisia talvipäiviä ja hyvää joulua kera riehakkaan, mutta turvallisen uudenvuoden! : )
sinulle ja tuoreelle liitollesi,meillä on 5,5 vuotta takana nyt,naimisiin...ei oikein kummankaan tyylistä =)
miten kallisarvoinen se toisen antama tuki esimerkiksi on...mulle se opetettiin taas eilen surun keskellä ja arvaa vain, että tulen sen muistamaan lopun elämäni.