kannattaako?

sitä mieltä että jos sinulla harrastus haittaa työntekoa niin älä ainakaan ryhdy kokoksi...
ja jos nyt kuitenkin aijot alalle varaudu siihen että palkka on pieni työtä paljon ja ainakin ravintoloissa helvetillinen työtahti ja stressi ja työajat painottuvat iltaan... lisiä tulet saamaan juuri senverran kun jaksat tehdä iltaa ja viikonloppuja.

Voit ylioppilaana lukea alan ammattikorkeakoulututkinnon. Kokki ammattina on keskiasteen tutkinto (=korvaa lukion). Saattaa olla, että jossain on myös ylioppilaskokkiammattikoulu kaksivuotisena, mutta se ei siis johda siitä eteenpäin. Restonomina voit mennä keittiöön (vaatii kädentaidonharrastusta) tai sitten muihin palvelualan esimiestehtäviin. Ainakin pääkaupunkiseudulla kyseeessä on Haaga-Helia AMK.

24v kokin ja keittiömestarin duunia tehneenä voin kertoa että.....
Kovaa duunia
Suhteessa huono liksa.
Harrastukset voit unohtaa.
Ystävät putoilee pois elämästä.
Parisuhteen ylläpito on lähes mahdotonta.
Jos ajattelit hankkia lapsia...unohda!
Valtaosa duunikavereista on jollain tavoin omituisia, se voi olla sekä että -!
Huumori alalla ja alan ihmisten kesken on kovaa, julmaa, pervoa, rajua, eli jos et kestä niin....
Kokin työ on n60% muuta kuin ruuan valmistusta.
Jos kuvittelet että kyökissä on kölvejä, tiskareita, apulikkoja, kuuraajia niin hei haloo ne hävis jo viime vuosituhannella.
Ja mikä parasta....vaikka tekisit annoksen täydellisesti, juuri niin kuin se kuuluu tehdä, voi asiakas haukkua sinut alimpaan helvettiin kaikkien kuullen ja sinä voit vain nöyristellä ja pyydellä anteeksi ja tunnustaa kuinka huono olet.

Mutta....jos kestät kaiken sen paskan ja et hajoita selkäsi polviasi päätäsi avioliittoasi voi kokin ammatti olla ihan hyvä vaihtoehto.
Tietysti täytyy sinulla olla myös tatsi tehdä ruokaa ja se ei ole ihan läpihuutojuttu!

PS. Sillä Restonomin tittelillä ei käytännössä ole mitään arvoa. Jos yrität sillä esittää jotain ensin se vanhempi kokki pyyhkii perseensä sillä todistuspaperilla sen jälkeen leivittää sen, paistaa sen ja pakottaa sinut syömään sen.

tervetuloa vaan keittiömaailmaan! Itse siitä haaveilin teininä kokin ammatista ja kokkikoulut tuli käytyä, mutta sitten kun arki koitti kokin hommissa niin eipä se nyt mitään herkkua ole! Sulla pitää olla helvetin hyvää paineen- ja stressinsietokykyä, joustavuutta työhön ja kokoajan kauhea kiire. Mieluummin kokki kuin restonomi. Ravintolapäällikön saappaisiin en ikinä astu, sillä jotkut firmat ajavat päälliköt täysin piippuun! Ja restonomeja ei kauhean mielellään palkata ainakaan kokin/keittiötyöntekijän hommiin, he eivät siinä duunissa kauaa viihdy.. Mutta jos keittiötyöt kiinnostaa mene ihmeessä opiskelemaan.. Kaikilla on erilaiset mielipiteet ja näkemykset asiasta, muuta sulla voi olla joskus toiset, jotkut pitää ja jotkut taas ei..

Ite en oo ravintola alalla, mutt veli ja ukko on.

Molemmat on ollu duunis suurtalouskeittiös ja ravintolakeittiös.

Ravintolakeittiös voi olla hiljasta pitkään - ei tilauksia, lehden lukua, röökin polttoa ja muodokkaitten tarjoilijoitten kans juttelua (jos ei ne oo hinteliä miehiä, mukavia silti). Sitte voi äkkiä olla hommia niin, että oksat pois. Kaikki haluu lehtipihvin klo.23 ja kokki paistaa. Työ on paljon iltaa ja viikonloppua.

Työpaikkakeittiö / suurtalouskeittiö: Etuna se, että voi saada päivätyön (hyvä juttu, ku on kersoja ja että saa viikonloput vapaata). Huonoa voi olla se, että teet hienon ruuan ja vedät sen cutteriin (vanhukset ja lapset), useissa työpaikkaravintoloissa on HUUTAVA keittiömestari, joka luulee, ettei sitä ymmärretä jos ei se huuda korvan takana täysiä. Sitte vie se pointti, että työmaaruokaloita voi kilpailuttaa minkä tahansa firman alle (amiga,sodexho jne.), että se vaki duuni voi heilua.

Toisaalta, näinpä kerran pikkujouluissa erään työmaaköökin (firman omistama) kokin palkkakuitin ja se oli 4000 euroo/kk, että kyllä siinäkin voi tienata, jos pelaa korttinsa oikein.

Ei oo pelkoa, että mun ukko tai veli pelais muutaku rentoo elämää ;)

Onhan sieki kai mahdollisuuksia tehä mitä haluu, edetä uralla? En tiedä.

...ajattelekaan kokiksi lukion jälkeen !!!!
itsekin olen ollut alalla 20 vuotta. tehnyt kokin ja vuoromestarin hommia (ravintola) ensin 14 vuotta, lukenut esimiehen erik.amm.tutkinnon, ollut esimiehenä niin yksityisellä kuin suurtaloudessa.
Saldo: -ensimmäiset 14 vuotta kirjeenvaihtoa aviopuolison kanssa jääkaapin oven välityksellä
- ei yhtään yhteisiä juhlapyhiä
- kavereita nähnyt tosi harvoin
- harrastaminen vaikeaa, jos viikonloppu/ iltamenoja, joutunut maksamaan työkavereille vuoron vaihdoista (kalliiksi tulee)
-vatsa paskana ( ressistä)
- ranteet ja selkä vaivannu jo 90- luvun alusta
- unettomuutta
- vaikka siirtyisi "normaaleihin" työaikoihinh, ei opi tavallista unirytmiä...
- ravintolatyö ei tullut enää kyseeseen perheenlisäyksen jälkeen 8et näkisi lastasi koskaan...)
- palkka ei ole häävi, (alalla pidetään tes.sin palkkoja normaaleina, vaikka tes on MINIMI)kokemusta saa olla sata vuotta eikä sekään välttämättä vaikuta...
- rankan työn lisäksi osattava ottaa palautetta vastaan (myös negat. vaikka mielestäsi olisit onnistunut...)

Ja sokerina pohjalla: olen alle 40, mutta luultavasti polvissa on rustonpehmentymätauti tai nivelrikko... (vain ja ainoastaan työn aikaansaannoksia..)ja tiedän liki kymmenkunta entistä työkaveria, joilta on leikattu jalkaa, kättä, olkapäätä rasitusvammojen/ kulumien takia jne...

Että arvaa HRAMITTAAKO, etten itse käynyt sitä lukiota aikoinani ?? Olisi helpompi päästä esim. alan opettajaksi tai kouluttajaksi tms..
Että mietihän vielä...

Työajat riippuu hyvin paljon siitä työskenteleekö suurtalous vai ravintolakokkina. Ravintoloissa on ne paskimmat työajat. Hyvin vkonloppu painotteista. Suurtalouksissa pääsee yleensä kohtuu aikaisin himaan ja duunia n. joka kolmas vkonloppu. Mutta hyvin paikkakohtaisia nämäkin asiat...

Lähdehän ihmeessä opiskelemaan kokiksi! palkka ei kylläkään tähän duuniin houkuttele....hmph

Töitä kyllä riittää, jos ei muuta sitten irtoa.

ammatin hyviä ja huonoja puolia (enemmistönä huonot). Työ ei millään alalla ole aina ruusuilla tanssimista, ei vaika niin väitetäisiin. Keittö työtä on monenlaista kuten olet lukenut. Huippu hetkiä tulee alalla kuin alalla harvoin ja toisille ei koskaan... Itse olen ollut raviontolassa töissä 20 vuotta ja voin sanoa että....pääsääntöisesti olen viihtynyt , toki tulee huonoja päiviä , huonoja työpaikkoja vastaan jos käydään asiaa ruotimaan syvällisemmin. Työkaverit tulee korvaamaan kaveripiirisi mikä on , no jokaisen päätettävissä hyvä/huono asia. Kiirettä joudut sietämään ja joskus myös aiheetonta haukkumista niin työnantajan kun asiakkaitten puolelta( vanhan neuvo; älä välitä mutta ota opiksi)Palkkaus on huono, mutta ei suomipoika / tyttö halua maksaa palvelusta ainakaan ravintolassa. Kukaan muu ei pysty sinua auttamaan ammatin valinnassa kuin sinä itse. Työajat ovat ravintoloissa ilta/viikonloppu painotteisia. Perhe / muu sosiaalinen elämä on itsestään kiinni miten sen sotkun pystyy hoitamaan. Tärkeintä ammatissa on pysyä selväjärkisenä .

paljonko on tessin palkkaus? jos ette tiedä tarkkaa niin edes noin?

keittiötyöntekijän? ei kokin.

No,kokki työ oon ihan jees,mutta aika raskasta oon välillä.
Kyllä jää yleensä aikaan tehdään muutakin kuin työssä oleminen:D
Täydän tunnistan kuka sä oot:D

Itse tein alan vaihdoksen ravintola-alalle pari kuukautta sitten. Onhan alalla kiire ja hikoilla saa kuuman hellan ääressä. Ruokatauot voi unohtaa, hyvä jos juomaan ehtii jossain vaiheessa. Itse olen laihtunut n. 4 kiloa kun aloitin kokkaamisen. Halusin kokiksi jo teininä ja intohimo ruuanlaittoon suorastaan räjähti, kun siirryin alalle!! Jos intohimoa on tehdä hyvää ruokaa niin kannattaa kokeilla. Miten minä olen pärjännyt alalla, ja yli 20 vuotta alalle olleet on kehunut minua, minulla on omat säännöt: Hengitä rauhallisesti aina, keskity siihen mitä teet, kiireessä älä hermostu tai ala hötkyillä, pidä mieli rauhallisena hektisessäkin tilanteessa, keskity siihen mitä teet ja keskity siihen mitä teet. Itse rakastan tuota menoa. Kyllä se palkka siitä nousee. Mutta jos helppoa rahaa hakee alalta, niin unohda tämä ala. Lähtökohta on, että haluaa tehdä hyvää ruokaa!!

Itsekin kokkaamisesta pidän mutta ammattina se on ihan muuta kuin telkussa näkee, unohda noi Jamie Oliverit ym hohdokkaat luomutelkkukokkaajat. Koulussa saatetaan opiskella kastikereseptiikkaa, leivontatekniikoita ym laajasti, mutta sitten työelämä ei todellakaan ole sitä samaa.

Se homma on kiireistä, likaista ja stressaavaa. Siellä joudut yksin tekemään tiskaajanhommat, esivalmisteut jne. ellei siellä ole harjoittelijoita hyväksikäytössä.

Jos kärsii keskittymisvaikeuksista ja jännityksestä kuten minä, niin tämä vaikeuttaa tekemistä entisestään - järjestely ja organisointi ovat tärkeää.

Alalla on paljon ketjuja, jotka käyttävät aivan liikaa tyyliä pakastin -> sulata -> laita esille. Restel oivana esimerkkinä, kaikki paikat samoja paitsi logo ja nimi.

Riippuu paikasta tietysti minkälaista siellä on olla töissä. Palkkatasokaan ei ole mitään päätä huimaavaa, mutta kyllä sillä pitäisi toimeen tulla ellei ole suunnitelmissa kesämökit koirat farmarit jne.

Itse tässä harkitsen alan vaihtoa jos ihan totta puhutaan. Onhan tuo ok hommaa, mutta ei todellakaan kaikille sopiva juttu. Myös tähän ammattiin pitää olla luovuutta ja inspiraatiota, jos meinaa pidemmälle päästä.

Ihan koiran hommaa palkka huono ja nykyään tettetään siivoustyöt kokeilla. Ruokaa ei saa laittaa rauhassa, kyttäystä ja simputusta.

Pitäisi jaksaa tehdä perseestä perämoottoriin kaikki ja apuja et saa. Muuta kuin negatiivistä palutetta.

Palkka kurja ja koko ala sairas, ravintolat,yksityiset, hoitoliatokset jne.

Kuulemma Mehiläisessä kokki on siivojakin ja heille solutetaan huonesiivuouksia, yleisiä tiloja, asiakkiden huomeita jne. Eihän kokeilla ole mitään siivoojan koulutusta.Vielä pitää laittaa ruokaa, hoitajat istuvat kansliassa leventämässä peräänsä. Heille ei kuulu mikään.

Nykyään hoitajat laiskoja , mitä vähemmällä pääsee sen parempi, asiakkaat jää hoitamatta ja mennään sieltä mistä aita on matalin.

Vältä yksityisiä Mehiläistä, sillä työpaikka on todella ankea ja pitää tehdä kaikkea naama hymyssä, johtajat osaamattomia ja useallakaan ei ole alan osaavaa koulutusta.