Perhe pahin?

Jos kyseinen oppilas on ennen hoitanut kouluhommansa hyvin ennenkin, niin parempi antaa abin huolehtia itse opiskelusta ja päättää miten,missä ja koska sen tekee. Eli korkea aika antaa 100% vastuu nuorelle. Eri asia sitten, jos hän jotain "apua" pyytelee, mutta tuskin asia on näin.

Noh, parhaiten hänen opiskelua varmaan auttaa kun tuet häntä, motkotus on syytä lopettaa kokonaan. Luuletko että sillä olisi yhtään mitään vaikutusta aikuiseen tai lähes aikuiseen ihmiseen?

Mitenkäs ne numerot sitten? Jos ne ovat pysyneet samoina, menneet parempaan suuntaan tai tippuneet vain hieman (asiat vaikeutuvat lukiossa mitä pidemmälle opiskelee), niin ei kannata huolestua: hän osaa ilmeisesti sovittaa opiskelunsa ja vapaa-aikansa hyvin yhteen.

Jos taas numerot ovat olleet selvässä laskusuunnassa, niin kannattaa yksinkertaisesti muistuttaa häntä elämän realiteeteista: huonoilla lukion papereilla ei pääse yliopistoon, ei ammattikorkeaan, eikä todellakaan töihin.

Itsellänikin on kaveri, joka tykkäsi juoda alkoholia ja mennä kavereidensa kanssa, mutta osasi myös opiskella silloin kun se oli tarpeen. En tiedä kuinka hyvin kirjoitukset menivät, mutta taisi tulla useampi kuin yksi ällä, ja pääsi yliopistoon ilman pääsykokeissa käymistä.

Joo niin, ja sitten itse kysymykseen. Miten voit kannustaa? Riippuu vähän myös yksilöstä. Älkää antako liikaa rahaa, mutta älkää missään nimessä myöskään liian vähän. Kannattaa myös vinkata, että mitä parempi tulos kirjoituksista, sitä arvokkaampi ylioppilaslahja on tiedossa.

Kannattaa puhua paljon opiskelusta. Ei kannata ehkä kysyä että miten koulussa meni, vaan vaikka että mitä asioita eri aineissa käydään tällä hetkellä läpi. Ehdottakaa myös, että voitte auttaa häntä opiskelussa, esim. kielissä on joskus apulainen hyvinkin kätevä vaikka eri verbien harjoittelemisessa.

Siinä kai ne tärkeimmät. Vanhemmat sitä parhaiten kannustavat, sisaruksetkin kai voivat, yleensäottaen luulen että heistä on kuitenkin enemmän haittaa kuin hyötyä. Varsinkin jos tulee jotain kilpailua...

Mitään suoranaista ette varmaan voi tehdä, abi elää jo omaa elämäänsä ja ottaa vastuun tekosistaan ja opiskeluistaan. Kaikki kuitenkin lähtee hänestä itsestä. Parasta kuitenkin on kun tuette ja kannustatte häntä niissä valinnoissa mitä hän tekee.

Kannattaa myös huomata ero impulsiivisten ja harkittujen valintojen ero. Yhtäkkiä hän voi päättää että lopettaa lukion vaikka se on melkein lopussa. Silloin ei kannata ehkä tukea häntä lukion lopettamisessa, vaan antaa hänelle vaihtoehtoja ja muistuttaa vielä kerran niistä elämän realiteeteista. Yleensä tällainen johtuu vain jostain hetkellisestä mielijohteesta, ja menee kyllä ohi. Jos hän taas tosissaan haluaa lopettaa lukion, osaa perustella hyvin että miksi ja hän ymmärtää mitä siitä seuraa, ja hän on tehnyt suunnitelman että mitä aikoisi tehdä sen jälkeen (esim. mennä ammattikouluun), niin sitten kannattaa jo tukea häntä. Tärkeintä kuitenkin on että hän onnistuu elämässään ja on onnellinen. Joo mutta nyt taisi mennä vähän sivuraiteille jo. Olkaa hänen puolellaan.

T. pari vuotta sitten itsekkin kirjoittanut.