kissan munuaissairaus

todettiin munuaisten vajaatoiminta, ruokavaliolla ja lääkkeillä hoidettiin viikon verran, se ei kuitenkaan auttanut, vaan rakkaani meni niin huonoon kuntoon, että oli pakko tehdä raskastakin raskaampi päätös ja lopettaa kissani..

näkyy kissasta. vai saako sen vain verikokeella selville.

riippuu niistä kissan munuais arvoista.
Meidän kisulla oli se munuaisarvo (mikä lie oikeelta nimeltään) yli 700 mikä on jo järkyttävän korkea. Kisu oli n.3 vuotias, mikään ei tehonnut vaan kisu jouduttiin muutaman päivän kokeiden oton jälkeen lopettamaan:(

Joitain lääkkeitä on kokeiltu esim koirien sydänlääkettä fortecoria, kannattaa niistä kysellä omalta eläinlääkäriltä.

Sama juttu meidan perheessa; 6 - vuotiaalla rimprenssalla todettiin munuaisten vajaatoiminta.

Vietiin elainlaakarille kun alkoi paivittainen oksentelu. Eihan meilla ollut hajuakaan jotta mista se jatkuva oksentelu johtui, joten mentiin laakariin varmuuden vuoksi ja silloin se selvisi, etta oksentelu on yksi oire taudista.

Siella tehtiin verikokeet ja 10 minsan paasta "tietsikka" tulosti kreatiiniarvot, jotka oli reilusti yli 200, ja ELL laittoi kullanmurun saman tien laakitykselle ja erityisruokavaliolle. Ja mainitsi myos, etta nailla kreatiiniarvoilla han ennustaa noin 2 vuotta elinaikaa.

Kuukautta myohemmin oli eka kontrolli ja arvot oli laskusuunnassa ja kolme kuukautta myohemmin normaalit. Ilmeisesti se tauti ei kerennyt muuttua krooniseksi.

Meilla kavi todella hyva tuuri, etta alyttiin menna ajoissa (eli heti) laakariin ja laakitys alkoi saman tien.

Edelleenkin kultsi nassuttelee naita erikoisraksuja mutta muuten ruokavalio on aika normaalia. ( en nyt kehtaa kertoa miten kattia lellitaan) :)
Ja pillereita alettiin vahentamaan pikkuhiljaa ja lopetettiin kokonaan alle vuoden kuluessa.

Nesteytys taudissa on tosi tarkeaa, koska kissalta haviaa juomahalut. Alussa soseutin kaikki sapuskat nesteen kanssa ja elainlaakari antoi ruiskeputkilon kotiin, etta jos ei kissa juo, niin nestetta ruikataan suuhun. Nykyaan neiti lussuttaa hyla - kermat ja vesikipot tyhjiksi muina naisina.

Siina alkupaniikissa muuten otettiin selville kaikki mahdollinen ja mahdoton taudista. Kissoille on mahdollista tehda elinsiirto eli heidan elimistossaan on tilaa kolmannelle munuaiselle.
(Jenkkilassa)
Myoskin kotona "tippa" - nesteytys on ihan mahdollista ja taman voi tehda Suomessakin. Siitakin keskusteltiin ELL:n kanssa.

Neiti taytti 8 vuotta elokuun alussa, turkki on huiken tuuhea ja kiiltava, oksentelee ainoastaan niita karvapalloja harvakseltaan ja pyoristynytkin mukavasti.

Ai niin, epailemme vahvasti, etta taudin alkujuuri oli sellaisessa pitkahuiskaisessa ruohonnakoisessa huonekasvissa, joka kasvaa sellasesta "pullero-juuresta". Neiti rakasti kayda nassuttelemassa niitten lehtien paita.

Laksy opittiin ja tosissaankin kantapaan kautta eli kaikki kissoille myrkylliset kasvit on havitetty.

Voimatassutuksia ja karsivallisyytta niitten pillerien kanssa; ei ole maailman helpoin homma joka paiva syottaa pillereita kissalle :)

Meilla on kaynyt hyva tuuri ja sita samaa toivon sinulle ja kissallesi.

Tsemppia !!!

Meillä 6,5 v. persialaisnaaraalla todettiin, juuri muiden mainitsemien oksennusoireiden ja verivirtsaisuuden takia, munuaisaltaan laajentuma 26.1.06. Tämä harvinainen munuaissairaus, kun toisessakin munuaisessa jo alkava rappeuma. Ruokavaliolla ja nesteytyksellä pärjäsi 13.10.06 asti, jolloin todettiin kasvain ja nestettä vatsalaukussa, ollut syömättä lähes pari päivää, harvinaista tälle herkkusuulle. Toinen munuainen oli jo silloin pois pelistä, ja toinenkin jo keräsi kiviä. Rakkaamme päästettiin pois kärsimästä, raskain sydämin, mutta kissaa ajatellen...

Jouduin luopumaan uljaasta ystävästäni n.3 vuotta sitten. Kissani oli silloin 9-vuotis, ja sairastui munuaisten vajaatoimintaan. Kokeilin erikoisruokavaliota, mutta "tauti" oli jo sen verran edennyt, ettei ruokavaliosta ollut apua. Kunto huononi siihen pisteeseen, että jouduin tekemään elämäni kipeimmän ratkaisun ja viemään kisuni eläinlääkärin lopetettavaksi. Ikävä on vieläkin kova, aina kun kissaani muistelen...

...todettiin noin vuosi sitten munuaisten vajaatoiminta. Kissa oli silloin vähän alta 9-vuotias. Kohonneet munuaisarvot huomattiin vahingossa, muun sairastumisen takia otetuissa verikokeissa. On sairauden toteamisen jälkeen ollut erikoisruokavaliolla, mitä nyt joskus ja jouluna saanut tavallista ruokaa herkkuna (kissa on nimittäin tavattoman perso ruualle).

Kissa voi edelleen loistavasti, syö, juo, tekee tarpeensa normaalisti, leikkii nuoremman kissan kanssa päivittäin, ulkoilee tarhassa mielellään, on seurallinen ja puhelias. Karva kiiltää ja kissa voi kaikinpuolin hyvin. Ellei sairautta oltaisi vahingossa löydetty, en luultavasti osaisi edes epäillä, että kissassa on jotain vialla.

Puoli vuotta sitten olivat munuaisarvot kohonneet edellisestä, mutta enää en kissaa verikokeisiin vie. Matkaa klinikalle on 100km ja kissa stressaa TODELLA paljon matkustamista. Uskon kyllä ilman verikokeitakin tietäväni, milloin poika on aika päästää pois :o(

Toivottavasti yhteisiä vuosia kuitenkin on vielä paljon jäljellä, toistaiseksi ainakin näyttää hyvältä!

Tsemppiä vaan kaikille munuaiskissojen omistajille, raskastahan tämä toisinaan on, kun tietää, että sairaus etenee koko ajan, eikä parannuskeinoa ole. Pitää vaan nauttia jokaisesta yhteisestä hetkestä =o)

_joo Killi (tyttökissa.)Kaksi päivää sitten meni ruoka halut ,pari päivääsiitten söi muikkuja.Vesi vain kelpasi huonosti.Ei kun kokeisiin munuaisarvot huonot .Punasolu samoin.Sai kipulääkken,antibiootin,Ym.Kolmessa päivässä loppu,Tänä aamuna vainaa.(vain 18 vuotias.)Herätti mut metälle,kalalle.Käveli rinnan päällä niin kauan että heräsin.En edes puhunut iltasella ,mistä tiesi.Muulloin ei herätä.Mistä saan kissan joka tappaa käärmeet ,hiiret ym.Oraviin ei koskenut kun kiellettiin.Oma vessa ulkona katoksessa missä kävi vielä päivää ennen kuolemaa.Ei kelvannut sisä hiekka.Vuosi sitten kielsin autotallin hiekka pohjan,et mee sinne .totteli Nyt sairauden alkaessa annoin luvan meni.

Vielä viikko sitten maanataina kissani 19 vuotta nautti auringosta pihalla ja itsellä ei ollut huolen häivää kisun menetyksestä. Sitten kissan ruokahalu lopahti ja ei juuri juonutkaan. Halusi olla rauhassa ja nukkua. Yleensä kissa halusi olla sylissä ja oli erittäin sosiaalinen tyyppi. Torstaina olin toiveikas, että kyllä tämä tästä ohi menee, kun kissa suostui syömään raakaa munan keltuaista. Perjantaina kun tulin töistä kissan kunto oli huonontunut ja vaikutti heikolta. Sain illaksi ajan eläinlääkärille. Kissa oli kuivunut kovin ja eläinlääkäri tunnusteli munuaisia (löysi vain toisen) joka oli pieni ja kova. Eläinlääkäri ehdotti, että jos oltaisiin armollisia ja päästettäisi kissa lähtemään autuammille metsästysmaille. Toisena vaihtoehtona hän piti tiputukseen laittamista ja yrittämistä vielä - mutta mitään takeita tästä hoidosta ei ollut. Kissalla oli kulumia etutassussa, joka hetkittäin haittasi liikkumista sekä rytmihäiriöitä sydämessä. Lisäksi kissa oli ollut meillä vasta vajaan vuoden - hänen emäntänsä kuoleman jälkeen. Kissa oli todella stressaantunut tullessaan meille. Ajatus kissan jättämisestä vieraaseen paikkaan tiputukseen ei tuntunut hyvälle, koska takeita ei tästäkään hoidosta ollut. Päädyin päästämään kisun vaivoistaan.
Olen ollut nyt muutaman päivän ihan surun murtama, niin kova ikävä on ollut kissaa. Olisi pitänyt mennä nopeammin eläinlääkärille, jotta kissan vaivaa olisi voitu paremmin tutkia eikä kissan olisi tarvinnut kärsiä hetkeäkään. Olisi ollut myös hyvä tietää tarkat labra-arvot, niin voisi olla helpompi ymmärtää tätä tilannetta. Nyt tiedän ja ymmärrän kissoista paljon enemmän kuin viikko sitten - omaa kissaa nämä tiedot eivät auttaneet. Jos vielä joskus olen onnellinen kissan omistaja, niin vien kissan kyllä todella helposti lääkäriin jos jotain pientäkin tavallisuudesta poikkeavaa ilmaantuu.

Munuaisvaivaista kissaa ei kannata lopettaa ennen kuin on oikeasti kokeiltu hoitaa sitä. Minun kissani oli jo aika heikossa kunnossa, söi tosi vähän ja oli kuivunut ja laihtunut, mutta 3 pv tiputuksella veriarvot korjattiin ja nyt kissalle menee munuaisruuat ja erilaisia lääkkeitä joilla pidetään veriarvot yms. kunnossa. Tarpeen vaatiessa saan itse nesteyttää sitä ihon alle. Paljon voi tehdä vielä siinä vaiheessa kun tavan eläinlääkäri heittää hanskat naulaan. Kannattaa viedä kissoihin erikoistuneelle lääkärille hoitoon, niin saa pätevää hoitoa. Ja ajoissa, itse totuin kissan vaisuuteen ja laihuuteen niin että lykkäsin lääkärille vientiä aivan liian pitkään. Toivotaan että kissa tuosta vielä toipuu elämään hyvää elämää, pahemmatkin tapaukset on kuulemma eläneet useita vuosia.

kuinkahan toi fortekor menee kisalta alas, lyödäänkö nappi suuhun vai ruuan sekaan?

Raskas viikonloppu ollut takana.
Vanhalla kissallamme (13-15v, löytöeläin) jolla oli kilpirauhasen liikatoiminta ja säännölliset tarkastukset, lääkitys ja verikokeet. Todella hyväkuntoinen kissa oli, jopa viimeisenä tuntina. Oksensi kaksi päivää ja yritti pissata/ulostaa, tuli mitä tuli ja vain pienesti. Oksensi yhä enemmän, viimeinen vuorokausi keltaista vaahtoa. Viimeinen yö erittäin tuskainen, heräsi laatikolle, hengitti raskaasti (annoin astmalääkkeen kun todettu myös astma 3v sitten), hieman helpotti ja nukahti, aamulla syöksyi hereille sähisten ja piiloon juosten. Noin 1-1,5t välein syöksyi ympäri asuntoa sähisten.
Eläinlääkäri sitten totesi että munuaiset eivät toimi, YO eläinkliniikka ei suostunut hoitamaan enää/1500e vrk kustannus meille ja kissa yksin ja hoito auttaa 0-2pvä enää ja kissa yksin ja heikolla sydämellä olisi varmaan tuskaisena kuollut yksin.
Kissan verikokeet (laajat 10 1 tms) eivät ELL mukaan antaneet viitteita munuaisten vajaatoiminnasta kun rajojen sisällä (suosittelen kaikille jos rajojen yläpäässä joskin normaalit että UA tehdään ja tarkemmat tutkimukset), niin ei tarvinnut tehdä tarkempia tutkimuksia vaikka nimenomaan kysyttiin viime kontrollissa 2kk sitten olisiko syytä tarkistaa niin ELL ei halunnut lisää tutkimuksia kun ovat rajan sisällä vaikkakin lukua vailla ylimenosta.
Siinä sitten oli pakko tehdä päätös että eläintä ei mukaan saa enää kotiin eläinsuojelurikoksen uhalla ja se että kissan arvot niin julmetun korkeat ja kivut kovat että annetaan eutanasia piikki. Ainoa pieni lohtu meille on että saimme hyvästellä kissan, mutta inhoan tuollaista puutteellista järjestelmää (olisin maksanut että ELL tulee kotiin ja saa kotona lähteä turvallisessa ympäristössä ja lämmössä). Lopputulema kuten jo kirjoitin, Reagoi Ennen Kuin On Myöhäistä.

Ikävä on kova, Sinua Pekka muistaen Ikuisesti. Kiitos päivistä ja Vuosista jotka meille annoit ja Pyytetön Rakkautesi jonka jaoit kaikille meille Perheessä ja ulkopuolella.