Jotkut adoptiolapset/nuoret kokevat että adoptio on negatiivinen asia. Yritän nyt ymmärtää miksi näin on.
Adoptiohan on seurausta siitä että biovanhempi ei ole syystä tai toisesta pystynyt
pitämään lapsestaan huolta ?
Onko itse adoptio väärin ? Eli olisiko lapsen pääsääntöisesti parempi kasvaa lastenkodissa
kuin adoptioperheessä (vaihtoehtoinahan ei ole bioperhe tai adoptioperhe) ?
Vai onko kyseessä se, että adoptiovanhemmat ovat jollakin tavalla toimineet lapsen kanssa
väärin ? Esim. kieltäneet lapsen biologisen taustan ? Tai vaatineet kiitollisuutta
adoptiosta ? Tai jotain muuta ?
Eli adoptiovanhemmiksi haluavia pitäisi tutkia tarkemmin esim. psykologisin testein ?
Onko kv-adoptiossa parempi että lapsi jäisi synnyinmaansa lastenkotiin kuin että tulee
adoptoiduksi toiseen maahan ?
Jos näin, miksi se olisi parempi vaihtoehto ?
Mikä olisi synnyinmaassa paremmmin, mikä huonommin, kuin maassa mihin lapsi adoptoitiin ?
Kulttuurihan ei ole geeneissä, kulttuuriin kasvetaan. Onko siis syynä mahdollinen
rasismi ?
Toivon asiallisia kommentteja - asiallisuus ei tarkoita etteivätkö kommentit voisi olla
negatiivisia.
Adoptiohan on seurausta siitä että biovanhempi ei ole syystä tai toisesta pystynyt
pitämään lapsestaan huolta ?
Onko itse adoptio väärin ? Eli olisiko lapsen pääsääntöisesti parempi kasvaa lastenkodissa
kuin adoptioperheessä (vaihtoehtoinahan ei ole bioperhe tai adoptioperhe) ?
Vai onko kyseessä se, että adoptiovanhemmat ovat jollakin tavalla toimineet lapsen kanssa
väärin ? Esim. kieltäneet lapsen biologisen taustan ? Tai vaatineet kiitollisuutta
adoptiosta ? Tai jotain muuta ?
Eli adoptiovanhemmiksi haluavia pitäisi tutkia tarkemmin esim. psykologisin testein ?
Onko kv-adoptiossa parempi että lapsi jäisi synnyinmaansa lastenkotiin kuin että tulee
adoptoiduksi toiseen maahan ?
Jos näin, miksi se olisi parempi vaihtoehto ?
Mikä olisi synnyinmaassa paremmmin, mikä huonommin, kuin maassa mihin lapsi adoptoitiin ?
Kulttuurihan ei ole geeneissä, kulttuuriin kasvetaan. Onko siis syynä mahdollinen
rasismi ?
Toivon asiallisia kommentteja - asiallisuus ei tarkoita etteivätkö kommentit voisi olla
negatiivisia.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Jos minua ei oltaisi adoptoitu, olisin mitä ilmeisemmin kuollut(synnyin "kuolleena" eli en hengittänyt)ja olen varma, että se olisi pitkällä tähtäimellä ollut parasta kaikille, mutta aivan erityisesti MINULLE!
Mielestäni lapselle on aina oarempi oma koti, eli adoptio, kuin kasvatuskoti tms.
Perheen tulee olla yhtenäinen ja lasta tukea hänen tavallaan.
Kun oppii huomaamaan ja tuntemaan lasta, kannatta häntä heti alkaa kannustamaan ja antaa hänelle PALJON RAKKAUTTA.
taitaisi olla lapsen olla siellä missä on syntynytkin. Ei lapsia kannata raahata tänne pitkin maailmaa. Lapset vaan kärsii ja on osana ihmiskauppaa. Vaikka ei sitä haluta ja voida myöntää. Toki adoptio on hieno ajatus "pelastaa lapsi" mutta ei huomata et lapsi voi kärsiä siitä.
Monet jotka ei muuten lasta saa puolustavat adoptiota henkeen ja vereen. Ja onhan se kova paikka jos saa kuulla ettei pysty saamaan omaa perillistä. Mutta silloin kannattaa miettiä asiat uusiksi vaikika se olisi kuinka kipeää. Mutta kaikkea ei voi saada.
Kiitos mielipiteestäsi.
Kertoisitko vielä MIKSI näin eli miksi mielestäsi lapsen olisi parempi jäädä lastenkotiin ja miksi adoptioperhe olisi huonompi vaihtoehto ?
Mielestäni lapsen on parempi olla kaukana lastenkodissa siksi kun ihminen on toselle aina niin julma kun kohtaa erilaisuutta.
Adoptioperheet luulevat olevansa muita parempia perheitä, kun ovat käynneet läpi pitkän ja piinaavan adoptioneuvonnan. Eivät he sen parempia oikeesti ole. Lapsen on parasta siellä missä on kaltaistensa kanssa. Turha aiheuttaa lapselle kärsimystä tempaisemalla tämä jonnekkin kauas vieraaseen ympäristöön erilaisten ihmisten keskelle. En puutu lastenkotien oloihin. Ihminen on ihmiselle susi. Kaikki ei koskaan hyväksy erilaisuutta.
Pippuri kirjoitti että lasten on parasta olla siellä missä on ja "En puutu lastenkotien oloihin."
Niin just, antaa niiden köyhien orpojen olla siellä ilman mitään.
En voi sanoa muuta kuin Pippurin sanoin että kyllä "ihminen on ihmiselle susi."
Kun oma napa voi hyvin ja on tarpeeksi pullea.
Kun omalla päällä on katto.
Kun itse saa elää hyvinvointi yhteiskunnassa.
Kun itse saa koulutusta ja ilmaista ruokaa.
Kun itse pääsee etenemään uralla.
Kun itse saa rakkautta ja huolenpitoa.
NIIN mitä väliä sillä on miten muut voi, kun itsellä on asiat hyvin!
Mitä väliä sillä on jos suomalainen aviopari on valmis ottamaan yhden lapsen omaksi lapsekseen..
Ja sitten vielä siitä että kaikki ei koskaan hyväksy erilaisuutta: Pippuri, tiedätkö että täällä maan päällä ei oo kahta samanlaista ihmistä?
Niitä ei oo eikä niitä tuu. Kaikki ihmiset on erilaisia. Jotkut enemmän ja jotkut vähemmän.
Me olemme tarkoituksella erilaisia.
Jos joku ei hyväksy erilaisuutta niin voi, voi, en voi muuta sanoa sellaiselle kuin että kasva aikuiseksi!
(Mitähän Pippurin kirjoituksista sanoisi maahanmuuttajat? No onneksi me kaikki emme ole Pippureita, vaan osa on suolaa, osa sokeria, osa currya, jne, mutta yhtä kaikki erilaisia.)
Ohikulkija
Ihminen on julma toiselle myös omiensa joukossa.
Kummini on intialaisessa lastenkodissa ja käyvät siellä paikallista koulua. Koulussa on alettu sortamaan lastenkodinlapsia niin paljon että lapset eivät enää voineet mennä siihen kylän kouluun. Mitä teki lastenkoti? Rakensi kummirahoilla uuden koulun lastenkodin viereen, omalle tontilleen. Lapset saavat siinä käydä koulun rauhassa.
En ole kuullut että muissa lastenkodeissa olisi näin toimittu, niissä lapset jäävät ilman koulutusta. Mietippä niitä muita lapsia onko parempi olla sorrettuna ja kasvaa lastenkodissa aikuiseksi vailla koulutusta, hoivaa ja riittävän monipuolista ruokaa vai elää perheessä jossain toisessa maassa?
sinun mielestäsi lapsen siis ihan oikeesti parempi olla lastenkodissa? osa ulkomaalaisita lastenkodeista ovat aika kamalia paikkoja. Ruoka on ainut huomio mitä lapset saavat, lastenkodeissa vallitsee hiljaisuus koska he ovat oppineet nopeasti että itkeminen ei tuo lohduttajaa. Puhumattakaan muista kehitysviiveistä joita laitoskasvatus tuo.
Tämä EI koske kaikkia lastenkoteja!
Kaikista parhain vaihtoehto lapselle on nimenomaan adoptio, kuin joku hemmetin sijaiskoti, missä on kaltaisiaan.
Olen itse adoptiolapsi ja olen saanut hyvän ja Rakastavan kodin.
Synnyin Suomessa, eikä musta ole vanhemmat koskaan tehneet senkummempaa numeroa, kuin ylensäkään vauvoista tehdään.
Saavathan vanhemmat olla ylpeitä, jos ovat adoptoineet itselleen oman lapsen.
Heitä tarkkaillaan kuuleppa aikas kauan, että ei heilläkään ihan autuasta ole.
Kumpa voisit Pippuri ymmärtää!!!!!
Paras vaihtoehto lapselle olisi luonnollisesti omat vanhemmat (jotka eivät käytä huumeita ja ovat muutenkin normaaleja). Koska tämä ei valitettavasti ole aina mahdollista, on adoptio heti toiseksi paras vaihtoehto. Lastenkodeissa ei koskaan pystytä täyttämään pienen lapsen henkisiä tarpeita, jos oikein edes fyysisiäkään tarpeita. Lapsia ei ole tarkoitettu laitoksiin, se on luonnotonta ja ongelmatonta.
Miksi sitten jotkut adoptoidut nuoret kokevat adoption negatiivisena asiana? Varmasti samasta syystä kuin ydinperheissä asuvat nuoret kapinoivat ja arvostelevat vanhempiaan. Kapinointi ja itsensä etsiminen kuuluu ikään kuin nuoruuteen ja adoptoidulla nuorella se helposti keskittyy syyttelyyn adoptiota vastaan. Toisin sanoen ei nähdä sitä, että adoptio on parantanut maihdollisuuksia onnelliseen elämään, ei huonontanut niitä. Ja toki vanhempansa menettäneillä on yleensä jonkinlaisia traumoja menneisyydestään, ja ne aiheuttavat pahaa oloa enemmän kuin normaaliin kasvamiseen ehkä kuuluisi.
Tämä nuoren kokema asia on siis normaalia ja johtuu siitä, ettei nuori vielä kykene ajattelemaan asioita kokonaisuutena. Ei ole adoptoinnin syy, että asiat eivät menneet hyvin, vaan adoptio vain yrittää korjata sitä, mikä vielä korjattavissa on.
Mitä lapsiin tulee, niin minun tuntemistani adoptoiduista lapsista (siis selvästi alle murrosikäiset) ovat kaikki varsin onnellisen tuntuisia ja tuskin vaivaavat päätään sillä, että heidän vanhempansa eivät satu olemaan biologisia sellaisia.
Todennäköisesti siis adoptiovanhemmat ovat toimineet kaikessa niin oikein kun se vain on mahdollista ja raivoisan murrosiän jälkeen ennemmin tai myöhemmin nuoret ovat kiitollisia heille kaikesta siitä, mitä he ovat tehneet hänen hyväkseen.
Sanot että adoption vaihtoehto on lastenkoti. Useinmiten adoptio ei edes tapahtuisi ellei sosiali tyontekijät olisi painostamassa äitiä luopumaan lapsestaan.
Sama ongelma se on kehitys maissakin. A-vanhemmat haluavat terveitä vastasyntyneitä ja eivät vanhempia lapsia, joten äidin painostaminen adoptioon alkaa jo silloin kun hän on raskaana. Ilman sitä hän ei luultavasti luopuisi lapsestaan. Ja sitten kun teve vastasyntyt vapautuu adoptioon niin perheistä ei ole pula. Perheistä on pula vain silloin kun on kyse vanhemmista lapsista.
Joten on vaikeata uskoa että jos jotain ei olisi adoptoitu niin olisi kadunkulmalla kerjäämässä.
"ja raivoisan murrosiän jälkeen ennemmin tai myöhemmin nuoret ovat kiitollisia heille kaikesta siitä, mitä he ovat tehneet hänen hyväkseen. "
-- hassua kun bio lapsilta ei samaa vaadita
Sinähän se harvinaisen puolueellinen olet.
jos äitejä ja lapsia autettaisiin siellä, minne he kuuluvat ja missä on heidän kotinsa. Kaikilla lapsilla ei ole koskaan mahdollisuutta omiin vanhempiin esim. huumeiden tai kuoleman vuoksi. Hyvän, turvallisen ja lasten tarpeita vastaavan hoidon esteenä on usein rahan puute. Lastenkodit voisivat toimia, jos niillä olisi resursseja. Näissä lapset kasvaisivat itsensä kaltaisten joukossa ja voisivat tuntea kasvaessaan jopa sisaruutta ja ainakin ystävyyttä omaan joukkoonsa. Täällä erilainen huomataan ja erottuu aina ja juuret katkeavat. Adoptiolapsillakin on esim. suku, josta hän mahdollisesti kiinnostuu kasvaessaan. Se tummien, söpöjen lasten saama huomio voi olla adoptiovanhemmista mukavaakin, mutta lapsi tuskin haluaa tuntea itseään erilaiseksi. Lisäksi sitä huomiota riittää silloinkin, kun lapsi varttuu teiniksi ja nuoreksi aikuiseksi. Se huomio voi olla ikävää ja kääntää kaksinkertaiseksi kaikki ne mahdolliset mokat, joihin syntyperäisetkin suomalaiset voivat voivat syyllistyä. Kaikki tekemiset huomataan.Silmätikkuna ei ole mukavaa...
Oikeasti lastenkodeilla ei ole riittäviä resursseja, mutta siltikin adoptio palvelee lähinnä itsekkäistä syistä lapsen haluavia vanhempia. Jos sydän olisi oikeasti niin laaja, niin adoptioon ja lapsen hoitoon laitettavat rahat voisi lahjoittaa sinne, missä niitä tarvitaan, kummilapsitoiminta esim. Mutta ei. Auttaminen ei ole se juttu, vaan rahoille pitää saada vastinetta, ikioma pieni ihminen. Lapsi rahdataan tähän kylmään ja epäystävälliseen maahan täyttämään adoptiovanhempien tarpeita ja toiveita ja poistamaan lapsettomuudesta aiheutuneita neurooseja, biologisen lapsen korvikkeeksi. Pahimmassa tapauksessa vanhemmat vielä tuntevat jonkinlaista "jaloutta" ja odottavat lapselta kiitollisuutta "uhrauksista", vaikka tosiasiassa ovat itse olleet saamapuolella.
Muunkinlaisia adoptiovanhempia on, lähinnä juuri sellaisia, jotka ottavat omakseen vaikeasti sairaan tai vammaisen lapsen rakastaakseen häntä ja tarjotakseen parhaan mahdollisen hoidon vaivojaan ja kustannuksia säästelemättä. Toki nämäkin vanhemmat tyydyttävät tässä hoivaviettiään ja vanhemmuuden kaipuutaan, mutta tällainen adoptiosuhde on ainakin symbioottinen. Kumpikin osapuoli hyötyy, sillä on selvää, että vammainen tai sairas lapsi saa täällä parempaa (lääketieteellistä) hoitoa kuin jossakin kehitysmaassa. Sellainen adoptiovanhempi, joka haluaa valita lapsen eikä pitäisi myös vammaista ihmistainta suurena lahjana, ei itsekkyydessään ansaitse lasta ensinkään.
Olen itse harkinnut vakavasti adoptiota kauan ja hartaasti, mutta tulin siihen tulokseen, että huonoja puolia on liian paljon. Luovuin hankkeesta ja käytän varojani oikeaan auttamiseen. Adoption trendikkyys ja mediaseksikkyys muuten oksettaa. Itsekkäät julkkiset Joliesta Madonnaan ja suomalaistähtiin hommaavat lapsia kuin lemmikkikoiria ja tavikset tuumivat, että tuopa vasta hienoa, minä sitten perässä... Puistattaa!
vaan tee niin kuin sydämesi sanoo.
Se mikä sopii toiselle ei sovi kaikille.
Kiva kuulla että olet löytänyt asian mihin haluat käyttää elämäsi. Rahasi eivät mene varmasti hukkaan!
Ja tiedäthän että julkkikset on vain julkkiksia ja sen takana ihmisiä.
Antaa julkkisten pelleillä, minkä me sille voimme. Voimme ainoastaan muuttaa omaa käytöstämme.
Mutta vaikka kuinka auttaisit niin et voi auttaa kaikkia lapsia, siltikin osa heistä joutuu lastenkotiin odottamaan omaa kotia...
Kuten mainitsin, paras vaihtoehto olisi tietenkin ne omat vanhemmat ja biologinen perhe. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista! Vanhemmat ovat ehkä kuolleet tai hylänneet lapsensa jostain muusta syystä. Uskon, että äärimmäisen harvoissa tapauksissa kyse lapsesta luopumiseen on perusteettomassa painostuksessa. Minun on erittäin vaikea kuvitella, että terve, hyvä vanhempi luopuisi lapsestaan painostuksen edessä. Minun on myöskin erittäin vaikea uskoa, että adoptiot voivat olla niin hyvää bisnestä, että niitä sen takia kannattaa oikein perheitä rikkomalla järjestää. Todellisia kustannuksia on niin paljon, että voittoa ei todellakaan jää.
"ja raivoisan murrosiän jälkeen ennemmin tai myöhemmin nuoret ovat kiitollisia heille kaikesta siitä, mitä he ovat tehneet hänen hyväkseen. "
Totta kai biolapsilta "vaaditaan" samaa! Etkö itse ole lainkaan kiitollinen vanhemmillesi siitä, että he ovat sinusta huolehtineet? Luulisin automaattisesti, että kaikki (joista suunnilleen huolta on pidetty) ovat kiitollisia, sanoivat sen sitten ääneen tai eivät. Jos et ole, niin taidat olla niitä "myöhemmin" ihmisiä.
Kiitos mielipiteistä, mutta vieläkin kaipailen vastauksia kysymykseeni MIKSI ?
Miksi lapsen olisi parempi jäädä lastenkotiin kuin tulla adoptoiduksi ?
Yksi vastaus oli mahdollinen rasismi mutta onko muita vastauksia ?
Tuossa edellisessä kirjoituksessani tuli ilmi moniakin syitä, kunhan lukee ajatuksella. Ei mahdollisen, vaan todennäköisen rasismin lisäksi lapsen oma erilaisuuden tunne. Juurien katkeaminen, erkaantuminen suvusta ja omasta kansasta. Isona lapsi ei ehkä oikein tunne kuuluvansa minnekään. Huono puoli on myös se, että yleensä adoptiolapsi otetaan biolapsen korvikkeeksi, kun omaa ei kuulu. Adoptiovanhempien itsekkäät motiivit ovat myös erittäin huono puoli. Kyllähän näitä huonoja puolia riittää...
Vastauksesi selvensi mielipidettäsi.
Olisi myös tietää, eikö mikään mielestäsi (tai muiden mielestä) puolla adoptiota ?
Eli millaisena näet/näette lapsen elämän jos hän jää lastenkotiin synnyinmaassaan ?
Suomeen adoptoitavista lapsistahan suuri osa on sellaisia lapsia joilla ei ole mitään tietoa biovanhemmistaan tai suvusta eikä mitään mahdollisuutta siis löytää sukuaan.
Tuo on nyt kovin maa kohtainen kysymys.
Yhteen aikaan suomesta annettiin ulkomaille adoptoitavaksi terveitä vastasyntyneitä. Ehkä se heille oli hyvä, ehkä ei, sitä ei tiedetä.
Kukaan maa ei kuitenkaan halua ylläpitää lasten vientiä ulkomaille. Muitakin mahdollisuuksia on.
Joskus se että lapsia viedään ulkomaille estää heidän järjestämästä omat asiansa niin että he voisivat hoitaa omat orvonsa.
Orpoja on kaikkialla. Suomessakin on lapsia jotka odottavat hyvää sijaiskotia. He eivät ole terveitä vastasyntyneitä (vaikka valkoisia ovatkin) ja monella heillä sukulaisia joihin haluavat ylläpitää suhteita.
Joten ihan totta, jos todella haluat auttaa niin voit tehdä niin paljon muutakin kuin 'pelastaa' yhden (ja niin et tee mitään muille).
Suomikin yhteen aikaan sai asiansa järjestettyä niin että orpoja ei enään ulkomaille viedä. Kehitysmaat haluavat tehdä samoin.
Kuten ensimmäisessä viestissäni kirjoitin, haluaisin lisätä ymmärrystäni ja laajentaa näkökantaani tässä asiassa (miksi adoptio koetaan joskus negatiivisena, mikä puoltaa adoptiota, mitä argumentteja on sitä vastaan).
Minusta on aika mielenkiintoista, että kukaan kirjoittajista ei tunnu kokevan vanhempia, aktiivista, läsnäolevaa, 'tarpeeksi hyvää' vanhemmuutta sellaisena asiana, joka olisi tärkeää myös ilman biologisia vanhempia elävälle lapselle.
Läsnäolevia (vaikakin ei-biologisia) vanhempia tärkeämpänä tunnutaan pitävän esim. sitä että lapsi saa elää synnyinmaassaan.
Siksi, että adoptioperheesä lapsi otetaan ihan omaksi, kun taas lastenkodissa lapsi on vain yksi monista.
Siellä syötetään ja tehdään kaikki rutiinilla.
EI!!!!
ONNEKSI ITSE SAIN HYVÄN ADOPTIOKODIN, JOSSA OLI RAKKAUS, LÄMPÖ JA KAIKKI IHANUUS.
Mielestäni adoptio on heti toiseksi paras vaihtoehto biovanhempien jälkeen. Ja juuri siitä syystä, että lapsi tarvitsee perhettä. Se, missä maassa perhe sijaitsee, ei varmasti ole se tärkein asia, vaan se, että lapsi saa sen tarvitsemansa kodin, mitä lastenkoti ei ole.
Poikkeuksena voi tietysti olla joku jo murrosiän kynnyksellä orvoksi jäänyt, jonka sopeutuminen uuteen perheeseen voi olla kyseenalaista ja joka on jo varhaislapsuutensa saanut kokea sitä perhettä, mitä tarvitsee. Hän myös tuntee synnyinmaastaan sukulaisiaan, ystäviään jne... Mutta ei kai tällaisia adoptoidakaan ulkomaille.
itse tämän kirjoittanut!!
En kertakaikkiaan voi ymmärtää kaikkea sitä adoptiovastaisuutta, mitä tällä palstalla esiintyy. Minut on adoptoitu Suomesta yli 30 vuotta sitten, ja ensi kertaa koko elämäni aikana tällä palstalla törmäsin näin hirmuiseen adoptiovastaisuuteen. Täytyy sanoa, että tuli paha mieli. Oikein hirvittää, että entä jos joku olisi paasannut tällaisia ilkeyksiä isälle ja äidille silloin 70-luvulla...kamalaa. Mielestäni te adoption vastustajat olette ilkeämielisiä ihmisiä.
Ihmettelen miksi suomen valtio enää ylipäänsä koettaa pitää yllä kotimaan adoptioprosessia, vaivaiset 20-30 lasta vuosittain sijoitetaan vain tätä kautta perheisiin...siispä... kotimaan adoptio pitäisi lakkauttaa ja näille kouralliselle lapsimäärälle etsiä vaan sijoituskoti, eihän se tee kun 3-4 perhekotia lisää suomeen ja se ei ole paljon!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
minulla on hyvä jatkoratkaisu:
Kun perhekodit ei oo ilmaisia eli kukaan ei ilmaiseksi ota perhekotiin noita lapsia niin edellisen tietoiskun kirjoittaja velvoitetaan kustantamaan perhekotiin siirretyt lapset!
Tällä tavoin yhteiskunnalle ei tule kuluja.
Tai ehkä parempi vaihtoehto on että tietoiskun kirjoittaja ottaa itse nuo lapset sijoituskotiinsa.
Näin lapset saa sen tarvitsemansa ikioman kodin, eikä sekään maksa mitään meille muille.
Halvempaan tulee järjestää perhekodit suoraan näille lapsille kuin pitää yllä virasto-organisaatiota mitä kotimaan adoptio pitää yllä. Se veisi kallista työaikaa pois sosiaalityöntekijöiltä ja PeLan sossuilta joten loppupelissä perhekodit TULEE HALVEMMAKSI!!!!
Perhekodit voi sitäpaitsi olla parempikin vaihtoehto kun lapsettomuuden tramatisoima adoptioperhe.
ja perhekotejahan ei tarvi ollenkaan valvoa.
Kyllähän "Tietoiskun" kaltaiset ihmiset osaa itse päättää mikä on lapsille hyväksi, mitä se kenellekään viranomaiselle kuuluu.
Pääasia että viranomaiset vaan maksaa "Tietoiskun" menot ja tietty paljon ylimääräistä päälle, jotta "Tietoiskulla" on millä mällätä.
Ja eihän "Tietoiskun" tarvitse pitää mitään yhteyttä biovanhempiinkaan kun "Tietoisku" on
ni-in viisas.
Ni-in ja kun se on vielä niin halpaakin, "Tietosikun" sanoin, perhekodit tulee halvemmaksi...
Ja sen kyllä huomaa että "Tietoisku" ei itse ole saanut / joutunut kasvamaan perhekodissa tai sijaiskodissa.
Mitä sinä oikeasti tiedät meistä perheistä, joilla on kotimainen adoptiolapsi ?
En tunnista itseäni, enkä ketään tuntemaani adoptioperhettä kirjoituksesi traumatisoimaksi perheeksi. Ehkä olisi parasta olla hiljaa, jos ei todella tiedä mistä puhuu.
Kaikella ystävällisyydellä
Mut on adoptoitu silloin ku olin vauva... No ei se mitää ei vaa ollu onni mukana. Adoptiovanhemmilla oli jonkin näkösiä alkoholi-ongelmia. oli joo vähän kiree tunnelma. Sitte tais joku lipsautta että missähän Ellun oikeat vanhemmat on? No kivahan se oli kuulla 12 vuotiaana että ups olet adoptoitu. Ei mulla mitään sitä vastaan ollu tai oli vähän. Mua loukkas järjettömästi se ettei kukaan luottanu muhun. Ja ei se perhe mikään rakkauden ja lämmön malliesimerkki ollu. Nimittäin 13 vanhana mut huostaan otettiin ja vuoden oon ollu täysin onnellisessa perhetukikeskuksessa....