Meille tuli eläinsuojeluyhdistykseltä ensimmäinen kissa 4 v. puolitoista vuotta sitten. Sen sanottiin olevan hieman äksy. Olihan se vähän ja takkuja turkissa (norjalainen metsäkissa). Nyt turkki on pehmentynyt paljon (ei enää takkuja) ja pojan luonnekkin on muuttunut vähemmän äksyksi.
Tänä syksynä otimme pennun kaveriksi. Asiani liittyy nimenomaan luonne-eroihin. Pentua voi sanoa ns. normaaliksi, mutta vanhempi kissa on sellainen, että se on hirveän tarkka mihin sitä koskee silitettäessä (vieraiden ei anna silittää, tarttuu käteen) ja säpsähtelee yllättäviä ääniä.
Pennun kanssa leikkii, mutta välillä sähisee ja dominoi.
Olisi kiva tietää mikä tämän vanhemman kissan kanssa on mennyt vikaan? En tosin voi saada sitä selville, kissa otettiin eläinsuojeluyhdistykselle sosiaalisista syistä.
Kysyisin onko muilla vastaavia kokemuksia ja voiko vanhemman kissan luonne enää muuttua paremmaksi ajan kuluessa?
Tänä syksynä otimme pennun kaveriksi. Asiani liittyy nimenomaan luonne-eroihin. Pentua voi sanoa ns. normaaliksi, mutta vanhempi kissa on sellainen, että se on hirveän tarkka mihin sitä koskee silitettäessä (vieraiden ei anna silittää, tarttuu käteen) ja säpsähtelee yllättäviä ääniä.
Pennun kanssa leikkii, mutta välillä sähisee ja dominoi.
Olisi kiva tietää mikä tämän vanhemman kissan kanssa on mennyt vikaan? En tosin voi saada sitä selville, kissa otettiin eläinsuojeluyhdistykselle sosiaalisista syistä.
Kysyisin onko muilla vastaavia kokemuksia ja voiko vanhemman kissan luonne enää muuttua paremmaksi ajan kuluessa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
voi muuttua!Ystäväni otti kissan jota oli kohdeltu huonosti edellisessä paikassa. Kissa oli silloin varmaan joku 2 vuotias. Se oli tosi arka ja vieraat ei saaneet siihen koskea. Yleensä kun olin siellä käymässä niin kissa loikoili jossain piilossa. Nyttemmin kissa on muuttunu, tosin kissa on nyt joku 6 vuotias. Tulee rapsutettavaksi kun menee käymään, siis pitää oikein masua rapsutella ja "juttelee" jne. ELi muutos on huomattava siihen verrattuna mitä se käyttäytyminen oli silloin 4 vuotta sitten! Kissa on siis ajan myötä oppinut luottamaan ihmisiin taas.
että on luonne muuttunut positiivisesti. Meihin perheenjäseniin vanhempi kissa jo luottaa ja antaa käsitellä, ei tosin tykkää olla sylissä (eikä tarvitsekkaan).
Pikkukissa on rohkea ja pitää puolensa painissa, vaikka välillä isompi tietysti huitaisee sitä tassullaan ja on viime kädessä voimakkaampi, mutta ei ole onneksi vahingoittanut pientä.
Joskus ihmiset eivät ymmärrä, ettei kaikkia kissoja voi tulla suinpäin silittelemään.
Kerran kävi niin, että eräs henkilö meni muitta mutkitta silittämään vanhempaa kissaa vieläpä sen ollessa omalla lempipaikallaan, jolloin kissa iski hampaat käteen. Onneksi ei niin kovaa, että olisi iho mennyt rikki.
Eikös olekin ihmeellistä, kuinka koirien luo menemisestä varoitellaan jos jonkinlaisilla syillä, mutta unohdetaan se, että kissatkin ovat yksilöitä.
Oli hienoa lukea, että ottaessasi tuon elämän kolhiman luoksesi annoit sille mahdollisuuden elää luonasi omilla ehdoillaan ja omalla luonteellaan. Uskon, että se kyllä ajan myötä uskoo, että ole todellakin yhtä mukava kuin yrität esittää, etkä yht.äkkiä ryhdy hirviöksi, joita se reppana on ilmeisesti kohdannut aikaisemmassa elämässään.
Ukillani oli aivan upea kissa, jota ei saanut koskettaa kuin hyvin harvoin. Meillä taas on katti, jolla saa suunnilleen luututa lattioita, sievästi tietenkin. Yksilöitä ne ovat, jokainen, ja siinäpä niiden rikkaus ja viehätys juuri piileekin.
:) niimpä, katsoa saa, muttei koskea pätee aika moniin kissoihin. Jotkut ihmiset varmaan juuri sen takia pelkäävät/ inhoavat/ vihaavat kissoja kun ei niitä saa käyttäytymään just niinkuin itse haluaisi.
Mun mielestä eläimelläkin on oikeus olla rauhassa ja olla sellainen kun on. Valitettavasti on myös näitä ihmisen pilaamia yksilöitä.
Kyllä meidän vanhempi kissa osaa olla hellyydenkipeäkin ja silloin se tulee viereen kiehnäämään ja puskemaan silittämistä. Minä saan jopa vähän silittää sitä myös masusta jos se makoilee selällään, osaan sen verran lukea sitä, että näen milloin alkaa riittämään mikäkin juttu sen mielestä.
Pitkäkarvaisille kissoille tulee aika helposti takkuja jos ei harjaa säännöllisesti. Ilmeisesti edellisessä paikassa ei oikein huolta ole pidetty. Ne takut kiristää ikävästi turkkia, eikä kissa oikein pidä koskettamisesta silloin. Kun se sattuu. Tutulla on pitkäkarvainen kissa ja joskus takkujakin tulee. Silloin on aika äksy tapaus. Mutta eiköhän kissasi totu enemmän ja enemmän kosketukseen kun se ei satu enää. Meillä molemmat kissat on todella sosiaalisia tapauksia. Heittäytyvät selälleen ja pitää rapsutella mahasta. Tekevät tuota jopa lähes vieraille ihmisille. Luottavat aika täysin ihmisiin. Ei ole kukaan koskaan kiusannut niitä. Lapsiin ehkä suhtautuu varovaisemmin. Vaikka ei ole lapsetkaan niitä retuutellut. Mutta ovatkin kovempi äänisiä ja juoksevat ympäriinsä arvaamattomasti. Siis ne lapset yleensä...