Tuon unelman todeksi puki,
tuuliko lennätti tielleni sinut?
Kuin salama kirkkaalta taivaalta,
tielleni tulit.
Hehkumaan sai arjen ,työn raadannan,
syttyi sydänten roihu,sen näki kaikki.
Rakastunnu oon,joo niin oon....
Ei oltu köyhiä ,ei kippeitä,
olihan meillä toisemme.
Asunnosta ei tietoo,
oltiinko syöty ,vai ei.
Ei tuommosia huolia,
rakkaus meitä vei.
OO,sinun vastaan tulevan näin.
Atleevartalon ääriviivat,
katuvalojen alla.
Ylläs se nahkarotsi vyötäisille,
housut istui hyvin,
entäs ne kengät,piikkikärkiset.
Lähestyit,sydän sinulle paloi,
sulin syliis täydellisesti.
Sillä ,rakastin sinua niin...
Syliis kiedoit siinä,
iltahämärässä.
Katuvalon alla,katsoin,
silmiis sinisiin.
Tuo ilta.
Se muistoissani elää,
oltiin rakkuden kyyhkyläisiä.
Ihmettä?
Me osattiin rakastaa?
Miten kauniisti?Niin?
tuuliko lennätti tielleni sinut?
Kuin salama kirkkaalta taivaalta,
tielleni tulit.
Hehkumaan sai arjen ,työn raadannan,
syttyi sydänten roihu,sen näki kaikki.
Rakastunnu oon,joo niin oon....
Ei oltu köyhiä ,ei kippeitä,
olihan meillä toisemme.
Asunnosta ei tietoo,
oltiinko syöty ,vai ei.
Ei tuommosia huolia,
rakkaus meitä vei.
OO,sinun vastaan tulevan näin.
Atleevartalon ääriviivat,
katuvalojen alla.
Ylläs se nahkarotsi vyötäisille,
housut istui hyvin,
entäs ne kengät,piikkikärkiset.
Lähestyit,sydän sinulle paloi,
sulin syliis täydellisesti.
Sillä ,rakastin sinua niin...
Syliis kiedoit siinä,
iltahämärässä.
Katuvalon alla,katsoin,
silmiis sinisiin.
Tuo ilta.
Se muistoissani elää,
oltiin rakkuden kyyhkyläisiä.
Ihmettä?
Me osattiin rakastaa?
Miten kauniisti?Niin?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tässä runossasi taidat palata menneeseen,
muistella rakkaimpasi tapaamista.
Herkkää, hyvin herkkää kuvausta rakastumisesta,
mutta ainahan se rakkaus on herkkää.
Usein se myös tulee, kuin salama kirkkaalta
taivaalta, vie mennessään.
Itsellä ei oikein tuo runosuoni jostain syystä
nyt syki, huoksista.
Aurinkoista aamua sinulle Rellu.
Joo tuossa kuvaus meidän rakkaudesta.
Miten näen,Mäkelänkatua hän tulee?
Salama ,se oli.
Tuosta runosuonesta,sitäki pitää
kunnioittaa.
Sanotaa," kukkokaa ei käskien laula".
Ehkä seki tarvii nukkua välillä,
lapsihan se on,joka asuu meissä.
Itse vain kokee,suurta tyhjyyttä,
jos ei kuki.
Mut oothan sinä runoo esiin tuonu,
runsauden sarven verran.
Ehkä välillä tyhjennetään,
muistutetaan,lahjaa on kaikki.
Ystävä sinulle ,täältä aurinkoista päivää.
Tänää meen haudalle,kynttilän sytytän.Liisa
Muistojen polkua kuljit!
Nuoruus ja rakkaus vie nälänkin, kun
tunteet vain roihuaa ja palaa täydellä liekillä! :)
Leppoisaa talvipvää sinulle! :)
Syliinsä sulki,
turvaisan suojan soi.
Hymy,niin ei nälkäkää ollu.
Ei pahitteeks ois,jos vieläki ois.
Leppoisaa sinnekki .Liisa
unohda koskaan, itse olen unohtanut sillä ei kai se rakkautta ollutkaan mutta sinä muistat sen runollasi.
Jotain niin ,et ei vuodetkaan
oo voineet sitä haalistaa.
Siks menetyski on ollu ,
suuri suru.
Kauniina muistoissa nyt,
rakkaus on pinnalla veen.
Lio ystävä ,kiitos sinulle käynnistäs.
Sinulle lämpimiä ajatuksia.Liisa
Luen sen vielä useaan kertaan.
Margitta,sen kaiken kertoon?
Mitä on ,kun on rakastunnu?
On se elämän yks ,suurista asioista.
Mitä silloin meissä tapahtuu?
Sekoittaa elämän kortit ja
avaa yhteisen ladun kuljettavaks.
Totuus,kyynel nousee,se yhteinen
tie päättyi.
Se mies oli taivaan lahjaa,
on jättänny lähtemättömän muiston.
Ragitta,sinulle kiitos ,
lämmöllä.Liisa