Joskus muistelen säälien erästä ala-asteelta asti tuntemani tytön kohtaloa. Hän oli äärimmäisen kiltti tyttö. Hänellä oli hyvin samankaltainen kaveri kuin hän. He olivat kuin kaksi marjaa.
Toinen tyttö muutti pois, jolloin tämän toisen tytön kaveriporukka vaihtui. Yllättäen tyttö muuttui kiltistä koulutytöstä esittäväksi teiniksi. Hän ryyppäsi ala-asteella tunnilla kaikkien nähden ja napsi toisen luokkamme tytön kanssa lääkkeitä, kun opettaja oli poissa. He olivat aivan lääkepöyhyissä, mutta opettaja ei huomannut mitään. Jo tuossa vaiheessa ajattelin, että nyt ei ole kaikki kunnossa.
Yläaste alkoi, jolloin kaikki muuttui vain huonompaan suuntaan. Mukaan tulivat aikuiset kaverit, tupakka, juominen, lintsaus ja huoraaminen. En valehtele, kun sanon, että pystyn laskemaan varpaideni ja sormieni avulla päivät, jolloin tyttö oli koulussa. Mutta hän selviytyi koko yläasteen läpi jäämättä kertaakaan luokalle. Tässä vaiheessa toinen tyttö oli jo erotettu toiselle luokalle, koska he olivat yhdessä kuin tikittävä aikapommi. Viinaa, huumeita ja lintsausta...
En kyllä sittenkään ole varma, saiko tyttö koskaan yläasteen päättötodistusta. Nyt en tiedä hänestä mitään, mutta voiko tuo ikä olla todella noin paha, että se saa ihmisen pilaamaan elämänsä. Kyseessä oli selvästi näyttämisen tarve. Hän haukkui usein monta kertaa luokkamme muita oppilaita lapsellisiksi pelleiksi, koska he eivät juoneet viinaa.
Surku tuota tyttöparkaa... Kun sanon, että hän oli oikeasti hyvin kiltti ja sympaattinen mallioppilas. Ja hän pilasi elämänsä tuosta noin vain. Kerran hän oli selittänyt aivan vakavissaan, että olisi halunnut äitinsä kuolevan. En vain voi ymmärtää.
Toinen tyttö muutti pois, jolloin tämän toisen tytön kaveriporukka vaihtui. Yllättäen tyttö muuttui kiltistä koulutytöstä esittäväksi teiniksi. Hän ryyppäsi ala-asteella tunnilla kaikkien nähden ja napsi toisen luokkamme tytön kanssa lääkkeitä, kun opettaja oli poissa. He olivat aivan lääkepöyhyissä, mutta opettaja ei huomannut mitään. Jo tuossa vaiheessa ajattelin, että nyt ei ole kaikki kunnossa.
Yläaste alkoi, jolloin kaikki muuttui vain huonompaan suuntaan. Mukaan tulivat aikuiset kaverit, tupakka, juominen, lintsaus ja huoraaminen. En valehtele, kun sanon, että pystyn laskemaan varpaideni ja sormieni avulla päivät, jolloin tyttö oli koulussa. Mutta hän selviytyi koko yläasteen läpi jäämättä kertaakaan luokalle. Tässä vaiheessa toinen tyttö oli jo erotettu toiselle luokalle, koska he olivat yhdessä kuin tikittävä aikapommi. Viinaa, huumeita ja lintsausta...
En kyllä sittenkään ole varma, saiko tyttö koskaan yläasteen päättötodistusta. Nyt en tiedä hänestä mitään, mutta voiko tuo ikä olla todella noin paha, että se saa ihmisen pilaamaan elämänsä. Kyseessä oli selvästi näyttämisen tarve. Hän haukkui usein monta kertaa luokkamme muita oppilaita lapsellisiksi pelleiksi, koska he eivät juoneet viinaa.
Surku tuota tyttöparkaa... Kun sanon, että hän oli oikeasti hyvin kiltti ja sympaattinen mallioppilas. Ja hän pilasi elämänsä tuosta noin vain. Kerran hän oli selittänyt aivan vakavissaan, että olisi halunnut äitinsä kuolevan. En vain voi ymmärtää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
huono seura hyödylliset tavat turmelee
näin se vaan on ja arvaa missä näin sanotaan?
oon 6lk ja poltan , juon olutta ja viinaa vielä oon hengissä jos joku haluaa kuolla äkkiä nii joukoo ja polttakoo
Omalla luokallani on ollut ala-asteelta asti yksi poika. Ala-asteella hän oli mukava, hauska eikä kiroillut koskaan. Hän sai monia kymppejä kokeista, oli iloinen ja avoin kaikille eikä kiusannut ketään. Sitten hänen vanhempansa erosivat, uusi velipuoli pisti erään pikkutytön paksuksi ja isäpuoli ja äiti riitelivät kaiketi joka ilta. Mitäs muutenkaan, kun hän alkoi juoda, kirota ja lintsata. Hän vittuili joka opettajalle, ja aina kun olin iltaisin kylillä, näin hänet rööki huulessa esittämässä jotain, mitä todellakaan ei ole. Olen nyt 8.luokalla ja tällä viikolla hän on ollut kerran koulussa. Sääliksi käy, kun tuolla tavalla pilaa elämänsä..
Onhan noita kurjia ihmiskohtaloita maailma täynnä.
Ittekkin kun rupeaa muisteleen yläaste aikaista porukkaa niin ei monella elämässään hyvin mene nytten jos on edes hengissä.
Neljä on kuollut, eikä siitä kun pääsin ylä-asteelta ole kuin vajaa 15 vuotta. Kaksi tappoi ittensä, toinen hirtti ittensä ja toinen tappoi ittensä auton pakokaasulla. Yksi kuoli autokolarissa, ja viimeinen kuoli aivokasvaimeen.
Kaksi on nykyään täysin huumekoukussa ja alkoholisteja löytyy useita.
Osa taasen on täysin työ hulluja jotka ovat kuluttaneet ittensä loppuun liialla työn teolla osa joutuen lopulta psykiatriselle osastolle hoitoon, taitaa nytkin olla yksi sielä, tai ainakin käy välillä siellä vähän lataamassa pää nuppiansa. Muutenkin jotkut ovat päästään pimahtaneet.
Rikollisia on myös tullut toisista.
Muutama pikkurikollinen, mutta mahtuu joukkoon tyttöystävänsä tappajakin.
Noin 50 henkisestä luokasta vajaa parikymmentä. Elää normaalia tasapainoista elämää. Se on mielestäni aika vähän, en tiedä mikä tähän on syynä mutta lieneekohan opettajissa vika vai kotioloissa vai sittenkin muutamassa todellisessa ongelma tapauksessa jotka vetivät mukanaan pohjalle ne joilla olisi ollut mahdollisuuksia normaaliin elämään
Kaikkia en ole edes nähnyt sen jälkeen kun päästötodistus saatiin. Monesta ei olisi edes uskonut tulevan alkoholisteja, mielenvikaisia, jne jne... Toisista taasen se oli täysin arvattavissa ala-asteelta lähtien.
ei yläasteella vielä elämäänsä pilata
Missäs sitten? Eipä taida tuollaisella koulunkäynnillä jatko-opiskelupaikkaa mistään herua, eli alkaa siinä olemaan aika tukalat paikat ja vaihtoehdot vähissä. Voihan siitä selvitä palaamalla kaidalle tielle ja ryhdistäytyä, mutta voi olla aika hankalaa. Tai jos tuommoinen saa jostain jtn töitä, niin mikäs siinä, mutta varmaan aika vaikeaa, ellei asennetta vaihda.
ô.ô
Entinen kaverini oli alle 25% oppitunneista koulussa ja jäi luokalleen, joten vähän vaikea uskoa, että voit laskea tuon tytön koulupäivät sormillasi ja varpaillasi :)
Surullista on tosiaan, kuinka jotkut jo noin nuorena lähtevät elämäänsä pilaamaan. Mutta jos koulussa pystyi kerran ryyppäämään ja käyttämään lääkkeitä, niin sanoisin, että silloin on ollut jo opettajissa ja vanhemmissa vikaa. Ei tuollaisille raiteille päädy, jos vanhemmat aivan tosissaan ovat kaikkensa lapsensa eteen yrittäneet.