Kerron lyhyesti meidän tarinan, kun tuntuu, että täällä keskustelussa vaan yksipuolinen näkökulma (negatiivinen) lastensuojelun sosiaalityöntekijöistä ja sijaisvanhemmista.
Juu meitä on kaksi sisarusta. Meidän vanhemmat oli pahoja meille. Isä hakkas äitiä, joi ja pasko alleen. Äiti oli avuton, voimaton, rapajuoppo.Sytytti sohvanki palamaan tupakan kanssa, tietty kaikki vahingossa. Me hoidettiin kai toisiimme, syötiin mitä millonkin ja nukuttiin missä millonkin. Vaatehuonees oli hyvä nukkuu vauva kainalos ku siel oli talvitakkeja lattialla. Naapurit oli valppaina ja kertoman mukaan ilmottivat sossulle. Muistan ku meille tuli sossu ekan kerran. Se oli nuori, vastavalmistunut nainen.Sil oli villapipo syvällä päässä. Se otti mun pikkusiskon syliin ja sano sille, että ei sulla ole enää hätää. Äiti makas sillonkin sammuneena, alasti sohvalla. Odotettiin poliiseja kun meen "isä" pisti vastaan, et me tytöt päästäs turvaan. Että lapslisistä ei ainakaan olis kuulemma halunnu luopua. Ei ollu muita tavaroita oikeen mukaan otettavaksi ku mun smurffinalle ja pikkusysteril vauvan vaatteita.
Mut me päästiin pois. Se sossu pelasti meidät, anto elämään mahdollisuuden. Me päästiin laitoksen jälkeen samaan perheeseen, sossun mielestä meitä ei saanu erottaa, me kuuluttiin yhteen. Meen sijarit on ollu hyviä kasvattajia. Me on saatu lukea meidän "stoori" sossun asiakirjoista ja sossu oli meen kanssa niitä lukemassa. Me on saatu vihata ja kaivata meen biolog. vanhempia kenenkään tuomitsematta. Mun "äiti" teki vielä lisää reppanoita, mut ne otettiin onneks heti pois. Niitten puolest jo osasin itkeä, mun kävi sääli niitä.
Ei me siskon kans oltas normaaleit koululaisia jos sosiaalityöntekijä ei ois meit hakenu.
Muistakaa, et lapset tarttee apua jos niitten vanhemmat ei hoida niit. Tää oli aika terapeuttista kirjottaa tästä, mut nyt lähetään siskon ja sijareitten kans kävelylenkil. Voimia muille saman kokeneille. Ja terkut sil sossul...
missä lie nyt oletkin.
Juu meitä on kaksi sisarusta. Meidän vanhemmat oli pahoja meille. Isä hakkas äitiä, joi ja pasko alleen. Äiti oli avuton, voimaton, rapajuoppo.Sytytti sohvanki palamaan tupakan kanssa, tietty kaikki vahingossa. Me hoidettiin kai toisiimme, syötiin mitä millonkin ja nukuttiin missä millonkin. Vaatehuonees oli hyvä nukkuu vauva kainalos ku siel oli talvitakkeja lattialla. Naapurit oli valppaina ja kertoman mukaan ilmottivat sossulle. Muistan ku meille tuli sossu ekan kerran. Se oli nuori, vastavalmistunut nainen.Sil oli villapipo syvällä päässä. Se otti mun pikkusiskon syliin ja sano sille, että ei sulla ole enää hätää. Äiti makas sillonkin sammuneena, alasti sohvalla. Odotettiin poliiseja kun meen "isä" pisti vastaan, et me tytöt päästäs turvaan. Että lapslisistä ei ainakaan olis kuulemma halunnu luopua. Ei ollu muita tavaroita oikeen mukaan otettavaksi ku mun smurffinalle ja pikkusysteril vauvan vaatteita.
Mut me päästiin pois. Se sossu pelasti meidät, anto elämään mahdollisuuden. Me päästiin laitoksen jälkeen samaan perheeseen, sossun mielestä meitä ei saanu erottaa, me kuuluttiin yhteen. Meen sijarit on ollu hyviä kasvattajia. Me on saatu lukea meidän "stoori" sossun asiakirjoista ja sossu oli meen kanssa niitä lukemassa. Me on saatu vihata ja kaivata meen biolog. vanhempia kenenkään tuomitsematta. Mun "äiti" teki vielä lisää reppanoita, mut ne otettiin onneks heti pois. Niitten puolest jo osasin itkeä, mun kävi sääli niitä.
Ei me siskon kans oltas normaaleit koululaisia jos sosiaalityöntekijä ei ois meit hakenu.
Muistakaa, et lapset tarttee apua jos niitten vanhemmat ei hoida niit. Tää oli aika terapeuttista kirjottaa tästä, mut nyt lähetään siskon ja sijareitten kans kävelylenkil. Voimia muille saman kokeneille. Ja terkut sil sossul...
missä lie nyt oletkin.
Vastaukset 18
Vanhimmat
vai jonkun sijaisvanhemman tai lähihoitajan omaelämänkerta?
Miksi tuomitset kirjoituksen provoksi?
Ai siksikö kun siinä ei haukuta sossuja tai sijareita?
Kyllä on ihmiselle vähän annettu jos noin yksinkertaisesti ajattelee, ihan sääliksi käy!
asua moisissa oloissa. Vaan heitä "ryöstetään" vain ja ainoastaan pullantuoksuisten ja balettiin kuskaavien vanhempien luota. Voi elämän kevät teidän kanssa.
Sinä idiootti, joka ensimmäisenä haukut kirjoituksen kirjoittajan provoksi tms, kuinka paljon loukkaat sitä lasta, joka sen kirjoitti? Kuinka paljon sattuu avautua tänne, ventovieraille ihmisille joilta LUULISI saavan tukea ja ymmärrystä, ja joilta päin vastoin saakin haukut paskanjauhamisesta?!
Minä tein muutama vuosi sitten samoin, purin sisällä piinanneen tarinani tänne, kun en muualle osannut. Kuinka paljon kyyneleitä itkin sitä kirjoittaessani, kirjoitin kaiken lapsuudestani, elämästä lastenkodissa ja sijaisperheessä. Hain tukea mennäkseni puhumaan ammatti-ihmiselle, hakeakseni tukea joltain, kun rohkeuteni ei siihen yksin riittänyt. Kirjoittamiseni tänne oli jonkinlainen hätähuuto; "kuunnelkaa joku"!
Kuinkas kävikään, sain seuraavana aamuna lukea ruudulta samanlaista tekstiä kuin joku nyt, tyyliin: "tuo on jonkun häiriintyneen pellen paskanjauhantaa, mene muualle täältä provosoimasta".
Kukaan ei voi ymmärtää kuinka paljon se sattui, kun ensimmäisen kerran avasin haavani, täällä heitettiin suolaa haavoihin. Koin suunnatonta helpotusta purkaessani tuntoni jonnekin, -tänne. Kuitenkin lukiessani niitä haukkumisviestjä täältä, aloin miettiä miksi minä kenellekään kertoisin, se vain sattuu eikä kukaan ymmärrä, kukaan ei usko, ei välitä.
Ja niin siinä kävi, -sisällä ne asiat ovat edelleen, en minä vaivautunut minnekään murheineni ménemään, miksi kukaan välittäisi?
Onnekseni minulla on ystävät ja rakkaat läheiseni, jotka ovat ymmärtäneet ja kuunnelleet.
Ilman heitä tuskin olisin tässä, entistä vahvempana.
Melkoinen vaikutus tuollaisella haukkumisella siis osaa olla, pyydän harkitsemaan siis kahdesti ennen kuin seuraavan kerran tuomitsette jonkun, joka sydämestään haluaa jollekin "puhua".
Jos joku täällä osaa olla typerä ja lapsellinen, niitä taitavat olla nimenomaan tämä vanhempi väki täällä. =,(
ole vastustanut huonoissa oloissa elävien lasten huostaanottoja ja kaikki kunnia annetaan työnsä lain mukaan ja INHIMILLISESTI työnsä hoitaville sosiaalityöntekijöille. Yritä ymmärtää se!
Mutta viranomaisten lainvastaista toimintaa vastustetaan lasten edun vuoksi, samoin vaaditaan lapsille samantasoista terveydenhuoltoa kuin aikuisillekin, pelkkä lapsen sairaus ei ole lain mukaankaan huostaanoton syy, silti niin tehdään, eikä lapsi saa tarvitsemaansa erikoissairaanhoitoa h-oton jälkeenkään. Onko se mielestäsi oikein?
Myön ammattitaitoisia sosiaalityöntekijöitä on oltava riittävästi joka kunnassa. Ja moniammatillinen työryhmä on saatava sossujen avuksi huostaanottoasioiden käsittelyyn.
Ja huostaanotto on lopetettava kun sen syyt ovat poistuneet ja lapsen on palautettava kotiin, eikä niin kuin nyt, että lapsia pidetään kodin ulkopuolisessa sijoituksessa, vaikka on saatu HaO:n päätös huostaanoton purkamisesta. Myös sijoituspaikkojen valvonnassa on suuria puutteita.
Nuo ovat tärkeimmät vanhempien ajamat asiat lasten oikeuksien toteutumisessa, muitakin yksityiskohtia on, mitä toivottiin uuteen lakiin. Ja niistä on paljon saatu jo lakiesityksen asteelle! Kiitos aktiivisten vanhempien, jotka ajattelevat tämän maan lapsen parasta!
sun,teidän tarinassa.Mulla aika paljon samanlainen.Tsemppii sun elämään ja siskolles!
Ei kannata välittää noist muist typeristä kommenteist,ei ne ole kokenut mitä me.Ne vaan puhuu omien etujensa puolesta.
Mul on myös ollut hyvä elämä sijaisperhees ja mul on jonkinmoinen yhteys mun äitiin.Juoppo sekin.
juoppoperheen seurannassa niin, että vanhemmat eivät ole kuulemassa ennen huostaanottoa ja samoin hänellä on kuulluksi tulemisoikeus myös sijoituksen jälkeen, niin näistä puheistako ei tarvitse välittää?
Ole hyvä ja ole välittämättä vain!
Onneksi päättäjät ovat välittäneet, mitä vastuuntuntoiset vanhemmat ovat heille tiedoksi saattaneet omien lakiehdotustensa muodossa.
kun kerroit tarinasi tällä palstalla, jossa on hyvin vinoutuneita ihmisiä etupäässä. Hienoa, että olet saanut hyvän kodin ja uuden mahdollisuuden hyvään elämään. Voimia sinulle ja kaikille muillekin saman kokeneille!
löytyy väsätä tuollainen juttu, kun kyllin monta sijaria lyö tyhmät päänsä yhteen. Jo kirjoitustyylistä näkee, ettei teksti ole totta??
Tiesittekö muuten rahasammot, että joukossa tyhmyys tiivistyy!!!
Stoori voi olla tottakin, mutta kirjoittaja ei. Kirjoitustyyli ei kanna läpi tekstin vaan on teennäisen koululaista (huonosti) jäljittelevä ja epäaito. Alkulause ei mallaa ollenkaan lopputekstin kanssa, eli ainakin kaksi kirjoittajaa asialla eikä kumpikaan vaikuta aidosti koululaiselta.
Ku sä tunnut heti epäilevän et jonku kirjoitus on vaan salajuoni.
Onks se skitsofrenia vai mikä sairaus joka laittaa epäilemään toisten kaikkia puheita?
Vai että ihan sijarien juoni, voi voi... :(
Eihän mitään helinäkeijua ole oikeesti olemassa, eihän?
Onko tää joku salapoliisipeli, jossa eitsitään huijareita?
Tiedätkö että sellainen elämä ei oo ihan normaalii...
Tekstin aitoutouden päättelemiseen tarvitaan päättelykykyä ja älykkyyttä.
tekaistuja nyyhkystooreja on, että ei siihen vainoharhasuutta keltään tarvita.
perheessä on lasten surkea olla. Huvittaa vain tämän palstan asenne, kun kerrankin joku äiti oli laittanut aivan asiallisen kirjoituksen oman lapsensa huonosta kohtelusta sijoitettuna, niin sitä eri sijari-nimimerkeillä pilkattiin 'liian tunteelliseksi höpinäksi'. Siinä oli kyse vielä laittomasta huostaanotosta, joka tosin oli purettu jo. Vai liian tunteellista höpinää se on, mitä äiti tuntee lapsensa aiheettoman huostaanoton jälkeen? Ja siitä, että sijoitettuna lapsi tulee vielä 1. kerran elämässään pahoinpidellyksi?
Kertokaa minulle, mikä ero on lapsen kärsimyksessä, tapahtuu se sitten kotona tai sijoitettuna?
Ja miten satoja kertoja täällä on hyökätty sitä vanhempien tekemää vapaaehtoistyötä vastaan, mitä lasten hyväksi on tehty maan lasten olosuhteiden parantamiseksi! Onneksi kaiken vastustajat ja irvistelijät saavat hakata päätään seinään, sillä hallituksen lakiehdotuksessa on monia niitä asioita, joita täällä on ajettu ja joita sijarit ovat raivoisasti vastustaneet. En vain parhaalla tahdollanikaan pysty sitä vastustamista ymmärtämään.
Ammattitaitoiselle lastensuojelulle annetaan aina kiitos, kun se tehdään lakeja noudattaen ja todella lapsen parhaaksi. Mutta lapsen etu on kaukana kun häntä kohdellaan väärin, tapahtui se missä tahansa. Paljon on lasten ja nuorten eteen tehty ja varmaan tekemistä jää vielä uuden lainkin jälkeen 1.1.2008, sillä mikään laki ei ole täydellinen. Eikä yksikään kasvattaja ole täydellinen.
Aloituskirjoituksesta tuli ensimmäisenä mieleen, että joku lapsi laitettiin kirjoittamaan aikuisen suunnitellessa vieressä, mitä juttuun laitetaan. Tai joku sijari kansakoulupohjalta yritti käyttää mielikuvitustaan Onkelin 'Iloisen talon' inspiroimana. Inhimillisessä tekijässä Kreeta itse kertoi, miten sosiaalilautakunnan puheenjohtaja kuskasi heidän kotiinsa juoppoporukkaa itselleen lisätienestinä taksia ajamalla, vaikka tiesi talossa olevan alaikäisiä lapsia. Ja vielä saman päivän iltana, kun heidän asiaansa oli käsitelty lautakunnassa. Sellaisia vastuuhenkilöitä niitä sossulassa pyörii. Ja kirjassa Kreetta kertoi sijaisperheen oloista, miten enemmän tai vähemmän sairas sijaisisä kähmi isoa siskoa, eikä sijaisäidin läsnäololla paljon ollut merkitystä sijoitettujen tyttöjen elämässä. Mutta hyvinpä ovat elämässään kovista kokemuksista huolimatta selvinneet.
Aikuisten vastuuntuntoa lapsia kohtaan on pakko kuuluttaa kaikkien niiden ihmisten mieliin, jotka ovat lapsista vastuussa ja heidän kanssaan tekemisissä, totta kai omista vanhemmista alkaen. Siksi näillä palstoilla kohdattua lasten hyväksi tehtävän työn vastustusta on niin vaikea ymmärtää.
Hienoa että pystyit avautumaan ja kertomaan tapahtuneista, se on osa terapiaa, millä elämässä selviää. Laitoin tänne vaan joillekin ihmisille jotka unohtavat näköjään muutaman perusasian vähätellessään tällaisia kirjoituksia.
Mihin johtaa:
Henkinen väkivalta: itsetunnon heikkous, masennus, vähättely, tunteettomuus, identiteetin häiriöt, tunne-elämän häiriöt, itsestä tulee mallin mukainen henkistä väkivaltaa käyttävä, itsetuhoisuus jne.
Seksi (insesti, hyväksi käyttö, seksin tuominen lapsen elämään liian aikaisin esim. toistuva yhdyntöjen näkeminen): itsetunnon heikkous, masennus, häpeä, tunne-elämän häiriöt, identiteetin häiriöt, yliseksuaalisuus, oma seksuaalisuus häiriintyy, itsetuhoisuus jne.
Yksin kotiin jättäminen (tai sisarusten kanssa): pelkotiloja, turvattomuutta, ei luota kehenkään, liian aikaisin aikuisuuden kohtaaminen, lapsuus elämättä jne.
Materialla rakastaminen: materialistinen lapsi, ei pysty käsittelemään tunteita ilman materiaa eli materia on yhtäkuin rakkaus ja materiaa ilman jääminen tarkoittaa kiukkua ja surua, saa vain materiasta tyydytystä, vääristynyt tunne maailma
Huomiotta jättäminen (ei huolehdita lapsesta, eikä opeteta elämän perusasioita): rajattomuutta, aggressiivisuutta, ylivilkkautta, levottomuutta, pahaa oloa, kehityksen viivästymistä, taantumista, masennusta, itsetuhoisuutta jne.
Tässä nyt muutama asia miten lapsiin vaikuttaa mikäkin ja valitettavasti tällaista tapahtuu paljon.
näissä puutteessa elävien lasten auttaminen on väärin meinaavat että lapsen paikka on biokodissa kaikista puutteista huolimatta.
En ymmärrä miksi hän niin ajattelee onko kateellinen lapsille jotka saavat mahdollisuuden hyvissä sijaiskodeissa kokea nuo tärkeät asiat omikseen ilman uhkaa että saa "päinkasvoja" ja tuntea olevansa tärkeä ainutlaatuinen arvostettu yksilö.
Täällä tuo yksi bio mollaa lapsia ja nuoria kaikenaikaa ja sen hän tekee tavalla joka tekee sijaisvanhempia tuomitsevilla ja syyttävillä kirjoituksillaan ja näin halveksii huostaanotettuja lapsia että he eivät ymmärrä mitään.
Mutta ymmärrän sijaisvanhempana kun lapsi on elänyt mainitsemissasi elämän kaaostilanteissa niin ei sitä ymmärrä ennen kuin on siitä päässyt pois ja nähnyt sekä kokenut muita elämänmalleja sekä mahdollisuuksia. Me sijaisvanhemmat näemme ja koemme sitten ne reaktiot joita usein on hyvin vaikea heti yhdistää ja ymmärtää mikä on mennyt pieleen.
Tässä kirjoititkin miettimistä bioille toivottavasti se auttaa ymmärtämään myös heidän omia lapsiaan minkävuoksi he muuttuvat ollessaan sijaiskodissa.
on kauheaa, niin miksi usein esim. huoltoriidoissa voittaa se jolla on mammonaa (tiedän meni aiheesta), mutta kun tämän kirjoittaja on sossu (sijarit ei pysty).