En edes naimisiin päässyt, ennenkuin lasten isä jo lähti lätkimään.
Talouteni sössin jo heti alkuunsa ja näin viidentoista vuoden jälkeen makselen edelleen velkoja.
En opiskellut ja nyt se on jo myöhäistä, kun pitää perhettä elättää ja velkoja lyhentää.
Ei tullut sitä mukavaa ja luotettavaa elämänkumppania, ei omakotitaloa eikä kesämökkiä jonne suku kokoontuu iloisiin perhejuhliin.
Työpäivän jälkeen tungeksin ruuhkabussissa Alepan muovikassien kanssa ja iloitsen elämän pienistä asioista.
Aamuisin tervehdin peilistä tuijottavaa naista ystävällisesti.
Talouteni sössin jo heti alkuunsa ja näin viidentoista vuoden jälkeen makselen edelleen velkoja.
En opiskellut ja nyt se on jo myöhäistä, kun pitää perhettä elättää ja velkoja lyhentää.
Ei tullut sitä mukavaa ja luotettavaa elämänkumppania, ei omakotitaloa eikä kesämökkiä jonne suku kokoontuu iloisiin perhejuhliin.
Työpäivän jälkeen tungeksin ruuhkabussissa Alepan muovikassien kanssa ja iloitsen elämän pienistä asioista.
Aamuisin tervehdin peilistä tuijottavaa naista ystävällisesti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen kolmekymppinen.
En mennyt naimisiin, en tehnyt lapsia, enkä saanut edes miestä.
Opiskelin, koulutin itseni kokeasti kovalla rahalla, jota nyt yritän alkaa osa-aikaisena työntekijänä maksaa pois.
Katse käy auttamattomasti muissa ikäisissäni, jotka eivät kuunnelleet vanhempiensa yliopisto-löpinöitä omaa erinomaisuuttaan kasvattaen, vaan päättivät toisin. Samat elämää kulkevat ovat olleet töissä jo vuosikymmenen, perustaneet oman perheidyllin taloineen ja autoineen. Ovat vakitusessa työssä ja tietävät jo miltä loma tuntuu.
Minä asun yksin yksiössä ja mietin mitä kaikilla vuosillani "korkeassa" koulussa tein? En todellakaan saannut kultaa kirkkaampaa....
Olen kanssa kolmekymppinen ja korkeasti koulutettu.
Valtion takaamalla lainalla itseni koulutin, ja lainan maksu ei onnistu, kun ei ole töitä.
Suhteita ei ole, kun en tunne johtajia. Ei ole suvussakaan johtajia tai muita isokenkäisiä.
Talonrakennuspuolelle amikseen olisi pitänyt mennä peruskoulun jälkeen. Olisi töitä ja rahaa nyt.
Joskus olen kuullut lauseen että "älä koskaan kadehdi ihmisen onnea sillä et tiedä hänen suruistaan".Luultavasti pätee myös tähän monien kolme-nelikymppisten ns."perheidylliin". Itse olen piakkoin 40,lapset hankittu nuorena,töissä käyty jo vuosia vuosia,on velat pian maksettu,joskus reissataankin...mutta tunnen että elämä on TYHJÄÄ.Kun lapset lähtee kotoa ei meillä varmaan ole enää mitään puhumista keskenään,nytkin se on tasolla kumpi käy kaupassa,siivoaa jne.Ja omat ystävät unohtui siinä nuoruuden huumassa parisuhteen alle,nyt kun niitä kaipais ei ole kuin perhetuttuja-puhu siinä sitten "arkoja asioitas" kun mies tietää sen kohta kuitenkin ja valittaa sitten että mitä menen meidän asioita muille puhumaan.Että se siitä idyllistä-saat mun mieheni jos huolit.
En ole naimisissa. Lapsi on mullakin. Lapsen isästä erosin kun lapsi oli alle kolme.
Suhteita, sellasia vakavammin otettavia ollut kolme. Eikä näytä sitä loppuelämänsä mun kanssa jakavaa löytyvän. Ei ole omaa asuntoa (enää), ei mökkiä tai autoa.
Opiskeltu on sekä nuorena että nyt kolmekymppisenä. Nuoruuden opintolainat onneksi maksettu, en siis ole korkeasti koulutettu. Töitä on onneksi ollut, vaikka ei vakituista paikkaa kuitenkaan.
Joskus ottaa suunnattomasti päähän, että ei ole sitä ihmistä kenen kanssa elämän jakaa. Kai se jostain vielä löytyy...
30 täytin.. elämää takana ja elämää edessä. ei tohon ikään mennessä ihan kauheita kerkee. jotku toiset muuttaa pois kotoa, toiset koko nuoruuden opiskellut ja toiset perheen perusteneita. itselläni koulut käyty. ja 12v työelämää 3 ammattia. joista 7 vuotta vakinaisessa työssä. perhe ja asunnot hankittu.ei vielä naimisissa mutta elämää edessä kyllä ehkä naimisiinkin kerkii.(ei pakollista). kovasti työtä painaa että perheen ruokkii ja enemmänki. ja 25:ksi vielä mua luullaan,heh.. on se kyllä sama että onko ihminen 25 vai 30..ei mitää eroa. onhan tähän ikään kerennyt ihmiset käydä kovia ja hyviä aikoja ja kokemuksia.mutta vielä enemmän edessä. hyvä että niin sanottu nuoruus on ohi ja elämää eteenpäin ja kasvattaa lasta kohti kolmeakymmentä