Voisitteko kertoa jotain, mitä voisin tehdä itsekseni vapaa-ajalla. Olen aina vain koneella, katson telkkaria tai vastaavaa. Leffoissa tulee käytyä yksin silloin tällöin, just eilen illalla tuli muuten käytyä. Ideat vaan loppuu kun ei sitä yksin voi tehä paljookaan :/
Yksinäiset... ja muutkin!
...........................
131247
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Oletko omasta tahdosta koko ajan yksin?vai onko vaikeaa hankkia kavereita?etsi seuraa niin kyllä tekemistä varmaan löytyy ja on ehkä hauskempi?Mistä päin olet?isossa paikkakunnassa löytyy paljon harrastuksia,pienessä sitten päinvastoin..Olen samassa tilanteessa,yksinäistä,koko ajan koneella tai katon tv.tä...kyllästyttää..
En todellakaan ole omasta tahdostani yksin, oma vikani tietysti kuitenkin tämä yksinäisyys. Mulla on vaikeuksia hankkia kavereita, koska en ole ollut vuosiin juuri minkäänlaisessa kontaktissa ihmisten kanssa, ja sosiaaliset taidot ovat kadonneet. Joten koitappa tässä nyt sitten tutustua ihmisiin :( Varsinkin kun ihmiset eivät näköjään niin välitä meistä hiljaisemman oloisista ihmisistä. Todellisuudessa en kuitenkaan ole kovin hiljainen. Ujoudesta ei ole kyse.
Harrastuksia täältä löytyy kyllä paljon (asun Tampereella), mutta mitään sellaista, mikä minua juuri nyt kiinnostaisi, ei löydy... No oikeastaan, jos totta puhutaan niin minua ei kiinnosta oikein mikään, koska tunnen oloni yhä väsyneemmäksi ja masentuneemmaksi.
Olisi paras löydettävä ihmisiä, jotka ovat samanlaisia kanssasi. On vaikea alkaa sosialisoimaan täysin erilaisten ihmisten kanssa. TV:n sijaan kannattaa välillä yrittää tehdä jotain hyödyllistä, kuten lukemista ja liikuntaa.
Eikö olekin ärsyttävää, kun ihmiset kuittaavat asian vastauksilla kuten "Mene ulos!" tai "Hanki uusia tuttavuuksia!"? Se kun ei todellakaan ole niin yksinkertaista. Tuskin edes planeetan hypersosiaalisin yksilö onnistuisi löytämään ystäviä pelkästään kaupungilla pyörimällä. Ja keikoilla, elokuvissa sun muissa mestoissa olisi nimenomaan tarkoitus käydä yhdessä kavereiden kanssa... Yksinäinen henkilö löytää itsensä helposti poluttoman taipaleen edestä: ei ole mitään tietoa siitä, minnepäin pitäisi lähteä rämpimään ja että löytyykö sieltä loppujen lopuksi mitään.
Minkä ikäinen olet? Käytkö koulua yms.? En usko sinun olevan mitenkään epäsosiaalinen tai tylsä ihminen. Tarvitsisit vain enempi kaltaisiasi ihmisiä ympärillesi...
vielä yläasteella. Se on aivan totta, että kun ihmiset antavat juuri tuollaisia neuvoja ''mene ulos ja puhu ihmisille'' ym, niin he eivät oikeasti ymmärrä tätä tilannetta. Kyllä varmasti jokainen yksinäinen ihminen on jo aikoja sitten tajunnut, että pitäisi vaan mennä juttelemaan ihmisille. Mutta miten?, miten sen saisi onnistumaan. Olen kyllä yrittänyt, mutta eipä oikein onnistu :(
Viime kesänä menin festareille siskoni kanssa (hänellä oli kaveri mukana)ja toivomukseni oli, että siellä olisin onnistunut tutustumaan ihmisiin. En sitten itse uskaltanut mennä kenenkään juttusille, eikä kukaan tullut minullekkaan puhumaan. Lukuunottamatta sitten niiden lukuisien n. 6-10 vuotta vanhempien miesten iskuyrityksiä. Enkä todellakaan olisi vain voinut tuppautua johonkin ihmisporukan sekaan noin vain.
Niin ei leffoista löydä kavereita, eikä kaupungilla kuljeskelemalla. Ihmiset ovat kyllä näyttäneet kiinnostuksensa minua kohtaan monesti, mutta en osaa tehdä asialle mitään. Jostain syystä en pysty siihen, vaikka yritän ja yritän saada itseni liikkelle.
Epäsosiaalinen olen hiukan, mutta en kuitenkaan kovin paljoa. Tylsä saatan olla ihmisten mielestä, koska ei kukaan näe hiljaisen ihmisen todellista minää ja luulevat täten, että se on kauhea tylsimys. Minulta löytyy varsin värikäs huumorintaju ja mielikuvitus, joskin hiukan sairas sellainen.. mut ei voi mitää. Synkähkö ihminen oon luonteeltani muuten, en välttämättä aivan jokaisen unelma...
Niinpä. Ei ole ollenkaan niin helppoa mennä juttelemaan toiselle tosta vaan, eikä varsinkaan jos toinen on vielä täysin tuntematon henkilö. Ja vaikka jutustelun saisi aloitettua, pitäisi keksiä vielä jotain järkevää sanottavaakin. Itse en juuri ns. "small talkia" taida, joten keskustellessa ihmisten kanssa tulee väkisinkin hiljaisia hetkiä. Tuttujen seurassa nämä eivät juuri haittaa, mutta tilanteissa, joissa pitäisi tehdä hyvä ensivaikutelma...
Todella harvat osaavat katsoa pintaa syvemmälle, minkä takia hiljaisemmat ja vaatimattomamman näköiset leimataan usein ikävystyttäviksi ja persoonattomiksi. Kuitenkin omia mielipiteitään voi tuoda esille muilla tavoin, esimerkiksi omaperäisen pukeutumisen tai rintamerkkien muodossa. Yksi keino tulla huomatuksi on alkaa pitää julkista nettipäiväkirjaa vaikkapa omista mietteistään. Jättämällä vinkkejä todellisesta minästäsi annat muille ikäänkuin kädensijan, johon tarrata. Täysin eristäytynyttä ihmistä on todella vaikea lähestyä, kun ei alkuunkaan tiedä mitä tämän korvien välissä liikkuu.
Jos haluat, voit lähettää minulle sähköpostia profiilissa näkyvään osoitteeseen. Vaihtaisin kanssasi mielelläni pari sanaa, mutta julkinen viestiketju ei ole ehkä siihen paras paikka. Jos päätät päinvastoin, niin toivotan sinulle hyvää jatkoa ja jaksamisia. :)
Aivan kuin itse olisin tuon kirjoittanut, niin täysin samanlaisia fiiliksiä itselläkin on. Yläasteen jälkeen minulla ei ole ollut yhtään ystävää, ei edes kaveria/tuttua, jolle tavattaessa sanoisi "moi". Välillä jotkut tytöt ovat ilmaisseet kiinnostuksensa, mutta kai olen ollut liian ujo, että olisin edes saanut heidät tutustumaan itseeni. Tuntuu, ja tiedänkin, että tytöt tahtovat sellaisen itsevarman pojan - jotain mitä minä en ole tällä hetkellä, kun ei kukaan ole sille antanut mitään syytä. Tietysti se on oma vikani.
Lisään vielä, että edes hieman pysyisin aiheessa, että (yksin) elokuvien katsomassa käymisen lisäksi ja muun perinteisen television ja tietokoneen ääressä roikkumisen lisäksi käyn kirjastossa lukemassa kirjoja. En lainaa niitä, vaan käyn joka päivä lukemassa yhden luvun. Yleensä käyn läpi tunnettuja kirjailijoita... Tällä hetkellä Kafkan Linnaa luen. Ainakin tähän asti tykännyt olen :)
Aina voi urheilla jos ei muuta keksi,ja voisi yrittää keksiä sellaisen lajin missä tapaisi muita.
Itse olen viikot aika yksinäinen, koska opiskelen toisella paikkakunnalla kun kaverini. Onhan minulla koulussa kavereita, mutta nekin on vaan sellaisia koulukavereita. Tai siis onhan minulla kavereita, ne ei vain ole täällä. Siksi olenkin melkein joka viikonloppu kotona, ei sinne kyllä ole edes pitkä matka.
Toisaalta en edes jaksaisi viikolla nähdä ketään, etenkään siis talvella kun ulkona on kylmä ja ääh. asenne vamma kai tai jotain. Opiskeluun voi aina myös panostaa vaikkei se kovin kivaa olekaan.
Nyt keksin voisit mennä jonkun tutun kanssa ulos vaikka kahvilaan ja pyytäisit sitä tuttua puhumaan puolestasi näin pojalle: "Seurusteletko? (en tai kyllä), mikäli kyllä hän jatkaisi: "Tuo tyttö tuolla haluaisi puhua sinun kanssasi..."
Tämä on mielestäni hyvä idea, mutta en ole varma..
Ainakaan mitään hävittävää ei ole tässä...
sormet pilluun ja mehut ulos!!!
Mitä jos hankkisit jonkun harrastuksen, jonkun johon pitää harjoitella kotonakin ja vie suht. paljon aikaa vapaa ajasta.
Myös koira on erinomainen kaveri&harrastuskaveri.
Voithan myös koittaa hankkia uusia ystäviä, myös harrastuksien kautta voi saada paljon uusia tuttuja sekä ystäviä.
Aloita joku harrastus, käy lenkillä, lue kirjoa. Kyllä täältä maailmasta tekemistä löytyy. Sitä paitsi harrastuksista saa uusia kavereita :)