eli todettiin ihan lääkärin toimesta.
Nyt koetan pärjätä itsehillinnällä, henkisellä kasvulla,minkä luulen olevan yksi tarkoitus tälle vaiheelle elämässsä.
Keskustelin äitini kanssa asiasta, joka ei ole käyttänyt minkäänlaisia hormoneja tai "apuja" oirellessan.
Työelämässä huumori ja avoimuus auttaa paljon, ja eihän tämä ole mikään sairaus, miksi ptäisi lääkitä?
Kun ei salailla ja yritetä leikkiä ikinuoria on itselläkin parempi olo, koska eihän mitään paikkaa särje??
Ei tämä niin ylitsepääsemätöntä ole, että pitäisi alkaa syömään mitään kalliita ja "luonnottomia" hormoneja.
Nyt koetan pärjätä itsehillinnällä, henkisellä kasvulla,minkä luulen olevan yksi tarkoitus tälle vaiheelle elämässsä.
Keskustelin äitini kanssa asiasta, joka ei ole käyttänyt minkäänlaisia hormoneja tai "apuja" oirellessan.
Työelämässä huumori ja avoimuus auttaa paljon, ja eihän tämä ole mikään sairaus, miksi ptäisi lääkitä?
Kun ei salailla ja yritetä leikkiä ikinuoria on itselläkin parempi olo, koska eihän mitään paikkaa särje??
Ei tämä niin ylitsepääsemätöntä ole, että pitäisi alkaa syömään mitään kalliita ja "luonnottomia" hormoneja.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ennemminkin vaikka vaihdevuosi-iästä, kun eihän siinä muuta tapahdu, kuin että hormonituotanto vähitellen lakkaa
että tämä ikävä vaihe kasvattaa henkisesti. Hitot siitä.
Erilaiset kehon rapistumiset ja vanheneminen on kurjaa! En haluaisi menettää toimivaa kroppaani ja ulkonäköäni. Seko on palkintona henkisestä ylevyydestä?
Samaa mieltä. Plus että kipuja on lonkkaa särkee, ne on bursat, ne on bursat sanooo lääkäri. Jalkaholvit ova laskeutuneet, niin että hermot on puristuksissa, hirvittävät kivut. Niihin kalliita pohjallisia osan jatkuvasti instrumentariumista. Selkä on rappeutunut ja hermot vauriuoituneet molempiin jalkoihin. Ajan kanssa ovat nyt kuntoutuneet niin että jopa pyöräilen kesäisin nykyään.
Kipuja kovia joka puolella, ulkonäköön olen tyytyväinen nukkuminen onnistuu ei hikiaaltoja. ikää on 50. Töissä. Henkinen kasvu pyh, kidutusta tämä on.
oikein kunnolla.
Olen samaa mieltä kanssasi, että tämä ikävaihe on p:stä.
Nuorempana en onneksi ollut tietoinen, mitä tuleman pitää. Luojan kiitos osasin nauttia naiseudestani ja terveydestäni sekä viehättävästä ulkonäöstä... on edes jotakin, mitä muistella.
Ei se kroppa tai ulkonäkö mihinkään häviä.
Hyvä on toisaalta saada jotain sinne henkisellekin puolelle. Länsi maissa naisten tulisi olla kuolemaansa asti nuoria ja kauniita, lapsuutta ei saa olla, vaan pitäisi jo 8-vuotiaan olla kuin joku Lolita..Tähänkö tyhjyyteen ja markkinamiesten luomiin harhoihin te olette langenneet? Eipä sitten ihme jos tuntuu kovin pahalta..Ei millään pahalla, mutta voisi kai sitä ajatella jotain muutakin kuin pelkkää ulkonäköä.
Miten olisi terveet elämäntavat, liikunta, harrastukset, vilkas sosiaalinen elämä, matkustelu tai mikä tahansa, mikä vetää ajatukset pois omasta itsestä? Kun itsetunto kohenee, niin ei kaikki pikkukrempat edes tunnu kauhean pahoilta.
Pelkät vaihdevuodetko sinulle niitä buria on aiheuttanut ja jalkaholvien laskeuman? Mielenkiintoista!
Synnynnäinen sydänvika taustalla hoidettu kouluiässä. Siitä johtuvasta verenkierronhäiriöstä johtuvia kehityshäiriöitä ovat nuo selkärangan rappeumat, bursat jalkaholvin laskeutumat sun muut nivelrikot, luulisin.
En tiedä ei ole selitystä annettu. Reumaa ei ole ei edes lihasreumaa. Ei verenpaineita, ei kolesteroleja, ei osteoporosia ja kaikin puolin olen muuten terve ja normaalissa työssä käyn kylläkin osa-aikaisena tällähetkellä.
Jos pääset vähällä niin parempi tietenkin.
Minulla on kestänyt jo oireet kuusi vuotta. Alkoi rajusti 52 vuotiaana ja olo oli kuin krapulaisella tärinöineen ja pyörrytyksineen, joka kohtaa kolotti ja välillä hiosti ja palelti.
Tosiaakin olo kuin pahimmassa krapulassa, ainut ero ettei oksettanut, mutta huono vointi kuitenkin oli. Eli sitä kesti noin neljä vuotta ja nyt on kuusi kaikenkaikkiaan kestetty, mutta koko ajan helpottuu olo, varmaan siihenkin ihmisolento oppii ja tottuu.
Hormoneita koleilin, mutta ei mitään vaikutusta, ainut vaikutus oli että ne lihottivat ja turvottivat koko ihmisen. Liikunta ja harrastukset auttavat, vaikka olo olisi miten kurja jos vain sängystä pääsee ylös, niin ulos ja lenkille, oikein vihan vimmassa, kyllä se siitä.
Sellainenkin vaihe on muuten välillä ettei pääse sängystä ylös kun olo on niin kehno, mutta seuraava päivä voi jo olla parempi, pääsee jo vessaan. Onnea vaan jatkossa.
just tollanen olo kokoajan. Vai ei särje, kyllä särkee nivelet, lihakset, niska-hartiat, kolottaa sieltä ja täältä. Äkänen kokoajan, energia lopussa, vetämtätön, uneton, väillä tosi sekava olo, EN TIEDÄ en ole vielä hormooneita ottanut vaikka tarjottu on. Alkoi muuten jo 43-vuotiaana ja aivan kuin salama kirkkaalta taivaalta. Entinen energiapakkaus muuttui kertaheitolla, mitään vaivoja ei ole koskaan ollut ei psyykkisellä eikä fyysisellä puolella. Liikuntaa harrastetaan liikaakin ruokavalio on urheilijan laatima ja tsekkaama, joten kunnossa. Yksinkertaisesti toiset ei vain pääse niin helpolla että voisi kestää sen vain henkisenä kasvuna. Tälle kun itse ei voi mitään tehdä kestää vaan. Hyviä vointeja teille ja olkaa onnellisia jos oireet ovat vähäiset.
Samanlaisia vastauksia täältäkin kun kanssasisaret on kirjoitellut. Näissä vuosissa on se hyvä että "se mikä ei tapa, se vahvistaa".
Henkistä kasvua soisin itselleni pienemmälläkin vaivalla.
Omasta elämästä sen verran ( olen 47 v) että vaihdevuosioireet sentään hieman vaihtelevat päivien saatossa. Nyt on ollut myrksyn jälkeen tyventä aikaa, mutta eiköhän se myrsky taas sieltä tule. Auttaa tämä; että tietää oireiden olemassaolostoa eikä syytä itteään, ja ihan hulluksi luule tulleen.
Lähenen 50-v. ja kuukautiset poissa välillä kuukausia,nyt heinäkuusta jo.Kuumia aaltoja. Olen aina ollut ailahteleva ja yliherkkä - miten erottaa millaisia vaikutuksia on hormoneilla, miten estrogeenin romahdus muuttaa psyykeä, tunne- elämää, mieltä, ajattelua? Ehkä olen huomannut hajamielisyyttä, saamattomuutta,apatiaakin,libidon heikentymistä, ärtyisyyttä( esim. raivon purkauksia) mutta olen toisaalta aina ollut kausittain kaikkea edellämainittua!(?)
Mihin tässä saa vielä varautua - luovuus ei ainakaan lisäänny eikä iloisuus?
Monesti olen miettinyt samaa asiaa, ja nyt kun ne on täysillä päällä, paljon helpompaa kuin luulin. turhaa pelottelua, kyllähän ihmiseloon kuuluu muutakin kuin onni, rauha ja terveys ja nuoruus...Jotka muuta virkatte, ette ole vielä todellista tuskaa nähneetkään.
Pitäisikö nykyajan viiskymppisille järjestää elämänhallintakursseja eikä mitään hormooneja.
En oikein ymmärrä, kuinka voitte yleistää tuon että vaihtareista pääsee vain hengen ravinnolla. Ettekö todella ymmärrä, että olette onnellisessa asemassa kun oireenne ovat noin vähäiset. Toisilla on kuitenkin monta kertaa niin hirvittävät oireet jo ennenkuin kuukautiset loppuu. Ei se hikoilu mitään ole, mutta kun koko ihminen muuttuu apaattiseksi kiukkuiseksi, sekavaksi, muistamattomaksi ym ym.. ja kertaheitolla aivan toiseksi ihmiseksi. Itse esimerkiksi olen elänyt todella kovan elämän ja kokenut paljon asioita mitä monikaan ikäiseni ei ole kokenut. Moni onkin ihmetellyt miten olen jaksanut ja selvinnyt. Olen aina sanonut ,että positiivisella asenteella ja liikunnalla. Mutta nyt ei asenteet eikä liikunnat auta, kun oireet iskee päälle ne on ja pysyy noin 2,5-3vko kuukaudesta. Ja tämä ahkera täti muuttuu sellaiseksi, että tuskin pystyy töitä tekemään. Että kannattaa vähän ajatella nenäänsä pitemmälle ennenkuin laukoo mitä sattuu, koska vain 20 prosenttia vaihdevuosi-ikäisistä naisista pääsee yhtä vähällä kuin te, ja 80 prosenttia kärsii ja monikin ilman hormooneita, kuten toistaiseksi itsekkin.