Pääsykoe lähestyy, ja olen suoranaisesti aivan hermoromahduksen partaalla. En voi kestää tätä tuskaa. Hammaslääkärikammon takia en ole käynyt hammaslääkärissä vuosiin, mutta jopa pääsykoe tilanteena tuntuu yhtä kauhealta.
Olen ihan varma, että pääsemiseni jää tästä yliluonnollisesta panikoimisesta kiinni. Edes YO-kirjoituksissa en pelännyt yhtä paljon.
Siellä on opettajien kuulustelu ja psykologiset testit.
Olen 100 % varma, että haastattelussa en saa puoliakaan sanottua siitä, mitä ajattelen. Istun naama punaisena ja itkua nieleskellen ja "tuomaristo" nauraa päin naamaa tai ainakin laittaa papereihinsa pitkän miinuksen. Yritä siinä sitten saada vakuutettua, että kyllä minä sovin sosiaaliselle alalle ihan hyvin, vaikka tässä kauhusta pyörtyneenä istunkin.
Entäs nuo psyko-testit sitten. Meillä on juuri tuollainen kirja, missä on sen tyylisiä tehtäviä, ja ei vaan voi olla todellista, että on joku ihminen oikeasti näin tyhmä. En ymmärtänyt tehtävistä ainoatakaan. Nehän nauraa siellä päin naamaa, kun lukee tuloksiani, ja minulle luultavasti tule ÄÖ:ksi tasan 0. Ja persoonallisuusosiossa tulee hullun paperit.
En ole koskaan ollut näin paniikissa. Olen meinannut jo monta kertaa luovuttaa ja soittaa koululle, että en tule sinne ollenkaan. Olen menettänyt yöunet ja nytkin kohta rupean taas itkemään.
Tämä paniikki on ihan käsittämätön. Tälläkin hetkellä ahdistaa niin kauheasti, etten tiedä, mitä tehdä.
Otan maanantaina puhelimen käteen ja soitan sinne, että en pääse tulemaan. Tulkoot työkkäristä karenssit, ei voisi vähempää kiinnostaa.
Tämä KAUHU on ihan sietämätön!!
En ole koskaan pelännyt näin paljon.
MIKÄ TÄHÄN KAAMEAAN PÄÄSYKOEPANIIKKIIN AUTTAA??
Olen ihan varma, että pääsemiseni jää tästä yliluonnollisesta panikoimisesta kiinni. Edes YO-kirjoituksissa en pelännyt yhtä paljon.
Siellä on opettajien kuulustelu ja psykologiset testit.
Olen 100 % varma, että haastattelussa en saa puoliakaan sanottua siitä, mitä ajattelen. Istun naama punaisena ja itkua nieleskellen ja "tuomaristo" nauraa päin naamaa tai ainakin laittaa papereihinsa pitkän miinuksen. Yritä siinä sitten saada vakuutettua, että kyllä minä sovin sosiaaliselle alalle ihan hyvin, vaikka tässä kauhusta pyörtyneenä istunkin.
Entäs nuo psyko-testit sitten. Meillä on juuri tuollainen kirja, missä on sen tyylisiä tehtäviä, ja ei vaan voi olla todellista, että on joku ihminen oikeasti näin tyhmä. En ymmärtänyt tehtävistä ainoatakaan. Nehän nauraa siellä päin naamaa, kun lukee tuloksiani, ja minulle luultavasti tule ÄÖ:ksi tasan 0. Ja persoonallisuusosiossa tulee hullun paperit.
En ole koskaan ollut näin paniikissa. Olen meinannut jo monta kertaa luovuttaa ja soittaa koululle, että en tule sinne ollenkaan. Olen menettänyt yöunet ja nytkin kohta rupean taas itkemään.
Tämä paniikki on ihan käsittämätön. Tälläkin hetkellä ahdistaa niin kauheasti, etten tiedä, mitä tehdä.
Otan maanantaina puhelimen käteen ja soitan sinne, että en pääse tulemaan. Tulkoot työkkäristä karenssit, ei voisi vähempää kiinnostaa.
Tämä KAUHU on ihan sietämätön!!
En ole koskaan pelännyt näin paljon.
MIKÄ TÄHÄN KAAMEAAN PÄÄSYKOEPANIIKKIIN AUTTAA??
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ehkä pitäisi jo pikkuhiljaa alkaa miettimään että mistä tuo panikoiminen johtuu. Sitten alat mietiimään oikeaa elämää, ja luovut noista typeristä harhakuvitelmistasi. Jos ei ota onnistuakseen, niin sitten menet ammattiauttajalle, tai vähintään puhut tästä vanhemmillesi, kavereillesi jne.... Kyllä itseänikin jännitti aika pirusti pääsykokeet, mutta se vain auttoi lukemaan enemmän ja valmistautumaan paremmin.
Ja jos tosiaan sinulla on noin kovat paniikit pelkistä pääsykokeista, niin eikö se jo kerro että et ole sopiva (tai vielä valmis) työskentelemään/opiskelemaan sosiaalialalla?
Arvasin, että joku tulee sanomaan tuon.
No, joka tapauksessa olen ollut nyt vuoden töissä sosiaalialalla ja pärjännyt hyvin ja saanut positiivista palautetta sekä työtovereilta, pomolta että asiakkailta, mutta voin silti jännittää pääsykokeita, jotka tilanteena jännittävät minua toisin kuin esimerkiksi työnteko. Työssä voin toimia suhteellisen vapaasti j tilanteena se poikkeaa pääsykokeesta siten, että töissä minua ei ainakaan tarkoituksella arvostella kuten esimerkiksi pääsykokeessa, jossa olen pelkkää arviointia varten ja "kilpailutilanteessa" muiden kanssa. Töissä olemme kaikki kuitenkin samassa tilanteessa ja samanarvoisia ja emme ole tilanteessa, että vain osa meistä saisi jatkaa.
Eli et ole oikea ihminen sanomaan mitään pärjäämisestäni.
Kaipasin apua tähän jännittämiseen, enkä jonkun tuntemattoman väitettä, että en pärjää, vai oletko joku työkaverini vai mistä siis noin pystyt sanomaan? Siis kun oletan, että et ole nähnyt minua töissä.
Älkää tulko sanomaan tänne mitään, jos ette osaa muuta kuin latistaa mielialaani. Tai itse asiassa, älkää tulko sanomaan enää mitään, sillä minua ei huvita enää tulla koko keskusteluun, jos tämä lähtee jo ensimmäisestä vastauksesta tälle linjalle.
Vai olenko siis käsittänyt väärin, että sosiaalisella alalla olevat ihmiset ovatkin toistensa kopioita ja kuin samasta muotista tehtyjä ja mm. sellaisia superihmisiä, joita ei esimerkiksi jännitä koskaan tai tunne mitään "negatiivista" tunnetta. Ehkä sitten onkin näin.
Pitääköhan sittenkin pääsykokeen sijaan varata aika ammatinvalintatesteihin, koska nyt tämä keskustelu avasi silmäni ja tajusin sen: minä en sovi sosiaaliselle alalle, koska tunnen sellaista kiellettyä tunnetta kuin pääsykokeen jännittäminen. Kun siis tämähän jonkun itselleni tuntemattoman mielestä kertoo, että olen väärä sille alalle.
Ehkä alankin sitten johonkin sellaiseen työhön, missä työskentelen jossain varastossa tai omassa kotonani, missä en kohtaa mitään sellaisia tilanteita, missä saatan jännittää, koska se siis kertoo minusta ihmisenä sitä, että en saa työskennellä tilanteessa, missä saatan kohdata jännittämistä.
Kiitän Luojaani siitä, että tein tämän keskustelun, sillä ilman tänne vastannutta ihmistä en olisi koskaan tajunnut sitä tosiasiaa, että koska jännitän pääsykoetta, niin en sovi sille alalle. Mutta nyt keksinkin, että käyn jokaisessa maailman pääsykokeessa ja sittenhän sen näenkin, että sille alalle sovin, jossa en jännitä yhtään pääsykokeessa. Sinuna kertoisin tuosta ideastasi patenttitoimistoon, sillä tulet tienaamaan sillä vielä hyvät rahat. "Hei Sinä ammatinvalintaa miettivä nuori! Etkö ole vielä löytänyt omaa alaasi? Unohda koulun opot ja ammatinvalinnantestit! Olemme kehittäneet aivan Sinua ajatellen uudentyyppisen kokeen, jolla selvität oman alasi! Sinun ei tarvitse muuta kuin mennä pääsykokeseen ja selvittää jännittämisesi taso asteikolla 0-10. Tulos 10 kertoo, että Sinun kannattaa harkita toista alaa, mutta tulos 0 kertoo jo todella hyvin, että Tässä On Sinun Alasi! Älä siis epäröi ottaa meihin yhteyttä. Tee se jo tänään! Soita numeroon 123-4567890 ja me kerromme ystävällisesti lisää! Tämän uudentyyppisen innovaation avulla tulevaisuutesi on täynnä mahdollisuuksia. Sinussa on tulevaisuus!"
Tuossa saat käyttöösi ilmaiseksi keksimäni mainoslauseenkin. Ja en tarvitse tekijänoikeuskorvauksia, että ota ihan vapaasti käyttöösi.
Että kiitos vaan, kun pahensit oloani.
Mutta ihan oikeasti, sosiaalisella alalla tarvitaan monenlaisia ihmisiä ja jopa meidän pääsykoekutsussa mainittiin, että ei ole mitään yhtä tyyppiä, jollaisia haettaisiin.
Eli siis varmasti sellainenkin pärjää, joka jännittää pääsykokeessa.
Et ehkä itsekään tajua, miten tuollainen loukkaa, että kun pyytää apua, niin vastauksena annetaan, että et ole sopiva alalle. Tosi tökeröä. Voisi vähän miettiä, mitä sanoo. Vai auttaako mielestäsi jännitykseen, jonka takia pelkää tippuvansa, sellainen, että epäillään, että ei ole sopiva?
Olen keskustellut tästä ystävieni kanssa ja saanut heiltä ihanaa palautetta ja kannustamista, ja sellainen "kyllä kaikki hyvin menee" auttaa miljoona kertaa paremmin kuin tuollainen "vaihda alaa, et ole sopiva". Mutta ehkä otan tämänkin puheenaiheeksi heidän kanssaan, että saako sosiaalisella alalla oleva ihminen koskaan tuntea jännitystä.
Ajattelin vain aloittaa keskustelun tänne, sillä ystäväni ovat itseäni nuporempia eikä heillä ole kokemusta pääsykokeista ja ajattelin, että täällä voisi jutella myös sellaisten kanssa, jotka ovat käyneet läpi samoja asioita. Ehkä tein siinä vierhearvioinnin, sillä näköjään täällä osataan latistaa, ei kannustaa.
Olisi ihan mielenkiintoista tietää, että millä alalla sinä itse olet? Ja voisitko sanoa esim. hoitoalalla asiakkaallesi noin, joka jostain syystä jännittää jotain? Minä olen mielestäni aika empaattinen ihminen ja tunnen herkästi tunteet, ja ei minulle tulisi mieleen jännittävälle ihmiselle sanoa loukkaavasti, että "sinusta ei ole siihen". Minulle tulisi mieleen rohkaista ja kannustaa häntä. Mutta kukin tyylillään.
Mutta sain muuten tosi hyvän idean tästä keskustelusta äsken, kun aloin oikeasti pohtia tätä, joten oikeastaan tahdon kiittää sinua. Tosin sitä varten minun tulee ensin päästä kouluun ja selvitä pääsykokeista.
Ehkä kirjoitukseni paniikistani oli hieman liioiteltu ja pahasti ahdistuneena minulle käy monesti niin, että alan liioitella asioita päässäni, vaikka tajuan asioiden oikean laidan.
Nyt olen sanonut kaiken, mitä tällä hetkellä tuli mieleen, ja ainakin tältä erää lopetan.
Mutta hyvää jatkoa sinulle, vaikka en tiedäkään, miten saisin sinut vakuutettua siitä, että jännittäminen pääsykoekeissa ei ehkä kuitenkaan ole niin yliluonnollinen asia, että minä sen perusteella en olisi sopiva. Mutta tästäkin eteenpäin sosiaaliala on toivealani, sanokoon kuka muu mitä tahansa muuta.
Hyvää alkavaa talvea kaikille!
Ihan totta hei, älä ota nokkiisi. Sanoinhan itsekkin, että pääsykokeeseen jännittäminen on ihan normaalia, mutta jos se tosissaan alkaa haitata elämää, niin olisi tosiaan syytä hakea apua. Ja ihan oikeasti, tuon kirjoituksesi luettuani olen ihan oikeasti sitä mieltä että jotain apua tarvitset.
Minä olen kanssa aivan järkyttynyt pääsykokeista. Tämä paniikki on yli normaalin rajojen. Pelkään, että jossain vaiheessa tapahtuu jotain hirveää...tarkoitan ihan oikeasti jotain kilari-kohtausta, burn outia, sekoamista.
Minulla on psyykkisiä ongelmia ollut puolen vuoden ajan ja voimavarani ovat muutenkin tällä hetkellä tosi vähissä. Tässsä kuitenkin yritän päästä kouluun kaikilla voimillani. Minullakaan ei ole mitään rauhoittavia vaikka olen periaatteessa sairas, mutta jos sinä sellaisia vielä haluat, voit käydä lääkäriltä kysymässä beetasalpaajia. Jos jännitys menee siis ihan yli ja vaikeuttaa suoriutumista, ehkä lääkkeet ovat hyväksi. Kannattaisi minunkin varmaan harkita... :)
Mutta tsemppiä kokeeseen. Yritä rauhoitella itseäsi. Terveytesi on kuitenkin etusijalla. Mutta YRITÄ kuitenkin. Yritä parhaasi- muuta et voi. Sitten voit olla itsestäsi ylpeä, kun pystyit siihen. Hyvin se menee.
Niitä kokeita ei todellakaan kannata jännittää noin paljon! Olen nyt ollut kolmissa pääsykokeissa ja huomannut, että siellä on aivan tavallisia ihmisiä, niin opettajat kuin oppilaatkin. Ryhmätilanteessa on tärkeintä saada sanottua jotain, ettet ole vain hiljaa koko keskustelun ajan. Haastattelut menevät yleensä nopeasti(itselläni esim. psykologin haastattelu kesti n.5 minuuttia) ja siellä kysytään aivan tavallisia asioita, kuten miksi haet alalle ja mitkä ovat vahvuuksiasi. Kokemus merkkaa myös, joten yrität vaan tuoda esille, että olet jo työskennellyt alalla. Jos et heti pääse sisään, voit hakea taas uudelleen ja sitten olet ainakin pääsykokeiden verran viisaampi ja tiedät mitä odottaa!