Päähenkilön luonteen suunnittelu on vähän vaikeaa. Kaikki muut hahmot on jo suunniteltu, mutta se, jonka pitäs olla pääroolissa, on tavallaan "kasvoton". Tuntuu van, että siitä tulee joku persoonaton tyyppi, joka hilluu ympäriinsä monttu auki. Onko neuvoja?
Toinen juttu taas on kliseet. Oon yrittäny vältellä niitä hahmotellessani juonta, mutta se on aika vaikeaa. Yksi tyypillinen on se, että "sankarin" vanhemmat on heittäny veivinsä ja sitte se, että "sankari" tutustuu johonkin tyyppiin, ja lopussa paljastuu, että se on sen sisko tai veli tai jotain semmoista.
Yks hyvin yleinen klise on tää pahan ja hyvän taisto-juttu. Eihän asiat niin mustavalkoisia oo, mutta väkisinkin tekee "pahiksesta" pahan ilkimyksen, jonka "hyvä sankari" lopulta voittaa. Tietenkin jotkut tekee sen ihan päinvastoin ihan "uhmatakseen perinteitä", mutta miten senkin oikein jaottelis, siis nuo puolet??
Muutkin neuvot/ehdotukset/ideat on tervetulleita, tänne vain.
Toinen juttu taas on kliseet. Oon yrittäny vältellä niitä hahmotellessani juonta, mutta se on aika vaikeaa. Yksi tyypillinen on se, että "sankarin" vanhemmat on heittäny veivinsä ja sitte se, että "sankari" tutustuu johonkin tyyppiin, ja lopussa paljastuu, että se on sen sisko tai veli tai jotain semmoista.
Yks hyvin yleinen klise on tää pahan ja hyvän taisto-juttu. Eihän asiat niin mustavalkoisia oo, mutta väkisinkin tekee "pahiksesta" pahan ilkimyksen, jonka "hyvä sankari" lopulta voittaa. Tietenkin jotkut tekee sen ihan päinvastoin ihan "uhmatakseen perinteitä", mutta miten senkin oikein jaottelis, siis nuo puolet??
Muutkin neuvot/ehdotukset/ideat on tervetulleita, tänne vain.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kliseet on pahoja,varsinkin jos niitä on liikaa.
Sekoita kliseitä ja keitto on valmis!
Mieti mitä itse odottaisit lukijana tarinassa seuraavaksi tapahtuvan ja tee juuri päinvastoin.
Jos laitat hyvän ja pahan henkilön,anna kummallekkin oma paheensa ja oma hyveensä, eli ota esille luurangot kaapista.Klisee sekin,mutta antaa henkilöille lisämaustetta.Keksi jotain erikoista,mikä tekee juuri tästä henkilöstä
persoonallisen.Jos aiot laittaa loppuun paljastuksen sisaruussuhteesta,kannattaisi itse paljastus tehdä yllättävällä tavalla.Toisaalta,entä jos paljastaisit aikaisemmin lukijalle sukulaisuus-suhteen ja kuljettaisit tarinaa niin,että lukija joutuu jännittämään,milloin tämä sisaruus päähenkilöille paljastuu?Päähenkilöstä vielä:millaisena näet hänet tarinassasi?Mikä on aikakausi?Mikä on ympäristö?Jos hän rakastuu,millainen mies sopisi
naisen vastapariksi? Mitkä ovat hänen periaatteitaan?Mitkä heikkouksia?Ota vaikka yhdestä langasta kiinni ja lähde sen ympärille rakentamaan henkilökuvaa.
Joo, nuo kliseet ei oo oikein toivottavia.
Kuitenkin, jos juonessa tekee aina päinvastoin, kuin luulis sen menevän, niin sitten lukija oppii sen taktiikan. Pitää kai keksiä niin yllättäviä "juoniriuhtaisuja", että ei millään tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Tuo oli hyvä neuvo, että pitää tehdä kummallekkin osapuolelle ne "luurangot kaapeista" ja hyvät puolet.
Rakkaussuhteesta vaan, että onko liian kliseistä laittaa viholliset rakastumaan toisiinsa? On se varmaan, semmoinen Romeo&Julia-juttu on aika loppuunkulutettu.
Ajattelin laittaa tuon sisarus-jutun ihan yllätykseksi joko keskikohtaan tai sitten vähän lopummalle. En laita paljon asioita, joista lukija saa ennemmin selville, kuin päähenkilö. Olen kyllä lukenut muutaman kirjan, jossa on tehty sillä taktiikalla, että lukija miettii, "koska se tulee tapahtumaan, koska tuo älyää sen?" jne. mutta itse en aio ihan sillä tavalla sitä tehdä.
Yleinen virhe tuossa päähenkilön suunnittelussa on, että tekee siitä liian täydellisen, ehkä siksi, että kirjailija voi ajatella sitä itsenään (muutamalla muutoksella). Esimerkkinä vaikka Neiti Etsivä (ei millään pahalla). (Psykologinen juttu). Sitten päähenkilökliseistä; päähenkilö on yleensä mies, rohkea, älykkäämpi, kuin kaunis heilansa, komea, kaikkea tälläistä. Itse aionkin tehdä nyt naispuolisen sankarin tähän. Kyllä mää varmaan sen persoonallisuuden saan kasaan, mutta siinä juonessa se on silti muihin henkilöihin verrattuna se "joka on ihan pihalla, eikä tiedä mitään, mitä toiset tietää". On varottava, ettei tee tarinasta liian selittelevää, eikä anna lukijan älytä ite yhtään mitään (se on ärtsyä)
Kuule.
Jos sä osaisit kirjottaa niin sinun ei tarvitsi
kysyä apua siihen täältä...
Jos sulla ei ole mitään OMIA ideoita niin sä
et yksinkertaisesti VOI kirjoittaa.
Mun mielestä juuri OMA ja persoonallinen idea
on tärkein asia, sitte tulee kirjoitustaito ym.
Käytä mielikuvitusta!
Jos sulla ei sellasta ole, niin miksi pakolla
yrität kirjoittaa? Koita jotain muuta!
Tää paikka on täynnä tollasia!
Äh! En tajua!
no mulla on kyllä ideat mutta haluan vain ehdotuksia, miten joku juttu tehdään, ja millaista luetaan mieluiten. on ikävää, jos aikoo tehdä jotain kirjaa, vaikka olisi kuitenkin ihan pihalla koko jutusta. Ei kirjailijaksi synnytä, kirjailijaksi tullaan lukemalla (mielettömästi) eikä neuvot, joita täällä kyselen, ole pahasta. En minä kysy, miten tehdään hyvä kirja, enkä minä kysy, että minkälainen on hyvä päähenkilö, vaan miten se tehdään. (ehkä mun ei olisi pitäny laittaa tuohon viestiin, että tarvittisin ideoita, neuvoja ennemminkin). tänäänkin tein (kliseitä väistellen) alkusuunnittelut tuohon kirjaan, ja juoni on pääpiirteittäin aivoissa.
(eikä se tarkota, että jos mä täällä neuvoja kyselen, niin että mä noudattaisin niitä pikkutarkasti. ties vaikka tekisin ihan päinvastoin.)
Enpä teilaisi. Kirjoittaminen on hyväksi kaikille, ja tuntuu että kysyvä nimimerkki on vielä varsin nuori. Haloo, silloin etsiminen kuuluu kuvaan.
Sitten mielikuvituksen lukoista. Niitä voi avata miten vaan. Minä lainailen härskisti piirteitä eri ihmisistä, alan vaan kirjoittaa vaikka jonkun laahustavasta kävelytyylistä ja juttu alkaa itse kantaa. Kerran mietin henkilölleni napakkaa salasanaa - pudotin sormet summan mutikassa näppäimistölle ja sieltä tuli gbr, siis gibraltar. Sopi hyvin ja jatkoin. Klassinen konsti on laittaa kuolema käymään päähenkilön talossa, se panee vauhtia. Sitten voit suorittaa äänenavauksen kirjoitusrupeaman aluksi. Laita kirjaimia peräkkäin ja rakenna yhdistelmistä lauseita ESSE en söisi silliä elokuussa. Tämä jippo on Mari Mörön kurssilta. Verryttelyä.
Lainaa kirjastosta Kirja-Kiehisen kustantama Sanajonot paperille - siinä on paljon selkeää asiaa.
Appivainajani, joka oli kirjailija, sanoi että kirjoittajan/kirjailijan kannattaa pitää päiväkirjaa. Olen samaa mieltä, menossa on päiväkirja numero 37.
Eikä sitten muuta kuin lykkyä pyttyyn!