Olen varattu (naiselle). Mutta minulla on salarakas..(nainen myös)..aloinkin nyt miettimään, että onko kukaan muu samanlaisessa tilanteessa, kun hyvin usein puhutaan, että yhdelle naiselle ei löydy edes yhtä naista, mutta toisilla niitä on jo useampia. Ja kumpi lopulta "voittaa" oma rakas vai salarakas? ja mikä ajaa ihmisen toisen ihmisen luota vieraaseen syliin..oi oi..syitä on monia, itsellä ehkä suurin syy, on hellyyden ja läheisyyden puute, mitä ei omasta suhteesta saa tarpeeksi. Ja mietinpä vielä sitäkin että josko salarakkaasta tulisikin joku päivä se oma rakas..kyl on maailman kirjat taas tämän tytön elämässä sekasin..
Onko muilla "salarakkaita"?
Onko muilla "salarakkaita"?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Eikö kannattais avata se suu ja puhua siitä "rakkaasi" kanssa kun et saa suhteessasi hellyyttä ja läheisyyttä, ettei ny sen takia vieraissa kannattas käydä.??just tommoset keskenkasvuset henkiseen yhteyteen kykenemättömät ihmiset sit itkee täälä ja pilkkoo ihmisten sydämiä ku ovat itse tyhmiä. kasva vaik eka aikuiseksi ja sit vasta alat seurusteleen. ja tee eka kumppanillesi palvelus ja jätä se. säästyy hän vähemmällä mielipahalla.
kylmältä vaikuttaa. Kun tätäkin palstaa (puhumattakaan tuosta bi-palstasta) lukee, niin ei taida ihmissuhteiden arvostus kovin korkealla nykyään olla :(
no mulla meni niin et olin sala-rakas ja musta tuli se ykkönen ajan saatossa. ihastuttiin tosissaan eikä tahdottu ku toisemme. olihan se vaikeeta sillon aluks, mut tunne voitti järjen. ei ole naiseni katunut päätöstään olla mun kans. olihan se aika hurjaa, mut valintoja pitää tehdä. ja sydäntä pitää kuunnella. et mikä sulle on hyvä. jos sä löydät jonkun joka tuntuu oikeelta, pidä siitä kiinni. ei kannata jäädä suhteeseen joka ei tyydytä täydellisesti. parempaakin on kun vaan uskaltaa tarttua kiinni. näin ainakin meillä kävi. monella muulla myös.
Jätä tyttösi. Tee se hänen vuokseen... et ole hänen arvoisensa. Hän on ansainnut paremman.
Samassa tilanteessa minäkin.Rakastan naistani ja meillä kaikki niin täydellisen ihanaa paitsi seksi..Liian harvoin harrastetaan ja jos harrastetaan se niin kovin kaavamaista ja tylsää,ei mitään uutta,naiseni ei niin seksuaalinen ku minä.Joten meillä jäänyt se todella vähiin..Joten salarakas..ah;)
sen oman onnensa seppä. Jos omassa suhteessa ei saa hellyyttä tai seksiä tai yms yms ei se ole vain sen toisen vika ja sulla on oikeus korjata omaa tilaasi ottamalla salarakas.
Kaikki tuollainen on itsensä huijausta, niinkö sitä haluaa elää elämänsä? Leikkiä onnellista?
Jos ei ole tyytyväinen parisuhteeseen siitä puhutaan ja erotaan ja annetaan kaikille uusi mahdollisuus.
Saahan sitä kerätä jokaiselle halulleen oman lähteen vaikka, mutta se mitä oikeasti tarvii on pieni matka siihen omaan päähän ja sydämeen.
Aina voi ajatella että on joku hyvä syy tehdä tiettyjä asioita, mutta se on varma että lasku tulee kaikesta ja kuinka paljon sä haluat pilata kaikkien elämää.
Minusta ihminen voisis ja saisi ottaa enempi vastuuta itse elämästään, eikä sojottaa sormella aina jotain muuta. Ei se onni löydy kenekään sylistä, jos ei tiedä edes mitä onni on, niin niitä sylejä saa sitten kyllä kiertää lopunelämäänsä.
Salarakkaat, huonot suhteet, roikkumiset, jämähdykset, jnejne. Saa sen elämän kulumaan miten vaan, mutta kun ottaa sen pään että elää hiukan rehellisemmin, hiukan avoimemmin, hiukan suoremmin, hiukan enempi ajatuksella, ei se elämä ole vaikeaa eikä sen onnen löytämiseen tarvita ihmekikkoja. Onni tulee onnen luo.
Mä arvostan elämääni liikaa leikkiäkseni jotain joka on melkein.
Omarakas.
Kyllä se on niin, että parisuhdetta pitää työstää ja pitää yllä. Kahdestaan.
Jos tuntuu, ettei lämpöä ja läheisyyttä ym. ole tarpeeksi, niin se on puhumisen paikka, eikä merkki siitä, että täyty alkaa kulkemaan silmät avoimena muille naisille ja heidän lämmöilleen.
must ei ole näköjään muuhun ku salarakkaaks.... se ei loppupeleis tunnu kauheen kivalta.... mut parempi se ku et on aina yksin...
Ymmärsinkö oikein, että olet jonkun naimisissa olevan tai suhteessa elävän naisen rakastajatar? Tässä on tietysti monta oletusta: olet nainen, naisen kanssa, hänellä suhde, olet useamminkin löytänyt itsesi vastaavasta tilanteesta, olet nuori, olet surullinen/tyytymätön/masentunut/yksinäinen...???
Mikä on Sinun oma tarpeesi? Saatko sen tyydytettyä? Miksi et etsi vapaata ihmistä, jota voisit rakastaa ja joka saisi rakastaa sinua?
Olisin kiitollinen, jos vastaisit. Jaksatko?
Olen nainen jolla on "suhde" naisen kanssa joka elää suhteessa miehen kanssa.Hänellä perhe.Pitkä stoori mut meil on ollu on/off suhde 4v.Ei ole niin helppoa olla ilman toista ku oikeesti rakastaa.Vaik en tod ole salarakas tyyppiä.Itse en ole ikinä pettäny enkä petä.Ku olen suhteessa olen siinä 110%.En ole kauheen nuori,24v.Etsin koko ajan sitä oikeaa,joku joka haluaa jakaa elämän mun kanssa.Perustaa perhe ym.Oliko siinä vastaus sulle?
etsimään "sitä oikeaa", jos olet emotionaalisesti kiinni jossain toisessa? Se, että olet suhteen tapaisessa johonkin toiseen, on omiaan kyllä karkoittamaan monet muut.
Broken Angel,
olen 42-v. nainen. Se, joka kysyi sinulta sen ensimmäisen kysymyksen, johon vastasitkin jo - kiitos. Joku toinen kuin minä kysyi sinulta toisenkin kysymyksen... Ymmärräthän meitä, ettet vain loukkaannu? Minun tarkoitukseni ainakin on vain lisätä omaa ymmärrystäni ja siksi tahtoisin keskustella tästä aiheesta. Toisin sanoen, olen kiinnostunut tarpeista ja motiiveista, jotka ovat taustalla pettämistilanteissa. Osaan paremmin samaistua siihen toiseen naiseen kuin sinuun, vaikka yksi omakohtainen kokemus minullakin on sellaisesta suhteesta, jossa minä olin siinä tilanteessa kuin sinä nyt.
Miehen kanssa naimisissa olevana ja yhteisten lastemme äitinä, bi-naisena voin kertoa sinulle ehkä jotakin, joka lisää ymmärrystäsi Rakastettuasi kohtaan: Olet varmasti hänelle hyvin tärkeä ihminen, Ystävä, Rakastettu, Luotettu, josta hän (jos on vastuullinen ihminen) tuntee vastuuta, uskoo ja toivoo kaikkea hyvää. Elää omien ristiriitojensa kanssa ja on valmis jakamaan itsestään sinulle. Vain sinä itse tiedät, mitä sinä tahdot, mutta älä kosta hänelle, ellet syystä tai toisesta saa sitä, mitä haluat. Jos olet hänen Ystävänsä, ole sen arvoinen. Ja ole myös itsesi Ystävä. Enkeleitä me ihmiset emme kuitenkaan ole, vain ihmisiä.
Kirjoittelehan tuntemuksistasi! Ei sitä tiedä, vaikka tätä kautta jokin IHME ihmiselle tapahtuisi....
vaikeetahan se on ettiä sitä oikeeta ku uskoo että hän on se oikea.... mut oman hyvinvoinnin kannalta leikin ajatuksella et mulla on tuol jossain joku joka on mulle se oikea... ehkä ei hän... tai sitten hän...
Vaikutat todella fiksulta ihmiseltä.Myönnän et mulla on aika sekava elämä.Tunteet ristiriitaisia.En haluis millään lailla satuttaa häntä.Enkä haluis et kukaan muu satuttaa.Tiedän et hänen miehensä kohtelee häntä mun mielestä välillä huonosti.Jos mä seurustelisin rakastettuni kaa oikeesti,antaisin hänelle kuun taivaalta jos voisin ja kohtelisin häntä ku prinsessaa.Sattuu ku tiedän ettei hän saa sitä kohtelua mitä ansaitsis.Mut mä en voi mitenkään vaikuttaa siihen miten rakastettuni haluu elämänsä elää.Sen voi ainoastaan hän päättää,ja tietenki lasten hyvinvoinnin kannalta.Mä olen hänen vierellään aina,sen hän tietää.Vaik välillä katkaisen välit ku rupee sattuu liikaa etten häntä omakseni saa,vaik ei ikinä toista ihmistä voi omakseen kutsua.En nyt oikeen tiedä mitä mä selitän,mut kuitenki.Elämän ei ole tarkotus olla helppoa.Mut jos meiät on tarkotettu yhteen ni sen aika tulee,aika näyttää.
Sinä vaikutat myös todella fiksulta, aikuisen naisen tasolle kypsyneeltä ihmiseltä. Sinulla on kaikki hyvä, mitä elämä voi tarjota, vielä edessäsi. Olet aivan oikeassa siinä, että toista ihmistä ei voi omistaa - saada lainaksi vaan. Pidä Ystävästäsi hyvää huolta, olet hänelle tärkeä :-) Muista kuitenkin, että meille jokaiselle oma elämä on tärkein. Mitä Rakkaasi sanoisi, jos sinä löytäisit sen oikean oman Rakkautesi ja se ei olisikaan Hän? Salliiko hän sen sinulle? Mitä mieltä itse olet siitä?
Olen muutaman kerran alkanu seurustella toisen naisen kaa,hän ei ole tykänny siitä.Ollu aina kuulemma ihan hajalla sit.Mut kyl mä uskon et hän vaan haluu et oon onnellinen.Ja hän tietää etten oikeesti onnellinen ole salarakkaana.Harmittaa etten sinkku ollu samaan aikaan kuin hän,hän eros pitkäaikaisesta avomiehestä.Seurustelin silloin toisen naisen kanssa enkä ymmärtäny et nyt ois mun tilaisuus.Hän ei ole toisen naisen kanssa ollut sen jälkeen ku tutustuttiin koska ei halua "rikkoa" sitä mitä meil on.
Just joo. Kauniita sanoja, mutta todellista vastuuta omasta tai muiden elämästä ei kuitenkaan loppupeleissä haluta ottaa. Niin tavallista. Eivätkö ihmiset koskaan kasva aikuisiksi? Ainako elämän pitää olla ristiriitojen repimää? Eivätkö ihmiset yksinkertaisesti osaa tehdä valintoja?
Ja juu, ei ole tarkoitus loukata. Mutta mutta...
Mulla on vähän toisenlainen mut vähän samanlainen juttu. Suhteessa olen ja päältä katsoen ei suhteessa oo mitään vikaa. Ongelma on pääasiassa mussa. Olen yhden toisen ihmisen kautta tajunnut, että kaipaisin ihan hirveästi hellyyttä ja syliä mut saan sitä tosi vähän suhteessani.
Seksi sujuu kyllä, me puhutaankin aika sujuvasti asioista mut puoliso kokee, että hän ei vaan ole "silittelijätyyppiä". Tähän asti on mennyt hyvin, aika monta vuotta siis mut sitten tuli aika, että mulla iski vähän vaikeet ajat monestakin syystä. Puoliso oli kaikessa mukana kyllä, eikä silleen jättänyt mua yksin. Mut sitten kerran duunissa istuin kahvilla, olo oli aika alamaissa ja paikalle tuli mun duunikaveri, joka istui mun viereen ja äkkiä vaan halasi mua tosi pitkään, silitti päätä ja selkää. Siis se nainen on hetero, eikä siinä ollut mitään virityksiä. Se vaan sanoi, et musta näytti että kaipasit halia enemmän ku mitään muuta!
Mut se tuntui HYVÄLLE. Musta tuntui et joku lukko sisällä aukesi ja tajusin, et sitä oon jo pitkään kaivannut, et voisin vaan olla jonkun sylissä, joskus heikko ja alamaissakin. Kun on aina vahva ja se, joka auttaa muita, ei niitä tilaisuuksia sit enää tulekaan paljon itselle.
Ja ton jutun jälkeen on tuntunut, et kuolen ellei sitä tule. Ihan ku vatsassa olis iso ja huutava aukko. Puoliso ei edelleenkään ole silittäjätyyppiä, kokee pelkän hellittelyn ja sylittelyn jotenkin kiusalliseksi, ehkä heikkoudeksi tai jotain, en tiedä. Nyt oon sit löytänyt itseni haaveilemasta siitä sylistä, naisesta, jonka kanssa voisin välillä olla sylissä mäkin, enkä vain henkinen sylissäpitäjä muille. En tiedä, parasta olis jos se onnistuisi oman puolison kanssa mut puhuminen ei ainakaan ole asiaa vieny eteenpäin. Se ei vaan ole hänen "juttu".
... kuumat kyyneleet valuvat poskilleni, en meinaa nähdä mitään, nenä valuu....
Kirjoituksesi tuntui sydämessäni asti, kosketit minua. En tiedä, mitä sanoisin... Ymmärrän Sinua.
Itsekin mietin melkein päivittäin...