Pieni kaunis tyttö istui itkien metsässä, suuren kiven päällä. Hän itki yksinäisyyttään. ''Miksi, oi miksi kukaan ei halua olla ystäväni'' - huusi tyttö metsän synkkyyteeen. Riutuneen näköisenä ja meikit valuneina hänen poskillensa hän laskeutui alas kiveltä ja juoksi, juoksi ja juoksi, kunnes oli niin hengästynyt, ettei jaksanut enää. Hän kaatui sammaleen peittämälle mättäälle.
Hänen vaatteensa olivat repaleiset, musta pitkä tukka aivan likainen, lehtien ja risujen peittämä. Hän ei noussut enää ylös, oliko hän kuollut?
Päivä vaihtui iltaan ja ilta yöhön. Viimein koitti aamu. Ensimmäiset auringonsäteet lävistivät puiden oksat ja yksi säteistä osui tytön suloisille ja valkeille kasvoille.
Muuan lintu havaitsi tytön makaamassa maassa. Lintu lennähti oksalta tytön vierelle ja siritti tämän korvaan. Ei liikettäkään. Se nokki lempeästi tytön kasvoja ja yritti saada tämän virkoamaan. Mutta turhaan, tyttö ei liikahtanutkaan. Lintu tiesi tytön kuolleen.
Lintu liisi metsän yli järven rantaan, jossa surullinen poika katsoi laiturilta mietteissään tyyntä järveä. Hänen silmästään tipahti kirkas kyynel veteen. Pojalla oli ikävä, ikävä erästä tyttöä, jota kohtaan hänellä oli ihania tunteita. Hän oli herännyt aamulla suureen ikävää ja suruun, ei edes tiennyt mistä se johtui. Lintu lensi laiturin kaiteelle ja katsoi lempeillä ja surullisilla suurilla silmillään poikaa. Poika havahtui ja huomasi linnun katsovan häntä. Hänestä tuntui, että oli nähnyt tuon katseen jossakin aikaisemminkin, mutta missä?
Lintu hypähti pojan kädelle ja katsoi tätä yhä syvemmälle silmiin. Poika kuuli kuiskauksen ''seuraa minua, tule, tule perässäni''. Lintu lähti lentoon ja poika juoksi tämän perässä.
Läpi ryteikön lintu johdatti poikaa, viimein se pysähtyi. Poika seisoi liikahtamattakaan paikoillaan. Yhtäkkiä hän huomasi lehtien peitossa makaavan tytön. Hän riensi tytön vierelle ja otti tämän syliinsä. Poika piteli tytön päätä käsillään, koska se olisi muuten retkahtanut alas.. kuin kuolleella. Tämä tyttö oli juuri se, ketä poika rakasti. Tyttö ei hengittänyt, hänen sydämensä ei lyönyt, hän oli kuollut. Poika painoi tytön itseään vasten ja tunsi hänen hyytävän ruumiinsa. Poika itki ja huusi, että tytön täytyi herätä eloon. Hän kuuli sirkutusta ja katsoi yläpuolelleen. Oksalla istui taas se lintu, pojan silmät suurenivat ihmetyksestä, hän ymmärsi nyt jotain. Hän tiesi missä oli tuon katseen nähnyt, hän vilkaisi kuollutta tyttöä sylissään ja katsoi uudelleen yläpuolelleen lintua..Mutta se oli kadonnut.
Hänen vaatteensa olivat repaleiset, musta pitkä tukka aivan likainen, lehtien ja risujen peittämä. Hän ei noussut enää ylös, oliko hän kuollut?
Päivä vaihtui iltaan ja ilta yöhön. Viimein koitti aamu. Ensimmäiset auringonsäteet lävistivät puiden oksat ja yksi säteistä osui tytön suloisille ja valkeille kasvoille.
Muuan lintu havaitsi tytön makaamassa maassa. Lintu lennähti oksalta tytön vierelle ja siritti tämän korvaan. Ei liikettäkään. Se nokki lempeästi tytön kasvoja ja yritti saada tämän virkoamaan. Mutta turhaan, tyttö ei liikahtanutkaan. Lintu tiesi tytön kuolleen.
Lintu liisi metsän yli järven rantaan, jossa surullinen poika katsoi laiturilta mietteissään tyyntä järveä. Hänen silmästään tipahti kirkas kyynel veteen. Pojalla oli ikävä, ikävä erästä tyttöä, jota kohtaan hänellä oli ihania tunteita. Hän oli herännyt aamulla suureen ikävää ja suruun, ei edes tiennyt mistä se johtui. Lintu lensi laiturin kaiteelle ja katsoi lempeillä ja surullisilla suurilla silmillään poikaa. Poika havahtui ja huomasi linnun katsovan häntä. Hänestä tuntui, että oli nähnyt tuon katseen jossakin aikaisemminkin, mutta missä?
Lintu hypähti pojan kädelle ja katsoi tätä yhä syvemmälle silmiin. Poika kuuli kuiskauksen ''seuraa minua, tule, tule perässäni''. Lintu lähti lentoon ja poika juoksi tämän perässä.
Läpi ryteikön lintu johdatti poikaa, viimein se pysähtyi. Poika seisoi liikahtamattakaan paikoillaan. Yhtäkkiä hän huomasi lehtien peitossa makaavan tytön. Hän riensi tytön vierelle ja otti tämän syliinsä. Poika piteli tytön päätä käsillään, koska se olisi muuten retkahtanut alas.. kuin kuolleella. Tämä tyttö oli juuri se, ketä poika rakasti. Tyttö ei hengittänyt, hänen sydämensä ei lyönyt, hän oli kuollut. Poika painoi tytön itseään vasten ja tunsi hänen hyytävän ruumiinsa. Poika itki ja huusi, että tytön täytyi herätä eloon. Hän kuuli sirkutusta ja katsoi yläpuolelleen. Oksalla istui taas se lintu, pojan silmät suurenivat ihmetyksestä, hän ymmärsi nyt jotain. Hän tiesi missä oli tuon katseen nähnyt, hän vilkaisi kuollutta tyttöä sylissään ja katsoi uudelleen yläpuolelleen lintua..Mutta se oli kadonnut.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla ei oo yleensä tapana ruveta vetisteleen mutta harvinaisen koskettavaa ja surullista toi tarina
Joo siis oikeesti tuli ihan mun oma elämä mieleen ja kyyneleet kohos silmiini. Mä olin ihastunut, tai jopa rakastunut erääseen poikaan, mutta koska olen ujo en koskaan uskaltanut sanoa tälle pojalle että pidin hänestä.
Yhtenä päivänä koulussa hän ei ollutkaan siellä. Hän oli luokallani. Luokkamme valvoja ilmoitti meille että tämä kyseinen poika oli surmannut itsensä. Minulle tuli silloin kamala olo ja ajattelin heti, että jos olisin kertonut tälle pojalle tunteistani, niin ei ehkä olisi käynyt... ://
Siis tämä sinun tarinasi oli ainakin oiva muistutus minulle siitä, että nykyään kerron heti, jos olen johonkin ihastunut... =) Kiitos!
Syvä osanottoni sinulle tuosta mitä tapahtui joskus
surullinen, mutta omalla tavallaan ihana tarina :)